perjantai 23. lokakuuta 2020

Vuosi 2020

 Ompa pitkä aika viime päivityksestä, mutta paljon on ainakin omassa elämässä tapahtunut.

Itse olin vielä viime vuoden alussa hyvin mielenkiintoisessa työpaikassa, pääsin olemaan tekemisissä ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa, pääsin puhumaan paljon englantia ja työ oli haastavaa ja mielenkiintoista. Työ oli vaan niin haastavaa ja sitä oli liikaa, että väsyin rankasti siihen, silleen että talvilomalla hävitin väsyksissäni puhelimen, hajoitin pesukoneen ja melkein poltin koko kämpän. Siinä päätin, että riittää, ja vaihdoinkin työpaikkaa lähemmäs kotia ja nyt olenkin huhtikuusta lähtien palautunut rauhallisemmassa työssä. Kävin nyt syksyllä KLT-tentissä (taloushallinnon asiantuntijatentissä), ja luinkin siihen jonkin verran, ja huomasin, että se stressasi aika paljon verrattuna aiempaan opiskeluihin, joten ihan palautunut en ehkä vielä ollut. Mutta nyt kun alan olemaan levänneempi, niin jaksan taas kirjoitella tännekin.

Haltilla oli kilpailukieltoa viime vuoden loppuun pannuksen hoidon vuoksi, ja tämän vuoden alussa päästiin kisaamaan. Harmillisesti kisattiin vaan parit kisat, kunnes tuli korona, ja sit olisikin treenit ja kisat mukavasti tauolla. Tämä ajoittui sopivasti kylläkin työpaikan vaihdon kohdille, ja korona antoi mahdollisuuden levätä enemmän, vaikka kisakausi jäi lyhyeksi. Vasta heinäkuussa uskaltauduin kisaamaan, ja ollaan n. yhdet kisat/kuukausi nyt käyty. Nyt olisikin kiva alkaa kisaamaan talvikaudella enemmän, mutta saa nähdä kauan tätä iloa kestää, jos koronatilanne tästä pahenee.

Jonkun aikaa saatiinkin taas mukavasti hyllyjä, mutta nyt viime kisoissa viimeinkin tuli nolla ja 5 virhepistettä (johtuen ehkä siitä että Halti oli jotenkin tosi rauhallinen, joten ylimääräisiä kaarteita tai esteitä ei otettu) ja tänä viikonloppuna mennään taas kisoihin Lohjalle.

Pyryn kanssa käytiin nyt sydänultrassa, ja sillä todettiin sitten sen väliseinäreiän lisäksi etenevä läppäsairaus (sydämen sivuääni aste 2). Rasituksen kanssa pitää olla tarkkana, ja tehdä harrastuksissakin vain koiran ehdoilla. Väliseinäreikä oli sen verran pieni edelleen, että siitä taas ei ole haittaa.

Haltin pannus taas on pysynyt hyvin hallinnassa, ainoastaan toinen silmä jostain syystä menee herkästi punaiseksi joten pannuslääkityksen Optimmunen lisäksi se saa myös Oftan Dexa Chloraa tarpeen mukaan. Tässä Oftan Dexassa on vaan 7 pv varoaika Dopingin osalta, joten aina ennen kisoja joudutaan pitää taukoa. Onneks tuli syksy ja pimeetä, niin ei se silmä ärsyynnykään niin paljon kuin kesällä.

Lisäilen kuvia ja videoita tässä vielä paremmalla ajalla..




sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Aika rientää..

Aika rientää, mutta suurempi syy siihen, että en ole kirjoitellut, on ollut työt. Olen kohta pari vuotta ollut tässä nykyisessä työssä, ja se meinaa olla sen verran raskasta, että silloin kun en juokse kouluttamassa tai harrastamassa, niin koomaan kotisohvalla koiralenkin jälkeen, eikä ajatuksen ajatusta liiku enää päässä. Jotain asialle on tehtävä, mutta katsotaan sitä siis ensi vuonna. Työ on toisaalta hyvin mielenkiintoista, kun pääsee konsultoimaan englanniksi kansainvälisiä asiakkaita, mutta toisaalta taas hyvin raskasta, koska tämä työ vaatii myös paljon keskittymistä.

Meillä on siis Haltin kanssa ollut kisakielto dopingin vuoksi. Haltilla siis todettiin pannus molemmissa silmissä, ja Optimmune-lääkettä aloitettiin käyttämään toistaiseksi, joka on siis antidoping-lääkelistalla, eli sen kanssa ei saada kisata. Tähän kuitenkin voidaan saada Kennelliitolta poikkeuslupa, kunhan lääkäriltä saatiin todistus, että silmät on hallinassa lääkityksellä.

Optimmune tepsi silmiin hyvin, ja pannusmuutokset poistuivat, ja silmässä ollut pigmenttikin on lähes hävinnyt. Kuitenkin ongelmana oli toisen silmän tulehdus, joka ei sitten johtunut pannuksesta, vaan oli joku ihan oma erillinen tulehdus. Se vaan palasi jatkuvasti aina kortisonikuurin jälkeen, saikohan se ainakin 4 kuuria. Viimeinen kuuri maxitrolilla tehosi, ja nyt joulukuun silmä on ollut terve kokonaisuudessaan. Käytiin pari viikkoa sitten näyttämässä lääkärille silmää, ja eläinlääkäri allekirjoitti poikkeusluvan Kennelliittoon lähetettäväksi. Senhän sitten lähetin ihan heti samana päivänä ja vielä 9 euron pikakirjeenä. Parissa päivässä se oli perillä Kennelliitossa, ja tasan viikko kirjeen lähettämisestä Halti sai poikkeusluvan kisaamiseen. Oi sitä onnen päivää!! Vielä piti Kituun lähettää viestiä, että rekisterinumero pitää muuttaa FI->EJ-rekisteriin, ja sekin onnistui ennen Joulua.




Nyt päästäänkin sitten kisaamaan heti ensi tilassa, eli ensi viikolle on suunnitelmissa ekat kisat Lahdessa. Kyllä se tästä lähtee taas.

Mulla on tietty tässä syksyllä ollut kaikenlaista että treenejä on peruuntunut jonkin verran, koirat olleet vuorotellen vähän kipeinä, ei olla tietty päästy kisaamaan ja autokin oli varmaan pari kuukautta rikki, kun ei saatu varaosaa (Ruotsista lähetettiin aina vaan väärää osaa). Mutta kyllä me jonkin verran ollaan ehditty nyt taitoja harjoitella tässä syksyn aikana Haltin kanssa, ja radat ovat sujuneet hyvin. Ollaan käyty Ville Liukan, Timo Rannikon, Satu Tuomelan, Kim Kurkisen ja Tiina Wickströmin valmennuksissa hakemassa kaikenlaista oppia ja sitä ollaan saatu ja päästy aina eteenpäin. Eniten olen tykännyt treeneistä, joissa on päässyt kehittämään juuri niitä taitoja.

Erityisesti pujottelutaitoja Halti on harjoitellut tämän syksyn, ja avokulmat pääasiassa menevät tosi hyvin (toki edelleen treenataan). Se hakee hyvinkin kaukaa avokulmat itsenäisesti, ja pystyn vaihtamaan ohjauspuolta keppien alkupäässä. Tämä lähti siitä, että haettiin varmuutta Haltille silloin, kun se ei näe  minua kepeille mentäessä - eli itsevarmuutta hoitaa kepit kun en ole sen näköpiirissä. Se oikeasti alkaa näyttää tosi hienolta ja varmalta. On ollut tarkoituksena myös treenata puomia nopeammaksi samasta syystä, eli se menisi itsenäisesti päähän vaikka jäisin taakse tai aivan sama missä olisin. Se meinaa alkaa aina hidastaa loppua kohti, etenkin jos jään taakse. Olen useammalta valmentajalta tätä kysynyt, ja kaikenlaisia ohjeita olen saanut, mutta pitää nyt sitten vähän katsoa että mikä olisi sopivin. Ongelma on vähän se, että ei ole ollut aikaa treenata niin paljoa, ja meidän oma halli on niin pieni että puomi ei ole aina viikkotreeneissä.

Halti on myös ohjauksissa alkanut tulemaan tosi hienosti mun puolelta hypyille (mikä näkyi jo SM-kisoissa), ja tämä on kyllä helpottanut ohjaamista paljon. Katsotaan miten osattaisiin soveltaa sitä sitten treeneissä. Vaikka ollaan treenattukin tässä syksyn aikana, en ikinä meinaa muistaa pyytää ketään videoimaan. Aina siinä ajan hetkessä unohtuu täysin. Mutta mielettömiä ratoja ja treenejä ollaan tehty, ja toivotaan että se siirtyy myös kisaradoille nyt kun päästään taas kisaamaan.

En nyt tiedä mikä meidän tavoite tulee olemaan ensi vuodelle. SM-kisoihin mitä todennäköisimmin ei mennä, koska kaverin häät on juuri samana viikonloppuna, joten SM-nollia ei nyt ihan sillä silmällä kerätä - toki mukavahan se olisi nollia saada vähintään 1/3 radoista. Jos nyt kisataan vähintään 30 rataa, niin 10 nollaa olisi kiva saada vähintään ensi vuonna. Halli-SM:iin ei ehditä mitään tuloksia keräämään, mutta tähdätään nyt vaikka Piirinmestaruuksiin, ja mahdollisesti Lappalaiskoirien mestaruuskisoihin. Yritetään parantaa aikoja, ja tehdä ratoja täysillä.




Tämä vuosi meni tosi rikkinäisesti, kisattiin ehkä se 15 rataa koko vuotena, alkuvuonna Haltilla oli jumia selässä ja pidettiin taukoa, ja keväällä oli jotain  kremppaa, kesällä kisattiin pari kisaa ja SM-kisojen jälkeen tauolle. Mutta toivotaan, että ensi vuosi on ehjempi koirien suhteen ja kisakauden suhteen.

Pyry on taas ollut tämän syksyn vähän kysymysmerkki. Sillä on mennyt nyt herkemmin vatsa sekaisin viime aikoina, ja sen kanssa kaupungilla kävely on ollut haastavaa. Se jää jumittamaan, ja kuuntelemaan autojen kiihdytysääniä (ilmeisesti), eikä suostu aina liikkumaan. En tiedä sitten että onko kuulossa ongelmaa, vai alkaako se yleistämään ääniherkkyyttä. Todennäköisesti täytyy viedä se lääkärille jossain vaiheessa - ja sydänultraankin. Se ei oikein halua pitkiä lenkkejäkään aina mennä (ellei ne mene vahingossa silloin kun Pyry metsästää ojasta hiiriä - ja usein syökin niitä matkan varrella). Nyt on tietty märkää, ja sataa paljon, niin sekin voi vaikuttaa. Kotona se kyllä leikkii lelulla (ihmisen kanssa), ja ulkona mielellään vain metsästäisi. Tuossa välissä oli muutamia päiviä oikein pakkasta ja lunta, sen onneksi sain ikuistettua.


Koirat kävi parisen kertaa syksyllä hieronnassa, Haltikin saatiin ihan täydellisesti rentoutumaan, ja näin ollen myös käsiteltyä aivan auki. Oli ihan mahtavaa kuinka rentona se oli, kun aina vähän on jännittänyt lihaksiaan hierojalla..





Ja Pyrystäkin oma rento kuvansa hieronnassa:



Tässä on vielä tän Joulun kuvat koirista (ja yksi Kasperista). Toivotaan että vuosi 2020 tulee olemaan parempi kaikille meille..






sunnuntai 29. syyskuuta 2019

SM-KULTAA PIKKUMAKSIJOUKKUEENA!

Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!


Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!

Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).


Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.


Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten  yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!


Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.


Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!

Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.


Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.

Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!

Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä. 


Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla. 

Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.

Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt. 



Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.

Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia. 



Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..

maanantai 8. heinäkuuta 2019

No nyt

Tää kevät/alkukesä on taas työrintamalla ollut aikamoista, joten on tullut aika vähän päiviteltyä mitään. Tonne Fb:n puolelle koirien omille sivuille olen ehtinyt aina välillä päivittää jotain.

Halti on ollut terve ja fyssarin toisella käynnillä kaikki ok. Ennen SM-kisoja pitäisi käyttää vielä hierojalla tai siellä fyssarilla uudelleen vielä. Joulukuussahan saatiin jo SM-nollat täyteen, joten nyt elokuussa osallistutaan ainakin kaikkien aikomusten mukaan SM-kisojen yksilökisoihin ja koska omasta seurasta ei saada kokoon tällä kertaa pikkumaksijoukkuetta, niin todennäköisesti osallistutaan Lappalaiskoirat ry:n pikkumaksiporokoirajoukkueessa. Voisko nyt jo vähän jännittää.

Päästiin nyt tässä loppukeväästä/alkukesästä Haltin kanssa jo kisaamaankin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, ja eka saatiin mukavasti hyllyjä, mutta sitten alkoi tulla jo kisaamisen tuntua, ja ollaan saatu muutamia nollia, ja sitten muita tuloksia. Uudenmaan piirinmestiksissäkin käytiin, ja sain hyvän nollan toiselta radalta, mutta epäonnekseni tokalta radalta saatiin HYL tokavikalta esteeltä, ja jos olis tullut nolla, niin oltais todennäköisesti sijoituttu piirinmestaruuksissa. Ihan vähän harmitti, mutta Halti teki aivan parhaansa niin kuin aina!

Ihanne-etenemät ovat alkaneet olla taas pyöritysradoillakin sitä 3,9 m/s vähintään, joka on tietty harmittavaa muille roduille kuin bordercollieille. Toki oli yksi rata tässä jossa ei bordercollietkin pääsivät justjajust ihanneaikaan, joten ei toivoa vähemmistörodulle. Muuten kyllä päästään puhtailla radoilla ihanneaikoihin, vaikka ne olisivatkin 3,9 tai 4 m/s. Onneksi Halti on pikkumaksi, eikä tarvi tuon lisäksi huolehtia rimakorkeuksista.

Tässä on pari kisarataa (Halti) ja treenirata (Pyry ja Halti):


Ei ihan vielä päästy vauhtiin:






Tää alkoi näyttämään jo paremmalta:


















Kesätreeniä Strömforssissa:



Paimentamassa käytiin tässä välissä, Halti oli taas ihana itsensä, tosin kerran kun sille annettiin palautetta paimensauvalla, niin Haltilla meni täysin fiilis, ja siitä tuli varovainen. Kouluttaja olisi halunnut että ohjaan enemmän paimensauvalla, mutta itse olisin halunnut ihan kädellä, jolla se meni ihan hyvin. Pyry oli taas yllättävän rauhallinen eikä sillä kovin montaa kertaa keittänyt yli! Ehkä kastrointi ja ikä on tehneet tehtävänsä. No vikoilla kerroilla alkoi tulla helpommin ylilyöntejä mutta ei pahasti. Molemmat jaksoi kuitenkin sen kolme kertaa käydä lampailla. Eka kerta mun mielestä Haltin kanssa oli paras.

Käytiin lappalaiskoiraleirillä viime viikonloppuna pe-su Ruovedellä. Äiti tuli mukaan jakamaan mökkikuluja, ja käytiin myös geokätköilemässä samalla kolme kohdetta.

Tässä yhdellä kätköllä matkanvarrella (en kerro missä), koirat kovasti mukana - Pyry ei tosin arvosta jatkuvaa pyörimistä yhdessä paikassa:












Alla Runebergin lähde:



Oli ihan kiva leiri, aksattiin muutaman kerran Pyryn ja Haltin kanssa, ja ihan kivat treenit, tosin en itse ikinä laittaisi sellaisia tulokulmia erikoisesteille radalle, mutta menihän se kun itse osasi varoa. Lisäksi saunottiin, syötiin lettuja ja makkaraa, tietovisailtiin ja käytiin paljussa (retken kohokohta!). 


Viimeisenä päivänä oli leiriolympialaiset ja muodostettiin oma joukkue Porotiimi olympialaisten ainoiden porokoirien kesken (Hiiri - Tuhkavuorten, Halti ja Leino - Taimiston). Porokoirat oli nopeimpia ja ahneimpia, joten niillä voitettiin. Olihan se hyvä osata hyvä agilitylähtö, jolla sai vauhtia koiralle kiihdytyskisassa. Ja ruoat oli hyviä. Leiripaikka oli tosi kiva, ja kaikki oli lähellä. Toki vessat oli vähän huonossa kunnossa ja paikkaa ei hirveästi huollettu, mutta ajoi asiansa. Koko leirin aikana ei oikeastaan juurikaan satanut meidän aikana, joten se oli vaan plussaa. Ja ei ollut liian kuumakaan.



Muutama viikko sitten kaveri huomasi Haltilla silmässä pigmenttiä silmässä. Itse katsoin silloin että oli vaan pigmenttiä silmäkulmassa, mutta nyt viime viikolla aloin katsomaan että se pigmentti menee iiriksen päälle. Sehän nyt on aika huolestuttavaa (etenkin kun olen aikaisemmin Pyryn kohdalla keskustellut melanoomasta ja sen muutoksista silmäeläinlääkärin kanssa). 


No tälle viikolle päätin saada lääkäriajan, ja koska Porvoon silmäeläinlääkäri Kolisoja on lomalla, niin päädyin suositusten mukaan Malmin Evidensiaan, jossa on kokenut silmäeläinlääkäri. Sinne siis torstaina, ja toivotaan tosiaan parasta, kun itsellä tietty kulkee päässä kaikki kauhukuvat mitä vaan voi! Halti nyt ei kuitenkaan ole vaikuttanut kipeältä, eikä siristä silmää tai yritä hieroa sitä. Pari kertaa Pyryllä ja Haltilla on viikon sisällä tullut joku rähähdys ruoan lähellä, ja ekalla kerralla ainakin Halti aloitti sen. Mutta se loppui ennen kuin alkoikaan. 

Halti muutenkin on nyt leirilläkin ruopinut maata takajaloillaan useamman kerran, vaikka olen ehkä muutaman kerran koko sen elämän ajan nähnyt sen tekevän sitä. Ilmeisesti pieni lappalaiskoirien levottomuus sai Haltikin levottomuudeksi, koska yhdelle uroskoiralle se jopa murisi joka tuli läheltä ja provosoi (hyvin harvinaista että murisee) ja on haukkunut normaalia enemmän, vaikka herkkähaukkuinen olikin. Pyry oli aika normaali, rähisi jos koki että tarvi Haltia suojella. Erikseen nämä menivät kyllä hienosti eikä välittäneet muista koirista ollenkaan.

Noh, ehkä tästä lähtien saadaan laitettua enempi päivityksiä taas. Yritän ainakin kovasti ryhdistäytyä. Nyt on lyhyt loma, mutta ehkä pystyn lomankin jälkeen päivittelemään asioita normaalisti.




sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pääsiäispuuhat

Taas jäi viikottaiset agitreenit väliin, kun jouduin tekemään ylitöitä. Vielä ensi viikolla ylityörupeama jatkuu, mutta sen jälkeen on toivoa, että pääsisi normaaliin työmäärään.

Perjantaina käytiin Haltin kasvattajan Nose Work-treeneissä, ja ennen sitä vähän treenattiinkin jo ulkona kotona Nose Workia. Nämä perjantaiset treenit oli myös ulkona. 

Halti ei vaan voi tajuta, että me voidaan tehdä muissa paikoissa Nose Work-juttuja kuin kotona, mutta kyllä se nyt selkeästi teki jo hajutyötäkin temppujen tarjoamisen lomassa. Ja hienosti löysi pitkästä seinästä hajun, mutta sitten sillä meni kuppi nurin kun pyysin näyttämään uudelleen. Eli en pyydä näyttämään hajua uudelleen. Haltin kanssa pitäisi nyt tehdä hajutreenejä eri paikoissa (ei kotona sisällä ja ulkona, vaan muualla), jotta se voisi ymmärtää että näitä voidaan tehdä muuallakin. Haltin sain aika hyvään rauhalliseen vireeseen myös, ehkä vähän sähläystä oli edelleen, mutta parempi kuin aiemmin. Portaiden luona hajun etsiminen oli vaikeampaa, koska PORTAAT JOISSA VOI TARJOTA 2ON2OFFIA! Noooh, ehkä on ihan hyvä että se on pääasiallisesti aksakoira...

Pyry taas oli tosi hyvä. Se löysi nopeasti hajut, ja (noh pienen turhaumahaukun jälkeen), teki tehokkaasti töitä. Myös pitkällä seinälle se löysi todella hyvin hajun, ja sillä toimii myös se, että pyytää näyttämään uudelleen hajun. Kyllä Pyry oli hieno. Sen mielentilakin oli tosi hyvä, rauhallinen ja keskittynyt, kun kasvattajan luona se veti jotenkin kierroksille, eikä keskittynyt ollenkaan. Sen kyllä huomasin, että Pyry otti vähän häiriötä siitä, että Halti haukahteli autossa, mutta muuten teki hyvin töitä. 

Treenien jälkeen mentiin mökille grillailemaan vielä, ja illalla koirat oli varsin rauhallisia.


Lauantaina mentiin sitten hyppytekniikkatreeneihin harjoituskoiraksi. Tehtiin Haltin kanssa perussarjaa ja set-pointia. Halti lähtöasennosta ponnistaessaan notkistaa vähän selkäänsä, jota lähdettiin korjaamaan niin perussarjassa, mutta ehkä set-pointissa paremmin. Se parhaiten saatiin korjattua set-pointissa sillä, että otin sen jalkojen väliin, siitä korjasin Haltin asentoa palkkaamalla ylöspäin, jolloin Halti lähensi etutassuja lähemmäs vatsaa, ja siitä vapautus palkalle. Siitä tuli paras pyöristys selälle ponnistaessa.

Perussarjassa välit oli 6 jalkaa, ja kuten aiemmat hyppytekniikkakouluttajat ovat todenneet, parempi olisi se 5 jalkaa, kun Halti on niin pieni ja lyhyt maksi-koiraksi. Eli sillä mennään seuraavaksi.

Kotiläksynä saatiin set-pointia ilman apuhyppyä kunnon ojennuksella ylöspäin, pari kertaa viikossa. Meillä on vielä pari hyppytekniikkatreeniä tältä samalta kouluttajalta luvassa, jossa seurataan edistystä ja muokataan harjoituksia.

Kouluttaja kyllä sanoi, että Halti menee tosi hyvin, eikä mitään erikoisempaa ongelmaa hyppäämisessä ole, koska se on innokas, ja arvioi hyvin hyppyjä hyvin ja hyppää hyvin, mutta tämä lähtöhyppy on yksi jota voitaisiin parantaa. Kyllä silleen oli kiva kuulla, että sillä on hyvä hyppytekniikka, eli jotain olen tehnyt oikein (no ollaanhan sitä hyppytekniikkaa tehtykin aiemmin ja olen ollut hyvin tarkka Haltin hyppäämisestä etenkin silloin kun sen piti oppia hyppäämään niitä 60cm rimoja maksiluokkaa varten).

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Treenit ja kuulumiset

Halti kävi fyssarilla tuossa muutama viikko sitten. Lantio oli vinossa, josta on johtunut varmaan nuo aikaisemmatkin jumitukset. Fyssari veikkasi että johtuisi liukastumisesta. Hän sai sen verran hyvin hoidettua, että hänen mielestään pitäisi helpottaa nyt Haltilla. Käydään kuitenkin nyt parin viikon päästä uudelleen tarkistuksessa. 

Viikko piti pitää taukoa harrastuksista, ja tehtiin vähän rauhallisempia lenkkejäkin. Sen jälkeen saatiin vähitellen alkaa treenaamaan, eli viikko sitten lauantaina käytiin treenaamassa pienesti lappalaiskoirien treeneissä, tällä viikolla tiistaina oli viikkotreenit, ja sunnuntaina tänään oli valmennus. 

Viikkotreeneistä onkin videota, kun halusin nähdä miten Halti liikkuu. Rimat oli 40 cm. Mä en ole tullut hulluksi, vaan heiluttelen käsiä lähtötreenissä ihan vaan häiriötä varten. Useimmiten häiriötä on paljon enemmän, mutta tässä ihan vaan tää, ettei seuraa mun käsien liikkeitä.

Ekassa videossa Halti lukee hyvin mun ennakoivaa valssiohjausta, yllättävän tiukasti kääntyi jo ennen estettä, tääkin tuottaa tulosta. Kunhan saisi vain oman ajoituksen toimimaan, ja tietty koiran ottamaan esteen joka tapauksessa.

                                    

Tokalla videolla itsellä meinasi jo kunto loppua, ja joutui puomilla vähän huilaamaan :D Mutta kyllä se siitä. Puomia pitäisi taas treenata (vauhdilla päähän), mutta en halunnut ottaa sitä tähän treeniin ollenkaan, kun en ollut varma Haltin selästä, että oliko vielä jumia vai ei. Lähdössä Halti reagoi mun pysähtymiseen ja lähti luvatta, joten tätä tarvii harjoitella.


Lisäksi tehtiin keppejä avo- ja umpikulmasta ja leieröiden. Tää nyt on tän kevään/kesän teema, nää kepit.. Videoista huomaa, että kun meidän halli on aika pieni, niin aika usein tulee treenattua kepit suoraan seinää päin. Täytyy sanoa, että kisoissa yllättäen ei ole ollut ongelmaa koskaan seinää päin pujottelusta. Johtunee siis tästä.

Umpikulma:


Avokulma:



Satu Tuomelan valmennuksessa treenattiin aika kevyesti. Lähinnä keppien avokulmia, johon saatiin neuvoja (kokeillaan vaikeimmissa kulmissa palkan laittamista ekaan väliin, jotta se osaisi kohdistaa heti oikeaan paikkaan. En tiedä auttaako, mutta kokeillaan tätä myös. 

Tehtiin myös välistävetoja, ja muita treenejä joissa Haltin tulee tulla mun puolelle estettä eikä tehdä takaakiertoa, joita se helposti tekee. Kutsumalla tai rytmittämällä tosi hyvin saatiin tuloksia. Myös tehtiin keinua, vaikka se on aika hyvä Haltilla, ja se tykkää tosi paljon keinun suorittamisesta. Tehtiin keinusta nopeampaa 2on2offia siihen, siten että palkka oli heti keinun alastulon edessä. Oli kyllä aika hieno ja hyvin toimi leieröinnitkin.

Pyry on nyt kastroinnin jälkeen puolen vuoden kuluttua alkanut lihomaan kesken kaiken. Todennäköisesti johtuu kastroinnista, ja siitä että vähän se on laiskistunut. Pitää vaan pitää mukana joka paikassa, ja liikuttaa. Ruokaa täytyy vaan vähentää. Pyry painaa nyt 26 kiloa, ja voisi painaa ehkä sen 24,5 kiloa. Aiemmin ei ole paljoa tarvinut miettiä Pyryn syömisiä, joten tekee tiukkaa itselle alkaa olemaan tarkempi.

Ollaan tässä käyty kasvattajan Nose Work-treeneissä, ja tilasin sitten Nose Work-alkeissetin kotiinkin, jotta päästään paremmin treenaamaan. Ihan hyvää aktivointia tällainen hajutreeni on. Koirat on kotona tosi innoissaan, mutta viime treeneissäkin olivat vähän pihalla että mitä oltiin tultu tekemään. 

En sitten tiedä miten saan ne oikeaan mielentilaan (molemmat jokseenkin kierroksilla), ja tajuamaan mikä treeni on kyseessä. Luulen että kun sain noita erilaisia hajupiilopurkkeja, niin helpottaa koirille, koska se haju tulee niin eri vahvuisena kuin avonaisesta mukista tms. Ainakin kotona vaikeutui paljon koirille haju. Pyry yrittää kovasti ottaa aina suuhun hajupiilon, se pitää jotenkin saada muutettua koskettamiseksi vahvistamalla kuonokosketusta.

Tarkoitus olisi mennä Haltin kanssa kisaamaan huhtikuun lopussa Kotkaan KKS:lle, jos ei mitään erikoisempaa tapahdu. Olisi kivaa saada vähän kisarutiinia taas tähän keväälle ja kesälle arvokisoja ajatellen.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kuukauden tapahtumat

Josko tännekin kirjoiteltaisiin. 2.3. tosiaan loukkasin nilkkani, eikä se ole vieläkään kunnossa. Tällä hetkellä mennään nilkkatuen kanssa. Alussa nilkka turposi pienenkin liikkumisen jälkeen ja oli kipeä, mutta kun se väheni niin olen käynyt kyllä juoksemassa agilityssä koirien kanssa. Nilkkatuki nyt kyllä auttaa asiaa.

11.3. Pasi Kankaan valmennus

Käytiin itseasiassa ekan kerran kokeilemassa aksaa nilkkavamman kanssa Lahdessa Pasin treeneissä Haltin kanssa. Ihan hyvin kesti, vaikka vähän jännitti. Oli kiva treeni, ja harjoiteltiin minua kohti tulemista palkaten lähelle erityisesti kohdassa 19-20. Kiva rata todella. Pasin mukaan ne on pieniä juttuja, mitä meidän pitää vaan harjoitella, esim. tuota lähelle tulemista.



13.3. Ruukissa 

Jätettiin viikkotreenit tiistaina väliin, jotta ei tulisi liikaa, ja käytiin molempien koirien tekemässä vähän rataa. Pyryn kanssa suoristettiin rataa, kun se on ollut vähän "outo", ja tehtiin helppoa ja suoraa. Haltin kanssa tehtiin koko rata, ja oli kiva juostava rata kyllä.

16.3. Kotkassa möllikisat

Ex-tempore lähettiin Kotkaan möllikisoihin, Pyryn kanssa otin agimölliradan ja kisaavien radan ja Haltin kanssa vain kisaavien radan, kun seuraavana päivänä oli kisat.

Vähän jännitti miten Pyry menee, koska edellisissä möllikisoissa meni puolella vauhdilla. Pyry kuitenkin tykkää KKS:n hallissa ja se on tuttu, joten meni ihan kivalla vauhdilla (huomioon ottaen häiriöt). Mölliradan A-esteellä se tosin alastullessa oudosti hidasti (ei koskaan tee tällaista) ja puominkin vähän varovaisesti (verraten treeneissä). Rimat oli 45 cm.


Kisarata Pyryllä meni vähän hitaammin, mä itse kämmäsin A-esteen putken jälkeen kun olin just mennyt Haltin kanssa ennen, ja oli viimeiset kuviot jääneet mieleen, niin ohjasin Pyryn väärältä puolelta. Muuten meni ihan jees ja kepit oli paremmat kuin edellisissä epiksissä (treeneissähän se vetää paljon kovempaa kepit). Rimat oli 50 cm.




Haltin kanssa taas meni myös ihan kivasti, itse kämmäsin tokavikalla esteellä (ja Halti otti yllättäen lentokeinun vaikka hyvin yleensä kestää mun vedätyksen keinulla). Rataantutustuessa olin tietoinen että Halti voisi ottaa sen tokavikan esteen jälkeen sen vieressä olevan esteen myös, mutta radalla sitten unohdin ohjata Haltin kanssa, ja senhän se otti. Eli Hyl tästäkin, mutta muuten oli kivaa.



Pyryn kanssa hengailtiin hallissa vielä vähän jälkeen, ja tutun narttukoira pumi Cocon kanssa. Muistin sanoa, että ei saa olla muita koiria lähellä jos Pyrylle antaa namia kun sillä on ruoka-aggressiota ja voi käydä päälle (tuntuu välillä että ihmiset ei usko tätä aina kun sanon) ja menikin hyvin sitten siihen asti kunnes Cocon omistaja tuli palkintojen jaosta kädessään puruluita, ja ihan mun huomaamatta Pyry yritti käydä Cocon päälle toisen kädessä olevan puruluun vuoksi. Ei jeesus.. Sen kanssa saa kyllä olla niin tarkkana koko ajan muiden koirien kanssa/ei olla enää muiden koirien kanssa tekemisissä enää. Niin kauan kuin ei ollut ruokaa missään, niin kaikki oli hyvin.

Pyry on niin viattoman näköinen tässäkin kuvassa..

Onneks ei käynyt nytkään mitenkään eikä tullut osumaa toiselle koiralle, mutta tosiaan näyttää siltä että ei olla kohta kenenkään muiden edes tuttujen koirien kanssa ilman että Pyry on kokoajan käskyn alla. Onneksi Saagan, Haltin ja Vertin kanssa ei ole ollut leikkauksenkaan jälkeen ongelmaa. Ainoastaan meidän kissaa Nekkua se meinaa vahtia liikaa jos jossain on ruokaa.


17.3. Kisat Sipoossa

Meillä oli sunnuntaina kisat Sipoossa, enkä ehkä olisi mennyt jos olisin tajunnut että nehän alkaa meidän osalta vasta viideltä iltapäivällä! Ysin jälkeen olin sentään kotona, että ei mennyt ihan pitkään. Tuomari oli Asko Jokinen ja rimat oli 50 cm (niin kuin tällä tuomarilla usein onkin tapissa). Radat oli ihan kivat, odotin kyllä tuomarin tietäen vähän kökömpiä ratoja.

Agilityrata

Noh, hylkäys tuli jo 4-esteen jälkeen kun en tajunnut että Halti lähtee hakemaan mun selän takana olevaa hyppyä. Meinasi olla vähän paikoittain laajat kaarrokset muutenkin. Ennen puomia myös annoin Haltin mennä vaan takaakiertona, kun en jaksanut enää jatkaa ohjaamista.  Puomin jälkeenkin kävin vähän hitaalla joten en lähtenyt tekemään valssia, vaan annoin Haltin mennä edeltä. Ei ollut meidän parhaimpia ratoja. Huomasi muuten että Halti meni vähän hitaammin keinun, kun edellisenä päivänä teki lentokeinut. Varmaan vähän tuntui tassuissa.


Hyppyrata

Hyppyrata meni paremmin. Hylkäännyttiin kuitenkin jo 4-esteen kohdalla kun Halti haki sen takaakiertona. Olin kyllä tietoinen että pitäisi saada se lähelle ja antaa tilaa, mutta empä antanut ja sinne meni. Loppurata meni ihan hyvin, joissain kohtia tuli taas kaarroksia, mutta muuten oli kivaa.


Halti vinkaisi tällä viikolla alkuviikosta tuolla eteisessä pariin kertaan, ja olen varmuuden vuoksi pitänyt Haltia levossa enemmän (lenkeillä ollaan käyty). Tosin töitäkin olen joutunut tekemään varsin pitkiä päiviä. Mennään ens viikolla aksailemaan, mutta fyssarille myös torstaina. Olisin halunnut kisaamaan ens viikonloppuna, mutta myöhästyin Sipoon kisojen ilmoittautumisesta. Seuraavaksi siis varmaan Kotkaan kisaamaan parin viikon päästä, jos muuten kaikki on hyvin.

Pyryllä oli tuossa pari viikkoa sitten jokin outo kipukohtaus. Se oli ollut Haltin kanssa torstaina päivän Myrskylässä hoidossa, eikä mitään erikoista ruokaa saanut, tosin söi paljon kuulemma lunta ja sai aika isot palat leipää. Illalla kun annoin ruoan, niin sen jälkeen Pyry alkoi kiljumaan kovaa ja jonkin aikaa. Vatsa oli kyllä aika turpea, ja myöhemmin vielä laahasi toista takajalkaa. Aamulla tosin oli kaikki paremmin ja tuntui olevan ihan kunnossa. Tämän jälkeen olin vähän varovaisempi sen kanssa, mutta vähän päädyin siihen että oli vatsanpuruja koska myöhemmin ei ole ollut mitään.


sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

3xaksailua

Viikon sisään käytiin kolmessa agilityvalmennuksessa, eikä yksissäkään treeneissä.  Lisäksi opeteltiin Nose Workin alkeita.

La 23.2.2019 Rannikon agilityvalmennus Ruukissa


Valkoiset numerot.

Pitkästä aikaan päästiin Rannikon treeneihin. Mulla flunssa jokseenkin pahimmillaan, mutta pakko oli päästä, kun koko syksy meni näitä treenejä peruessa. Tehtiin ehkä vähän kevennetysti, mutta kyllä olin hikinen ekankin treenin jälkeen.

Pääasiassa Rannikko kiinnitti huomiota ns. saksalaisiin, jossa koira tulee takaakiertoon sivusuunnasta minua kohti, eikä normaalisti S-linjaisesti (esim. kohta 15-16 ja 22-23). Halti selkeästi nostaa päätä siinä kohtaa kun tulee mua kohti, ja vasta mun ollessa pois tieltä laskee pään ja lataa menemään. Eli linjat oli täydelliset näinkin, mutta se vaikutti vauhtiin. Itsekin olen huomannut vastaavissa kohdissa, että jostain syystä nämä eivät mene samalla flowlla kuin perussaksalaiset. Perussaksalaisella kuulemma vauhti pysyy hyvänä ja ne on tosi hyvät, kun Halti ei oikeastaan tule mua kohti missään vaiheessa. Eli näihin kohtiin kokeiltiin japanilaista, ja se toimi paremmin.


Lisäksi kepeillä leieröintiin ja vastaanottoon keppien toisella puolella todettiin, että vastakädellä ei kannata Haltin kanssa ottaa, koska se työntää Haltin kauemmas minusta, vaan suoraan vastaanotan sen kepeille toisella kädellä, niin että oma kroppa on menosuuntaan.


Tosi kiva treeni, ja ihana päästä kunnolla juoksemaan. Halti yllättävän paljon haisteli kentällä sillä välin kun analysoitiin treenejä, oli jotain aivan mahtavia hajuja. Se ei yleensä niin paljoa välitä näistä. Ekalla kierroksella enemmän, ja tokalla kierroksella kerran jouduin laittamaan sen istumaan analysoinnin ajaksi, ja sen jälkeen ei haistellut yhtään.

Su 24.2.2019 Nose Work alkeita Sysiväikeellä 

Sunnuntaina sitten suunnattiin päivällä Haltin kasvattajalla Nose Work-alkeissa. Lähinnä Pyryn ja Haltin kanssa harjoiteltiin kuonon tunkemista purkkiin, ja siitä naksauttelua ja namin saamista. Haltin sääti aika paljon alussa ja oli aika kierroksilla, mutta kouluttajan ohjeiden mukaan opin vähän olemaan menemättä siihen häsläykseen mukaan. Aluksi oli hankalaa pitää purkkia, naksutinta ja palkkaa samaan aikaan, mutta helpotti kun palkan päästin pois kädestä. Pyry oppi nopeammin kuin Halti tämän jutun. 

Pyry pääsi vähän riitelemään Haltin siskonkin kanssa pihalla, kun Heksu meni irvistelemään (omalla pihallaan) Pyrylle, ja Pyry ei näköjään siedä mitään irvistelyä nartuiltakaan enää. Onneksi Pyry oli kiinni, niin tarvittiin vaan saada Heksu pois rähinästä. Lopulta ihan hyvin pystyivät olemaan heti riidan jälkeen keskenään kun tilanne oli ohi. Alkaa olla hankalaa Pyryn kanssa kun se ei siedä oikein vierailta koirilta, nartuiltakaan mitään vastaväitteitä. Kyl se ajan kanssa varmasti tulisi toimeen, mutta eipä yleensä nopeisiin tapaamisiin kannata käyttää aikaa.

Ollaan nyt sitten loppuviikosta muistettu sairastelun jälkeen tehdä näitäkin kotitehtäviä. Tehtäväksi saatiin treenata eri purkeilla kuonon pitoa purkissa (ilmaisu), ja lisäten sitten eukalyptusta hajuksi. Ekat päivät tein (ilman naksutinta) molempien kanssa kuonon purkkiin työntämistä, ja mielestäni Haltikin hienosti hiffasi asian ja osaa pitää pidempään kuonoa purkissa. Erilaisia purkkejakin ollaan käytetty. Nyt eilen on aloitettu hajun lisäämisellä, ja samaa treeniä tehty. Hyvin on edennyt. Lisäksi laitoin purkin lattialle, ja annoin luvan mennä merkkaamaan/laittamaan nenä purkkiin. Tosi hyvin molemmat teki. Katsotaan miten ensi viikko jatkuu.


Ma 25.2.2019 Pasi Kangas agilityvalmennus Lahdessa A-qilityllä


Pääsin sijaistamaan Pasin treeneihin Lahdessa. Treenin jälkeen en oikein tiennyt mitä tykkään hänen kouluttamisestaan, jäi vähän hämmentynyt olo ehkä. Ainakin sain kyllä neuvoja, pitäisi opettaa joko kunnolla kepeille irtoaminen ihan mistä tahansa suunnasta ja etäisyydestä tahansa, tai sitten mennä törkkäämään. Lisäksi pitäisi opettaa Halti tulemaan lähelle käteen (joka on vähän ongelma), jossa ei tarvi etäisyyden kanssa pelata, ja saan ahtaassa tilassa paremmin sen oikealle linjalle.

Olin itse kipeänä, ja olisin toivonut että voin tehdä kahdessa osassa, mutta tämä ei käynyt. Mielestäni en oikein saanut tarpeeksi irti treeneistä, mutta olen menossa toisen kerran myös, joten katsotaan miten menee toka kerta.

Sen verranhan Pasi sanoi, että kun mun koira haukkuu niin paljon, niin mun pitäis kanssa käskyttää kovempaa että se kuulee haukkumisensa lomasta paremmin. Siis itse en kyllä edes huomaa koko haukkumista. :D

Näissä treeneissä oli ennen Haltia itseasiassa juoksuinen narttu, mutta ei kyllä välittänyt ollenkaan.

La 2.3.2019 Annina Myllyahon agilityvalmennus Ruukissa

Valkoiset numerot

Anninan treeneissä näköjään oltiin vähän ulkopuolinen. Normaalisti kuokitaan bortsujen treeneissä, mutta nyt lähes kaikki muut koirat olivat parsoneita tai russeleita. Vähän mietin että miten hän kouluttaa sitten maksikoiria, mutta erittäin hyvinhän tuo meni. 

Mielestäni Annina on hyvä, selkeä ja jämäkkä kouluttaja, ja onnistuttiin monessa uudessa asiassa todella hyvin, esim. 9-10-esteen ohjaus puomin puolelta meni tosi helposti. Kepeille lähettämistä harjoiteltiin molemmin puolin putkea, ja opin ohjaamaan katse linjassa sen sijaan että katsoisin keppejä. Saatiin myös neuvoja erityisesti kepeille lähettämiseen, kuuriluontoisesti kellotaulun mukaisesti tehtäisiin lähettämistä kepeille (6-keppiä), sitten kun lumet sulaa ja voidaan tehdä nopeita lyhyitä treenejä kotona.

Halti vähän haisteli taas kentällä (siellä joku juoksuinen ihana narttu selkeästi käy), ja Annina antoi siihen neuvojakin, että voisin leikittää sitä jos alkaa haistelemaan siinä välissä kun ei treenata. Mutta en oikein näe tuota ongelmana, kun ei Halti tuota kovin usein tee ja kuitenkin keskittyy joka tapauksessa treenaamiseen, siinä vaiheessa kun tehdään.

Seuraavan kerran pitää muistaa ottaa videotakin.

Ainiin, ja ihan treenien lopussa mä taitoin nilkkani jotenkin, että lähti jalka alta, ja oli ihan käsittämätön kipu nilkassa, ja ajattelin että en pysty siitä nousemaan ja laittamaan painoa jalalle. Pienen hetken päästä kuitenkin pystyin varaamaan painoa jalalle, ja vähän pidemmän lepäämisen jälkeen pystyin kävelemään jalalla, mutta edelleenkään en pysty taivuttamaan nilkkaa kovin hyvin ääriasentoihin ja siinä on turvotusta. Vähän mietin ens viikon kisoihin ilmoittautumista, mutta nyt en uskalla, kun en tiedä koska nilkka palautuu.

Seuraavaan postaukseen sitten kuvia/videoita..


lauantai 16. helmikuuta 2019

Torstain Kisat HAU:lla

Ollaan pari viikkoa tässä treenattu kerta viikkoon aksaa Haltin kanssa selän jumitusten jälkeen, ja päätin käydä kokeilemassa Hesassa iltakisoissa yhdellä radalla miten menee.

Tuomarina oli Mia Laamanen, rimojen korkeuksia en muista, uskoisin että oli 50 cm. Oli aika kiva, pikkumakseissa kolmasosa oli lappalaiskoiria, nimittäin 9:sta koirasta 3 oli lappalaisia; yksi lapinkoira ja kaksi porokoiraa.


Rata oli ihan kiva, keppien kulmaa vähän arvoin, että onnistuuko, muuten vaikutti ihan kivalta, vaikka vaati toki tarkkuutta monissa kohdissa. Vaikka olen aiemmin joskus kisannut tuolla, niin kyllä alustan raskaus yllätti. Radallakin huomasin, kuinka olin kokoajan vähän jäljessä siitä missä piti olla, ja Halti pelasti aika paljon varmuudellaan ja esteiden hakemisella minusta huolimatta.

Kepit onnistui hyvin, 8-9-esteen väliin olin suunnitellut sokkarin, jonka teinkin, mutta jo siinä olin selkeästi jäljessä ja se hidasti vähän Haltia.13-esteen pyöritys sujui hyvin, ja sen jälkeen taas olin myöhässä, kun olin suunnitellut vähän päällejuoksevani muurille 16. Normaalisti olisin kerennyt sinne kevyesti, mutta alusta oli niin raskas juosta, että ei vaan ehdi. Haltilla ei näyttänyt olevan ongelmaa etenemisessä. Kuitenkin kun olin jo siinä myöhässä, niin olin myös 18-esteellä, ja Halti ehti hyppäämään sen takaa. Siinä kävi kuitenkin jotain, Halti tiputti riman ja sen jälkeen vingahti ja multa meni välittömästi pasmat sekaisin (kun edellisen kerran vingahti edellisissä kisoissa puomilla). Puominkin se tuli vähän hämmentyneenä, kuten minäkin, ja jotenkuten sain koottua itseni ja päästiin maaliin. Tästä siis HYL.

Tässä video livestreamista:


Mä tietty heti huolestuin, että onko se edelleen kipeä, mutta treeneissä on mennyt tuhatta ja sataa, eikä ongelmia. Kopeloin sitä kotona, ja hyvin taipuu joka suuntaan, eikä jälkeenpäin näyttänyt mitään oireita. Halti tosin on vähän hankala kun se ei näytä jos on kipeä ja aina menee täysillä. Ainoastaan gracilis-lihas oli oikealta puolelta taas aika tiukka, jota pitäisi yrittää hieroa (hierojan ohjeiden mukaan). Jotenkin taivun uskomaan, että toi vinkaisu johtui oikeasti painavasta rimasta, raskaasta alustasta (jonka vuoksi ehkä tiputti ohjauksen puuttuessa), ja huonosta onnesta. Uskoisin että se tölväisi siis varmaan siihen jotenkin ja sattui. 

Muuten oli kiva käydä vaan yksi rata, ei tarvinut miettiä kuin kauan menee, vaan pystyi vaan nauttimaan yhden radan jälkeen kisatunnelmasta.

Joten tehdään selän jumppaliikkeitä edelleen päivittäin, samoin yritän hieroa gracilista, ja testaan miten taipuu jne. Jos siinä ei tapahdu muutoksia, niin eletään elämään normaalisti eteenpäin. Seuraavat kisat olisi tarkoitus käydä maaliskuussa koittamassa. Parit valmennukset olisi tässä vielä helmikuussa, Pasi Kankaan ja Timo Rannikon. Toivotaan että Halti pysyy kunnossa.

Pyry oli tällä kertaa mukana, ja tarkkana sai olla ulkona liukkauden kanssa, ja se että oli joissain kohtaa vähän ahdasta, etten lennä mukana, jos Pyry päättää sanoa jotain. Eniten ongelmia joka tapauksessa oli siinä vaiheessa kun loppulenkillä tuli vastaan useampikin citypupu, joista Pyry olisi halunnut paistia. Yllättävän hyvin pienen riehumisen jälkeen rauhoittui kuitenkin ja alkoi antamaan hyvin mulle kontaktia.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Päivitystä

Mä kirjoitin osittain tämän päivityksen  jo aikaa sitten, mutta sitten jäi kesken ja sen jälkeenkin paljon on muuttunut, joten muutetaan vähän aikamuotoja ja kerrotaan miten menee.

Halti oli aksasta tauolla aika pitkään, joulukuun lopusta tämän viikon tiistaihin, jolloin käytiin pitkästä aikaa treeneissä oikeesti aksassa. Halti on käynyt ennen tätä hieronnassa useampaan otteeseen sarjana ja oli tuossa hierontojen välissä kipulääkekuurikin.

