Halti on siis tämän vuoden Agi-Kotkien valmennusryhmässä, ja sitä valmentaa Kati Kylliäinen. Sinänsä uusi tuttavuus, mutta tykkäsin kyllä hänen rataprofiilistaan, ja myöskin tyylistä valmentaa. Tänä vuonna Haltin on tarkoitus olla kokonaan pelkästään tässä valmennusryhmässä, ja Pyry käy Rannikon ryhmässä pelkästään. Tietty vähän hankalaa, jos joutuu joka tapauksessa ottaa molemmat mukaan treeneihin, mutta katsotaan sitten.
Rataprofiili oli tarkkaa ja oikea-aikaista ohjausta vaativaa, mutta se oli helposti muistettava, ja koiralle looginen ja virtaava. Radassa oli merkitystä linjoilla. Oli sopiva rata mulle ja Haltille. Välillä tuntuu että joidenkin valmentajien radat on tehty vain bordercollieille, mutta tämä ei ollut sellainen.
Mulla oli etukäteen paljon kysymysmerkkejä, aika monta kohtaa oli sellaisia, missä vähän pelkäsin että Halti lähtee hakemaan ylimääräisiä esteitä (kohdassa 3 este 24, kohdassa 4 este 18, kohdassa 5-6 este 26, kohdassa 8 este 10, esteellä 16-17 este 13 jne jne..) Mutta ainoastaan taisi olla esteellä 8 kun Halti kävi hyppäämässä pituuden väärään suuntaan.
Päästiimpä harjoittelemaan aika paljon takaakierto-persjättöjä (esteelle 8 ja 16), jotka ovat olleet treenilistalla jo jonkin aikaa, ja nehän sujui hyvin. Itse luotin Haltin lukitsemaan takaakiertoon, ja ehdin rauhassa tehdä persjätön ja hyvin Halti tuli takaa esteet, kerrankin kyllä vähän jätin Haltin selän taakse liikaa, mutta silti haki esteen oikein.
Halti saikin kehuja siitä, kuinka hyvin se lukitsee esteet, ja pystyn helponnäköisesti lähtemään seuraavaa ohjausta tekemään, kun voin luottaa että se tekee esteet loppuun. Sehän se on Haltin tehtävä tietty, ja ei ole pitkä aika siitä, että Halti kielsi esteitä jos lähdin liikkumaan pois. Lisäksi mullahan on ollut ongelmana erityisesti se, että en tee ohjauksia loppuun, ja tällä kertaa maltoin tehdä ne, taisi olla 14-esteellä kun pari kertaa jätin vaillinaiseksi, ja Halti tuli ohi.
Yllättävä vaikeus tuli kepeillä. Nimittäin edellinen suorittava koira oli edelleen hallissa, ja keppien loppupään lähellä + pari pientä lasta, ja Haltilla meni pasmat ihan sekaisin. Se aloitti kepit, alkoi haukkumaan toiselle koiralle, tuli pois mun käskystä, mutta keppien suoritus oli tämän jälkeen vaikea (toki koira oli edelleen keppien lähellä). En saanut sitä tekemään kunnolla keppejä. Sitten kun koira oli lähtenyt niin yritettiin uudelleen, mutta silti alkoi jättämään paria keppiä ennen loppua kesken kun muisti vielä tämän kauhean jännityksen aiheen. Palkattiin sitten suoraan keppien päähän muutaman kerran, ja saatiin onnistuneita toistoja kepeiltä. Saatiin ohjeeksi lisätä häiriötä, jos ei nyt koiria, niin ihmisiä tai ihan vain hyppyestekin lähelle keppien loppua, joka on monelle koiralle hyvinkin vaikea. No, kokeillaan sillä eka, ja sitten vaikeutetaan ainakin ihmisiin, ja ehkä sitten joskus johonkin kilttiin koiraan vähän kauempana, jos nyt on tarvetta vielä.
Pitää omissa treeneissä nyt tehdä erityisesti keppejä, jotta ei mene sitten ensi viikonlopun kisoissa ihan plörinäksi kepit.
Muutamaan kohtaan koitettin paria eri tapaa tehdä. Kohdassa 21-23 toimi parhaiten jo ennen putkea aloitettu persjättö, jolla ehdin kääntämään Haltin 22-esteelle. Toisena kokeiltiin 21-esteelle takaaleikkausta, joka käänsi hyvin Haltia, itse vain jarruttelin aika paljon ennen putkea, niin oli paljon hitaampi suoritus. Mutta hyvä tietää että toimii.
Toinen kohta missä kokeiltiin eri tapoja, oli este 26. Kokeiltiin vähäisellä putkijarrulla, ja sitten myös vastakäännöksellä tehdyllä putkijarrulla. Vähän tiukemmin Halti teki käännöksen jälkimmäisellä. Kokeilin myös 26-esteen vasemman siivekkeen pyörityksen sijasta tehdä tiukan putkijarrun ja ohjata hyppyesteen oikean siivekkeen kautta. Tämä vaikutti oikeasti olevan nopeampi ja vaikutti myös loppurataan nopeuttavasti, vaikka matka esteen taakse oli pidempi.
Hyvä treeni, hyvä mieli. Tein ihan hyvän päätöksen, että jatkettiin valmennusryhmässä, tosin rahan käytön kanssa saa olla tarkempi, kun maksaahan nuo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti