maanantai 18. kesäkuuta 2018

Agi Sm 2018

Osallistuttiin Haltin kanssa Agility SM-kisoihin Agi-Kotkien maksijoukkueessa. Käytiin tosiaan kahdessa kisassa kisa- ja treenitauon jälkeen muistelemassa miten kisataan, ja sitten viime viikolla muistettiin muistutella 55-60 cm rimoja.

Tiistaina treeneissä Halti oli vähän vaisu ja hyppäsi vähän vaikeasti korkeampia rimoja. Huolestuin todella, koska Halti ei juurikaan koskaan ole off-tilassa treeneissä. Siis tekihän se ja yritti kovasti, mutta vaisu oli. Myöhemmin sain kuulla että se oli oksennellut päivän aikana, joten tästä sitten johtui. Vielä torstaina ja perjantaina treenattiin muutamalla hypyllä 60 cm rimoja omalla pihalla, ja näytti kyllä ihan hyvältä ja hyppäsi hyvin, voimaahan se joutuu käyttämään kun on pienehkö ja raskas ja on ollut pitkä tauko noin korkeiden hyppäämisestä.

Lauantaina olikin kisapäivä, ja jälleen oli tosi lämmin päivä, ehkä 24 astetta. Kisat järjestettiin Vantaalla, Myyrmäen urheilupuistossa ja oli kyllä hyvä paikka. Oli halli häkeille (mulla oli tosin Halti autossa kun sain varjopaikan, ja siellä oli tuulenvireessä paljon viileämpää), ja oli hyvät katsomot ja tilaa. Helppo mennä kentälle ja tilaa odottaessakin. Vähän olin pettynyt ruokatarjontaan, mutta muuten tosi jees tapahtuma.

Haltin kanssa oltiin ekana, taktikoin kun halusin olla ensimmäisenä ihan vain sen takia, että ei tarvi huolehtia niin paljon Haltin viilentämisestä rataa ajatellen ja aamulla on vielä tarpeeksi viileää. Lisäksi ei tarvinnut jännittää enää aamun jälkeen.

Rata meni iiiiihan hyvin... vähän jännitin alun pyöritystä (kun Halti ei ole vähään aikaan noita korkeita rimoja hypännyt) - noh, lähtihän se 2-hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua vielä, ja toinen jännityksen aihe oli puomin jälkeinen välistäveto, mutta sehän onnistuikin just hyvin (edellisissä SM-kisoissa nimittäin tuli HYL just välistävedossa). Tästä olinkin niin iloinen että en keskittynyt kepeille ohjaamiseen, ja Halti meni väärään väliin. Sitten kun päästiin oikein kepeille, niin Halti ennakoi kai minua, ja karkasi kepeiltä putkelle, ja siitä HYL. Muuten meni ihan mukavasti loppurata. Me oltiin joukkueen kanssa erittäin hyvät hyllyttäjät, eli siis hyvin tasaista HYL-tulosta tehtiin, monien muiden ohella. 

Tässä rata:

Muuten hengattiin Haltin kanssa katsomossa katsomassa kisoja (oli varjoa), Halti pääsi leikkimään tiibetinterrieri-pennun kanssa ja hengailtiin ympäri aluetta ja käytiin lenkeillä. Pitkä päivä kyllä oli. Pyry oli Myrskylässä hoidossa.


Ensi kaudelle sitten on jo suunnitteilla vaikka mitä tavoitteita. Tavoitteena olisi saada nollat kasattua, jos olisi vaikka ehjä kisakausi ja tietenkin joukkueeseen ja tehdä tulos joukkueradalta (ja toki sieltä yksilöistäkin pikkumakseista)!! 







maanantai 11. kesäkuuta 2018

Viime viikon kisat pikkumaksina

Maanantaina käytiin Sipoossa kisaamassa Salme Mujusen radoilla. Ei ehkä olleet aivan suoraviivaisia ratoja tällä kertaa, ja saatiin harjoitella ihan urakalla keppien avokulmiakin.. Ilma oli yllättäen aika viileä, vain 18 astetta ja lähtiessä 11 astetta. Lisäksi Sipoon JAU:n halli oli aika viileä. Olisi jopa Pyrylläkin saattanut olla tuolla ilmalla vauhtia.

Rimat taisi olla alimmassa mahdollisessa, eli pikkumakseilla 40 cm. Oli vähän jännää, kun viimeeksi ollaan kisattu 60 cm rimoilla. Vauhtiin se ei ainakaan meillä vaikuttanut mihinkään suuntaan mun mielestä, mutta hyppääminen oli rennompaa.

1. agirata, tulos 0/4. sija, etenemä 4,15 m/s

Ekalta radalta nolla, tosin epäilin jo että viimeistään kepeillä menee pieleen, mutta yllättävän sujuva rata (taukoa on ollut aika paljon). Erityisen tyytyväinen olen alkuhässäkästä, keppien jälkeisestä päällejuoksusta ja että ehdin 16-esteen takaakierron lähettämiseen (osaltaan siksi että ehdin 14-esteen saksalaisesta hyvin pois alta).



2. agirata, tulos 5 / 8. sija, etenemä 3,73 m/s

Tokalla radalla alkoi Halti vetää isoja kaarteita joka esteelle. Kepeille vapaa lähetys avokulmaan onnistui hienosti, mutta esim. pituuden jälkeen ja renkaan jälkeen kaarteet oli aika pitkiä, että joutui tekemään töitä että sai aina oikeaan suuntaan jatkon.


Meidän kohtaloksi kävi este 13, eli siinä jotenkin lähdin niistosta liian nopeasti liikkeelle, ja Halti kielsi hypyn, pyörähteli siinä takana muutaman kerran (kun meinasi lähteä hakemaan muita esteitä) ja sitten päästiin taas eteenpäin. Erityisen tyytyväinen olen myös 16-esteen takaaleikkaukseen. Olin ajatellut alun perin tehdä päällejuoksun, mutta katsellessani ennen vuoroani muiden suorituksia tajusin, että ei välttämättä onnistuisi ja onneksi valitsin takaaleikkauksen, joka toimi erittäin hyvin.


Ihan ok etenemä sillä kaartelulla ja kiellosta johtuvalla pyörimisellä. Siinä meni kyllä aikaa.



Sunnuntaina käytiin sitten Järvenpäässä, ulkokentällä viimeinkin. Oli sitten varsin lämmin päivä eli 23 astetta lämmintä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. 

Oli onneksi varjopaikkoja, ja juottamalla ja viilentämällä koiraa uskon että Haltikin jaksoi paremmin. Tosin tuntuu että se jaksaa ihan milloin vaan. Kuuma kuitenkin oli. Rimat oli 50 cm pikkumakseilla, eli tapissaan, vaikka oli tosi kuuma.

Agirata, tulos HYL

Eka rata oli agirata, ja se meni tosi hyvin kun vaan liikuin rohkeasti ja luotin koiraan. 13-putkeen lähettämisessä kävi jotain outoa, Halti kääntyi just suulla ympäri ja kun yritin saada uudelleen putkeen, niin valitsikin toisen pään. Tosi erikoista, kun Haltia on välillä vaikea saada kääntymään millään ohjaukselta putkelta, jos se sen on lukinnut. Ilmeisesti ei täysin lukinnut, ja itse lähdin liikkumaan liian aikaisin. Ihan missä tahansa tilanteessa Halti kyllä olisi normaalisti lukinnut sen. Ehkä lämpö pehmitti sen pään. Tästä tuli HYL. Muuten rata meni todella hyvin, ja oltiin NIIN SAMALLA RADALLA! Uskalsin A-esteen jälkeen tehdä valssin sijaan sokkarin ja vielä oikeaan kohtaan, ja Halti otti kontaktin hienosti vaikka vähän ollaan sitä treenattu.


Hyppyrata, tulos 0/sija 5, etenemä 4,22 m/s

Hyppyradalla oli useampi kohta josta en ollut rataantutustumisen jälkeen varma.  Esim. miltä puolelta suoritan Haltin kanssa 6-esteen, ja teenkö saksalaisen, japanilaisen vai mitä. Lopulta radalla ex tempore otin vaan takaakiertona ja lähetin ulkosyrjällä putkeen, ja onnistuihan se silleenkin.

Toinen kohta oli 15-putki, kun en saanut päätettyä kumpaa kautta itse liikun, mutta päädyin vaihtamaan puolta ennen putkea, ja vastakädellä lähetin putkeen. Tää oli itse asiassa tosi sujuva rata, ja tästä saatiin nolla!


Nyt alkaa tuntumaan että taas kisaaminen toimii, ja ollaan samalla radalla. Tosin ollaan nyt kisattu lämpimissä oloissa, että en tiedä että hillitseekö se vähän sinkoilua ja sen takia yhteistyö toimii. En valita. Hyvin menee.

Nyt sitten yhdet treenit ennen SM-kisoja korkeammilla rimoilla, ja edustamaan vielä makseissa Agi-Kotkien joukkuetta.


Pyry kävi fyssarilla tänään myös, vähän oli jumia edelleen, mutta ei hälyttävästi. Kuitenkin parin viikon päästä käydään checkissä ja Halti pääsee myös fyssarille.

Pyrystä tähän tällainen ex-tempore kuva, kun Haltista oli niin paljon juttua tuossa alussa.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

SM kisat lähestyy..

Agilityn SM-kisat lähestyy, ja ovat jo parin viikon päästä. Me osallistutaan edustaen omaa seuraa Agi-Kotkia maksi-joukkueessa Haltin kanssa (ehkä ensi vuonna pikkumaksi-joukkueessa?). Juuri päivää ennen joukkueeseen ilmoittautumista olin 99 % varma että Halti on ihan terve, joten uskalsin ilmoittautua lopulta.


Meillä on ollut tosi huono treeni- ja kisakevät suoraan sanottuna. Joko on ollut työkiireitä, omaa sairastelua tai Halti on ollut sairaslomalla. Ollaan Haltin kanssa käyty kuitenkin kolmet kisat keväällä, eli yhteensä 6 radalla. Näistä kahdella radalla tulos (2. sijat) ja 4 radalla hylyt. Haltin kanssa se on välillä niin pienestä kiinni, että tuleeko nolla vai hylky. Itse pitäisi skarpata ohjaamisessa ja keskittymisessä aika lailla.

Pyryn kanssa piti kisata huhtikuussa viimeinkin (kun sillä on ollut selkä jumissa), mutta sekin peruuntui Haltin loukkaantumisen vuoksi. Nyt sitten katsotaan seuraavan kerran virallisia kisoja Pyryn kanssa vasta syksyllä, ellei nyt kesällä jossain epiksissä käydä.

Treeneistä ollaan jouduttu olemaan poissa tavallista enemmän, mutta Taija Mäkelän valmennuksissa ollaan käyty ja Timo Rannikon myös alkuvuodesta.

Nyt sitten Haltin loukkaantumisen jälkeen pikkuhiljaa lisätty treeniä, mutta ei ihan samalla radalla vielä olla, eikä olla päästy treenaamaan meidän ongelmakohtia. Esim. A-estettä on treenattu ihan järkyttävän vähän. Nää etelän lämmötkin tietty verottaa, ja jotkut kerrat on jäänyt lämmönkin vuoksi treenit väliin.

Nyt olisi sitten tarkoitus ottaa kaikki menetetty aika takaisin, ja kunnostautua treeni- ja kisarintamalla. Huomenna mennään Sipooseen iltakisoihin Haltin kanssa (ekaa kertaa pikkumakseihin) ja Järvenpäässä on kisat viikon päästä sunnuntaina. Viikonloppuna treenattiin lyhyesti ihan vaan samalla radalla olemista, ja kyllä se sieltä tulee. Pitää vaan muistaa Haltin kaarrokset ja esteiden hakemiset tiukoissa kohdissa. 

Sitten vaan toivomusta, että lämmöt hetkeksi hellittäisi jotta vois hyvällä omalla tunnolla kisatakin.

Pyry ja porokoiran pentu Saaga


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Päivitystä

Nyt Haltin loukkaantumisesta on 4 viikkoa, ja kaksi viikkoa kipulääkityksen ja levon päättymisestä. Normaaliin lenkkeilyyn ollaan palattu aika nopeasti, mutta agilityn osalta olen ottanut aika varovaisesti. Hieronnassa Halti kävi heti kipulääkekuurin jälkeen, ja oli edelleen jumia takaosassa.

Haltin lenkkeilypallo

Viime viikolla viikkotreeneissä ja omatoimisissa treeneissä Halti oli mukana, ja sai mennä muutamia hyppyesteitä ja putkea, jotta näen miten Halti liikkuu. Käännöksiä ei oikeastaan otettu, eikä mitään missä joutuisi venyttämään pakosti jalkoja. Omasta mielestäni selkeästi näin että liike on lyhyempää, ja hyppää molemmat takajalat yhdessä, vaikka kouluttajakaan ei sitä aluksi nähnytkään. Halti ei ollut juurikaan päässyt olemaan vapaanakaan, kun naapurissa on ollut narttu juoksussa. Voi toki olla että Halti ns. varmuuden vuoksi suojasi toista jalkaansa kun ei ole päässyt käyttämään sitä niin paljoa hyppäämisissä.

Sitten pidettiin viikko vapaata, ja tällä viikolla lauantaina kaivoin omat hyppyesteet esiin, ja kokeilin miten parilla hypyllä toimii. Ei kyllä näyttänyt olevan ongelmaa enää hypyssä, ja mielestäni ihan vapaassa laukassakin on juossut normaalisti. Ollaan tehty tässä tällä viikolla etenkin vadilla takajalkatreeniä, kontakteja, ja olen nostellut (fyssariohjeiden mukaisesti) jalkoja yms...tasapuolisuuden vuoksi molemmilta koirilta.

Tänään kävin sitten ihan kentällä kokeilemassa miten sujuu. Oli kyllä aika lämpimän oloista, 22 astetta lämmintä, joten treenattiin neljällä hyppyesteellä ja putkella aivan lyhyitä pätkiä molempien kanssa. Meni kyllä ihan hyvin molempien kanssa. Pyrykin jaksoi tosi hyvin, mutta toisaalta tehtiin tosi lyhyissä pätkissä. Pyryä meinasi alkaa lentävät ötökät häiritsemään enemmän, ja siinä oli vaikeuksia saada Pyry jättämään ötökät rauhaan. Halti teki yhtä innokkaasti kuin aina, ja hypyt näyttivät aivan normaaleilta eikä enää ollut mitään varomista tai liikkeen epäpuhtautta. Jee! Rimat oli 40 cm.

Tästä aletaan sitten treenaamaan normaalisti, ja ilmoittauduin (tai hain) Agi-Kotkien maksien SM-joukkueeseenkin, joka on kesäkuussa. Ennen sitä toivon mukaan ehditään treenaamaan sen verran, että ehdittäisiin parit kisat kisaamaan tässä jos päästään joukkueeseen. Ja toiset kisat olisi hyvä olla ulkokisat.

Muuten ollaan oikeastaan tässä lenkkeilty, ja otettu mahdollinen vapaa-aika rennosti, koska töissä tuntuu menevän paljon energiaa. Välillä olen voinut kotona tehdä töitä, joka on aivan mahtavaa, mutta sitten tämä viikko on mennytkin Helsingin tai Espoon suunnalla kokonaan. Ensi viikolla toivon mukaan saan tehtyä enemmän taas kotona töitä. Mielenkiintoinen työpaikka joka tapauksessa ja kohta kolme kuukautta täynnä. Töiden lisäksi olen tässä tietty ehtinyt talkoilemaan mätsärissä, agikisoissa ja tehnyt yhden toiminnantarkastuksen, joten tylsää ei ole ollut.

Juoksuthan on tässä kiusanneet useamman viikon ja koirat ovat olleet niin täynnä lenkkeilyenergiaa näillä lämpimillä säillä. Yhdet juoksut ehti loppua, ja tuntuu että Pyry intoilee taas seuraavista juoksuista. Onneksi Halti on kiinnostunut vain "tärppi"päivinä, joten ei tarvitse helistä molempien kanssa montaa viikkoa putkeen.

Ainiin, ja sain tässä Haltin sairastaessa (ja treenikaverin sairastaessa) lainata vauhdikasta pyreneittenpaimenkoiraa agilityssä. Sen kanssa meillä toimi tosi hyvin yhteen, ja muutaman viilauksen jälkeen rata oli kyllä niin mukavaa menoa sen kanssa. Taitava koira todellakin ja toivottavasti joskus toistekin saan sitä lainata.

Lisäksi pojat ovat päässeet leikkimään Saaga porokoiran pennun kanssa aina aika ajoin, kun se asuu tässä lähellä. Tällä hetkellä se taitaa olla noin 8 kk, eli iso tyttö jo. Se taitaa olla jo vähän Haltia isompi.

Pyry ja Saaga

Halti ja Saaga

Halti ja Saaga



sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Halti sairaslomalla..

Viime viikonloppuna lauantaina piti olla viimeiset kisat Haltin kanssa maksi-luokassa, ja vikaa kertaa treenattiinkin viikolla maksirimoilla 55-60 cm.

Perjantaina käytiin kaupungilla 1,5 tunnin lenkki ja kotiin tultuamme päästin koirat leikkimään pihalle. Pyry oli oikein innoissaan ja jaksoi juosta ja riekkua aika kauan Haltin kanssa. Sitten jotain tapahtui koirien painiessa (ihan hyvässä hengessä), Pyry ehkä liian kovalla voimalla heitti Haltin nurin tai muuta sellaista. Halti alkoi huutamaan täyttä huutoa ja huusi koko matkan juostessaan minun luo. 

Otin koirat sisälle, ja ajattelin että jos Halti vähän aikaa lepää, niin "trauma" menee ohi. Ei se kyllä koskaan tuolleen ole reagoinut jos on jotain vähän sattunut. Kuitenkin koko loppuillan Halti aina vingahti kun nousi makaamasta, ja toisaalta ei taas halunnut mennä makaamaan tai istumaan, vaan saattoi seisoa pitkiä aikoja. Ulkona sitä ei oikein saanut kunnolla pissaamaan, kun ei pystynyt nostamaan oikeaa takajalkaansa ja vain tärisi ulkona. Löysin onneksi yhden Metacamin purutabletin, ja annoin sen yötä vasten varmuuden vuoksi.

Lauantaina aamulla sama juttu edelleen, vinkui noustessaan, ei halunnut mennä makaamaan, ja ulkona kun Jani yritti pissattaa, se jumittui täysin, ei suostunut liikkumaan ja suorilta jaloilta tipahti maahan liikkumattomaksi, jolloin se jouduttiin kantamaan sisään. Pari tuntia sai odottaa eläinlääkärin avautumiseen, jotta sai Haltin kanssa lähdettyä saman tien Porvooseen Aveciin. Siinä välissä ehdin peruuttamaan kisatkin. 

Eläinlääkärissä Halti ei antanut koskea oikeaan takajalkaan, aristi selkää, ja oli tosi kipeän oloinen. Ei kuitenkaan ontunut. Oli kuulemma tosi hyvä, että annoin sen kipulääkkeen heti, koska olisi voinut olla paljon pahemmassa kunnossa. Halti sai opiaatteja ja lisää kipulääkettä, ja käskyn olla täysin rauhassa ja pienillä pissatuksilla. 


Oli muuten vaikea saada se olemaan rauhassa, kun yritin käyttää sitä pienillä rauhallisilla pissatuksilla, niin se vaan sinkoili täysiä eteenpäin. Kuitenkin päivä päivältä Halti vointi parani huomattavasti, eikä vinkumista noustessa enää tullut kipulääkkeellä, ja maanantaina pystyi nostamaan jo kipeämpää jalkaa ja pystyi nukkumaan selällään.

Maanantaina käytiin sitten ortopedillä, ja onneksi ei löytynyt mitään murtumaa eikä repeymää. Ortopedi kyllä vähän epäili että kipu on saattanut tulla selästäkin, ja siitä säteillyt jalkaan. Tällä tutkimisella saatiin vain 2 viikkoa lepoa (lyhyitä rauhallisia hihnalenkityksiä) ja kipulääkekuuria. Kolmannella viikolla saadaan alkaa pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa normaaliksi. Ensimmäinen viikko tehtiin ihan vaan pihapissatuksia ja lyhyitä lenkkejä 10-15 minuuttia lyhyessä hihnassa (ettei pääse sinkoilemaan). Nyt toisen viikon alkaessa aletaan jo käymään 30 minuutin rauhallisia lenkkejä flexissä, Halti vaikuttaa tosi normaalilta. Ei kuitenkaan pääse juoksemaan, kiihdyttelemään, hyppimään minkään yli tai päälle. Vähän on hankalaa, kun energiaa Haltilla olisi vaikka kuinka paljon. Kotona Halti on sisällä saanut nyt leikkiä jonkin verran pallonsa kanssa, kun ei pääse kuitenkaan kiihdyttelemään ylimääräistä.

Eli nyt vielä viikko kipulääkettä ja lepoa, ja päästään aloittelemaan taas normaalia elämää. Uskon että on jo nyt aika kunnossa, mutta otetaan varman päälle viikko vielä.

Viime tiistaina sitten mentiin vain Pyryn kanssa agitreeneihin tekemään putkirallia, ja lisäksi sain lainata treenikaverin pyreneittenpaimenkoiraa Aatua (koska omistaja oli kipeä), ja Aatun kanssa oli tosi kiva tehdä rataa. Vähän tarvittiin hienosäätöä että pääsen sen rytmiin, mutta yllättävän helposti päästiin samaan rytmiin ja treeni meni ihan loistavasti etenkin kun aloin luottamaan enemmän Aatun irtoamiseen ja esteosaamiseen. Hurjan osaava ja vauhdikas koira.

Tänään sitten Pyry pääsee/joutuu kauden ensimmäisiin ulkotreeneihin Taija Mäkelän valmennukseen Haltin sijasta. Onneksi vaikuttaa olevan aika viileää, mikä on just sopiva Pyrylle.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Haltista mittaustilaisuus

Mähän käytin Haltin viime kesänä Agirodussa agilitymittauksessa, ja Halti mitattiin 51-52 cm, ja oli selkeästi yli rajan. 

Itse olin hämmentynyt vähän tästä, kun jotenkin ajattelin että se on automaattisesti pikkumaksi. No siitä pääsin yli, ja ajattelin että voinhan kai sitten käydä uudelleen mittauttamassa puolen vuoden päästä jos tuntuu siltä. 

Olin kyllä jo ihan päätynyt siihen, että kai se on maksi jokatapauksessa, enkä edes meinannut mittauttaa, mutta koska tuli ohjeistus, että saa käyttää 4 kertaa mittauksessa koiran ilman erityisiä syitä, niin ajattelin että eihän siinä mitään muuta menetä kuin 15 euroa uudesta mittaustodistuksesta.

Joten ilmoitin Haltin Helsinkiin eiliselle päivälle mittaukselle (itse asiassa ilmoitin jo edelliselle viikolle Vantaalle, mutta siihen en päässytkään). Mittausjono oli pitkä, mutta sain pidettyä Haltinkin rauhallisena, vaikka se yritti vaikka mitä temppuja mulle esittää siinä jonottaessa (agihallilla kun oltiin kerran). Muutaman kerran viime viikolla muistin pyytää tuttuja käsittelemään Haltia, ettei tuu sille taas ihan puskista tää mittausjuttu.

Halti nostettiin sellaiselle korkealle näyttelypöydälle taas, ja ensimmäinen tuomari sai hyvin aseteltua Haltin ja Halti oli rentona. Parhaiten toimi kun itse oli Haltin edessä ja yli käsivarren mitan verran kauempana. Vähän tuomari ihmetteli alkuperäisen mittauksen tulosta, että miten siihen oli oikein päädytty. Sitten tuli kaksi muutakin tuomaria mittaamaan (kaikki naisia), ja hienosti Halti oli siinä vaan mitattavana ja sai yllättäen namiakin yhdeltä tuomarilta (joka itseasiassa Haltin kisauran alussa yritti mitata Haltia siinä onnistumatta). Yhden tuomarin mittauksen näin, ja hän oli saanut 48,5 cm, joten vähän alkoi tuntua, että voisiko Haltista tulla sittenkin pikkumaksi. Muut tuomarit eivät sanoneet mittaustulosta enkä siinä tajunnut kysyäkään. 

Sitten veinkin Haltin autoon odottamaan, ja itse menin odottamaan mittaustodistusta. Meni ihan hirveän kauan, kun ilmeisesti uusintamittaustodistuksessa kesti ja kesti, ja kaikki muut haki todistuksia mun ohi. Sitten lopulta aika koitti, ja todentotta HALTISTA TULI PIKKUMAKSI, ja aivan yksimielisesti! Kaikki tuomarit olivat katsoneet sen olevan alle 50 cm ja kahden mielestä vielä selkeästikin!  Kannatti siis mennä oikeasti mittauttamaan uudelleen! 



Vieläkin olen vähän hämmentynyt että näinkin voi käydä ja mitä tämä tarkoittaa meidän kisauralle. Haltin ei tarvitse hypätä enää (muuta kuin joukkueessa) 60 cm rimoja, joita edelleen kisoissa järjestäen on. Ensi viikonloppuna on vielä yhdet kisat johon ilmoitin Haltin makseihin, mutta sen jälkeen ilmoitan pikkumakseihin. Tietty voi olla että kisaan makseissakin vielä, jos tuomarit alkavat laskemaan rimoja alemmas lopulta (--> 55 cm).

Halti the Pikkumaksi



Poropaimennustaipumustestaustapahtuma

Kyllä suomen kieli on parasta, kun yksi sana on lauseen pituinen..

Käytiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla Lapissa Kittilässä poropaimennustapahtumassa. Sain Haltille taipparista paikan, Pyry ei mahtunut isosta hakijamäärästä johtuen uusintatestaukseen.

Oltiin Oulussa yötä Nallikarissa mennessä ja tullessa ja oli mukavat koiraystävälliset mökit ja maastot. Ei ollut kerralla sitten liian pitkä matka taittaa matkaa.

Rovaniemellä

oululaisen kaupan pihalla

Paimennustapahtumista ei saa noin yleensä ottaa videota, mutta muutaman kuvan videosta pystyn julkaisemaan.



Halti oli kyllä aivan superkilttikoira. Sen mielestä antaa kaikkien kukkien kukkia, ja oli oikea herrasmies poroille (ehkä liiankin). Halti haukkui paljon poroja ja lähinnä liikutti poroja haukkunsa avulla, mutta aina saadessaan ne liikkeelle, se löysäsi heti painetta niihin. Heti alussa oli huvittavaa, kun Halti "eksyi" ihan porojen eteen, ja hetken oli molemmat osapuolet kummastelemassa että mitäs nyt.


Testin osioiden mukaan Halti oli hallinnassa ja rauhallinen, avoin ja ystävällinen, terve ja soveltuva. Haltin kiinnostus parttioon oli huomioiva, hieman epäröivä (hieman välinpitämätön välillä). Hallittavuuden osalta Halti oli hallinnassa ja valpas. Asenteeltaan tasapainoinen ja rauhallinen. Tuomareiden mielestä Halti sopeutti voimankäyttöä parttiota kohtaan vähän, pyrki pitämään parttiota koossa vähän ja työskenteli liikkumalla vähän (vaihtoehdot oli sopivasti, vähän, ei lainkaan). 

Tuomareiden kommentit:

Napakka haukku. Rauhoittuu hyvin omistajan pyynnöstä. Kiinnostunut, hyvin antaa poroille tilaa, periksiantamaton yksittäistä poroa kohtaan. Auktoriteetti toimi, mutta koko parttiota kohtaan ei voima riittävä. Ei syttynyt tarpeeksi poroille. 



Joten Halti suositeltiin testattavaksi uudelleen. Naureskelin niille, että mulla on tällainen tottelevainen koira, joka ei käytä tarpeeksi voimaa, ja sitten on toinen, joka käyttää liikaa voimaa eikä kuuntele. Ja että ehkä tää tottelevaisempi on mukavampi olla. Tuomarit kuitenkin sanoivat, että hyvin meni testi siihen nähden että Halti ole ikinä nähnyt poroja aiemmin.


Oli rankka ajomatka, mutta ehkä sen jaksaa sitten taas joskus ajella. Empä tiedä onko mitään mieltä käydä uudelleen testissä, ellei poropaimennusta pääse harjoittelemaan tässä välissä. Mutta mistäs sitä tietää jos niitä paimennuspäiviäkin tulisi joskus eteen. Lampaiden kanssahan Halti käyttääkin hyvin voimaa, ja pitää lammaslauman hyvin koossa. Voi kyllä johtua siitä että ne on niin paljon pienempiä eläimiä ja sopivampia Haltille.

Pyry oli kyllä mukana, ja se kyllä olis syttynyt poroille. Jo siinä vaiheessa kun avasin takaluukun, niin Pyry otti jo ilmavainua, ja oli menossa aidan läpi suoraan porojen luo.. tosin empä nyt tiedä että onko se Pyryllä sittenkin sitä riistaviettiä...

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Ei oo helppoa

Useamman kerran olen yrittänyt alkaa päivittämään blogia, mutta sitten kone on hidas tai ohjelmat ei toimi tai en saa kuvia ladattua puhelimesta tai USB-liitäntä ei toimi.. Kokonaisuudessaan ongelma teknillisesti on tää mun läppäri, joka vetelee viimeisiään. Pitäisi saada vaan hankittua se uusi läppäri jossain vaiheessa, huoh.. Päätin että en yritä nyt ladata ainakaan mitään ylimääräisiä kuvia, kun ei tää läppäri siitä nyt oikeesti innostu, ja kirjoittelen nyt muita kuulumisia..

Mä vaihdoin työpaikkaa maaliskuun alussa, ja sen vuoksi helmikuu oli edellisessä työpaikassa tosi kiireinen ja uuvuttava ja lisäksi nämä kolme ensimmäistä viikkoa uudessa työpaikassa ovat olleet hyvin uuvuttavia. Uusi työpaikka on siis 55 min ajomatkan päässä Helsingissä Malmilla, ja sinne olen ajellutkin viime viikkoa lukuunottamatta joka päivä, ja työpäivät ovat olleet pitkiä. Tarkoituksena on kuitenkin, että jatkan pääasiassa etätöissä kotoa käsin, ja että arki alkaa helpottamaan tässä jossain vaiheessa. Muutaman päivän olen ehtinyt etätöitä tekemään kotoa ja enempi puolikkaita päiviä, joka on helpottanut kyllä heti elämää, jo koiran hoidosta lähtien. Katsotaan, miten tämä työ jatkossa etenee. Parasta on se, että pystyn päättämään omista työajoista liukuman rajoissa taas ja myös etätyöpäivistä ja Helsinkiin menoajasta voin itse päättää, ellei kokoukset yms sitä rajoita.

Vanhasta työpaikasta sain lähtiäislahjaksi asiakkaalta suklaata ja raakaa jauhelihaa, jälkimmäinen koirille tietenkin. Aina hieno lahja!

Koirien kanssa olen joutunut jättämään joitakin treenejä ja kouluttamista väliin, koska en vaan ole ehtinyt enkä jaksanut. Lisäksi Kissatalon vapaaehtoistyöt olen joutunut jättämään tauolle vähäksi aikaa.

Kuitenkin kaksissa kisoissa Haltin kanssa olen käynyt, tammikuussa Vantaalla ja maaliskuussa Kotkassa. Kotkassa saatiinkin kaksi tulosta pitkästä aikaa, ja jopa 2. sijoilla molemmat, toinen nolla ja toinen keppivitonen. Vähänkö oli hienoa. 

Lisäksi ollaan käyty valmennuksissa, Rannikon valmennuksessa Ruukissa ja parissa Taija Mäkelän valmennuksessa Kotkassa. Kävin myös Mental-Sport valmennuksessa, ja kaikissa näissä toistuu sama teema, se keskittyminen! Kisoista ja valmennuksista haluan jotain kirjoittaa, mutta viikkoagitreenien kirjoittamisen taidan jättää väliin, ellei jotain kiinnostavaa tule mieleen.

Pyry kävi hieronnassa (Haltin piti, mutta se aina siirtyi). Se on taas jumissa lapojen takaa. Vähän on mietinnässä että mitähän sitten.. fyssarilla pitäisi käydä seuraavaksi. Ei olla ihan hirveästi treenattu agilityä, eikä korkeilla hypyillä, joten tuskin siitä johtuu. Hyvähän se on tietää, ettei se ole todennäköisesti kovin vakavaa, kun ei kuitenkaan tutkittuna löytynyt mitään luustosta tms..

Pyry täytti tässä 13.3. 7-vuotta! On se jo aikamies pikkuhiljaa. :)

Hieman yli viikon päästä lähdetään Lappiin poropaimennustestaukseen. Halti pääsi mukaan, ja näillä näkymin Pyrykin pääsee mukaan hengailemaan, kun ei hirveän kovia pakkasia ole luvattu (jos joutuisi pitkään odottamaan autossa paikallaan). Ollaan yötä tällä kertaa Oulussa rauhallisella alueella pienessä mökissä, joten ei tule kerralla niin pitkä ajomatka ("vain" 6-7 tuntia Ouluun ja 4 tuntia Kittilään).

Laitan nyt myöhemmin vielä noista kisoista ja valmennuksista, jos tästä vaikka pääsisin paremmin vauhtiin bloginkin pitämisessä.

Ja loppuun kuva-arvoitus ja siihen vastaus... millainen eläin jättää tällaisia jälkiä...






Se on sellainen ryömivä porokoiraeläin, joka jättää tuollaisia jälkiä.. Haltilla on kyllä aina vähän omaa kivaa, mitä muut ei vaan tajua...

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Agivalmennukset tammikuu

Nyt on ollut aika paljon taukoa bloggailusta, ja ehkä taas herätään elämään blogissakin. Elämä on ollut jokseenkin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään ylimääräiseen. 

Parit omatoimitreenit ollaan käyty tekemässä Espoossa Sporttikoirahallissa Lappalaiskoirien agitreeneissä, niin Pyryn kuin Haltin kanssa. Pyry kävi hieronnassa, ja hieroja näytti vihreää valoa aksaamiseen (3 kk tauon jälkeen). Ei mitään ihmeempiä jumeja. Nyt sitten seurataan, että oliko se syksyn jumi vaan joku kertaantunut jumitus, vai tuleeko se uudelleen. Ollaan kuitenkin treeneissä tehty jollain 45-50 cm rimoilla molempien kanssa, ja Pyryn kanssa etenkin sellaisia lyhyitä juttuja. Haltin kanssa taas enemmän oikeastaan estetreeniä. Olen keskittynyt aika paljon puomin nopeuteen, koska on tuntunut että Halti on vähän hidastanut puomissa (ehkä osunut varvas tms pahasti jossain vaiheessa) ja ollaan saatukin mukavasti vauhtia etupalkalla. Kahdet ohjatut treenit ollaan varmaan käyty, ja sitten pari valmennusta.

Loppiaisen Mari Lukkarisen agivalmennus

Päästiin Haltin kanssa vierailemaan Lukkarisen valmennuksessa Strömforsin hallilla, ja oli ihan kiva. Valmentaja tuntui tykkäävän myös Haltista.  Teemana taisi olla ns. nollatreeni ja nopeiden ratojen suunnittelu.

Eka rata piti suunnitella olemassa olevien esteiden mukaan siten, että jokaista estettä käytetään vähintään kerran, 18 estettä yhteensä ja rata alkaa ja loppuu tietyille esteille. Oli kyllä hankala keksiä hyvää rataa, ja parin vaihtoehdon jälkeen keksin ihan sopivan ja vauhdikkaan radan. Palautteena sain, että osaan hyvin katsoa linjoja, mutta esim. kohta 11-15 oli hidas. Hyvän vauhdin sain 5-9-kohtaan.


Toka rata oli Lukkarisen suunnittelema, ja se piti sitten tehdä nollana läpi. Jos tuli virhe, piti aloittaa alusta. Eka treeni oli jo aika rankka, joten oli vaan saatava toimimaan rata. Tokalla yrityksellä saatiin jo nolla ja se riitti meille.


Video ekasta yrityksestä:



Video tokasta yrityksestä:


Alettiin olla jo vähän väsyneitä tässä kohtaa. Mutta ihan antoisa treeni. Rimat oli 45 cm. Sopi ihan hyvin meille, kun oltiin oltu juuri 3 viikon agitauolla.

Taija Mäkelän valmennus

Agi-Kotkien kevään valmentajaksi on valittu Taija Mäkelä, ja tähän olen hyvin tyytyväinen. Taijalta saa aina palautetta ja aina hyvä fiilis treeneistä lähtiessä, ja tietää kyllä mitä pitää harjoitella.

Olennaisiksi jutuiksi tuli valssien ajoitus ja suunta, etenkin 2-3-esteellä oikeaan suuntaan, eikä peruutella.

4-esteelle suunnittelin eka pakkovalssia, mutta pakko myöntää että kyllä se saksalainen toimii paremmin, koska pääsen liikkeelle paremmin. Ekalla kerralla tuli jotain säätöä kun yritin liikaa kiirehtiä, mutta seuraavat kerrat Halti otti hyvin hypyn, ja sain itse liikuttua tehokkaasti 6-esteen takaakiertoon.

6-7-esteillä otin kuulemma turhaan etäisyyttä esteistä, mutta koska Halti lähtee helposti takaakiertoihin, niin käytettiin vastakättä kertomaan, että pitää tulla mun puolelle hyppyä hyppäämään.

Eniten treenattiin keppejä. Eli vaihtoehtona törkkäisy (jota harjoiteltiin, koska ei osata sitä hirveän hyvin), ja siitä puolen vaihto keppien alkupäässä ja lopuksi kokeiltiin törkkäisy + puolen vaihto keppien loppupäässä päällejuoksuna ja persjättönä. Siinä oli taas vähän ongelmana se, että tarvi saada Halti tarpeeksi hyvin haltuun keppien jälkeen, ettei se hae muita esteitä näkösällä.

20-hypylle piti muistaa olla peittämättä siivekettä, jotta koira näkee takaakierron.

Kivat treenit, ja kiva fiilis jäi. Lisää näitä onneksi tulee nyt kuukausittain. Noita keppijuttuja pitäisi vaan ehtiä treenaamaan jossain vaiheessa... Valssit mulla on mielestäni parantuneet huimasti..

Seuraavaksi tulossa vielä kisapäivitystä........... stay tuned..





keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Monta rautaa tulessa..

Mulla on monta juttua jo kirjoitettu osittain, mutta en ole saanut vain keskityttyä, kun on niin monta rautaa tulessa, ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan.

Eli on tulossa päivitystä, varmaan viikonloppuna saisin itseni koottua blogia varten.