Pitkästä aikaa

 Kaksi vuotta viimeisimmästä julkaisusta. Tuntuu että töiden aiheuttama stressi ja väsymys vaikutti tähänkin, enkä ole jaksanut julkaista muuta kuin Instagramissa lyhyesti. Puoli vuotta sitten tein päätöksen irtautua palkansaajan elämästä, ja aloitin työt yrittäjänä, jotta voin paremmin säädellä työn määrääni. Tämän mennessä tämä on ollut erittäin hyvä päätös, ja olen pystynyt saamaan oman elämäni hallintaani.

Tässä välillä on tapahtunut paljon. Syksyllä 2021 hain yhteistyössä kasvattajan Kaisu Tyni-Pyyn kanssa Tanskasta australiankelpien pennun Pikin. Tuntui että kolme porokoiraurosta olisi ollut katastrofi kun se kolmas porokoirauros olisi kasvanut aikuiseksi, ja olisi tullut konflikteja. Päädyin ns. laumasosiaalisempaan rotuun, jotta lauman toimivuus olisi pysynyt, mutta eipä asiat menneet kuten ajattelin.

Sain kuulla mahdollisuudesta pennun hakemiseen lähes heti erään läheisen kuoleman jälkeen, joten päätös tuli hetken mielijohteesta. Mielelläni näkisin pennun vanhempia ja olisin haastatellut enemmän, mutta asiat meni näin. Joka tapauksessa terveyspuolen osalta pennun vanhempien terveystutkimukset oli kattavat (kattavammat kuin monella täällä Suomessa) ja emo vaikutti hyvin sosiaaliselta ja isän puolelta löytyi voimaa ja IPO-puolen treenien perusteella kovuutta ja voimaa, kun pelkäsin että kelpiet ovat minulle liian pehmeitä.

No sain vähän enemmänkin kuin toivoin, ja ehkä liikaakin. Kelpien tempperamentti vaatii kyllä selkeästi vähän enemmän pehmeyttä ja erityisesti koirasosiaalisuutta.Pikin kanssa nämä kaksi vuotta on olleet vuoristorataa, osa ajasta hyvinkin raskasta, osittain johtuen raskaasta työtilanteesta, mikä ei ollut hyvä yhdistelmä nuoren kelpien kanssa. Aina ei itsellä kärsivällisyys ja hermot ole riittäneet, mikä ei ole ainakaan auttanut tilanteeseen. Uuden työtilanteen myötä olen myös itselleni saanut kontrollia.

Piki on kuitenkin paljon muuttunut tässä parin vuoden aikana ja uskon että esim. 3-vuotiaana alkaa olla jo järkevä koira. Nyt se on 2 vuotias, ja alkaa elämä voittaa. Toisaalta paljon työtä sen eteen on tehty. Pikillä on ollut jo pienestä pennusta lähtien vahva halu jahdata autoja, ja sen kanssa on tehty ihan pienestä pennusta asti töitä. Vuosi sitten agilityn treenaaminen autotien vieressä oli vielä vaikeaa, mutta tänä kesänä ollaan siitä päästy jo yli.

 Kävelytiellä satunnaisesti alkaa vielä kyttäämään autoja, ja hiekkatiellä on autojen ohittaminen vielä vaikeampaa, jos tulevat yllättäen. Lisäksi on reagoinut hyvin vahvasti (vetämällä, rähjäämällä jne) etenkin nuorempana ääniin, hajuihin ja yllättäviin asioihin, ihmisiin, koiriin jne. Mutta ajan kanssa on saatu Pikille varmuutta tilanteisiin. Edelleen "tosiurosten" hajuihin reagoi voimakkuudella, ja erityisesti näköyhteydellä, joten tämän kanssa saa tehdä töitä, jotta saa sen ohittamaan nämä, erityisesti jos halutaan kisata aksassa joku päivä. Tällä hetkellä käydään epiksissä mahdollisimman paljon ja eri treenipaikoissa ja porukoissa, jotta saadaan treeniä alle. 

Kuva: Outi Koivikko

Pyryn kanssa Piki tulee toimeen hyvin ja kunnioittaa yli kaiken Pyryä, mutta Haltin ollessa kiltimpi versio, niin Pikin ja Haltin suhde ei ole paras mahdollinen. Piki alkoi reilun vuoden ikäisenä hyökkäilemään Haltin päälle, ja otti kipinää jos Halti kiihtyi tai murahti ihan vaan tilan vuoksi. Onneksi tappeluita ei ole tullut kuin muutaman kuukauden välein (yleensä silloin kun itse herpaantuu ja alkaa luottamaan tilanteisiin ettei mitään enää tapahdu), mutta tappelut on olleet aika rajuja, ja Piki käy erittäin raivokkaasti päälle. Tämän hetken tilanne on se, että Halti ja Piki osaavat väistää toisiaan, eivätkä kyräile eikä haasta toisiaan, mutta enemminkin välttelevät tai jättävät huomiotta toisen. Sietävät toisiaan, ja pärjäävät, mutta eivät ole ystäviä, eivätkä esim. haistele toisiaan (tästäkin on joku riita tullut). Toivotaan vaan että joku päivä tulisivat toimeen silleen, ettei tarvitsisi olla itse niin tarkkana, esim. ovista kulkemisen kanssa tai vieraiden tullessa kotiin, jotka voi aiheuttaa kiihkeyttä.

Piki kävi terveystarkastuksissakin jo, ja luusto on priimaa, mutta sen toisessa silmässä huomattiin kaihipiste. On mahdollista että Piki voi elää kaihipisteen kanssa ilman että se haittaa, tai sitten se voi pahentua. Joka tapauksessa Piki on pois jalostuksesta tästä syystä, ja olen myös tästä syystä harkinnut Pikin kastroimista kun se on kasvanut luustollisesti mittoihinsa. Se harmillisesti on vaan aika lopullinen juttu, ja siinä on riskejäkin luonteen suhteen. Mutta toisaalta saattaisi auttaa Pikin ja Haltin väleissä.

Syksyn 2021 jälkeen Haltin kohdalla on tullut huonompia uutisia. Huomasin jo syksyn aikana että Halti on vähän hidastanut, ja välillä arpoo hyppäämistä. Keväällä huomasin sitä vielä enemmän, ja selkeästi kisoissa alkoi tulla hitaampia aikoja. Yleensä Halti meni reilusti yli 4 m/s etenemää millä tahansa radalla, ja etenemät tippuivat alle 4 m/s. Mietin että oliko se ikä vai mitä. Tiputin rimat alemmas varmuuden vuoksi treeneissä, ja menin kuitenkin varmuuden vuoksi ortopedille Haltin kanssa, ja luustokuvauksen jälkeen selvisi että Haltilla oli keski-vaikea spondyloosi kahdessa paikassa, ja harrastaminen täytyi lopettaa heti. Erityisesti hyppääminen oli ilmeisesti jo sattunut, mutta niin mielellään se sitä teki, ja aina niin innokkaana teki mun kanssa agilityä. 

Silloin tuntui kuin se oli kaiken loppu. Agility oli meidän juttu, ja treenaaminen ja kisaaminen oli aina niin helppoa ja kivaa Haltin kanssa. Kamalaa oli jättää Halti kotiin kun lähdin Pikin kanssa. Kisaaminen loppui siihen, ja nyt olen ollut kohta 1,5 vuotta kisaamatta. Aikaa tietty jää muulle elämälle, mutta vieläkin tuntuu pahalta, ja agility ei ole tuntunut enää samalta kuin Haltin kanssa. Meidän aika jäi kesken, ja olisi ollut vielä paljon saavutettavaa. Saavutettiinhan me agilityn SM-kultaa joukkueena ja Uudenmaan piirinmestaruuskultaa yksilöissä, ja muutama SERT, eli ehkä enemmän kuin ajateltiin, mutta vielä olisi ollut aikaa vaikka valioitua. Ajattelin että kisattaisiin vielä 10-vuotiaana. Nyt Halti on kohta 9 vuotta, joten ehkä kohta voi ajatella että se voisi eläköityä. 

Viime vuonna Halti sai pahoja kipukohtauksia lääkityksestä huolimatta, eikä sen kanssa uskaltanut tehdä juuri mitään, mutta viime lokakuun jälkeen ei ole kipukohtauksia tullut. Välillä ollaan käyty tekemässä hoopersia ja muutamia kertoja agilityä (putkia ja pikkuminihyppyjä), mutta jos on tullut äreämmäksi illalla tai seuraavana päivänä, niin on jätetty pois tällaiset. Kun Halti kuitenkaan ei osaa himmata, vaan tekee ns. täysillä. Nyt keväällä ja kesällä lyhyet juoksemiset ei ole vaikuttaneet siihen negatiivisesti, niin mietin että jos ottaisin sille treeneihin hömppäilypaikan, että voi tehdä jotain pientä, ja lähinnä pääsee mukaan treeneihin. Sille se tekeminen ja erityisesti yhdessä tekeminen on se juttu.

Piki on ollut nuorena agilityssä haastava, erityisesti ihmisten, autojen, yms suhteen, mutta se myös väsyi todella nopeasti. Nyt se jaksaa paremmin, mutta kun se saa käytettyä vaikka ekaan treeniin kaiken energiansa, niin se on silmin nähden rauhallinen seuraavaan vetoon, ja ei tee välttämättä yhtään niin vauhdilla. Sen kanssa arkikin on välillä ollut vähän taistelua, ja taas agilityssä jännää kontaktiesteitä, ja on ollut vähän vaikeampi motivoida jne, niin treenaaminen sen kanssa ei ole ollut niin helppoa kuin vaikka Haltin. En ole myöskään jaksanut sen kanssa yhtä innokkaasti ja järjestelmällisesti treenata, kun vähän aksailo kaikkosi Haltin tilanteen myötä. Kuitenkin tällä hetkellä sen kanssa on ihan kiva jo treenata, ja päästään etenemään ja yritän ottaa niskasta itseäni kiinni ja treenata vähän tavoitteellisemmin. Ja ehkä tänä vuonna päästään hyppyradoille.

Kuva: Outi Koivikko

Pyry on nyt 12 vuotta ja 5 kuukautta, ja on hidastunut huomattavasti. En sitä ihan kaikille lenkeille ota, mutta yritän katsoa että 2-3 lyhyempää lenkkiä sille tulisi. Se on edelleen se, jota muut väistää tarvittaessa, ja muut kuuntelee sitä. Vähän on höppänöitynyt, ja löytyy oudoista paikoista. Ehkä kuulossa on jo vähän vikaa, ja ei ehkä kovin pitkälle näe. Välillä senkin kanssa tehdään kotipihassa hoopersia vähäisen, mutta silläkin on todettu v. 2022 alussa välilevytyrä, eikä se välttämättä siitä sula pois. Pyry sai tässä joku aika sitten vestibulaarisyndrooman, ja ei päässyt ylös makuultaankaan. Käytiin Aistissa selvittelemässä, ja onneksi muutamassa päivässä taas pystyi liikkumaan normaalisti, kun sai pahoinvointilääkettä. Ihan normaali se ei ole mielestäni ollut, ja jonkin verran välillä tasapaino heittää. Mutta hyvin siitä parani. Pyry jaksaa välillä leikkiäkin Pikin kanssa, mutta aika lyhyitä aikoja.

Tällaista on tapahtunut, ehkä saan myös tälle päiviteltyä tilannetta vähän useammin.

Sinne se kesä meni

Pyry täytti keväällä 13.3. 10 vuotta, ja nyt alkaa jo 10,5 vuotta kolkuttelemaan ovella. Vauhtia sillä riitti vielä maaliskuussa pakkasilla ja jaksoi kyllä juosta pelloilla, mutta nyt kesällä taas on vauhti hidastunut. Tuntuu että sillä on myös näkö vähän huonontunut, etenkään hämärällä ei näe hirviä enää ja jonkinlaista epävarmuutta on näkyvissä kun mennään muualla kuin omalla reviirillä. Sillä on takapää ehkä vähän huonontunut. Pyryn otin pois aksan viikkoryhmästä keväällä, ja se on nyt käynyt satunnaisesti kuitenkin treenaamassa. Muutenhan ollaan tehty enemmän nosework-juttuja Pyryn kanssa. Pyry on osalta pidemmistä lenkeistä jäänyt pois, ja Halti pääsee vetämään pidempiä lenkkejä kovemmalla tahdilla.

Pyry sai synttärilahjaksi pedin tuonne Janin työhuoneeseen, ja sen on kyllä sillä kovassa käytössä. Ihan lempparipeti.

Haltilla taas riittäisi kyllä energiaa molempien edestä. Se on kyllä aina valmis kaikkeen äksöniin, vaikka viikon päästä sekin on jo 7 vuotta. Sen kanssa kisattiin vielä toukokuussa, ja sen jälkeen tuli ne mielettömät pitkät helteet, että en kyllä kisaamaan lähtenyt niillä ilmoilla kun ei aina pystynyt täysiä lenkkejäkään käymään kuin vasta joskus illalla. Jotenkin se koko viilentämisprosessi pitkän kisapäivän aikana on sen verran työlästä, että sitä lähden mieluiten tekemään vaan arvokisoihin. Talvella saa sitten taas kisata ihan kunnolla (jos koronarajoitukset ei haittaa). Meillä oli tuplanolla vielä SM-nollista tekemättä, ja olin kyllä jo päätynyt siihen että SM-kisat menee meidän osalta ohi näiden helteiden vuoksi kun ei päästy kisaamaan. Harmitti jo valmiiksi kun koiralla alkaa olla jo ikää, eikä montaa vuotta välttämättä enää ole mahdollisuutta SM-kisoihinkaan mennä. Toki tuolla energialla se varmaan vielä 2-3 vuotta voi hyvinkin kisata jos ei mitään loukkaantumisia tule.

No käytiin kuitenkin heinäkuun vikana viikonloppuna kisaamassa Uudenmaan Piirinmestaruuksissa Lohjalla, kun ei kerrankin ollut niin kuuma (vaan 23 astetta), ja yllätysyllätys, ekalta radalta nollavoitto ja SERT-H! Ja tokan radan otin niin varmistellen että olin varma että tulee yliaikaakin, mutta olin päättänyt että nyt tehdään tulos piirinmestaruuksien vuoksi, ja tulihan sieltä sitten 0-tulos ja 2. sija, eli saatiin lisäksi tuplanolla, ja pääsylippu SM-kisoihin. Ja samalla voitettiin koko pikkumaksien Uudenmaan Piirinmestaruuskin! Ihan mahtavaa, etenkin kun mitään odotuksia ei ollut, kun ei oltu juurikaan koko kesänä kisattu. Joten lähdetään sitten SM-kisoihin yksilöihin kisaamaan kuitenkin!

Tähän vaan kuuluu niin hyvin tää biisin kohta: Me ollaan tän geimin heavyweight, mut jos sä haastat ne anyway, Ne iskee nii kovaa et putoot ja dumari joutuu puhaltaa sen pelin seis 

Omasta seurasta ei tule joukkuetta, ja eipä tule myöskään Lappalaiskoirat ry:lläkään, joten ei päästä puolustamaan joukkuekultaa. Olis se ollut kiva joukkueessakin kisata taas. Noh, ehkä annetaan muillekin tilaisuus tällä kertaa voittaa :) 

Täytyy sanoa, että kyllä Haltin kanssa on paljon saavutettu agilitynkin osalta, ja oon kyllä niin tyytyväinen että sain Haltin kisakaveriksi. Sillä ei juuri huonoja päiviä ole ja aina on valmiina. Ehkä huonoin piirre siinä on se, että se ei oikein vieraissa paikoissa lepää kunnolla, eli useamman päivän reissaamisen jälkeen se alkaa hyytymään agilityssä kun ei lepää vaan on kokoajan vähän valmiudessa. Jos pari päivää kisataan tai treenataan ja päästään yöksi kotiin nukkumaan, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, ja jaksaa hyvin.

Haltin kanssa ollaan kesällä oltu myös Lappalaiskoirien valmennusringissä nyt kahdella leirillä. Ensimmäinen oli Helsingissä, ja toinen oli Kiteellä. On siellä tullut hyviä vinkkejä, ja erityisesti ekalta leiriltä olen kisoissa pystynyt hyvin hyödyntämään neuvoja konkreettisesti. Ensimmäisellä leirillä valmentajana oli aksassa Heini Lindholm ja toisella leirillä Mari Lukkarinen, molemmat kisanneet lappalaiskoirilla ja muun rotuisilla. Vaikka nämä neuvot ovat aika yksinkertaisia, niin kyllä kisoissa vaan nämä konkretisoitui. 

Heinin kanssa tehtiin nollaratatreeniä, eli rata piti saada loppuun tavalla tai toisella taistelemalla. Mua kun ei aina hirveästi haittaa vaikka hylky tulee, ihan vaan koska radalla on niin siistiä ja kivaa ja tulee paljon muita onnistumisia, niin nyt harjoiteltiin ihan sitä että ne ohjaukset sitten runtataan, ja se tulos tehdään. Kyllä se meillä sillä radalla vaati ihan sikamonta suoritusta että päästiin alusta loppuun ja voimatkin alkoi loppumaan (ja vielä osittain johtuen silloisista tosi huonoista kengistä). Siitä kyllä jäi päähän että kyllä se tulos tulee, kun keskittyy ja ohjauksiin ehtii ja pääsee kun vaan päättää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toinen aika pikkujuttu oli koiran sijoittuminen esteen päällä. Eli se kumpaan reunaan hyppyestettäkin koira sijoittuu, voi olla sekuntien kannalta aika suuri merkitys - toisin sanoen sillä millä puolella estettä itse juoksee suhteessa jatkoon on merkitystä. Aina helppo ei ole nopeaa. Näitä noudatin seuraavissa kisoissa, ja uskon että niillä oli vaikutusta, kun ajattelin rataa tuon koiran sijoittumisen kannalta aivan eri tavalla.

Kiteellä taas päästiin tosi kivasti tekemään kunnollista esteosaamistreeniä, jonkin verran poispäin käännöksiä, vippauksia, inin-kohtia, A-esteeltä irtoamista ja kepeille leieröimistä. Eniten jäi mieleen puomin toiselta puolelta puomin alla olevan putken kautta kepeille lähettämistä, mikä nimenomaan meni parhaiten, kun itse jäin toiselle puolelle puomia ja en ollut Haltia häiritsemässä keppien puolella. Ihan mieletöntä, näitä pitäis niin päästä tekemään enemmän. Useammassa kohdassa tuli puheeksi, että Halti tekee parhaiten silloin kun saa edetä itsenäisesti, ja mä annan sen vaan suorittaa ja huolehdin itseni vaan oikeaan paikkaan. Tämä täytyy jatkossa muistaa vaan ottaa paremmin huomioon.

Kiteeltä saatiin muutamia kuviakin, kuvaajana Petri Hallberg.

Sitten, sitten.. pentusuunnitelmat etenee. Jos hyvin käy eikä tule mitään takapakkia, niin meillähän saattaa olla pentu syyskuun lopulla. Sitä odotellessa täytyy kaikenlaisia valmisteluja alkaa suunnittelemaan pennun varalle. Haltin osittain jo tuhoama ja Janin rakentama pentuportti tulee vielä vähän kunnostettuna käyttöön kodinhoitohuoneen ovelle, ja se on varmaan sen portin viimeinen tehtävä ja varmaan toinen  heppoisempi koiraportti makuuhuoneen ovelle Pyryä ajatellen, että se saa olla rauhassa halutessaan. Pennusta sitten lisää kun varmistuu lähemmin että mikä pentu saadaan :)

Alkuvuosi ja pennun etsintää..

 Alkuvuosi on mennyt samoin loppuvuosi, pidettiin aksasta pitkä tauko, ja nyt ollaan enemmän ja vähemmän treenattu. Oon käynyt enemmän nyt Ruukissa Strömfors Dog Sports-hallissa treenaamassa kaverin kanssa ja yksin ja siis Haltin kanssa ja myös Agi-Kotkien hallilla Kotkassa. Treenit on riippunut vähän siitä että onko ollut valmiiksi esteitä vai ei tai millainen rata on valmiina. Yleensä kehitän omat kuviot. Mutta aika paljon erilaisia keppitreenejä, leieröintejä ja vauhdikasta rataa. 

Halti odottaa vuoroaan hallilla

Pyryn kanssa ehkä vähän vähemmän ja paljon lyhyempiä treenejä. Edelleen se kyllä tykkää ja vauhtia on kyllä aina. Nyt kun on ollut pakkasta, niin Pyrykin on ollut hyvin virkeä ja energisempi lenkeillä. Kyllä se jossain vaiheessa saattaa alkaa hidastelemaan, mutta ihan eri koira kuin kesällä/syksyllä. Ens kuussa se täyttää sen maagisen 10 vuotta.

Halti ja Saaga

Halti ja Saaga

Alkuvuosi on mennyt työn puolesta ylitöissä (tilinpäätösaika) ja sitten taas pentu-uutisia bongaillen. Oon tehnyt niin paljon sukuselvityksiä, ottanut yhteyttä kasvattajiin, ja puntaroinut vaihtoehtoja. Vaikea löytää sellaista jossa ei tarvitsisi suuria kompromisseja tehdä, vaikka joitain aina joutuu tekemään. Mä yritän löytää edes lähelle samanlaista yhdistelmää kuin mistä Halti oli. Eli ihan vaan hyvä luusto ja terveys vanhemmilla ja lähisukulaisilla (ei samoja vikoja kertaantumassa), kasvattaja ottaisi huomioon tarpeeksi hyvin tietyt riskit, mielellään luonnetestit tehtynä (toki korona on tätä rajoittanut), ja luonnetesteissä mielellään toimintakykyä, taisteluhalua, hyvä hermorakenne eikä liiallista pehmeyttä eikä ääniherkkyyttä. Tai niin paljon harrastettu koiran kanssa että osataan näistä sanoa jotain. Lisäksi haen koirasosiaalisista tai vähintään laumasosiaalisista vanhemmista pentua. Tietty aina parempi jos kyseessä on toinen pentue, jolloin näkee jo jälkeläisistä mitä tulee. Ei ole helppoa tämä, Haltin kohdalla kaikki toteutui. Jostain asiasta voin aina joustaa, mutta en monesta. Ja haluaisin että kasvattaja on tosiaan ottanut selvää riskeistä, ja on niiden kanssa myös rehellinen ja osaa perustella ne. Riskejä kun joka tapauksessa on, pitää vaan valita mitkä riskit ottaa tietoisesti.

Pyry

Ongelma on että käytettävät koirat on usein nuoria, usein selkeiden sukurasitteiden osalta tarkkaamattomia (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), luonnetestaamattomia vaikka lähisuvuissa on selkeitä riskejä, tai sosiaalisuus tai muut ominaisuudet ei ole tasapainossa, tai kasvattaja jopa jättää kertomatta erittäin tärkeitä tietoja (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), joita löydän itse penkomalla sukutauluja. Lisäksi koronatilanne vaikeuttaa tilannetta, koska kasvattajille voi tulla satoja kyselyitä, ja monesti siinä vaiheessa kun pentusuunnitelmat julkistetaan, on jo mahdollisesti varauslistat täynnä - sellaisista jotka oikeasti kiinnostaa. Monet ei julkista kovin aikaisin pentuesuunnitelmia, joten ei oikein tällä hetkellä tiedä että millaisia yhdistelmiä on tulossa, ellei jokaiseen kasvattajaan ota erikseen yhteyttä. Jonkin verran olenkin ottanut yhteyttä, mutta nyt tuli siihen kyllä väsymys ja odottelen nyt sitten sitä "oikeaa" ja toivon parasta.

Sen olen huomannut, että vaikka olen ollut sitä mieltä, ettei niin väliä kasvattajasta, jos yhdistelmä on hyvä, niin kyllä nyt huomaa, että on se tärkeää olla kasvattaja, joka on samalla aaltopituudella minun kanssa, ja johon voi luottaa. Ja yhdistelmän täytyy sykähdyttää jotenkin. 

Pennun hankkimisanalyysia taitaa olla tässä tän kevään ja kesän sitten enemmänkin. Toivotaan että tänä vuonna pentu tulee taloon. Sillä välin, nautitaan hankikannosta pelloilla 

Halti ja Pyry

Halti ja Pyry

Aika rientää..

Aika rientää, mutta suurempi syy siihen, että en ole kirjoitellut, on ollut työt. Olen kohta pari vuotta ollut tässä nykyisessä työssä, ja se meinaa olla sen verran raskasta, että silloin kun en juokse kouluttamassa tai harrastamassa, niin koomaan kotisohvalla koiralenkin jälkeen, eikä ajatuksen ajatusta liiku enää päässä. Jotain asialle on tehtävä, mutta katsotaan sitä siis ensi vuonna. Työ on toisaalta hyvin mielenkiintoista, kun pääsee konsultoimaan englanniksi kansainvälisiä asiakkaita, mutta toisaalta taas hyvin raskasta, koska tämä työ vaatii myös paljon keskittymistä.

Meillä on siis Haltin kanssa ollut kisakielto dopingin vuoksi. Haltilla siis todettiin pannus molemmissa silmissä, ja Optimmune-lääkettä aloitettiin käyttämään toistaiseksi, joka on siis antidoping-lääkelistalla, eli sen kanssa ei saada kisata. Tähän kuitenkin voidaan saada Kennelliitolta poikkeuslupa, kunhan lääkäriltä saatiin todistus, että silmät on hallinassa lääkityksellä.

Optimmune tepsi silmiin hyvin, ja pannusmuutokset poistuivat, ja silmässä ollut pigmenttikin on lähes hävinnyt. Kuitenkin ongelmana oli toisen silmän tulehdus, joka ei sitten johtunut pannuksesta, vaan oli joku ihan oma erillinen tulehdus. Se vaan palasi jatkuvasti aina kortisonikuurin jälkeen, saikohan se ainakin 4 kuuria. Viimeinen kuuri maxitrolilla tehosi, ja nyt joulukuun silmä on ollut terve kokonaisuudessaan. Käytiin pari viikkoa sitten näyttämässä lääkärille silmää, ja eläinlääkäri allekirjoitti poikkeusluvan Kennelliittoon lähetettäväksi. Senhän sitten lähetin ihan heti samana päivänä ja vielä 9 euron pikakirjeenä. Parissa päivässä se oli perillä Kennelliitossa, ja tasan viikko kirjeen lähettämisestä Halti sai poikkeusluvan kisaamiseen. Oi sitä onnen päivää!! Vielä piti Kituun lähettää viestiä, että rekisterinumero pitää muuttaa FI->EJ-rekisteriin, ja sekin onnistui ennen Joulua.

Nyt päästäänkin sitten kisaamaan heti ensi tilassa, eli ensi viikolle on suunnitelmissa ekat kisat Lahdessa. Kyllä se tästä lähtee taas.

Mulla on tietty tässä syksyllä ollut kaikenlaista että treenejä on peruuntunut jonkin verran, koirat olleet vuorotellen vähän kipeinä, ei olla tietty päästy kisaamaan ja autokin oli varmaan pari kuukautta rikki, kun ei saatu varaosaa (Ruotsista lähetettiin aina vaan väärää osaa). Mutta kyllä me jonkin verran ollaan ehditty nyt taitoja harjoitella tässä syksyn aikana Haltin kanssa, ja radat ovat sujuneet hyvin. Ollaan käyty Ville Liukan, Timo Rannikon, Satu Tuomelan, Kim Kurkisen ja Tiina Wickströmin valmennuksissa hakemassa kaikenlaista oppia ja sitä ollaan saatu ja päästy aina eteenpäin. Eniten olen tykännyt treeneistä, joissa on päässyt kehittämään juuri niitä taitoja.

Erityisesti pujottelutaitoja Halti on harjoitellut tämän syksyn, ja avokulmat pääasiassa menevät tosi hyvin (toki edelleen treenataan). Se hakee hyvinkin kaukaa avokulmat itsenäisesti, ja pystyn vaihtamaan ohjauspuolta keppien alkupäässä. Tämä lähti siitä, että haettiin varmuutta Haltille silloin, kun se ei näe  minua kepeille mentäessä - eli itsevarmuutta hoitaa kepit kun en ole sen näköpiirissä. Se oikeasti alkaa näyttää tosi hienolta ja varmalta. On ollut tarkoituksena myös treenata puomia nopeammaksi samasta syystä, eli se menisi itsenäisesti päähän vaikka jäisin taakse tai aivan sama missä olisin. Se meinaa alkaa aina hidastaa loppua kohti, etenkin jos jään taakse. Olen useammalta valmentajalta tätä kysynyt, ja kaikenlaisia ohjeita olen saanut, mutta pitää nyt sitten vähän katsoa että mikä olisi sopivin. Ongelma on vähän se, että ei ole ollut aikaa treenata niin paljoa, ja meidän oma halli on niin pieni että puomi ei ole aina viikkotreeneissä.

