Pyry täytti keväällä 13.3. 10 vuotta, ja nyt alkaa jo 10,5 vuotta kolkuttelemaan ovella. Vauhtia sillä riitti vielä maaliskuussa pakkasilla ja jaksoi kyllä juosta pelloilla, mutta nyt kesällä taas on vauhti hidastunut. Tuntuu että sillä on myös näkö vähän huonontunut, etenkään hämärällä ei näe hirviä enää ja jonkinlaista epävarmuutta on näkyvissä kun mennään muualla kuin omalla reviirillä. Sillä on takapää ehkä vähän huonontunut. Pyryn otin pois aksan viikkoryhmästä keväällä, ja se on nyt käynyt satunnaisesti kuitenkin treenaamassa. Muutenhan ollaan tehty enemmän nosework-juttuja Pyryn kanssa. Pyry on osalta pidemmistä lenkeistä jäänyt pois, ja Halti pääsee vetämään pidempiä lenkkejä kovemmalla tahdilla.
Pyry sai synttärilahjaksi pedin tuonne Janin työhuoneeseen, ja sen on kyllä sillä kovassa käytössä. Ihan lempparipeti.
Haltilla taas riittäisi kyllä energiaa molempien edestä. Se on kyllä aina valmis kaikkeen äksöniin, vaikka viikon päästä sekin on jo 7 vuotta. Sen kanssa kisattiin vielä toukokuussa, ja sen jälkeen tuli ne mielettömät pitkät helteet, että en kyllä kisaamaan lähtenyt niillä ilmoilla kun ei aina pystynyt täysiä lenkkejäkään käymään kuin vasta joskus illalla. Jotenkin se koko viilentämisprosessi pitkän kisapäivän aikana on sen verran työlästä, että sitä lähden mieluiten tekemään vaan arvokisoihin. Talvella saa sitten taas kisata ihan kunnolla (jos koronarajoitukset ei haittaa). Meillä oli tuplanolla vielä SM-nollista tekemättä, ja olin kyllä jo päätynyt siihen että SM-kisat menee meidän osalta ohi näiden helteiden vuoksi kun ei päästy kisaamaan. Harmitti jo valmiiksi kun koiralla alkaa olla jo ikää, eikä montaa vuotta välttämättä enää ole mahdollisuutta SM-kisoihinkaan mennä. Toki tuolla energialla se varmaan vielä 2-3 vuotta voi hyvinkin kisata jos ei mitään loukkaantumisia tule.
No käytiin kuitenkin heinäkuun vikana viikonloppuna kisaamassa Uudenmaan Piirinmestaruuksissa Lohjalla, kun ei kerrankin ollut niin kuuma (vaan 23 astetta), ja yllätysyllätys, ekalta radalta nollavoitto ja SERT-H! Ja tokan radan otin niin varmistellen että olin varma että tulee yliaikaakin, mutta olin päättänyt että nyt tehdään tulos piirinmestaruuksien vuoksi, ja tulihan sieltä sitten 0-tulos ja 2. sija, eli saatiin lisäksi tuplanolla, ja pääsylippu SM-kisoihin. Ja samalla voitettiin koko pikkumaksien Uudenmaan Piirinmestaruuskin! Ihan mahtavaa, etenkin kun mitään odotuksia ei ollut, kun ei oltu juurikaan koko kesänä kisattu. Joten lähdetään sitten SM-kisoihin yksilöihin kisaamaan kuitenkin!
Tähän vaan kuuluu niin hyvin tää biisin kohta: Me ollaan tän geimin heavyweight, mut jos sä haastat ne anyway, Ne iskee nii kovaa et putoot ja dumari joutuu puhaltaa sen pelin seis
Omasta seurasta ei tule joukkuetta, ja eipä tule myöskään Lappalaiskoirat ry:lläkään, joten ei päästä puolustamaan joukkuekultaa. Olis se ollut kiva joukkueessakin kisata taas. Noh, ehkä annetaan muillekin tilaisuus tällä kertaa voittaa :)
Täytyy sanoa, että kyllä Haltin kanssa on paljon saavutettu agilitynkin osalta, ja oon kyllä niin tyytyväinen että sain Haltin kisakaveriksi. Sillä ei juuri huonoja päiviä ole ja aina on valmiina. Ehkä huonoin piirre siinä on se, että se ei oikein vieraissa paikoissa lepää kunnolla, eli useamman päivän reissaamisen jälkeen se alkaa hyytymään agilityssä kun ei lepää vaan on kokoajan vähän valmiudessa. Jos pari päivää kisataan tai treenataan ja päästään yöksi kotiin nukkumaan, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, ja jaksaa hyvin.
Haltin kanssa ollaan kesällä oltu myös Lappalaiskoirien valmennusringissä nyt kahdella leirillä. Ensimmäinen oli Helsingissä, ja toinen oli Kiteellä. On siellä tullut hyviä vinkkejä, ja erityisesti ekalta leiriltä olen kisoissa pystynyt hyvin hyödyntämään neuvoja konkreettisesti. Ensimmäisellä leirillä valmentajana oli aksassa Heini Lindholm ja toisella leirillä Mari Lukkarinen, molemmat kisanneet lappalaiskoirilla ja muun rotuisilla. Vaikka nämä neuvot ovat aika yksinkertaisia, niin kyllä kisoissa vaan nämä konkretisoitui.
Heinin kanssa tehtiin nollaratatreeniä, eli rata piti saada loppuun tavalla tai toisella taistelemalla. Mua kun ei aina hirveästi haittaa vaikka hylky tulee, ihan vaan koska radalla on niin siistiä ja kivaa ja tulee paljon muita onnistumisia, niin nyt harjoiteltiin ihan sitä että ne ohjaukset sitten runtataan, ja se tulos tehdään. Kyllä se meillä sillä radalla vaati ihan sikamonta suoritusta että päästiin alusta loppuun ja voimatkin alkoi loppumaan (ja vielä osittain johtuen silloisista tosi huonoista kengistä). Siitä kyllä jäi päähän että kyllä se tulos tulee, kun keskittyy ja ohjauksiin ehtii ja pääsee kun vaan päättää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toinen aika pikkujuttu oli koiran sijoittuminen esteen päällä. Eli se kumpaan reunaan hyppyestettäkin koira sijoittuu, voi olla sekuntien kannalta aika suuri merkitys - toisin sanoen sillä millä puolella estettä itse juoksee suhteessa jatkoon on merkitystä. Aina helppo ei ole nopeaa. Näitä noudatin seuraavissa kisoissa, ja uskon että niillä oli vaikutusta, kun ajattelin rataa tuon koiran sijoittumisen kannalta aivan eri tavalla.
Kiteellä taas päästiin tosi kivasti tekemään kunnollista esteosaamistreeniä, jonkin verran poispäin käännöksiä, vippauksia, inin-kohtia, A-esteeltä irtoamista ja kepeille leieröimistä. Eniten jäi mieleen puomin toiselta puolelta puomin alla olevan putken kautta kepeille lähettämistä, mikä nimenomaan meni parhaiten, kun itse jäin toiselle puolelle puomia ja en ollut Haltia häiritsemässä keppien puolella. Ihan mieletöntä, näitä pitäis niin päästä tekemään enemmän. Useammassa kohdassa tuli puheeksi, että Halti tekee parhaiten silloin kun saa edetä itsenäisesti, ja mä annan sen vaan suorittaa ja huolehdin itseni vaan oikeaan paikkaan. Tämä täytyy jatkossa muistaa vaan ottaa paremmin huomioon.
Kiteeltä saatiin muutamia kuviakin, kuvaajana Petri Hallberg.
Sitten, sitten.. pentusuunnitelmat etenee. Jos hyvin käy eikä tule mitään takapakkia, niin meillähän saattaa olla pentu syyskuun lopulla. Sitä odotellessa täytyy kaikenlaisia valmisteluja alkaa suunnittelemaan pennun varalle. Haltin osittain jo tuhoama ja Janin rakentama pentuportti tulee vielä vähän kunnostettuna käyttöön kodinhoitohuoneen ovelle, ja se on varmaan sen portin viimeinen tehtävä ja varmaan toinen heppoisempi koiraportti makuuhuoneen ovelle Pyryä ajatellen, että se saa olla rauhassa halutessaan. Pennusta sitten lisää kun varmistuu lähemmin että mikä pentu saadaan :)
