Pitkästä aikaa

 Kaksi vuotta viimeisimmästä julkaisusta. Tuntuu että töiden aiheuttama stressi ja väsymys vaikutti tähänkin, enkä ole jaksanut julkaista muuta kuin Instagramissa lyhyesti. Puoli vuotta sitten tein päätöksen irtautua palkansaajan elämästä, ja aloitin työt yrittäjänä, jotta voin paremmin säädellä työn määrääni. Tämän mennessä tämä on ollut erittäin hyvä päätös, ja olen pystynyt saamaan oman elämäni hallintaani.

Tässä välillä on tapahtunut paljon. Syksyllä 2021 hain yhteistyössä kasvattajan Kaisu Tyni-Pyyn kanssa Tanskasta australiankelpien pennun Pikin. Tuntui että kolme porokoiraurosta olisi ollut katastrofi kun se kolmas porokoirauros olisi kasvanut aikuiseksi, ja olisi tullut konflikteja. Päädyin ns. laumasosiaalisempaan rotuun, jotta lauman toimivuus olisi pysynyt, mutta eipä asiat menneet kuten ajattelin.

Sain kuulla mahdollisuudesta pennun hakemiseen lähes heti erään läheisen kuoleman jälkeen, joten päätös tuli hetken mielijohteesta. Mielelläni näkisin pennun vanhempia ja olisin haastatellut enemmän, mutta asiat meni näin. Joka tapauksessa terveyspuolen osalta pennun vanhempien terveystutkimukset oli kattavat (kattavammat kuin monella täällä Suomessa) ja emo vaikutti hyvin sosiaaliselta ja isän puolelta löytyi voimaa ja IPO-puolen treenien perusteella kovuutta ja voimaa, kun pelkäsin että kelpiet ovat minulle liian pehmeitä.

No sain vähän enemmänkin kuin toivoin, ja ehkä liikaakin. Kelpien tempperamentti vaatii kyllä selkeästi vähän enemmän pehmeyttä ja erityisesti koirasosiaalisuutta.Pikin kanssa nämä kaksi vuotta on olleet vuoristorataa, osa ajasta hyvinkin raskasta, osittain johtuen raskaasta työtilanteesta, mikä ei ollut hyvä yhdistelmä nuoren kelpien kanssa. Aina ei itsellä kärsivällisyys ja hermot ole riittäneet, mikä ei ole ainakaan auttanut tilanteeseen. Uuden työtilanteen myötä olen myös itselleni saanut kontrollia.

Piki on kuitenkin paljon muuttunut tässä parin vuoden aikana ja uskon että esim. 3-vuotiaana alkaa olla jo järkevä koira. Nyt se on 2 vuotias, ja alkaa elämä voittaa. Toisaalta paljon työtä sen eteen on tehty. Pikillä on ollut jo pienestä pennusta lähtien vahva halu jahdata autoja, ja sen kanssa on tehty ihan pienestä pennusta asti töitä. Vuosi sitten agilityn treenaaminen autotien vieressä oli vielä vaikeaa, mutta tänä kesänä ollaan siitä päästy jo yli.

 Kävelytiellä satunnaisesti alkaa vielä kyttäämään autoja, ja hiekkatiellä on autojen ohittaminen vielä vaikeampaa, jos tulevat yllättäen. Lisäksi on reagoinut hyvin vahvasti (vetämällä, rähjäämällä jne) etenkin nuorempana ääniin, hajuihin ja yllättäviin asioihin, ihmisiin, koiriin jne. Mutta ajan kanssa on saatu Pikille varmuutta tilanteisiin. Edelleen "tosiurosten" hajuihin reagoi voimakkuudella, ja erityisesti näköyhteydellä, joten tämän kanssa saa tehdä töitä, jotta saa sen ohittamaan nämä, erityisesti jos halutaan kisata aksassa joku päivä. Tällä hetkellä käydään epiksissä mahdollisimman paljon ja eri treenipaikoissa ja porukoissa, jotta saadaan treeniä alle. 

Kuva: Outi Koivikko

Pyryn kanssa Piki tulee toimeen hyvin ja kunnioittaa yli kaiken Pyryä, mutta Haltin ollessa kiltimpi versio, niin Pikin ja Haltin suhde ei ole paras mahdollinen. Piki alkoi reilun vuoden ikäisenä hyökkäilemään Haltin päälle, ja otti kipinää jos Halti kiihtyi tai murahti ihan vaan tilan vuoksi. Onneksi tappeluita ei ole tullut kuin muutaman kuukauden välein (yleensä silloin kun itse herpaantuu ja alkaa luottamaan tilanteisiin ettei mitään enää tapahdu), mutta tappelut on olleet aika rajuja, ja Piki käy erittäin raivokkaasti päälle. Tämän hetken tilanne on se, että Halti ja Piki osaavat väistää toisiaan, eivätkä kyräile eikä haasta toisiaan, mutta enemminkin välttelevät tai jättävät huomiotta toisen. Sietävät toisiaan, ja pärjäävät, mutta eivät ole ystäviä, eivätkä esim. haistele toisiaan (tästäkin on joku riita tullut). Toivotaan vaan että joku päivä tulisivat toimeen silleen, ettei tarvitsisi olla itse niin tarkkana, esim. ovista kulkemisen kanssa tai vieraiden tullessa kotiin, jotka voi aiheuttaa kiihkeyttä.

Piki kävi terveystarkastuksissakin jo, ja luusto on priimaa, mutta sen toisessa silmässä huomattiin kaihipiste. On mahdollista että Piki voi elää kaihipisteen kanssa ilman että se haittaa, tai sitten se voi pahentua. Joka tapauksessa Piki on pois jalostuksesta tästä syystä, ja olen myös tästä syystä harkinnut Pikin kastroimista kun se on kasvanut luustollisesti mittoihinsa. Se harmillisesti on vaan aika lopullinen juttu, ja siinä on riskejäkin luonteen suhteen. Mutta toisaalta saattaisi auttaa Pikin ja Haltin väleissä.

Syksyn 2021 jälkeen Haltin kohdalla on tullut huonompia uutisia. Huomasin jo syksyn aikana että Halti on vähän hidastanut, ja välillä arpoo hyppäämistä. Keväällä huomasin sitä vielä enemmän, ja selkeästi kisoissa alkoi tulla hitaampia aikoja. Yleensä Halti meni reilusti yli 4 m/s etenemää millä tahansa radalla, ja etenemät tippuivat alle 4 m/s. Mietin että oliko se ikä vai mitä. Tiputin rimat alemmas varmuuden vuoksi treeneissä, ja menin kuitenkin varmuuden vuoksi ortopedille Haltin kanssa, ja luustokuvauksen jälkeen selvisi että Haltilla oli keski-vaikea spondyloosi kahdessa paikassa, ja harrastaminen täytyi lopettaa heti. Erityisesti hyppääminen oli ilmeisesti jo sattunut, mutta niin mielellään se sitä teki, ja aina niin innokkaana teki mun kanssa agilityä. 

Silloin tuntui kuin se oli kaiken loppu. Agility oli meidän juttu, ja treenaaminen ja kisaaminen oli aina niin helppoa ja kivaa Haltin kanssa. Kamalaa oli jättää Halti kotiin kun lähdin Pikin kanssa. Kisaaminen loppui siihen, ja nyt olen ollut kohta 1,5 vuotta kisaamatta. Aikaa tietty jää muulle elämälle, mutta vieläkin tuntuu pahalta, ja agility ei ole tuntunut enää samalta kuin Haltin kanssa. Meidän aika jäi kesken, ja olisi ollut vielä paljon saavutettavaa. Saavutettiinhan me agilityn SM-kultaa joukkueena ja Uudenmaan piirinmestaruuskultaa yksilöissä, ja muutama SERT, eli ehkä enemmän kuin ajateltiin, mutta vielä olisi ollut aikaa vaikka valioitua. Ajattelin että kisattaisiin vielä 10-vuotiaana. Nyt Halti on kohta 9 vuotta, joten ehkä kohta voi ajatella että se voisi eläköityä. 

Viime vuonna Halti sai pahoja kipukohtauksia lääkityksestä huolimatta, eikä sen kanssa uskaltanut tehdä juuri mitään, mutta viime lokakuun jälkeen ei ole kipukohtauksia tullut. Välillä ollaan käyty tekemässä hoopersia ja muutamia kertoja agilityä (putkia ja pikkuminihyppyjä), mutta jos on tullut äreämmäksi illalla tai seuraavana päivänä, niin on jätetty pois tällaiset. Kun Halti kuitenkaan ei osaa himmata, vaan tekee ns. täysillä. Nyt keväällä ja kesällä lyhyet juoksemiset ei ole vaikuttaneet siihen negatiivisesti, niin mietin että jos ottaisin sille treeneihin hömppäilypaikan, että voi tehdä jotain pientä, ja lähinnä pääsee mukaan treeneihin. Sille se tekeminen ja erityisesti yhdessä tekeminen on se juttu.

Piki on ollut nuorena agilityssä haastava, erityisesti ihmisten, autojen, yms suhteen, mutta se myös väsyi todella nopeasti. Nyt se jaksaa paremmin, mutta kun se saa käytettyä vaikka ekaan treeniin kaiken energiansa, niin se on silmin nähden rauhallinen seuraavaan vetoon, ja ei tee välttämättä yhtään niin vauhdilla. Sen kanssa arkikin on välillä ollut vähän taistelua, ja taas agilityssä jännää kontaktiesteitä, ja on ollut vähän vaikeampi motivoida jne, niin treenaaminen sen kanssa ei ole ollut niin helppoa kuin vaikka Haltin. En ole myöskään jaksanut sen kanssa yhtä innokkaasti ja järjestelmällisesti treenata, kun vähän aksailo kaikkosi Haltin tilanteen myötä. Kuitenkin tällä hetkellä sen kanssa on ihan kiva jo treenata, ja päästään etenemään ja yritän ottaa niskasta itseäni kiinni ja treenata vähän tavoitteellisemmin. Ja ehkä tänä vuonna päästään hyppyradoille.

Kuva: Outi Koivikko

Pyry on nyt 12 vuotta ja 5 kuukautta, ja on hidastunut huomattavasti. En sitä ihan kaikille lenkeille ota, mutta yritän katsoa että 2-3 lyhyempää lenkkiä sille tulisi. Se on edelleen se, jota muut väistää tarvittaessa, ja muut kuuntelee sitä. Vähän on höppänöitynyt, ja löytyy oudoista paikoista. Ehkä kuulossa on jo vähän vikaa, ja ei ehkä kovin pitkälle näe. Välillä senkin kanssa tehdään kotipihassa hoopersia vähäisen, mutta silläkin on todettu v. 2022 alussa välilevytyrä, eikä se välttämättä siitä sula pois. Pyry sai tässä joku aika sitten vestibulaarisyndrooman, ja ei päässyt ylös makuultaankaan. Käytiin Aistissa selvittelemässä, ja onneksi muutamassa päivässä taas pystyi liikkumaan normaalisti, kun sai pahoinvointilääkettä. Ihan normaali se ei ole mielestäni ollut, ja jonkin verran välillä tasapaino heittää. Mutta hyvin siitä parani. Pyry jaksaa välillä leikkiäkin Pikin kanssa, mutta aika lyhyitä aikoja.

Tällaista on tapahtunut, ehkä saan myös tälle päiviteltyä tilannetta vähän useammin.