Halti on myös ohjauksissa alkanut tulemaan tosi hienosti mun puolelta hypyille (mikä näkyi jo SM-kisoissa), ja tämä on kyllä helpottanut ohjaamista paljon. Katsotaan miten osattaisiin soveltaa sitä sitten treeneissä. Vaikka ollaan treenattukin tässä syksyn aikana, en ikinä meinaa muistaa pyytää ketään videoimaan. Aina siinä ajan hetkessä unohtuu täysin. Mutta mielettömiä ratoja ja treenejä ollaan tehty, ja toivotaan että se siirtyy myös kisaradoille nyt kun päästään taas kisaamaan.

En nyt tiedä mikä meidän tavoite tulee olemaan ensi vuodelle. SM-kisoihin mitä todennäköisimmin ei mennä, koska kaverin häät on juuri samana viikonloppuna, joten SM-nollia ei nyt ihan sillä silmällä kerätä - toki mukavahan se olisi nollia saada vähintään 1/3 radoista. Jos nyt kisataan vähintään 30 rataa, niin 10 nollaa olisi kiva saada vähintään ensi vuonna. Halli-SM:iin ei ehditä mitään tuloksia keräämään, mutta tähdätään nyt vaikka Piirinmestaruuksiin, ja mahdollisesti Lappalaiskoirien mestaruuskisoihin. Yritetään parantaa aikoja, ja tehdä ratoja täysillä.

Tämä vuosi meni tosi rikkinäisesti, kisattiin ehkä se 15 rataa koko vuotena, alkuvuonna Haltilla oli jumia selässä ja pidettiin taukoa, ja keväällä oli jotain  kremppaa, kesällä kisattiin pari kisaa ja SM-kisojen jälkeen tauolle. Mutta toivotaan, että ensi vuosi on ehjempi koirien suhteen ja kisakauden suhteen.

Pyry on taas ollut tämän syksyn vähän kysymysmerkki. Sillä on mennyt nyt herkemmin vatsa sekaisin viime aikoina, ja sen kanssa kaupungilla kävely on ollut haastavaa. Se jää jumittamaan, ja kuuntelemaan autojen kiihdytysääniä (ilmeisesti), eikä suostu aina liikkumaan. En tiedä sitten että onko kuulossa ongelmaa, vai alkaako se yleistämään ääniherkkyyttä. Todennäköisesti täytyy viedä se lääkärille jossain vaiheessa - ja sydänultraankin. Se ei oikein halua pitkiä lenkkejäkään aina mennä (ellei ne mene vahingossa silloin kun Pyry metsästää ojasta hiiriä - ja usein syökin niitä matkan varrella). Nyt on tietty märkää, ja sataa paljon, niin sekin voi vaikuttaa. Kotona se kyllä leikkii lelulla (ihmisen kanssa), ja ulkona mielellään vain metsästäisi. Tuossa välissä oli muutamia päiviä oikein pakkasta ja lunta, sen onneksi sain ikuistettua.

Koirat kävi parisen kertaa syksyllä hieronnassa, Haltikin saatiin ihan täydellisesti rentoutumaan, ja näin ollen myös käsiteltyä aivan auki. Oli ihan mahtavaa kuinka rentona se oli, kun aina vähän on jännittänyt lihaksiaan hierojalla..

Ja Pyrystäkin oma rento kuvansa hieronnassa:

Tässä on vielä tän Joulun kuvat koirista (ja yksi Kasperista). Toivotaan että vuosi 2020 tulee olemaan parempi kaikille meille..

SM-KULTAA PIKKUMAKSIJOUKKUEENA!

Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!

Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!

Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).

Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.

Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten  yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!

Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.

Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!

Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.

Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.

Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!

Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä. 

Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla. 

Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.

Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt. 

Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.

Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia. 

Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..