Halti tervehtyy

Halti on tervehtymässä, mutta antibiootti jatkuu vielä ensi viikon lauantaihin, ja kipulääkettä vielä pari päivää. Vielä vähän kutisee, joten joutuu Halti olemaan suojakauluri päässä yksinoloajat. Haava alkaa olla kiinni ja koirassa energiaa alkaa olemaan.

Huomenna pitäisi mennä työmatkalle Viroon ja tulen vasta tiistai-iltana takaisin, joten Haltin hoito on täysin avomiehen vastuulla. Ja todennäköisesti Halti joutuu olemaan pitkät päivät kauluri päässä.

Muuten, päätin nyt kokeilla tällaista koirille tällaista fb-sivua, jos saisin sinne päivitettyä enempi, videoita ja kuvia varsinkin treeneistä ja arkielämästä. Etenkin tähän blogiin ja omaan hlökohtaiseen fb-sivuun kuvat yms vähän valikoituu..

LapinProkoirat Halti ja Pyry

Saikkua, saikkua...

Noh, Pyry on varsin terve, kivespussit parantui hyvin ja kaikkea... jotta ei menisi liian hyvin, ja alkaisi liikaa iloitsemaan kisaamisestakaan, niin Haltihan sitten seuraavaksi pääsi saikulle.

Viime viikon torstaina päästin Pyryn ja Haltin juoksemaan pihalla ja Pyry taas innostui oikein paljonkin, ja sitten TAAS jyräsi Haltin täysin ja Haltia sattui (lähti juoksemaan törmäyksen jälkeen pois päin korvat luimussa, joten jotenkin kävi vaikka ei ontunutkaan tai mitään). Parin tunnin lepäämisen jälkeen Halti vaikutti olevan ihan kunnossa, ja ehkä olikin. Hyppi kivien päälle lenkillä yms.. Olin kuitenkin skeptinen ja seurasin Haltin liikkumista silmä kovana, koska sunnuntaina piti olla aksakisat viimeinkin Kotkassa KKS:llä, jonka kisoihin olen jo tapaturmien ja muiden sattumusten vuoksi perunut jo kahdet kisat.

Perjantaina illalla Halti olikin taas levoton, ja yöllä ei oikein nukkunut, vaan seisoi vain tai tapsutteli ympäri taloa. Lauantaina aamupäivällä vähän parempi ja lepäsi, mutta illalla taas tuli niin levottomaksi, että annoin sille kipulääkettä (jäi keväällä edellisestä onnettomuudesta) ja totesin, että kipee se on. oikean kankun päällä aika lähellä häntää oli turvotusta, joten ajattelin että kyllä se Pyryn taklaamisesta johtuu varmasti. Sunnuntaina Halti vaikutti edelleen kipeältä, tosin lepäsi kyllä taas päivälle. Jonkin verran Halti nuoli takapäätänsä ja näkytti. Sitten yhtäkkiä huomasinkin että takapuolesta tulee ihan järjettömästi verta, ja sitä tyrehdyttämään. Meni varmaan yli puoli tuntia että se kunnolla alkoi tyrehtymään. Soitin eläinlääkärillekin, mutta sieltä kehotettiin odottamaan seuraavaan päivään, koska sunnuntaitaksat.

Sen verran sain putsattua betadinellä, että löysin reiän peräaukon vierestä, siitä missä anaalirauhanen on. Halti oli purrut anaalirauhasen totaalisen auki. Sieltä tulikin sitten seuraavaan päivään asti mönjää ja nestettä, ja sitä sai olla putsailemassa tasaiseen tahtiin. Sunnuntai-iltana sai jälleen kipulääkettä ja maanantaina aamupäivästä Loviisaan lääkäriin. Lovettiin. Eläinlääkäri totesi että anaalirauhasen tosiaan oli purrut, ja anaalirauhanen oli ollut todella kipeä, jonka takia näin oli tehnyt. Toisessa anaalirauhasessa ei ongelmaa. 

Kuulemma tämä oli varmasti vain yhteensattuma, kun sattui juuri samaan aikaan kuin Pyryn törmääminen Haltiin. En oikeasti mitään merkkejä anaalirauhasongelmasta ollut huomannut aikaisemmin, vasta viikonloppuna kun Halti istui pari kertaa kesken kävelyn (ajattelin että johtui Pyryn törmäämisestä ja että paikat oli kipeenä) ja tosiaan nuoli takapäätänsä. Ennen viikonloppua ei ollut mitään merkkejä, mitä olisin voinut huomata. Voihan se olla niinkin, että leikkiessä Pyry on osunut Haltin takapuoleen, ja jo kipeä anaalirauhanen kipeytyi entisestään.

No, Haltin haava sitten putsattiin, ja saan jatkaa useamman kerran päivässä putsaamista, samoin kun jatketaan samaa kipulääkitystä, Kesium antibioottia ja Halti sai Bupaq kipulääkityksen vielä piikillä, jotta helpottaisi. Tässä sitten odotellaan että paranisi. Pitäisi alkaa paranemaan ihan parissa päivässä. Vaikka vielä ei ole sulkeutunut haava, niin Halti on ollut vähän paremmalla tuulella tänään ja asennetta alkaa löytymään.

Viikonloppuna ja eilenkin oli vielä vaikeaa saada se pissaamaan, tai ulostamaan, tänään sekin on normaalia. Vasta kipulääkityksen jälkeen se ulosti jonkin verran. Vielä pitäisi käydä ostamassa kuitulisää, jotta ulostaminen olisi helpompaa. Ja tänään sai kaurapuuroa kuitulisän sijaan. N. 10 päivän päästä käydään näyttämässä Haltia vielä lääkärillä ennen kuin antibiootti on loppunut.

Tietty vaikka tuo nyt tuosta paranisikin viikossa täysin, niin ompahan kipulääkityksen vuoksi taas kuukausi kilpailukieltoa, eli marraskuun alussa on mahdollisuus kisata seuraavan kerran. 

Pääasiahan on että koira saadaan kuntoon, ja varmasti nopeasti tuleekin kuntoon, mutta ihan pikkasen vaan harmittaa, että taasko, juuri kun keväällä oli 1,5 kk saikkua Haltilla (+ Pyryn hermokipulääkitykset, ypozane, kastrointi, kivespussien tulehdus). Tää oli nyt kolmas kerta tänä vuonna kun peruin saman järjestäjän agikisoihin osallistumisen, on ihan mukava vaan maksaa seuralle osallistumismaksuja koskaan osallistumatta.... olis edes oma seura... Pari lahjakorttia mulla sinne on, joten yksi osallistumismaksu on niissä, mutta niitä ei ole vielä pyydetty takaisin.

Lisäksi olin niin innoissani, että päästään vihdoin kunnolla kisaamaan ja aloin pääsemään hyvään kisafiilikseen, kun Haltin kanssa on alkanut menemään taas tosi kivasti. Tässä sitten ei olekaan treenikoiraa eikä kisakoiraa hetkeen. Pyryn kanssa varmaan voi jossain vaiheessa pikkuhiljaa treenaamaankin taas, mutta ei sitä kisoihin vielä voi viedä, kun on yleensäkin treenannut monta kuukautta sitten viimeeksi.

Niin ja ajattelimpa muuten siirtää Pyryn 1-luokkaan. Ei Pyryn kanssa edes tosi hienolla draivilla päästä enää ihanne-etenemiin kolmosissa, etenkin jos ne alkaa olemaan 4 m/s paikkeilla ja enemmän, joten ei ehkä ole enää sellaista tavoiteltavaa sen (ja sen sydämen sivuäänen) kanssa tuossa iässä SM-nollissa. Ykkösluokassa taas voi olla taas tavoiteltavana 2-luokkaan pääsy ja siitä vaikka 3-luokkaan. Todennäköisesti tää ensi talvi on Pyryn viimeinen täysin aktiivinen agilityvuosi, sen jälkeen aletaan vähentämään kehittäviä treenejä ja jatketaan mieltä virkistävillä treeneillä ja ehkä jollain toisella lajilla mahdollisesti.

Tässä kohta tarvis lainakoiria, tai sitten itsellä pitäis varmaan olla 5 koiraa, jotta joku pysyis terveenä ja sais harrastaa silloin kun itse on terve.. Aikaisemmat lainakoirat alkaa kaikki olla sen verran vanhoja..

Ja hyvät uutiset, Pyry tuli eilen illalla peuran perästä jo n. 2 minuutin päästä takaisin, olisko sillä alkanut pallien poiston jälkeen toimimaan korvat ja aivot??

Haltin terveystulokset

Halti kävi siis 25.8.2018 terveystarkeissa, tässä viralliset tulokset nyt kun ne tuli KoiraNettiinkin:

Silmät: terveet, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Polvet: 0/0

Silmien osalta Halti näkee tähtiä, eli sillä on sikiöaikaista rihmastoa jäänyt silleen, että se näkyy molemmissa silmissä valkoisina pisteinä (myös Haltille). Kuitenkin terveet silmät, ja nämäkin muutokset ovat vanhoja, eivätkä muutu enää.

Ja hyvät uutiset myös geenitesteistä, kaikkien testattujen sairauksien osalta terve, eikä kanna näitä sairauksia.

• Prcd-PRA: Genotype N/N (A), terve (Prcd-PRA = etenevä verkkokalvon surkastuma)
• Pompen: Genotype N/N, terve (Pompen = etenevä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus)
• DM: Genotype N/N (exon 2), terve (DM = perinnöllinen etenevä selkäydinrappeuma)

Lappalaiskoirien agimestaruudet Jyväskylässä

Noh, Pyry ei päässyt, koska leikattu se reilu pari viikkoa sitten. Ei päässyt siis edes mukaan, kun ne kivespussit edelleen kutiavat ja ei ole ihan kunnossa. Lähettiin siis jo Haltin kanssa lauantaina Padasjoelle, ja sieltä sunnuntaiaamuna Jyväskylään. Silti herätys oli 4:30 kun radat alkoivat jo klo 8.

Oli muuten Haltin eka yö varmaan ilman Pyryä, neljän vuoden ikään sekin on ehtinyt ennen tätä.

Rimat oli 50 cm molemmilla radoilla ja makseilla 60 cm.. onneks ei enää kisata makseissa, kun edelleen pidetään tapissa rimoja. Kyllä ne nyt näyttikin korkeilta.

Hyppyrata, HYL:

Mä olin varma, että tällä radalla olisi tullut hylkäys jo 2- tai 3-esteellä, kun Halti lähtee hakemaan ansaesteitä. No ei sentään. Jotain säätöä 2-esteen niistossa oli, mutta Halti tuli silti oikein. 6-esteeltä 7-putkeen sain irrotettua hyvin, että pääsin hyvin 8-esteen taakse sokkariin. 12-13-esteet tein päällejuoksuna, mikä onnistui hyvin, kun pystyin lähtemään 11-esteen takaakierrosta hyvin liikkeelle.

Meidän hylkäys tuli sitten esteellä 16.... sain käännettyä jopa silleen, että Halti vilkaisi vain putken päätä mutta päätti tulla mun mukaan, ja sitten en kuitenkaan saanut käännettyä tarpeeksi, jotta se olisi hypyn ottanut suoraan, teki siis hienosti takaakierron. Muuten meni tosi hyvin rata. Eli HYL.

Agirata, tulos 0, sija 2.:

Tää oli paljon kivempi rata, pääsi lopussa juoksemaankin. Keinulla kun en pysäyttänyt, niin se kostautui kaikilla muilla kontaktiesteillä. A-esteellä ei ottanut kontaktia kunnolla, vaan hyppäsi just kontaktin rajalla. Tuomari ei kuitenkaan nostanut kättä, eikä tästä tullut virhettä. Avokulma kepeille meni hyvin.  Puomilla ei pysähtynyt, mutta onneksi otti kontaktin. Kuitenkin sain sen verran etumatkaa, että ehdin 17-esteelle just ja just sokkariin. Eli tästähän tulikin nolla. Vähän Halti kaarratteli siellä täällä.

Eli tuli, 0 tulos, 2. sija ja etenemä 3,86 m/s. Ihan jees. 

Ja video:

Onneksi tää kuvattiin musta huolimatta, taas olin unohtanut pyytää jotakuta kuvaamaan meidän radat.

Lappalaiskoiraskabasta tiputtiin sen ekan hyllyn jälkeen pois, mutta ainakin kivaa oli. Ja saatiinhan me ruusuke pikkumaksien agiradan nopeimpana lappalaiskoirana.

Ens vuonna sitten yritetään saada kaksi tulosta. Saatiinhan me sitten taas kokemusta, yksi SM-nolla ja tavattiin monia vain linjoilta tuttuja lappalaiskoiraihmisiä. Kotimatka oli kyllä jokseenkin rankka, ja väsytti ihan pirukseen.

Täytyy sanoa, että Jyväskylässä JATin halli oli ihan kiva. Helppo mennä sisään kolmesta eri ovesta, pohjana kivituhka ja hyvä lämmittelyalue ja lämmittelyesteet, mistä oli varmasti hyötyä paljonkin. Kivat lenkkeilymaastotkin löytyi. Tykkäsin paikasta, vaikka tuskin tulee paljoa käytyä kun on sen verrna kaukana.

Haltin aksakisat Ojangossa 8.9.

Lauantaina käytiin kisaamassa Ojangossa. Piti olla enintään 20 astetta, mutta kummasti saatiin taas osaksemme viikon lämpimin päivä, eli 24-25 asteeseen sitten taas lämpö ylsi.. Kyllä mä niin odotan niitä viileempiä ilmoja, kun ei tarvi miettiä koiran viilentämistä kokoajan.

Radat oli varsin hauskoja, ja kyllä niissä oli sellaisia hauskoja huomaamattomia ansoja tehty, myös siten, että liikaa ajattelevat tekivät vähän liikaakin hommia turhaan. Makseissa ja pikkumakseissa tosi harva teki edes tuloksia näillä radoilla.. Rimat oli ainakin makseilla 55 cm, ja luulen että pikkumakseilla oli 45 cm tai 50 cm. Ja pikkumakseissahan me oltiin.

Hyppyrata

Tässä moni teki mitä ihmeellisempiä ohjauksia heti alussa kääntääkseen koiraa 2-esteen jälkeen, ja moni hylkääntyi jo tässä. Seuraava paikka oli kepit, ja vaihtelevia paikkoja sen jälkeen. Kepeillä näkyi paljon epäonnistuneita törkkäyksiä ja lähetyksiä saman verran.

Tuomari ilmoitti, että ihanne-etenemä on sitten 4,4 m/s... Joo-o, eipä olla yhtään puhdasta rataa tehty tolla etenemällä joten mahikset tuntuivat mahtavilta! Eli jos ei hylkäännytä, niin varmasti yliaikaa tulee. Päätin sitten, että jos ei muuta niin yritetään tehdä mahdollisimman nopea tulos, ja mahdollisimman vähällä yliajalla. Ajatuksena oli, että ainakin yritettiin. 

Alun tein ihan linjaamalla, ja sitten kepeillä häsläsin kuitenkin, vaikka kuinka yritin olla oikeassa paikassa lähettämässä (olisi pitänyt ehkä käydä törkkäämässä). Tässä meni ehkä 3-4 sekuntia, ja loppu päästiin ihan kunnialla läpi. Lopputulema oli siis 5 virhepistettä ja etenemä 4,33 m/s eli tulos 5,77, 1. sija!

Eli jos ei oltais sählätty kepeillä, niin oltais kepeästi ehditty myös ihanneaikaan, se olis ollut 4,5-4,6 m/s paikkeilla ja tietty oltais saatu hyppy-SERT, koska voitettiin tää rata tällä vitosellakin! Tosi hyvä tietää näin tulevaisuutta varten, mutta ihan pienesti ehkä harmittaa, että meni SERT ohi. Mutta tää kyllä näyttää, että on ihan hyvät mahdollisuudet serteihin ja pitää vaan luottaa että saatetaan ehtiäkin niihin koviin ihanne-etenemiin, kunhan vaan yritetään parhaamme!!

Agirata

Tässä oli monta mietittävää kohtaa.. erityisesti tää alku puomille asti.

Keinun jälkeisen hypyn pyöritin, jaaa.. 6-esteeltä 7-putkeen piti tehdä ns. japanilainen siis pakkovalssin sijaan, mutta vähän myöhässä koska Halti sinkosi 10-putkeen ja siitä siis HYL. Katselin ainakin medien osalta, niin oliskohan siinä A-esteen kohdalla jo voinut tehdä persjätön ja siitä vaan vetää putkeen, ilman että koira hakee A-estettä. Olis ainakin kiva kokeilla jossain treeneissä.

10-putkeen oikeassa kohdassa oli helppo lähettää kauempaa, ja sain Haltin hyvin 12-esteeltä puomille, tein ehkä valssi-persjätön siihen (tälle ohjaukselle oli nimikin, flippi) muistaakseni. 

Kepeille vein avokulmasta, ja onneksi toimi, mutta parempi olisi ollut viedä ulkokautta poispäinkääntäen. Ja koska hylly oli jo alla, niin jätin Haltin keppejä suorittamaan, ja juoksin vaan eteen niin pitkälle kuin ehdin, niin ehdin just ajoissa vikaa estettä ohjaamaan. Hyvin onnistu, ja näitä pitäis tehdä silloinkin kun on nolla alla....

Seuraavaksi sitten lappalaiskoirien agimestaruuskisoihin Jyväskylään viikonloppuna!

Halti LSK:n agimestaruuksissa

Haltin kanssa ollaan jatkettu aksailua. Ei muuten menty silloin elokuussa iltakisoihin, kun tulikin ihan älyttömän kuuma, jotain 26-28 astetta lämmintä. Vielä olisi ollut kuuma halli kyseessä.

Nyt sitten yllättäen on tullutkin jopa 2 kuukautta vahingossa kisataukoa, ei ollut kyllä yhtään tarkoitus. Toivottavasti saadaan kisata aktiivisesti nyt loppuvuosi.

Keskiviikkona oli LSK:n agimestaruudet...

Edellisenä päivänä Halti oli tosi outo taas treeneissä, se ei oikein mennyt draivilla, vaikka tahtoa oli ja jätti jonkun nakin syömättä. Treenikaverikin sanoi, että joutui pari kertaa katsomaan että kumpi koira mulla olikaan kentällä kun ei vaikuttanut yhtään Haltilta. Tuntuu että se olis kipeä, mutta muita viitteitä ei ole. Se kyllä merkkas ekaa kertaa ikinä kentän laidalla jonkun puskan, eli voisko sittenkin johtua tyttöhuolista ja ehkä vähän Pyry-huolista. Halti ei yleensä aksassa kylläkään intoile nartuista, mutta muut urokset ovat olleet useamman viikon ihan sekopäisiä ja korvattomia kentällä, joten ehkä siellä joku juoksuinen tai aloitteleva/lopetteleva on treenannut.. tai sitten ihan vaan leikattu uros Rambo, josta muutama uros tykkää kovasti. Halti ei ole vain tajunnut sellaisten päälle, mutta nyt oli vähän OFF-tilassa (vaikkakin teki kuitenkin innokkaammin kuin Pyry ikinä).

No, mestaruuksissa taisin olla minä enemmän OFF-tilassa.

Hyppyrata

Ekalla radalla meni ihan jees, paitsi putkesta 9 en muistanut ottaa mukaan, vaikka rataantutustumisessa tiesin, että putki syöttää toiselle esteelle (5). Ja lopussa Halti oudosti kompuroi pituusesteeseen (maksipituiseen). Halti meni maksina näissä kisoissa, koska oli alimmat rimakorkeudet, eli makseille 50 cm (ja meillä kisat viikonloppuna).

Hyppyrata

Tokalla radalla (hyppy) olin sitten enemmänkin OFF-tilassa. Päästin Haltin lähdössä irti ja se kävi tarjoamassa edessä olevan hypyn samaan aikaan kun tuomari vihelsi pilliä, ja jäin miettimään että oltiinko saatu lupa lähteä, vai mitä tapahtuu. Sitten jossain vaiheessa muut alkoi sanomaan, että aika kulkee ja tajusin Haltin kanssa kiertää sitten eka este ja lähettiin etenemään: Varmaan 0,5-1 minuuttia siinä varmaan kesti että tajusin lähteä, joten varmaan tuli ihan reilusti yliaikaa :D Tuli sieltä hylky-10-pistettä myös 15-putken jälkeen, kun sinkosi viereiseen putkeen, katsoi minua kyllä, mutta jatkoi vaan matkaa. Olisi pitänyt hakea lähempää. Mitään ei siis voitettu, mutta saatiin tuomarin erikoispalkinto; parhaimmasta käännöksestä agiradalla (käännös A-esteeltä hypylle ja putkeen 7-9).

Muuten olin tosi onnellinen, meillä oli samaan aikaan Loviisa-Porvoo ystävyysottelu (möllit ja 1-lk saivat osallistua) ja näytti aluksi siltä että meiltä oli vain 2 osallistujaa. Lopulta saatiin innostettua muutama lisää, ja kisan voitti sellaiset, jotka olivat jo lopettaneet aksailun tänä keväänä ja oli paljon muitakin tosi hienoja onnistumisia sellaisilta, jotka eivät edes aikoneet osallistua. Ihan mahtavat kisat meillä.

Pyryn kastroinnista 1,5vk → antibiootit

Ensin tässä päivityksessä Pyryn kuulumisia.... 

Pyryhän siis kastroitiin 1,5 viikkoa sitten. Haava on tosi hyvin parantunut, mutta ongelmallista on ollut Halti, joka oli jatkuvasti nuolemassa Pyryä joka suunnasta, kun piti hoivata, ja välillä sai ihan fyysisesti jalalla tai kädellä (mikä oli vapaana) niin työntää pois, kun ei sanallisella karjaisulla kuullut.

Noh, periaatteessa piti n. viikon kuluttua käydä haavakontrollissa, mutta onneksi ei käyty heti seuraavana tiistaina. Silloin nimittäin kaikki oli hyvin, mutta keskiviikkoiltana tai torstaiaamuna Pyryn kivespussit alkoi punoittamaan, ja ajattelin että Halti on päässyt nuolemaan jossain vaiheessa (tai Pyry kun oppi ottamaan kaulurin pois), ja auttaa jos saa olla rauhassa vaan vähän aikaa (etenkin kun seuraavana päivänä oli se haavakontrolli). Tilanne kuitenkin paheni, ja haavakontrolliin perjantaihin mennessä kivespussit olivat lievästi tulehtuneet, ja saatiin 5 pv:n antibiootit matkaan. Myös oli ohjeena mahdollisuuksien mukaan suihkutella haalealla vedellä, kuitenkin silleen että ei osu haavaan (helpommin sanottu kuin tehty).

Perjantaina Pyryllä oli kyllä selkeästi kivulias olo, koska Haltille näytti kyllä herkästi hammasta. Halti kyllä aika kiltisti pysyi erossakin Pyrystä. Keskiviikkonahan jouduin ottamaan Pyryn mukaan Strömforsin hallille (oli itsekseen kauluri päässä auton takapaksissa), mutta oli saanut otettua jossain vaiheessa kaulurin pois. Voihan olla että silloinkin ehti nuolla jalkoväliä. Lääkärin mukaan kuitenkin on voinut joku ajettu karvakohta aiheuttaa myös tämän.

No, nyt on pari päivää annettu antibioottia, ja sen verran voin sanoa, että ainakaan tilanne ei ole pahentunut. Ja vaikuttaa ettei Pyry ole ollut niin kipeä tänään ja ehkä jopa näyttää vähän paremmalta, vaikka tänäänkin suihkutellessa ja putsatessa jotain pientä möhnää irtosi. 

Halti on ollut kyllä aika kiltisti erossa Pyrystä, ja yöt ollaan pidetty makuuhuoneessa estettä puolessa välissä, jotta Halti ei pääse yölläkään Pyryn luo.

Niin toivoin että tässä vaiheessa olisi kauluri saatu pois ja päästy vähän normaalimpaan elämään. Etenkin kun ensi viikolla täytyy lähteä Hesaan parina päivänä loppuviikosta, ja saa toivoa että ei tarvi alkaa säätämään mitään eristyksiä näille siksi ajaksi. Ei kuitenkaan ole ihan peace of cake meillä.