Haltin otin motivointikoulutukseen sen takia, että vaikka se on aina valmiina kuin partiopoika ja motivaatio on aina ollut korkealla, niin meillä on ollut ongelmia kentällä leikkimisen kanssa. Kotiesteillä tai kotona/pihalla tokoliikkeissä voin hyvin palkata lelulla, mutta kentällä tai hallissa lelut kiinnostaa vain jos on enintään kuivaruokaa vaihtoehtoisena palkkana. Ja silloin vire ei nouse yhtä korkeaksi kuin ruoalla (no, okei, Halti menee ruoasta aika ylikierroksille joskus). Tähän lähdettiin hakemaan apuja.
Seuraavaa analyysiä sain..:
"Kaikkia koiria pitää ajatella koulutuksellisesti yksilöinä, mutta sitten on nää porokoirat"
Porokoirilla, varsinkin uroksilla, on taipumusta olla hyvin itsenäisiä ja toisaalta ne haluaa ottaa tilanteet haltuun, ja ne näkee ja huomaa kaiken (tarkkailee ympäristöä jatkuvasti), ja yrittää hallita tilanteet. Porokoira ei ole millään tavalla Happy-Go-Lucky-tyyppinen rotu, vaan se on totinen ja kokoajan tietoinen ympäristöstään, mikä kuuluu rodun ominaisuuksiin vahvasti, ja vaikuttaa motivaatioon. Nuorilla porokoirauroksilla on taipumusta epävarmuuteen, ja se näkyy niillä pörhistelynä ja vastuun ottamisena ja häntä pystyssä asioiden vastaanottamisena. Koira pitää saada kuitenkin ymmärtämään eleettömästi että ihminen hoitaa tilanteet ja on aina turvallinen olo eikä tarvise hoitaa tilanteita. Epävarman nuoren uroksen kanssa muita koiria ohitettaessa aina koiran ja oman koiran välissä, ettei koiran tarvitse kohdata ohitettavia ja ottaa sitä vastuuta. Luulin että tätä mun ei tarvitsisi niin paljoa Haltin kanssa tehdä (niin kuin Pyryn kanssa, joka provosoitui nuorempana aika herkästi), mutta ilmeisesti jännitys yms johtuu osittain siitä että se koittaa jotenkin hoitaa tilanteet ja on turhan skarppina.
Alussa Halti oli hallissa hyvin jännittynyt. Yksi vanhempi uros meni juuri kentän laidalla kun aloitettiin, ja Haltilla nousi vähän karvat pystyyn niskasta. Uroksen mentyä, Halti jännitti vähän kouluttajaakin, eikä halunnut ottaa kontaktia häneen. Alettiin sitten kiertämään aluksi Haltin kanssa hihnassa osaa hallista yhtään pysähtelemättä ja Halti sai haistella halutessaan. Lopulta Halti alkoi rentoutumaan, ja kouluttajakin sanoi, että aluksi näytti siltä että Halti olisi kovin jumissa, mutta liike rentoutui pikkuhiljaa. Kun jäin kouluttajan luona istumaan, niin Halti meni mieluiten mun taakse makaamaan, mikä oli ihan hyvä asia.
Mulla oli nyt nakkia taskussa, ja Halti hamusi vaan niitä kun yritin leikittää. Ohjeeksi sain laittaa sukkaan niitä nakkeja, muussata ja hajustaa ne hyvin sukkaan, ja kutsua leikkimään siten, että pidän molemmista päistä sukkaa. Itse kuljen taaksepäin, ja jos Halti vetää niin menen mukana, ja sitten taas taaksepäin. Hyvin se Halti lähti vetämään ja leikki tosi intensiivisesti. Sitten ennen kuin koira itse lopettaa, niin pitää lopettaa leikki (irti-käskyllä), ja palkata sieltä sukasta. Sitten uudestaan leikitään. Koira ei saa lopettaa leikkiä itse, vaan vasta käskyllä. Tätä sitten pitäisi lähteä aluksi yleistämään eri paikoissa, ja sitten kun rentoutuneesti leikkii nakkisukalla missä vaan, niin sitten voi ottaa lelun mukaan.
Kokeilin tätä seuraavalla kerralla agilitykentällä, ja hyvin alkoi, paitsi Halti meni vähän jumiin ja lopetti leikkimisen, eikä suostunut leikkimään enempää. Noh, jatketaan harjoituksia, Pyry kyllä osti idean saman tien :D
Eli Haltin ongelma leikkimisen suhteen eri paikoissa on jännittäminen. Sitä ei huomaa niin hyvin koska se keskittyy ruokapalkalla ihan 100 % ja on innokas eikä edes välitä muista kentällä olevista koirista ainakaan näkyvästi. Ainoa mistä sen huomaa, että se välillä kiipeää mun syliin, ja huolii vain ruokaa eikä leikkiä ollenkaan. Se pitää saada rentoutumaan, ja sitten sen saa leikkimään normaalisti. Ja rentoutumiseen Halti tarvii treenipaikassa hengailua ennen treeniä, kun taas Pyryllä toimii parhaiten ensin perusteellinen nenänkäyttö/haistelu, hetki autossa odottamassa, ja sitten sieltä suoraan kentälle hommiin. Haltilla taas se kerää jännitystä (ja ehkäpä lisää lihasjumeja). Nyt sitten aluksi pyrin saamaan Haltin rennommaksi, ja sitten nakkisukan käyttöönotto ja sitten lelupalkkaus kentällä.
Paljon tuli kaikkea hyödyllistä tietoa alussa olleella luennolla ja katsomalla muita koirakoita. Varsinkin lelusta/palkasta luopuminen. Koira saa lelun vain luopumalla siitä, ja sen on odotettava lupaa sekä opittava irti-käsky (ihminen ei ole aktiivinen irroittamisessa/taistele lelusta kun pitäisi irroittaa). Myöskin koiran voi opettaa purkamaan energiaa/epävarmuutta/kiihtymystä leluun tai ruokaan. Ja kuulemma itse olen tehnyt kouluttajan mielestä ihan oikein, kun Halti pienenä lenkillä alkoi härkkimään Pyryä, niin annoin sille lelun tai kepin (ns. tutin) suuhun järsittäväksi ja se rauhoittui sillä.
Koiran motivoinnissa on tärkeää, suhde, turvallisuus (koiran kimppuun ei saa ikinä hyökätä sanoin tai fyysisesti tai ei saa antaa kenenkään toisen ihmisen tai koiran hyökätä koiran kimppuun) ja se että koira ansaitsee kaiken mukavan ihmiseltä.
Kirjoittelen lisää, jos löydän jostain muistiinpanoni....
Pyry pääsi olemaan koulutuksen ajan Myrskylässä hoidossa ja se oli ollut tosi hyvin Vertin kanssa, kun ei ollut Halti luomassa jännitettä niiden välille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti