Muu lauma

Nekku (alias Ninja Assassin)

rotu: maatiaiskissa
synt.aika: 8/2010
paino: n. 4,5 kg 
steriloitu: keväällä 2012

Nekku on vuonna 2010 syntynyt neitikissa, joka on ns. puna/harmaaraidallinen valkoisella alustalla. Nekulla on vähän erikoinen ns. kilpikonnaväritys.

Nekku tuli meille Vilin seuraksi n. puolivuotiaana toisesta kodista, jossa Nekun pentuenergia oli liian rankkaa perheelle ja perheen vanhemmalle kissalle. Vilihän varmana kissana pisti Nekulle stopin  liikaan villitsemiseen, ja muutaman päivän juoksemisen jälkeen, Nekkukin rauhoittui hyvin nopeasti

Nekku on nopea kuin ninja vähintään. Varsinkin silloin kun eteisen väliovi jää auki (ja mahdollisuus siis päästä avaamaan ulko-ovi), Nekku ja Pyry on useammin kuin kerran löytyneet ulkoa laiduntamasta ruohoa, kun Nekku on päättänyt karata vapauteen.

Nekku on myös kova kiroamaan ja noitumaan kaikki hänen tiellensä tulleet. Tai kun on vaan huono päivä, niin syliin ottaessa tulee sellaisetkin kiroamiset, vaikka itse kissa ei yritä päästä mitenkään pois sylistä.

Kun Pyry tuli pienenä pentuna kotiin, meillä oli ajatuksena, että koira ei saa jahdata kissoja. Noh, hankalaahan se oli, kun viimeistään nukkumaan mennessä, Nekku alkoi kurisemaan Pyrylle, ja yritti saada Pyryä leikkimään ja jahtaamaan itseänsä. Nekun ja Pyryn suhde on hellä, eikä Nekku tiedäkään sellaisista asioista kuin koiran läppääminen tai muriseminen koiralle.

Kasper (the ghost)

rotu: maatiaiskissa
synt.aika: 6/2012
paino: 4 kg 

Kasper tuli lokakuussa 2012 meille n. 4 kuukauden ikäisenä. Kasper oli elänyt ilmeisesti kesyn emonsa ja sisaruksensa kanssa luonnossa, kunnes ne toimitettiin Porvoon eläinlääkärille. Kasper odotti kuukauden kotiaan, ja päätettiin ottaa Kasper meille. Vaikka Kasper ei ollut tottunut ihmisiin, niin todella hyvin antoi käsitellä eikä pelästynyt koiraakaan, kun otettiin Pyry mukaan katsomaan Kasperia. Pyryn kanssa Kasper tuli toimeen heti ensimmäisestä päivästä, ja toisesta päivästä Nekun kanssa. Ihmisiin tottumiseen Kasperilla meni vähän pidempään, eikä se vieläkään kovin hyvin luota vieraisiin ihmisiin.

Tuttujen ihmisten kanssa on kuin "normaali" kissa. Koirista Kasper tykkää aina, koirien mielestä joskus ehkä liikaakin..

Vili

rotu: maatiaiskissa
synt/kuolinaika: 1.5.1997-7.1.2012 (vajaa 15v)
paino: n. 6 kg (2011)

Vili tuli meille kun asuin vielä kotona. Kun äitini muutti asuntoon, johon ei voinut ottaa kissoja, niin sain mahdollisuuden elää Vilin kanssa sen viimeiset vuodet. Vili oli kissojen kissa. Varma ja itsepäinen, ja (ison) kissankokoinen. Aina tervehtimässä kun tultiin kotiin, ja aina oli kerrottavaa. Vilillä oli kasvain toisessa korvassa, joka loppupeleissä esti Viliä kuulemasta kunnolla. 

Vili oli paras kissa kouluttamaan koiranpentua. Pentu sai olla rauhassa, jos se oli rauhallinen. Mutta jos pentu alkoi sähläämään liikaa, niin silloin tassu nousi varoitukseksi. Yhden kerran Pyry sai pentuna säikäytettyä Vilin ulko-ovella, ja silloin kynsi osuikin silmään. Mitään pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Viliä Pyry ei juurikaan jahdannut, ja Vili sai Pyryn (ja muutaman muunkin koiran) maate pelkällä katseellaan. Yhdessä kuitenkin nukkuivat monesti olohuoneen sohvapöydän alla vierekkäin.

Vili kuoli tammikuussa 2012 munuaisten vajaatoimintaan.

Emäntä (Kati)

rotu: kaksijalkainen
synt.aika: 27.8.1982

Asun Loviisan Pernajassa, Sarvilahden kylässä. Muutettiin rakentamaamme omakotitaloon vuoden 2009 tammikuussa. Nykyään työskentelen tilitoimistossa Rantalaisella Porvoossa. Ehkä jotain muitakin ajatuksia työnteolle on myöhemmin.

Olen ollut aina eläinrakas, ja meillä on ollut aina kissoja, pari kania, marsukin. Koiraa ei koskaan lapsuudessani ollut, mutta pääsin hengailemaan paljon naapureiden ja sukulaisten koirien kanssa. Enemmän kuitenkin olen ollut kissaihminen, kissat on niin helppoja ja luonnollisia elämänkumppaneita.

Kuitenkin kun muutettiin omakotitaloon Pernajaan vihdoinkin uskaltauduin ajattelemaan koiran hankintaa. Pitkä prosessi se olikin, ja pitkän harkinnan jälkeen löysin sopivan. En ollut ajatellut alunperin alkaa harrastamaan mitään erityistä Pyryn kanssa, ajatuksena oli vain käydä joissakin arkitottelevaisuuskoulutuksissa, jotta arki luistaisi. 

Kuitenkin nopeasti hurahdin tokoon, ja sitten agilityyn ja vielä lisäksi jäljestämiseen. Huomasin omistavani hyvinkin monipuolisen harrastuskoiran, joka sopii lajiin kuin lajiin, ja haastetta koulutukseen löytyy. 

Toko- ja pentukursseilla käytiinkin heti jo vuoden 2011 syksyllä ja samoin pentuagilityssä saman vuoden lopussa. Agilityä jatkettiin vuoden 2012 keväästä alkaen Loviisan Koirissa ja vuoden 2013 syksystä lähtien Agi-Kotkissa, ja nyt tähän mennessä olen kisannut kahden porokoiran kanssa 3-luokassa. Pyry on jäänyt jo aktiivisemmasta harrastamisesta eläkkeelle. Jäljestys aloitettiin keväällä 2012 Pyryn kanssa ja tokoa ollaan treenattu omatoimiryhmissä sekä muutamilla ohjatuilla kursseilla ja ulkopuolisissa valmennuksissa (mm. Oili Huotari, Korrit). Pyryn kanssa käytiin ennen silloista sääntömuutosta suorittamassa TK2. Haltin kanssa pääasiassa ollaan aksailtu tavoitteellisesti ja käyty muutamilla erilaisilla kursseilla.

 

Olen agilityvalmennuksien (Kim Kurkinen, Timo Rannikko, Nina Manner, Taija Mäkelä, Satu Tuomela, Elina Jänesniemi, Sampo Kokkonen, Tuija Kokkonen, Vappu Alatalo, Santtu Stenberg jne..) lisäksi käynyt mentaali- ja motivaatiovalmennuksissa sekä kouluttautunut agilitykoulutusohjaajaksi (v 2015-2016) ja agilityn koetoimitsijaksi (v. 2017). Koulutan Agi-Kotkissa ja Loviisan Seudun Koirissa kohtuullisen säännöllisesti. Suurimmat saavutukseni ovat olleet Uudenmaan Piirinmestaruuskulta Haltin kanssa vuonna 2021, ja Pikkumaksien SM-joukkuekulta Lappalaiskoirajoukkueessa vuonna 2019. Muutamia sertejä ollaan kolmosluokassa saatu, mutta ei ihan vielä valioitumiseen saakka, osittain johtuen muutamasta pidemmästä treeni- ja kisatauosta.

Isäntä (Jani)

Harrastelee koirien kanssa kotihommia ja lenkkeilyä.