Halti pieni partiolainen täytti jo 2 vuotta

Halti täytti viime keskiviikkona 2 vuotta. Tosi vaikea ajatella se niin vanhaksi, kun se on ihan pentumainen vielä, ehkä just Pyryyn verrattuna 7 kk tasolla. Se on niin leikkisä, kiltti, ärisevä ja riekkuva.

Halti on tässä kesän aikana alkanut vähän toki jo aikuistumaan, tai ainakin se on alkanut tajuamaan nartut, ja just tässä viime keskiviikkona kuolasi yhden treenikaverin housut, kun sillä oli juoksuinen narttu kotona. Naapurin nartun juoksuaikoina noiden kanssa saa ollakin tarkkana, kun Pyry on aika kireenä ja Halti taas tanssahtelee Pyryn päällä aina kun se menee johonkin makaamaan, ja joutuu vähän katsomaan että ei tuu sanomista. 

Muuten noi on aivan ihania, leikkii ja riehuu paljon yhdessä. Mun resurssiaggressiivinen Pyry luottaa Haltiin jopa niin paljon, että se voi syödä putkiluuta vieri vieressä Haltin kanssa. Ei onnistuisi kenenkään muun koiran kanssa.

Mun nähdäkseni Halti on tosi tasapainoinen, hyvähermoinen, vilkas, AHNE pieni koira, jolla ei ole juuri yhtään terävyyttä eikä resurssiaggressiivisuutta (Halti voi jakaa puruluunsa vaikka kissan kanssa). Murisee se kyllä silloin jos ei halua että siihen kosketaan (esim. levätessä) mutta se on kai enemmän dominanssia kuin mitään terävyyttä. Hirveän kiltti se siitä huolimatta on. Eikä se vingu juuri koskaan.

Se jännittää monessa uudessa tilanteessa, ja sellaisissa tilanteissa missä on paljon vieraita koiria tai jotain muuta jännittävää. Sen huomaa siitä, jos Halti ravistelee kesken kaiken, ja muutenkin liikkuu paljon jäykemmin ja meinaa sinkoilla joka suuntaan (vähän niinkuin nuorilla porokoirauroksilla on tapana). Sitten kun se ajan kanssa rentoutuu, niin ei se välitä ollenkaan muista koirista ja on ihan vaan mun kanssa. Luulen että toi jännittäminen jää pois oletettavan aikuistumisen myötä, kun itsevarmuutta tulee lisää. Lampaillakin se pari viikkoa sitten jännitti aika paljon, mutta kyllä se siitäkin rentoutui aika kivasti. Illalla pimeällä sen pitää edelleen vähän huudella ympäri pitäjää kaikki möröt pois. Halti ei hauku juurikaan turhaan, mutta tärkeistä asioista se ilmoittaa lauman nuorimmaisen tavoin. Se ilmoittaa jos jossain on jotain epäilyttävää, jos jo syötyä jogurttipurkkia ei ole annettu nuoltavaksi, tai mun pitäisi mennä jo nukkumaan.

Nopeasti se reagoi yllättäviin asioihin (usein väistää tosi nopeasti), mutta palautuu siitä asiasta nopeasti myöskin. Yllättäviin koviin ääniin (esim. ukkonen kun lyö lähelle) se reagoi nopeasti väistämällä, mutta sitten kun se huomaa, ettei olekaan mitään väistettävää, niin se jatkaa matkaa kuin ei mitään olis ollutkaan. Aika hyvin se on siis oppinut väistämään meillä kotonakin ripeästi, kun multa tippuu aina jotain astioita lattialle... Ilotulituksille Halti on aina vahtihaukkunut alussa, mutta lopulta sitten luovuttaa, ja menee nukkumaan. Täysin alustavarma Halti kyllä on, ei ole pintaa jolle se ei menisi, ja agilityssä sen lempparieste on keinu.

Kotona se on enemmänkin kuin varjo. Se makaa yleensä jossain keskeisellä paikalla, jotta voi olla heti tarvittaessa paikalla jos meen jonnekin. Tarmokkaasti se tassuttelee mukana kaikessa mitä teen. Ei voi todellakaan sanoa, että se olisi kotona jotenkin huomaamaton. Ja jos se ei makaa lähellä , tai seuraa minua, niin se riehuu lelunsa kanssa, ja yrittää saada kaikkia muitakin riehumaan ja juoksemaan sen kanssa.

Vieraista ihmisistä se ei juurikaan välitä, siis ne on todellakin ilmaa yleensä Haltille. Vieraiden kanssa se ei todellakaan leiki, eikä lähde niiden mukaan ihan helposti, Halti on aika pitkälti yhden ihmisen koira, eli minun. Agilitytreenien yhteydessä se saattaa jopa käydä moikkaamassa jotain puolituttuja ihmisiä, mutta jos ruokaa on tiedossa, niin silloin ei ole mitään muuta olemassa kuin ruoka ja agility. Lasten kanssa se tulee toimeen, ne on yhtä yhden tekeviä kuin aikuisetkin ihmiset.

Kaikkien koirien kanssa se on tullut toimeen, joita on tavannut. Ihan kaikkia vieraita uroksia en ole päästänyt tapaamaan, koska todennäköisesti se ei kylläkään alistu muille uroksille, ainakin nuorempana se on ollut aika tiukka toisille koirille, jos ruvetaan rähisemään. Se varoittaa, ja sen puolesta kiista saa jäädä siihen, eikä enempää tapella. Ikinä Halti ei ole tappelussa ollut, ja toivotaan ettei näin tule käymään ikinä. Eli on päässyt tapaamaan vain sellaisia leikkisiä kilttejä uroksia. Ja tietty narttuja. Jos Haltia oikein jännittää tai se ei ole varma toisen koiran aikomuksista se saattaa murista ja tehdä leikkiinkutsuja samanaikaisesti tai sitten se ryömii...

Halti on tosiaan nyt 2-vuotiaana 20,5 kiloa (en ymmärrä miten noin pieneen koiraan mahtuu niin monta kiloa) ja varmaan sen 48 senttiä. Pieni ja kompakti otus. Ja söpö. Se on niin söpö että ei sille voi olla mistään niin tosissaan, kun se tapittaa söpösti suoraan silmiin ja on aina valmis ja reippaana ihan mihin vaan.

Haltin kanssa on treenattu lähinnä agilityä. Toko olis ihan kiva, ja Halti olis varmaan tosi pätevä siinä, mutta mun mielestä se on turhan hallittua harrastusta Haltille, jolle sopii fyysisemmät harrastukset. Ja tietty Halti haukahtaa merkiksi kun joku juttu on kivaa, tai se on tajunnut mitä tehdään. Enkä sitä haluaisi alkaa kitkemään Tokon takia pois. Kun se intohaukku on vaan niin söpöä ja agilityssa saa haukkua. Agilityssä Halti onkin kuin pieni partiolainen, ja aina suorittamassa tehtäviä "katokato mä osaan tän! Enks ookin tosi hyvä!"mentaliteetilla.. Haltin kanssa olisikin tarkoitus korkata viralliset agilitykisat nyt parin viikon päästä, saas nähdä miten menee. Kisakirja on jo ostettu.

kuva: Henna-Riikka Soininen

Halti luustokuvauksissa

Tänään käytiin Avecissa Haltin luustokuvauksissa, otettiin virallisena lonkat, kyynärät ja selkä (LTV ja VA). Kysyin, että kannattaisiko harrastuskoiralta ottaa myös olat, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei tarvitse, jos ei koira ei onnu tai oireile ja muutenkin ne oireilisi jo aika nuorena.

Tulokset oli tosi hyvät, arvioksi tuli lonkat A/A ja kyynärät 0/0, ja selkä näytti puhtaalta ja harrastuskoiralle täydelliseltä. Joten ei sieltä Kennelliitolta voi tulla kovin huonoa lausuntoa. ja tärkeintä että luusto on jo eläinlääkärin mukaan täysin terve.

Käytin Haltin vaa'alla, ja se painaa jo 20 kiloa, on sekin painava ukko.

Laitettaessa rauhoitusaineen Haltille, se kiljahti ja pyöri taas ympäri huonetta ja loukkaantui verisesti. Kovasti yritti pysyä pystyssä seisomassa, mutta sain sen makaamaan ennen kuin se alkoi simahtaa. Luustokuvauksen jälkeen, ja herätteen antamisen jälkeen hoitajan piti käydä hakemassa takahuoneen heräämökopista Halti, mutta kuului vaan Haltin kiljaisu, ja hoitaja tuli kysymään että jos mä hakisin itse Haltin, kun se herätessään vähän ilmeisesti yllättyi kun vieras ihminen meinasi tulla koskemaan. Onnettomana se vähän mulkoili kulmiensa alta kopissa, mutta mielellään lähti mun mukaan. Vähän onneton se on ollut tässä heräillessä, ja kotona ei meinannut aluksi ollenkaan mennä lepäämään vaan seisoi keskellä olohuonetta. 

Onneksi lopulta alkoi lepäilemään ja iltapäivällä oli jo siinä kunnossa että annoin vähän ruokaa sille, kun tarmokkaasti osoitti mulle ruokakuppia (nälkähän siinä tulee kun aamullakaan ei saanut ruokaa). Pyrylle Halti murisi jonkin verran kun tultiin, mutta sitten se antoi Pyryn pestä itseään. Ja mulle murisi kun putsasin sitä pyyhkeellä (satoi kaatamalla vettä), varsinkin takapäästä. Haltilla tarkistettiin rauhoituksen aikana eturauhanenkin, kun hieroja oli meinannut että Halti on takapäästä vähän jäykkä. Kuitenkin eturauhanen oli normaalin kokoinen, joten ei mitään vikaa sielläkään.

Halti 1,5v

Halti on nyt sitten agilitytermein kisaiässä, eli siis täytti viime viikolla 1,5 vuotta. Eihän se mikään merkkipäivä ole, mutta kyllä se pienen koiran elämässä on jo paljon.

1,5v. n. 50 cm, n. 19 kg

Halti on kyllä ihana pikkuinen sylieläin, aina toimintaa täynnä, jos ei muuten niin lelu suussa ärrää menemään vaikka monta tuntia yksinään. Haltilla ei edelleenkään ole näkynyt juurikaan terävyyttä toisia koiria, eläimiä tai asioita kohtaan, mikä on vaan niin mahtava juttu. Halti on edelleen ahne, hyvin ahne, mutta kiltti pieni koira ärräilyine kaikkineen.

Halti vas. ja Pyry oik.

Edelleen se haukkuu, tai siis ilmoittaa herkästi epäilyttävistä asioista, mutta alkaa jo luottaa että ihmiset tietää paremmin, tarviiko noteerata. Pureva Saatana - lempinimen saaneesta pennusta on kasvanut varsin ihana nuori uros, joka käyttää nykyään.. vähän vähemmän hampaitaan....

Janin kanssa on Haltilla ollut vähän enemmän rutinaa (dominanssia?), lähinnä käsittelyn yhteydessä, ja se on täysin suhteessa siihen paljon Jani tekee Haltin kanssa yhdessä asioita. Vähemmällä yhdessä tekemisellä Jania ei tarvitse kunnioittaa. Keväämmällä taas Halti pääsee enemmän mukaan pihahommiin, niin varmaan rutinatkin vähenee.

Pyryn kanssa Haltilla menee hyvin. Tasapainoinen Halti täydentää ja tasoittaa hyvin Pyryn resurssiaggressiivista ja varsin terävää luonnetta. Päivittäin leikkivät ja painivat, ja yhdessä kaivavat kuoppia.

Välillä Pyry vähän kiihtyy liikaa jostain leikistä ja saadaan pistää poikki, mutta Haltin varman luonteen vuoksi mitään tilanteita ei oikeastaan kehkeydy, ja Haltilla ei ole mitään resurssien vahtimista, joten se ei mene ollenkaan mukaan niihin riitoihin. Joskus saattaa joku rähähdys käydä, mutta yleensä se loppuu siihen, että Haltilla on tassu Pyryn niskassa, kun Haltille riittää (ennen kuin itse edes ehtii puuttumaan tilanteeseen). Kaikkea ruoan ja lelujen omimista joudutaan kuitenkin varmuuden vuoksi rajoittamaan, varsinkin Pyryltä, ja Haltilta taas selän päälle hyppimistä mitä ilmenee enemmän naapurin nartun juoksuaikoina. Juurikin juoksuaikoina joutuu tarkemmin seuraamaan poikien puuhia, kun Pyry kiihtyy silloin helpommin ja on tosikkomaisempi.

Muiden koirien kanssa tulee aika hyvin toimeen, hirveästi vieraita uroksia ei ole tavannut, mutta ne jotka on valikoidusti tavannut, niin on tykännyt. Treeneissä ei hirveästi välitä muista koirista, tosin kerranhan se murtautui kevythäkistä kesken koulutuksen radalle toisen koiran (berninartun) kanssa, kun Halti tahtoo kanssa.


Haltista on tullut myös aika kujeileva ryökäle.. Se on keksinyt että vahtihaukkumisilla voi saada kaikki muut liikkeelle kun on tylsää, tai voi haukkua saadakseen muhun liikettä. Myöskin vapaana molempien koirien ollessa metsälenkillä se saattaa huomata että Pyry haistelee ilmaa, ja siinä vaiheessa Halti lähteekin juoksemaan siihen suuntaan, ihan vain saadakseen Pyryn mukaan juoksemaan (kun Pyry luulee että Halti näkee eläimen), vaikka siellä ei oikeasti ole edes mitään. Siinä sitten karjun niitten perään ja ne tulee vajaa 5 minsan päästä takaisin, kun Pyry huomaa että ei sieltä mitään riistaa löydy. Tästä johtuen metsässä en viitsi pitää näitä samaan aikaan vapaana, ettei tyhmyys tiivisty laumassa. Haltihan kyllä itsekseen pysyy hyvin vapaana, ja vaikka lähtisikin jollekin jäljelle, tulee heti kutsusta takaisin, mutta Pyryä kun ei pätkääkään kiinnosta kutsut kun se lähtee, niin en halua että ne yhdessä lähtee mihinkään reissuille. Mutta sen näkee tosi selkeästi että Halti käyttää hyväkseen Pyryn riistaintoa, kun haluaa vähän äksöniä lenkille..

Agilityssä ollaan tehty nyt viime aikoina 45-50 cm rimakorkeuksia, mutta ei maksimuuria  eikä siis maksirimoja vielä. Maksipituutta ollaan vähän tehty, ja ihan hyvin menee. Keinu ollaan nyt saatu loppusuoralle, ja pöytäkin otettiin alta pois viime treeneissä, vielä pitäisi tehdä häiriötreenejä yms ohjauksia (sokkareita, valsseja). A-estettä ollaan aloitettu vasta tämän vuoden puolella tekemään, ja sitäkin yksittäisenä kun treenataan vielä juoksareita siihen, eikä olla vielä tehty juurikaan häiriöitä siihen. Vähän viime treeneissä tehtiin osana rataa jopa.

Kujakepit odottaa parempia säitä tai talvilomaa, jos sitten saataisiin suljettua nekin. Niitä ollaan treenattu melkeimpä 1krt/kk nyt talvella, joten edistystä ei ole voinutkaan tapahtua. Puomi ja rengas ovat ihan tosi hyvät molempia hakee aktiivisesti, ja puomin 2on2off on tosi hyvä, välillä kovassa vauhdissa meinaa tipahtaa sieltä, mutta treeniä treeniä.. Treeneissä olisi hyvä kyllä seuraavaksi vain keskittyä vauhtiin ja irtoamiseen.

 Ohjauksia ollaan siinä sivussa jo opeteltu ja valssi, takaaleikkaus, sokkari, päällejuoksu, pakkovalssi ja japanilainen tuntuvat jo ihan luonnollisilta, saksalainen on vielä aika treenivaiheessa, ja sylkkäri ja poispäinkäännös olisivat ainakin kivoja opetella.

Lelupalkkauksen kanssa ollaan saatu tuloksia, siis lähinnä siinä että on saatu se raivokas leikkiminen mukaan agilityynkin, kun on vaihdettu nakit kuivaruokaan. Muutenhan Halti on aina leikkinyt tosi hyvin. Se vaan on niin ahne, että hyvä RUOKApalkka MENEE aina KAIKEN EDELLE.


Tokon puolella ei olla tehty juuri mitään, kotona kapulan (tai siis minkä tahansa esineen) pitoa huonolla menestyksellä (tyyppi ei pysy paikallaan), perusasentoja, paikkamakuita, mutta agility vie niin paljon aikaa, niin Toko jää toiseksi. Osaa Halti sellaisia temppuja, kuin kumarrus, itsensä ympäri pyörähdys, ja osaa tosi hienosti peruuttaa.

Tässä keväällä olisi tarkoitus käyttää Halti silmä- ja polvitarkeissa (ja samalla Pyrykin), luustokuvauksissa, ja MH-luonnekuvauksessa. Ja molemmat erkkarissa esiintymässä. Kaikki muu on vaan plussaa!

Pyry jolkottelee..

Minun pieni hopeanuoleni, Halti

Halti 1v.

Halti 1v, 23.8.2015, eli huomenna.

Tänään käytiin eläinkaupan vaa'alla katsomassa paino, ja 18 kiloa. Voisi kuvitella että olisi enemmän, kun se tässä viimeisen kuukauden aikana on jykevöitynyt reilusti, ja näyttää jo ihan koiran kokoiselta. Mittasin sen näyttelymitalla, ja sain useiden kymmenien mittausten jälkeen 50-51 cm. Eli on se vähän kasvanut. eikä Pyryyn verrattuna ole enää oikeasti niin pikkuruinen.

Millainen sitten on Halti 1v.

Halti on aika hauska tapaus. Se on ahne, leikkisä, pomppivainen, ärräävä ja aika tasapainoinen luonteeltaan. Sillä ei koskaan mene kuppi nurin, vaan pystyy rauhoittumaan hetkessä, mutta myös kiihtymään hetkessä.

Haltilla on aika tarkka oma tila, ja varsinkin väsyneenä tai kiihtyneenä ärrää ihmisille, jos ne tulevat häiritsemään, kuitenkaan en näe siinä terävyyttä, vaan ennemminkin jonkinlaista dominanssia ja taisteluhalua, eli mielellään vastustaa ihmistä.

Se tykkää leikkiä vetoleikkejä, ja tykkää juosta pallon perässä pihalla. Halti on aika kaikkiruokainen, varsin kasvissyöjäksi on ryhtynyt, syö mm. sipulia ja salaattia, kurkkua, voikukan lehtiä ja apilaa. Pyryhän ei koske näistä mihinkään, yök. Vaikka Halti on ahne ja taistelunhaluinen, silti sillä ei ole juurikaan näkynyt resurssiaggressiivisuutta juuri ollenkaan. Pyryllä sitä on sitten molempien puolesta. Haltia ei haittaa vaikka kuka siinä syödessä pyörii ympärillä ja voi leikkiä helposti leluilla muiden koirien kanssa siitä kiihtymättä.

Pyryn kanssa tulevat erinomaisesti toimeen, joskus Halti törmäilee turhan rajusti Pyryyn kun Pyry syö ruohoa tms, ja siinä vaiheessa Pyryltä tulee hammasta, ja jahtaa Haltin pois. Tosin useimmiten tuokin päättyy siihen, että rupeavat painimaan ja leikkimään. Leikkivät joka päivä, ja jokseenkin täydentävät toisiaan. Riitoja ei tämän vuoksi ole tulleet, kun ovat niin erilaisia siinä mikä on tärkeää ja hyvin kunnioittavat toistensa tilaa. Odottelen Haltin aikuistumista ja sitten taas naapurin nartun juoksuaikoja, että muuttaako se näiden suhdetta jotenkin.

Haltilla on tällä hetkellä jonkinlainen mörköikä, lauman nuorimmaisena se hoitaa ilmoittajan roolin, eli ilmoittaa jos jotain epäilyttävää tapahtuu, ja odottaa että muut hoitaa tilanteen. Halti vaan ilmoittaa vähän kaikesta; jos se kuulee meidän ulko-oven takana harakan, näkee illalla ikkunasta oudon porokoiran näköisen hahmon tai bussipysäkillä jonkun tyypin vain seisoskelemassa epäilyttävän näköisenä. Aika paljon saa käyttää aika näiden asioiden kanssa.

Opiskellaan lähinnä agilityä tällä hetkellä ja siinä pääpaino esteiden tarjoamisella ja itsenäisellä suorittamisella. Tokon alkeiskurssihan käytiin, mutta taitaa tokoilu aika vähälle jäädä. Kyllä malttia ja arkitottelevaisuutta harjoitellaan silti päivittäin. Halti osaa odottaa paikallaan lähes 100 % ja osaa maata paikallaan rauhallisesti häiriössä ja tulee kovaa luokse. Ne on oikeastaan ne mitä pienen porokoiran tarvitsee osata tällä hetkellä.

Haltilla ei oikeastaan riistaviettiä ole, eikä hiffaa oravien ja jänisten perään vieläkään, mutta lintuja se tykkää lennättää ilmaan. Siitäkin olen saanut Haltin luopumaan käskyllä, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Ostin tänään molemmille pojille naudan putkiluut puuhattavaksi ja synttäripurtavaksi, ja niissä on ollutkin puuhaa.

Lisäksi eilen kävin Eläköön Koirat-tapahtumassa Victoria Stilwell showssa, ja samalla ostin pitkän haaveilun jälkeen kevythäkin koirille. Otin sen isoimman, koska siinä pystyy koirat tarvittaessa seisomaan, ja siihen mahtuu molemmat koirat. Oli tarjouksessa 50 euroa, ja se on halvin hinta ikinä tuollaisesta kevythäkistä. Se on tosi kevyt ja helppo kantaa, ja olisimpa sen tajunnut jo paikan päällä (ja purkanut sen pahvilaatikosta), koska oli aika vaivalloista kantaa se mukaan bussiin pahvineen päivineen.

Ostin Haltille sieltä synttärilelujakin, tää oli mieluisin niistä. Pyrykin sai sellaisen pehmopossun, mutta se piilotti sen  jo jonnekin omaan jemmaan.

leiki mun kanssa!!

Huomenna vielä itse käyn katsomassa samaisessa tapahtumassa Agilityn kutsuvieraskilpailun, ja katsotaan jos sieltä tarttuisi vielä jotain mukaan.

Halti 11 kk ja lomailua

Halti täytti siis viime viikolla jo 11 kk, eli seuraava etappi on 1 vuosi. Aika hurjaa, kun justhan toi pentu tuli meille. Halti on nyt n. 17,5 kg ja 49-50 cm. Vielähän se mun pikku pentu on.

Kamera on ollut karussa, mutta se löytyi, ja sain otettua Haltista 11 kk kuvia, ja paljon kuvia mitä ikinä kameran eteen ehti.

Pyrykin pääsi kuvaan.

Hälytysajoneuvoja..

Halti pörhistelee hälytysajoneuvoille.. vähänkö näyttää isolta ja aikuiselta

Halti on muutama viikko sitten hiffannut nartut, ja sen jälkeen olen huomannut jonkinlaista aikuistumista. Seuraavan puolen vuoden sisään varmasti näkee miten Halti aikuistuu, ja miten Pyryn ja Haltin suhde kehittyy Haltin aikuistumisen myötä.

Haltin murkkuikään ilmeisesti liittyy myös takapään suojaaminen, sen häntä on off-limits ja muutenkin tuntuu olevan kaikki sen takapuolen lähellä tapahtuva suojattua... vaikka herkkä se muuten ei olekaan, mutta välillä on ottanut itseensä kun on mennyt koskemaan herran häntään tai vastaavaa..

Nyt ollaan oltu lomalla, ja tehty aika vähän, ja sen huomaa Haltissa vähän korvattomuutena sekä rajuutena leikkiessä, molemmat jalat on aika mustelmilla. Pitää päästä tekemään pikkuhiljaa vähän enemmän sen kanssa. Kohta alkaa agilitykurssi taas onneksi. Loman aikana kuitenkin Haltin lempipuuhaa on ollut frisbeen perässä juokseminen, siinä se pääsee oikein kunnolla juoksemaan ja revittelemään.

Vähän ollaan harjoiteltu kotipihalla sitä esteen tarjoamista (hyvin sain sen ehdollistettua; sanon "hyppy" ja Halti alkaa pomppimaan ja katselemaan ylöspäin että mistä lentää pallo, just näinhän se piti mennä) ja seuraavaksi pitäisi harjoitella myös irtoamista enemmän.

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Myrskylässä ja Halti pääsi leikkimään Vertin kanssa. Pyry ja Vertti vain hengailivat. Halti oli aika raju alussa, josta syystä Vertti joutui heittämään Haltia maihin jonkun aikaa, kunnes Halti tajusi leikkiä vähän kiltimmin. Vertti on kyllä siitä hyvä leikkisetä, että se on kärsivällinen, kiltti ja aika hyvin ohjaa aina pentuja miten käyttäydytään.

älykäs belgi

Ollaan sentään lomalla käyty kaupungissa kävelemässä, Padasjoella sukuloimassa ja torstaina Kotkan Kaunissaaressa yhteysaluksella molempien koirien ja äidin kanssa. Saareen oli yli tunnin matka, ja vähän jännitti etukäteen miten koirat tykkää pitkästä matkasta merellä.

Jouduttiin olemaan menomatka kannella, koska sisällä saattoi olla allergisia ihmisiä. Alkumatka meni hyvin, mutta sitten alkoi tuulemaan ja alus keinumaan niin paljon, että Pyryllä oli välillä selkeästi paha olo seisoskelija meni makaamaan vuoronperään ja nieleskeli, mutta ei oksentanut. Alussa Halti vähän ihmetteli aluksen moottoriääniä, mutta sitten se nukkui koko matkan kannella (joka oli liukas ja hauskasti Halti aina aluksen keinuessa liukui nukkuessaan edestakaisin).

Halti seurustelee lasten kanssa

Kaunissaaressa käytiin kävelemässä saarta ympäri, katsastamassa leirintäalueen, ihanat hiekkarannat ja kalastajakylän. 3,5 tuntia siellä vietettiin, kunnes alus tuli hakemaan.

2on2off 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päästiin aluksessa takaisin päin oleskelemaan siinä kapteenin takana tasanteella, siinä oli molemmin puolin ovet auki, joten ei ainakaan pitänyt haitata muita matkustajia. Pyryllä meni matka todella hyvin, se nukkui suurimman osan aikaa, kuten Haltikin, ja ilman pahoinvointeja. Siinä kapteenin takana se sai oltua paremmin nenä tulosuuntaan ja se helpotti.

 

 

 

Suurin osa matkustajista oli kyllä todella kiinnostuneita molemmista koirista. Ennen kuin Kotkasta päästiin edes alukseen, niin varmaan neljä ihmistä oli käynyt kysymässä rotua ja rapsuttelemassa niitä, matkalla saareen kolme ihmistä kyseli koirista ja saaressa ainakin yksi kävi juttelemassa porokoirista. Olivat niin vakuuttuneita näistä, kun  olivat niin rauhallisia koko matkan ja niin kilttejä. Haltikin sai oman lempinimen yhdeltä matkustajalta; "Harakka". Olivat nimittäin Pyry ja Harakka. Sopii hyvin Haltille.

Yksi pikkupoika kävi aina ohimennen aluksella tulomatkalla silittämässä Pyryä, ja Pyry oli aina vähän hämillään (normaalistihan se ei oikein tykkää sen ikäisistä lapsista). Oltiin siinä kulkureitillä ja ihmisiä kulki paljon kokoajan ohi. Haltiahan se poika enemmän silitteli kun Halti tykkää kaikenikäisistä ihmisistä. Sitten loppumatkasta se poika oikeasti meni silittelemään oikein kunnolla Pyryä, ja Pyry oli kyllä niin ihmeissään (että mitä hittoa täällä tapahtuu) eikä heti vaihtanut edes maisemaa. Vielä se poika ruopsutti Pyryn selkääkin oikein kunnolla, ja Pyryä hämäsi oikein kunnolla. Lopulta sitten se meni istumaan ja sitten otti etäisyyttä, mutta poikakin jo lähti siinä vaiheessa vaeltelemaan taas. Itse olin vähän kauempana, ja vaan katsoin että Pyry ei ahdistu. Yllättävän hyvin Pyry siinä jaksoi olla silitettävänä eikä tosiaan ärähtänyt pojalle, eikä saman tien kadonnut paikalta.

Käytiin vielä matkan jälkeen äidillä syömässä, ja sen jälkeen Kissatalolle iltavuoroon. Koirat saivat odottaa koira-aitauksessa sen aikaa, ja eivät kyllä yhtään arvostaneet...

 

Kotiin tullessa Halti veti vähän rundia vapaana kun oli joutunut olemaan kytkettynä melkein koko päivän, ja päästeli paineita frisbeen kanssa ja Pyryn kanssa. Illan molemmat ovatkin olleet sopivan väsyneitä, Halti jopa meni makkariin nukkumaan, mitä harvoin tekee, kun haluaa normaalisti olla lähistöllä, jos joku vaikka syö jotain tms.

Seuraavana päivänä huomasin että Pyry ontui toista etujalkaansa eikä halunnut lähteä aamulenkille. Löysin sitten sen toisen jalan anturasta sellaisen valkoisen kovan patin. Käytin Pyryn eläinlääkärillä, ja eläinlääkäri ei osannut ihan sanoa mitä se oli, koska sieltä sisältä ei neulalla löytynyt mitään. Saatiin kuitenkin kortisoniantibioottirasvaa kahdesti päivässä laitettavaksi, ja Pyryllä pitäisi pitää sukkaa, varsinkin ettei nuole jalkaa. Jos se ei häviä niin se pitäisi poistaa. Kuulemma näytti hieman finnille. Tänään Pyry ei ole ontunut, ja oikein halusi lähteä pitkälle lenkille. Lisäksi siitä patista tuli rasvaa ulos tänään. Toivotaan että se paranee, eikä ainakaan pahene.