Vähän on ihmetelty mitä jumituksen oikealla puolella takaosassa aiheuttaa, ja hierojakin on väläytellyt että voiko olla välilevynpullistumaa tai rakenteellinen juttu muuten. Nyt se kuitenkin lähti aukeamaan levon, jumppaamisen ja hieronnan avulla, joten viimeisin arvelu olisi kuitenkin trauma, joka ei ole päässyt parantumaan. Tietty, jos tämä alkaa uusiutumaan eikä mene pois, niin pakko sitten käydä vaikka magneettikuvauksissa varmistamassa ettei mitään vakavampaa ole. Kuitenkin viime sunnuntain hieronnassa Halti oli niin hyvässä kunnossa (vaikkakin edelleen jumia vähän oli), että saatiin mennä hyvillä mielin taas aksaamaan.


Tässä välissä Halti on ollut kuitenkin mukana treeneissä, ja ollaan tehty lähinnä paikallaolotreeniä lähdössä, yhdessä treenissä toinen lappalaiskoirauros (kiltti) haukkumassa vieressä, ja toisessa toinen ihminen juoksi edes takaisin Haltin ympärillä sillä välin kun jätin sen lähtöön ja kolmannessa leikkivät ja haukkuva bordercollie vieressä (joka on hyvin provosoivakin monien koirien mielestä). Haukkuva koira vieressä oli ehkä vaikeampi, Halti lähti molemmilla kerroilla kerran ilman lupaa siinä vaiheessa kun oletti että vois jo tulla, ihmisestä ei ollut mitään häiriötä. Näitä on kyllä hyvä tehdä, että luottamusta on myös kovassa häiriössä niin Haltilla kuin minullakin.

Katselin myös näillä kerroilla muutamalla matalalla hypyllä Haltin hyppäämistä, ja näkyi edelleen hyppäävän jäykästi. Vasta oikeastaan viime viikolla Halti venytteli takajalkoja hyvin, oli Pyryn kanssa painiessa pitkästä aikaa alimmaisenakin ja paljon rennompi. Joten näyttää paremmalta, ja hieronnassa tosiaan näytti hyvältä. Nää liukkaat kelit ei kyllä ainakaan auta tässä tilanteessa ollenkaan.

Pyryn kanssa taas olen yrittänyt alkaa treenata enemmän, ja nostaa rimoja 55-60 cm kisoja ajatellen. 60 cm rimoja vähän vähemmän vielä. Olen kovasti miettinyt tässä laskenko heti Pyryn nyt (1,5 vuoden) kisatauon jälkeen 1- tai 2-luokkaan vai kokeilenko 3-luokassa, vai kisataanko ollenkaan. Pyry on nyt ensi kuussa 8v, ja mietin että mitkä olisi meidän tavoitteet ja yleensäkään onko mieltä kisata koiran kanssa joka ottaa niin paljon häiriötä ja totta puhuen vaatii todella paljon hallintaa kisapaikoilla (leikkivien ja provosoivien koirien kanssa), koska ei ole niin sosiaalinen eikä tykkää vieraista koirista ihan lähellä, eikä etenkään riehumassa siinä vaikka lelun kanssa.

Käytiin epiksissä Lahdessa alkukuusta Pyryn kanssa, jotta vähän näin miten näin leikkauksen jälkeen menee kisamaiset tilanteet. Treeneissähän sille on tullut paljon potkua lisää, tykkää leikkiä paljon ja jaksaa toistoja hyvin. Toki esim. kepeillä monien toistojen jälkeen alkaa hidastamaan, mutta muuten aina ekat kerrat ne on tosi nopeat.

Epiksissä osallistuttiin niin möllihypärille kuin kisaavien agiradalle. Meinattiin silti päästä kisan ulkopuolisena mölleissä palkinnoille kun joutui vähän asiaa oikaisemaan, ja päätettiin että paree päästä sitten kisaavissa palkinnoille. No toki päästiinkin, kun voitettiin kisaavien rata. Palkinnoksi tuli hurja määrä ihmisten karkkipusseja, mutta vähän pettymykseksi ei koiralle mitään. Itse kun en hirveästi karkkia syö, niin tuli jaettua sitten Myrskylässä Haltin hoitopaikalle ja avomiehellä nämä.

Jo mölliradalla huomasin, että vaikka Pyry kulki ihan hyvin, niin meinasin kokoajan olla liian edellä Pyryä, eli Pyry ei mennyt edes mölliradalla sitä vauhtia mitä treeneissä menee. En meinannut muistaakaan miten tuo kisatilanne vaikuttaa.

Kisaavien rata oli ihan kiva (Haltille olisi ollut ehkä sopivampi), ja vaikka hetsasin vähän alussa niin silti taas olin liikaa Pyryn edellä, kun normaalisti se olisi ottanut mut jo monesti kiinni. Kepeillä se meni varmaan puolta vauhtia vaikka kuinka yritin kirittää. Puhdas rata tuli joka tapauksessa, ja voitto tuli sillä. Varmasti vaikutti kyllä vauhtiin toisena esteenä oleva keinu, kun Pyry melkein tarvitsisi aina vauhdikkaan alun. Meillä oli vielä juoksuinen ennen meitä, ja vähän jännitti että reagoiko Pyry, mutta ei reagoinut mitenkään! Jotain positiivista.

Kisaavien rata:


Pyry voitti!

En usko että Pyryä saan virallisissa kisoissa yhtään sen nopeammaksi, ja tän ikäisenä saa miettiä että kuinka paljon panostaa, jos se ottaa häiriötä, eikä ehkä samalla tavalla nauti kisaamisesta kuin minä ja Halti. Kolmosissa todennäköisesti voi tulla yliaikaa (ainakin nyt alkuvuoden etenemiä katsoessani) ja kun kolmosten radoillakin tulee helposti nollia, niin todennäköisesti 1-2-luokkaan siirryttäessä ei välttämättä ole haasteita, vaan ihan vaan se että saatetaan pärjätä löyhemmillä ihanneajoilla. Tästä vaan voi seurata turhan nopea nousu kuitenkin kolmosiin.

Jos Pyry menis treeninopeuttaan, niin olisi ihan kiva kisatakin ja voitaisiin päästä aikoihin. Treeneissä se tykkää kuitenkin vielä mennä, ja luulen että kisataan kolmosissa tänä keväänä vielä sellaisilla tuomareilla joiden rataprofiilit sopii Pyrylle. Syksyllä katsotaan sitten uudelleen. Ei meillä mitään tavoitteita ole oikeastaan enää

Tänään jäi Satu Tuomelan valmennus väliin, koska Haltia en halua vielä niin paljoa rasittaa, ja oli toinen koirakko joka tarvitsi tätä enemmän kuin minä Pyryn kanssa. Meillä on sovittu parin viikon päähän Pasi Kankaan valmennus, joten toivottavasti ollaan siinä vaiheessa hyvässä treenikunnossa Haltin kanssa. Samoin itseasiassa on Rannikonkin valmennus niillä paikkeilla, mutta se puolitetaan Pyryn ja Haltin välillä.

Muuten ollaan nautittu tässä lumesta, lumesta ja lumesta. Pyry varmasti eniten koska se on täysin talvikoira, ja kastroinnin jälkeen on kasvattanut jopa vähän turkkia, vaikka edelleen on vasta kasvattamassa. Tällä hetkellä meillä on plussakelit, joten kinokset katoaa, ja pelkkää jäätä kaikki tiet. Tylsää.

Tässä vähän talvikuvia koirista: