Saikkua, saikkua...

Noh, Pyry on varsin terve, kivespussit parantui hyvin ja kaikkea... jotta ei menisi liian hyvin, ja alkaisi liikaa iloitsemaan kisaamisestakaan, niin Haltihan sitten seuraavaksi pääsi saikulle.

Viime viikon torstaina päästin Pyryn ja Haltin juoksemaan pihalla ja Pyry taas innostui oikein paljonkin, ja sitten TAAS jyräsi Haltin täysin ja Haltia sattui (lähti juoksemaan törmäyksen jälkeen pois päin korvat luimussa, joten jotenkin kävi vaikka ei ontunutkaan tai mitään). Parin tunnin lepäämisen jälkeen Halti vaikutti olevan ihan kunnossa, ja ehkä olikin. Hyppi kivien päälle lenkillä yms.. Olin kuitenkin skeptinen ja seurasin Haltin liikkumista silmä kovana, koska sunnuntaina piti olla aksakisat viimeinkin Kotkassa KKS:llä, jonka kisoihin olen jo tapaturmien ja muiden sattumusten vuoksi perunut jo kahdet kisat.

Perjantaina illalla Halti olikin taas levoton, ja yöllä ei oikein nukkunut, vaan seisoi vain tai tapsutteli ympäri taloa. Lauantaina aamupäivällä vähän parempi ja lepäsi, mutta illalla taas tuli niin levottomaksi, että annoin sille kipulääkettä (jäi keväällä edellisestä onnettomuudesta) ja totesin, että kipee se on. oikean kankun päällä aika lähellä häntää oli turvotusta, joten ajattelin että kyllä se Pyryn taklaamisesta johtuu varmasti. Sunnuntaina Halti vaikutti edelleen kipeältä, tosin lepäsi kyllä taas päivälle. Jonkin verran Halti nuoli takapäätänsä ja näkytti. Sitten yhtäkkiä huomasinkin että takapuolesta tulee ihan järjettömästi verta, ja sitä tyrehdyttämään. Meni varmaan yli puoli tuntia että se kunnolla alkoi tyrehtymään. Soitin eläinlääkärillekin, mutta sieltä kehotettiin odottamaan seuraavaan päivään, koska sunnuntaitaksat.

Sen verran sain putsattua betadinellä, että löysin reiän peräaukon vierestä, siitä missä anaalirauhanen on. Halti oli purrut anaalirauhasen totaalisen auki. Sieltä tulikin sitten seuraavaan päivään asti mönjää ja nestettä, ja sitä sai olla putsailemassa tasaiseen tahtiin. Sunnuntai-iltana sai jälleen kipulääkettä ja maanantaina aamupäivästä Loviisaan lääkäriin. Lovettiin. Eläinlääkäri totesi että anaalirauhasen tosiaan oli purrut, ja anaalirauhanen oli ollut todella kipeä, jonka takia näin oli tehnyt. Toisessa anaalirauhasessa ei ongelmaa. 

Kuulemma tämä oli varmasti vain yhteensattuma, kun sattui juuri samaan aikaan kuin Pyryn törmääminen Haltiin. En oikeasti mitään merkkejä anaalirauhasongelmasta ollut huomannut aikaisemmin, vasta viikonloppuna kun Halti istui pari kertaa kesken kävelyn (ajattelin että johtui Pyryn törmäämisestä ja että paikat oli kipeenä) ja tosiaan nuoli takapäätänsä. Ennen viikonloppua ei ollut mitään merkkejä, mitä olisin voinut huomata. Voihan se olla niinkin, että leikkiessä Pyry on osunut Haltin takapuoleen, ja jo kipeä anaalirauhanen kipeytyi entisestään.

No, Haltin haava sitten putsattiin, ja saan jatkaa useamman kerran päivässä putsaamista, samoin kun jatketaan samaa kipulääkitystä, Kesium antibioottia ja Halti sai Bupaq kipulääkityksen vielä piikillä, jotta helpottaisi. Tässä sitten odotellaan että paranisi. Pitäisi alkaa paranemaan ihan parissa päivässä. Vaikka vielä ei ole sulkeutunut haava, niin Halti on ollut vähän paremmalla tuulella tänään ja asennetta alkaa löytymään.

Viikonloppuna ja eilenkin oli vielä vaikeaa saada se pissaamaan, tai ulostamaan, tänään sekin on normaalia. Vasta kipulääkityksen jälkeen se ulosti jonkin verran. Vielä pitäisi käydä ostamassa kuitulisää, jotta ulostaminen olisi helpompaa. Ja tänään sai kaurapuuroa kuitulisän sijaan. N. 10 päivän päästä käydään näyttämässä Haltia vielä lääkärillä ennen kuin antibiootti on loppunut.

Tietty vaikka tuo nyt tuosta paranisikin viikossa täysin, niin ompahan kipulääkityksen vuoksi taas kuukausi kilpailukieltoa, eli marraskuun alussa on mahdollisuus kisata seuraavan kerran. 

Pääasiahan on että koira saadaan kuntoon, ja varmasti nopeasti tuleekin kuntoon, mutta ihan pikkasen vaan harmittaa, että taasko, juuri kun keväällä oli 1,5 kk saikkua Haltilla (+ Pyryn hermokipulääkitykset, ypozane, kastrointi, kivespussien tulehdus). Tää oli nyt kolmas kerta tänä vuonna kun peruin saman järjestäjän agikisoihin osallistumisen, on ihan mukava vaan maksaa seuralle osallistumismaksuja koskaan osallistumatta.... olis edes oma seura... Pari lahjakorttia mulla sinne on, joten yksi osallistumismaksu on niissä, mutta niitä ei ole vielä pyydetty takaisin.

Lisäksi olin niin innoissani, että päästään vihdoin kunnolla kisaamaan ja aloin pääsemään hyvään kisafiilikseen, kun Haltin kanssa on alkanut menemään taas tosi kivasti. Tässä sitten ei olekaan treenikoiraa eikä kisakoiraa hetkeen. Pyryn kanssa varmaan voi jossain vaiheessa pikkuhiljaa treenaamaankin taas, mutta ei sitä kisoihin vielä voi viedä, kun on yleensäkin treenannut monta kuukautta sitten viimeeksi.

Niin ja ajattelimpa muuten siirtää Pyryn 1-luokkaan. Ei Pyryn kanssa edes tosi hienolla draivilla päästä enää ihanne-etenemiin kolmosissa, etenkin jos ne alkaa olemaan 4 m/s paikkeilla ja enemmän, joten ei ehkä ole enää sellaista tavoiteltavaa sen (ja sen sydämen sivuäänen) kanssa tuossa iässä SM-nollissa. Ykkösluokassa taas voi olla taas tavoiteltavana 2-luokkaan pääsy ja siitä vaikka 3-luokkaan. Todennäköisesti tää ensi talvi on Pyryn viimeinen täysin aktiivinen agilityvuosi, sen jälkeen aletaan vähentämään kehittäviä treenejä ja jatketaan mieltä virkistävillä treeneillä ja ehkä jollain toisella lajilla mahdollisesti.

Tässä kohta tarvis lainakoiria, tai sitten itsellä pitäis varmaan olla 5 koiraa, jotta joku pysyis terveenä ja sais harrastaa silloin kun itse on terve.. Aikaisemmat lainakoirat alkaa kaikki olla sen verran vanhoja..

Ja hyvät uutiset, Pyry tuli eilen illalla peuran perästä jo n. 2 minuutin päästä takaisin, olisko sillä alkanut pallien poiston jälkeen toimimaan korvat ja aivot??