Juoksut..

Meillä oli vielä tuossa viikko sitten juoksut naapurin nuorella cavalier-nartulla.  Tämä naapuri siis ei ollut ihan rajanaapuri, vaan tuossa toisella puolella asfalttitietä, joka kulkee meidän talon ohitse.

Molemmat pojat olivat ihan innoissaan siitä, ja lopulta Pyryllä ei ollut mitään muuta ajatusta, kuin päästä vaan siihen suuntaan, ja mieluiten mennä ohi enintään 200 metriä ja sitten kääntyä takaisin, ja sitten taas takaisin. Oli aika rasittavaa yrittää käydä kunnon pitkillä lenkeillä kun etenkin Pyry oli kokoajan vastahakoinen. Jos käytiin muualla lenkillä, niin sittenhän vasta itku tulikin, ja hirveä ikkunoissa ramppaaminen, ja vinkuminen ulos. Haltikin piippasi jopa vähäsen, mutta ei samassa mittaskaalassa kuin Pyry.

Viikko sitten viikonloppuna olikin sitten mitä ilmeisemmin tärppipäivät. Vähän tarkempana olin ollut ulkona, ja välillä otin Pyryn hihnaan, ettei se keksisi mitään typerää jos näkisi jonkun koiran jossain kaukaisuudessa. Etenkin kun molemmat olivat ottaneet ilmavainua sen nartun kotia kohti tosi voimakkaasti. Halti pysyy yleensä hyvin lähellä, etenkin jos Pyry on kytkettynä... vai pysyykö?

Noh, oltiin tulossa postilaatikolta kotiin päin, kun yhtäkkiä Halti lähtee juoksemaan meidän talon ja asfalttitien väliselle pellolle kovaa vauhtia. Aluksi ajattelin että menee sinne asioilleen, koska se usein juoksee täysillä kakallekin, mutta eikun sehän jatkoi täyttä vauhtia aurinkokukkapellon läpi tielle päin eikä kuullut mitään kutsuja enää!

Mullehan tuli paniikki kun se lähti juoksemaan sinne tien suuntaan, ja huusin vaan Janin apuun autotallista, ja lähdin juoksemaan Pyryn kanssa metsän läpi sinne kävelytielle. Jani lähti ajamaan toista kautta autolla. Onneksi Halti ei ollut lähtenyt ylittämään tietä sen nartun luo, vaan jäi nuolemaan pissoja siihen vastapäätä sitä taloa kävelytien puolelle. Sitten kun päästiin kävelytielle n. 200 metrin päähän ja aloin huutamaan Haltia, niin se havahtui huomaamaan minutkin, ja juoksi täysiä luokse ja sain Haltin kiinni. 

Kyllä sydän tykytti, kun ehdin pelätä että se jää auton alle jos lähtee vielä ylittämään tietä. Tämän jälkeen pidinkin sitten viikon verran koiria täysin kytkettynä 24/7 ulkona, ja nyt näyttää että eivät enää jumita etsimässä sitä narttua, joten olen uskaltanut pitää jo enemmän vapaana. Janin kanssa Halti kuulemma meinasi lähteä yhden autonkin perään, ja olisi lähtenyt jos ei olisi ollut kiinni. Haltiin mulla ei ole ihan vielä luottoa täysin näiden juttujen vuoksi, koska se toimii niin impulssien varassa, ja pidän ruokaa taskuissa, ja palkkailen kaikesta kontaktin otosta ja kutsuilen sitä luokse, jos meinaa mennä liian kauas. 

En vaan olisi uskonut että Halti olisi karannut juoksunartun hajun perässä.. Pyrykään ei lähde, ellei näe sitä narttua jossain. Halti ei tarvitse "näkölähtöä".