SM-KULTAA PIKKUMAKSIJOUKKUEENA!

Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!

Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!

Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).

Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.

Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten  yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!

Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.

Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!

Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.

Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.

Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!

Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä. 

Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla. 

Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.

Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt. 

Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.

Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia. 

Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..

Viime jutut

Halti eläinlääkärissä ja hieronnassa

Noh, käytin kisojen jälkeen viime viikolla Haltin eläinlääkärillä varmuuden vuoksi. Empä siitä mitään vikaa itse löytänyt, mutta kokoajan oli tunne että että on jossain kipeetä. Koira on vaan sellainen että ei näytä kipua, ja porskuttaa täysillä siitä huolimatta. Itse huomasin siinä, että hetken harkitsee ennen kuin hyppää autoon (varsinkin pidemmän lenkin jälkeen) ja tosiaan kisoissa ja sen jälkeen vingahti.

Näin sitä nukutaan kipeellä selällä:

No lääkärillä tarkistettiin anaalirauhaset varmuuden vuoksi, ja oli vähän täyttyneet, mutta ongelma ei ollut siellä. Halti käveli puhtaasti kun katsottiin. Pieni aristus löytyi selästä, ja tarkemmin tutkittua lähempänä SI-niveltä vasemmalta puolelta, jolloin vingahti. Eli Haltin tuntien tosi kipeä, jos vingahtaa. Olin jo varannut Strömforsiin tutulle hierojalle hieronta-ajan sunnuntaille, joten sovittiin niin, että käydään eka hieronnassa, ja jos selkää ei saada auki, niin sitten viikon kipulääkekuuri. Vaihtoehtona eläinlääkäri ehdotti kyllä akupunktiota, josta ei tulisi kuin viikon kilpailukielto. Mutta meillä ei ole nyt kiire kuitenkaan kisaamaan tällä hetkellä, niin mentiin tällä suunnitelmalla.

Sunnuntaina hieronnassa sitten selässä oli jumia, ja sisäreisissä (jossain siellä), toinen puoli jalasta aivan suli, mutta toinen puoli (vastakkainen selän jumista) jäi jumiin, eikä hieroja saanut sitä kunnolla auki. Halti sai laserhoitoa myös, mikä tuntui ilmeisen hyvälle ilmeestä päätellen. Seuraava asiakas paukkasi sisälle jo puoli tuntia ennen omaa aikaansa, ja sai mun koirat innostumaan (onneksi ei tullut sen koiran kanssa). Mulla oli Pyry mukana, niin sai kovat haukut siitä hyvästä. Saatiin nyt sitten kuitenkin Halti sen verran rentoutumaan, että saatiin vielä katsottua loput.

Mä sain ohjeeksi tehdä päivittäin sellaisia harjoituksia, jossa Halti makaa, ja mun pitää keinuttaa sitä eteen ja taakse namin avulla. Tällä sais selkään oikean liikkeen. Halti pitää takajalkoja vähän turhan supussa makuussa, ja samoin ryömiessäänkin ja istuessaan, tätä vähän mietittiin että liittyykö nyt muutenkin tohon selkäkipuun vai onko rakenteellista. Joka tapauksessa päätin nyt sitten jatkaa Haltin kanssa kipulääkkeellä tämän viikon, ja sitten parin viikon kuluttua tästä päivästä (hieronnasta) mennään uudestaan käsittelyyn.

Meillähän oli ennen kisoja kolmen viikon tauko, joten arvailuja on, mistä näin pahasti on mennyt jumiin. On mahdollista että edellisessä käsittelyssä ei tullut paremmaksi, ja siitä jäi jumeja jotka ovat pahentuneet. Tai sitten on liukastunut pahasti jossain. Mä veikkaan että tapaninpäivänä ollessamme leffassa, se on hypännyt jostain sängyltä huonosti (ja jos on ollut jumia jo etukäteen), niin meni pahempaan kuntoon, koska leffasta tulon jälkeen ensimmäisen kerran kuulin sen vingahtavan. Tällä samalla kertaa se oli syönyt ison pussin joululahjaksi saatuja kalkkunaherkkuja (koiralle tarkoitettuja) joita en ollut huomannut piilottaa.

Pyry ja Saaga aksaamassa

Käytiin nyt sitten tauon jälkeen lappalaiskoiratreeneissä Pyryn ja Saagan (lainaporokoira) kanssa aksatreeneissä. Pyry meni jokseenkin rauhallisesti, tosin rimat oli 55cm, ja olisi voinut olla ehkä vähän vähemmän. Tehtiin lyhyitä pätkiä.

Saaga taas oli ekaa kertaa ryhmätreeneissä, jossa oli muita koiria häkeissä, ja ihmisiä ja seinän takana jotkut saksanpaimenkoirien suojelutreenit. Saaga reagoi ääniin, ja jännitti selkeästi ihmisiä ja muita koiria häkeissä. Pystyi kuitenkin aika hyvin tekemään jännityksestä huolimatta renkaan tarjoamista, hyppyjen ja putken tarjoamista. Mitään enempää ei tehty, koska se jännitti niin paljon, niin tääkin oli jo voitto. Vähän yllätyin kuinka paljon se arasteli vieraita ihmisiä ja uutta paikkaa. Etenkin kun on tottunut tällaisiin uroksiin, jotka ei kyllä arastele mitään.

Eihän se tietty ole juurikaan tän ensimmäisen ikävuotensa aikana käynyt juuri missään omistajansa kanssa ja pari kertaa ollaan käyty yksinään hallissa treenaamassa. Noh, jatketaan yksinään treenaamista nyt vielä, ja otetaan jotain yksittäisiä treenikavereita mukaan, jos pikkuhiljaa totutetaan häiriöön. 

Muuten Saaga kyllä kulki suht. hyvin normihihnassa (menee kotona aina flexissä) Pyryn kanssa, pieni veto sillä oli kyllä, mutta tuollainen 15kg koira ei tunnu missään. Se ei haukkunut vieraille koirille, mikä oli plussaa kyllä.

Nyt kun Haltilla alkoi kipulääkekuuri, ja ollaan tietty muutenkin käyty vain lyhyitä lenkkejä, niin on pitänyt myös vähän aktivoida muuten, lelunetsintää ollaan tehty ja aktivointipelejä.

Pyryn kastroinnista

Pyryn kastroinnista on nyt yli 4 kuukautta, ja jotain muutoksia on tullut. Tietty Pyry pissaa kerralla kaikki, ja välillä on vaikea saada se pissaamaan jos on kiire. En ole huomannut muutosta muihin koiriin suhtautumisessa, mutta voisiko olla ehkä vähän lunkimpi, en osaa sanoa. Kyllä sillä edelleen on resurssiaggressiivisuutta, ja yrittää vahtia ruokaa vähän väliä, jos sitä on jossain pöydällä ja Pyry tietää että se tulee saamaan sitä.

Muiden koirien suhtautumisesta en osaa sanoa, Vertti on edelleen yhtä kunnioittava, ja en ole huomannut muiden koirien käyttäytyvän eri tavalla Pyryn lähelläollessa. Halti lopetti kokonaan Pyryn "yläpuolella patsastelun", kun Pyry makaa jossain, mitä se harrasti iltaisin ja sai aina ärähdellä sille, kun Pyry ei viitsinyt. Pyryn karva tippui täysin kastroinnin jälkeen, mutta nyt on palannut takaisin, ja on tosi pehmeää ja silkkistä. En usko että porokoiralle tästä on haittaa kun karva on kuitenkin sen verran lyhyttä.

Juoksunarttujen hajujen perään vouhkaaminen loppui täysin, joten tää on ihan positiivista. Nykyään huomaan vain Haltista, kun on tärppipäivät, eli noin viikon tarvitsee pitää kytkettynä siinä vaiheessa.

Uusivuosi

Uusi vuosi vietettiin ihan kotona. Pyry oli nyt enemmän lähellä ja vähän levottomampi kuin parina aiempana uutenavuotena. Saunaan se olisi halunnut tulla mukaan, ja yritti tulla saunanoven ali pariin kertaan. Korvat luimussa alkuillan. Halti taas ei näyttänyt hirveästi välittävän, korvista näki, että joskus kuunteli. Viime uutenavuotena Halti vielä puhahteli äänille maatessaan jossain, mutta nyt Halti ei tehnyt sitäkään. Otin videolle keskiyön pommituksien aikaan, kun naapuri siis pommitti meidän katon päällä, mutta siitäpä tuli tylsä video, enkä jaksanut kauaa kuvata.. Mutta kyllä yllättävän hyvin kuuluu paukahdukset videoilla:

Halti on saanut luonnetestistä laukauskokematon, ja MH-luonnekuvauksessa 5a häiriintynyt / pelokas / Yrittää paeta. MH-luonnekuvauksessahan se on ruksi laitettava sopivampaan kohtaan, ja vaikka koira vain häiriintyy, niin se ruksi menee tähän missä on samassa myös pelokas jne. Molemmissa luonnetestissä ja MH:ssä Halti reagoi suht. samalla tavalla, MH:ssa se yllättyi paljon enemmän. Mun mielestä tää on hyvä pitää mielessä, kun välillä kuulee ihmisten ihmettelevän näitä jotka saa tällaisia tuloksia testeissä.

Kuitenkaan arjessa se ei reagoi mihinkään ampumisiin (meillä metsästetään lähellä paljon) tai ukkosiin. Pyry laukausvarmana kuulee kaikki ampumiset ja ahdistuu niistä, kuten myös ilotulituksista. Halti on ensimmäisinä vuosina vahtihaukkunut ilotulituksia ihan alkuillasta, mutta tosiaan viime vuonna vielä puhahteli pari kertaa, ja nyt tosiaan vaan nukkui. 

Seuraavaksi pitäisi sitten listata vuoden 2018 tapahtumia ja tavoitteita vuodelle 2019...

Pyryn kastroinnista 1,5vk → antibiootit

Ensin tässä päivityksessä Pyryn kuulumisia.... 

Pyryhän siis kastroitiin 1,5 viikkoa sitten. Haava on tosi hyvin parantunut, mutta ongelmallista on ollut Halti, joka oli jatkuvasti nuolemassa Pyryä joka suunnasta, kun piti hoivata, ja välillä sai ihan fyysisesti jalalla tai kädellä (mikä oli vapaana) niin työntää pois, kun ei sanallisella karjaisulla kuullut.

Noh, periaatteessa piti n. viikon kuluttua käydä haavakontrollissa, mutta onneksi ei käyty heti seuraavana tiistaina. Silloin nimittäin kaikki oli hyvin, mutta keskiviikkoiltana tai torstaiaamuna Pyryn kivespussit alkoi punoittamaan, ja ajattelin että Halti on päässyt nuolemaan jossain vaiheessa (tai Pyry kun oppi ottamaan kaulurin pois), ja auttaa jos saa olla rauhassa vaan vähän aikaa (etenkin kun seuraavana päivänä oli se haavakontrolli). Tilanne kuitenkin paheni, ja haavakontrolliin perjantaihin mennessä kivespussit olivat lievästi tulehtuneet, ja saatiin 5 pv:n antibiootit matkaan. Myös oli ohjeena mahdollisuuksien mukaan suihkutella haalealla vedellä, kuitenkin silleen että ei osu haavaan (helpommin sanottu kuin tehty).

Perjantaina Pyryllä oli kyllä selkeästi kivulias olo, koska Haltille näytti kyllä herkästi hammasta. Halti kyllä aika kiltisti pysyi erossakin Pyrystä. Keskiviikkonahan jouduin ottamaan Pyryn mukaan Strömforsin hallille (oli itsekseen kauluri päässä auton takapaksissa), mutta oli saanut otettua jossain vaiheessa kaulurin pois. Voihan olla että silloinkin ehti nuolla jalkoväliä. Lääkärin mukaan kuitenkin on voinut joku ajettu karvakohta aiheuttaa myös tämän.

No, nyt on pari päivää annettu antibioottia, ja sen verran voin sanoa, että ainakaan tilanne ei ole pahentunut. Ja vaikuttaa ettei Pyry ole ollut niin kipeä tänään ja ehkä jopa näyttää vähän paremmalta, vaikka tänäänkin suihkutellessa ja putsatessa jotain pientä möhnää irtosi. 

Halti on ollut kyllä aika kiltisti erossa Pyrystä, ja yöt ollaan pidetty makuuhuoneessa estettä puolessa välissä, jotta Halti ei pääse yölläkään Pyryn luo.

Niin toivoin että tässä vaiheessa olisi kauluri saatu pois ja päästy vähän normaalimpaan elämään. Etenkin kun ensi viikolla täytyy lähteä Hesaan parina päivänä loppuviikosta, ja saa toivoa että ei tarvi alkaa säätämään mitään eristyksiä näille siksi ajaksi. Ei kuitenkaan ole ihan peace of cake meillä.

Pyryn kastraatio

Pyry kastroitiin sitten viime tiistaina aamupäivästä. Sille laitettiin pikkukoiran annos nukutusainetta, koska se herää niin huonosti. Tämä oli hyvä juttu, koska Pyry oli enemmän hereillä kuin koskaan aiemmin herättyään.

Kotiin tuominen olikin aikamoinen show, kun Halti tietty kotona oli kerännyt energiaa, ja jouduin eka antaa sen juosta ulkona suurimpia höyryjä pois ennen kuin otin Pyryn pois autosta. Ja silti joutui paljon kieltämään riehumista, kun se on tottunut aina erossa olon jälkeen moikkaamaan Pyryn kanssa hirveän innokkaasti ja nyt piti yrittää olla rauhallisesti, ja olipa vaikeaa pienelle Haltille. Ja sitten vielä kiellettiin kokoajan nuolemasta Pyryn jalkoväliä, mikä oli vaikea Haltin ymmärtää ihan täysin.

No heti kotiutumisen jälkeen oli vähän paska olo..

Ekat pari päivää Pyryllä oli side, ja Pyry olikin yllättävän pirteä. Siteen oton jälkeen Pyry oli vähän apaattisempi, kun tuntui vähän pahalta. Vähän oli haavassa punaista vielä eilen illalla, mutta tänään oli jo punoitus oikeastaan hävinnyt. Vielä siis viikko täytyy odotella haavakontrollia varten ja periaatteessa pitää Pyryllä kauluria päässä. Pyryllä on ollut suojakauluri päässä vain öisin ja silloin kun ei pysty katsomaan sen perään, koska se on ollut aika kiltisti. 

Ongelmallisempi on Halti, joka haluaisi olla kokoajan hoivaamassa, ja puhdistamassa Pyryn jalkoväliä. Tässä on tuntunut että täytyisi varmaan Haltilla olla se suojakauluri, jotta ei pääse hoivaamaan. Pyryllä on tulehduskipulääkitys vielä sunnuntaihin asti. 

Tämä viikko mulla on ollut lomaa, joten olen pystynyt olemaan kotona, mutta toivotaan että tulee olemaan kaikki päivät ensi viikolla etäpäiviä, koska en voi näitä jättää tänne keskenään Haltin takia.

Halti kävi terveystarkeissa

Halti kävi terveystarkeissa viime lauantaina.

Otettiin verikokeet Pompen, DM ja Prcd-PRA:ta varten. Tosin huomasin että tuota viimeistä ei ehkä olisi tarvinut ottaa, koska vanhempien perusteella Halti on terve.

DM:n osalta saatiinkin tulokset ja Halti on niiden mukaan terve, eli genotype N/N (exon 2). 

DM on lyhennys Degeneratiivisesta Myelopatiasta, joka on perinnöllinen etenevä selkäydinrappeuma. 

Lisäksi polvet kopeloitiin terveeksi, ja silmien osalta Halti näkee tähtiä! Eli sillä on silmissä sellaisia valkoisia pisteitä, jotka se näkee tähtinä. Nämä ovat siis sikiöaikaisia rihmastojen rippeitä, jotka eivät ole vuosiin muuttuneet, eikä siis vaikuta Haltin elämään sen enempää. Lisää näistä tietoa, kun saan kaikista viralliset tiedot KoiraNettiin ja Labokliniltä loput verikoetulokset.

Halti sairaslomalla..

Viime viikonloppuna lauantaina piti olla viimeiset kisat Haltin kanssa maksi-luokassa, ja vikaa kertaa treenattiinkin viikolla maksirimoilla 55-60 cm.

Perjantaina käytiin kaupungilla 1,5 tunnin lenkki ja kotiin tultuamme päästin koirat leikkimään pihalle. Pyry oli oikein innoissaan ja jaksoi juosta ja riekkua aika kauan Haltin kanssa. Sitten jotain tapahtui koirien painiessa (ihan hyvässä hengessä), Pyry ehkä liian kovalla voimalla heitti Haltin nurin tai muuta sellaista. Halti alkoi huutamaan täyttä huutoa ja huusi koko matkan juostessaan minun luo. 

Otin koirat sisälle, ja ajattelin että jos Halti vähän aikaa lepää, niin "trauma" menee ohi. Ei se kyllä koskaan tuolleen ole reagoinut jos on jotain vähän sattunut. Kuitenkin koko loppuillan Halti aina vingahti kun nousi makaamasta, ja toisaalta ei taas halunnut mennä makaamaan tai istumaan, vaan saattoi seisoa pitkiä aikoja. Ulkona sitä ei oikein saanut kunnolla pissaamaan, kun ei pystynyt nostamaan oikeaa takajalkaansa ja vain tärisi ulkona. Löysin onneksi yhden Metacamin purutabletin, ja annoin sen yötä vasten varmuuden vuoksi.

Lauantaina aamulla sama juttu edelleen, vinkui noustessaan, ei halunnut mennä makaamaan, ja ulkona kun Jani yritti pissattaa, se jumittui täysin, ei suostunut liikkumaan ja suorilta jaloilta tipahti maahan liikkumattomaksi, jolloin se jouduttiin kantamaan sisään. Pari tuntia sai odottaa eläinlääkärin avautumiseen, jotta sai Haltin kanssa lähdettyä saman tien Porvooseen Aveciin. Siinä välissä ehdin peruuttamaan kisatkin. 

Eläinlääkärissä Halti ei antanut koskea oikeaan takajalkaan, aristi selkää, ja oli tosi kipeän oloinen. Ei kuitenkaan ontunut. Oli kuulemma tosi hyvä, että annoin sen kipulääkkeen heti, koska olisi voinut olla paljon pahemmassa kunnossa. Halti sai opiaatteja ja lisää kipulääkettä, ja käskyn olla täysin rauhassa ja pienillä pissatuksilla. 

Oli muuten vaikea saada se olemaan rauhassa, kun yritin käyttää sitä pienillä rauhallisilla pissatuksilla, niin se vaan sinkoili täysiä eteenpäin. Kuitenkin päivä päivältä Halti vointi parani huomattavasti, eikä vinkumista noustessa enää tullut kipulääkkeellä, ja maanantaina pystyi nostamaan jo kipeämpää jalkaa ja pystyi nukkumaan selällään.

Maanantaina käytiin sitten ortopedillä, ja onneksi ei löytynyt mitään murtumaa eikä repeymää. Ortopedi kyllä vähän epäili että kipu on saattanut tulla selästäkin, ja siitä säteillyt jalkaan. Tällä tutkimisella saatiin vain 2 viikkoa lepoa (lyhyitä rauhallisia hihnalenkityksiä) ja kipulääkekuuria. Kolmannella viikolla saadaan alkaa pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa normaaliksi. Ensimmäinen viikko tehtiin ihan vaan pihapissatuksia ja lyhyitä lenkkejä 10-15 minuuttia lyhyessä hihnassa (ettei pääse sinkoilemaan). Nyt toisen viikon alkaessa aletaan jo käymään 30 minuutin rauhallisia lenkkejä flexissä, Halti vaikuttaa tosi normaalilta. Ei kuitenkaan pääse juoksemaan, kiihdyttelemään, hyppimään minkään yli tai päälle. Vähän on hankalaa, kun energiaa Haltilla olisi vaikka kuinka paljon. Kotona Halti on sisällä saanut nyt leikkiä jonkin verran pallonsa kanssa, kun ei pääse kuitenkaan kiihdyttelemään ylimääräistä.

Eli nyt vielä viikko kipulääkettä ja lepoa, ja päästään aloittelemaan taas normaalia elämää. Uskon että on jo nyt aika kunnossa, mutta otetaan varman päälle viikko vielä.

Viime tiistaina sitten mentiin vain Pyryn kanssa agitreeneihin tekemään putkirallia, ja lisäksi sain lainata treenikaverin pyreneittenpaimenkoiraa Aatua (koska omistaja oli kipeä), ja Aatun kanssa oli tosi kiva tehdä rataa. Vähän tarvittiin hienosäätöä että pääsen sen rytmiin, mutta yllättävän helposti päästiin samaan rytmiin ja treeni meni ihan loistavasti etenkin kun aloin luottamaan enemmän Aatun irtoamiseen ja esteosaamiseen. Hurjan osaava ja vauhdikas koira.

Tänään sitten Pyry pääsee/joutuu kauden ensimmäisiin ulkotreeneihin Taija Mäkelän valmennukseen Haltin sijasta. Onneksi vaikuttaa olevan aika viileää, mikä on just sopiva Pyrylle.

Pyry kipeenä..

Käytin molemmat koirat hierojalla keskiviikkona. Normaalisti olisin ottanut vain Haltin (joka käy 2kk välein), mutta koska Pyry on ollut äreä, niin halusin tarkistaa onko se jumissa myös.

Täytyy sanoa, että kun Halti on ollut joskus hankala käsiteltävä (ei ole suostunut rentoutumaan), niin nyt se oli jo hierojan nähdessään tosi iloinen ja kävi kovasti moikkailemassa sitä Pyryn kanssa. Samoin Pyryn hoidon aikana olisi kovasti halunnut olla mukana toiminnassa. Lisäksi Haltin käsittely oli kuulemma kovin miellyttävää nyt kun se ei enää jännittänyt. Useamman kerran kopsahti ihan makaamaan rentona mun kainaloon, eli tosi hyvää edistystä. Haltilla ei nyt sitten ollut juurikaan jumia. Hieroja lisäksi kehui että Haltilla on tosi leveät ja isot takajalkojen lihakset ja sisäreidessäkin on oikein pullottava yksi lihas. Eli hyvässä kunnossa, ja illalla veti sellaisetkin kierrokset sisällä kotona. 

Pyry taas olikin sitten huolestuttavan jumissa, etenkin kun se oli viimeeksi käynyt elokuun alussa, eli 2,5 kk sitten. Pyryhän on aiemmin voinut olla hoitamatta vaikka 6 kk ja siltikään ei ole ollut mitään erikoisempaa jumia.

Pyry oli jumissa lapojen takaa, ja lisäksi erityisesti lannerangan alueelta tosi jumissa ja se oli erityisen tiukka, sekä lähentäjät oli tiukalla ja samoin lonkankoukistajat olivat kireellä. Se pyöristää vähän selkää ja seisoessaan laittaa polvia vähän sisäänpäin.  Pyry suojasi erityisesti vasenta puolta, eikä aluksi halunnut ollenkaan kääntyä silleen, että pääsee sitä hoitamaan. Sitten se kiljaisi kun hieroja vasta koski vasempaan jalkaan, vähän polven yläpuolelle. Hieroja käsitteli sitten välillä jotain muuta, ja sitten uudestaan varovaisesti venytti vasenta jalkaa. Pyry potkaisi sen sitten kokonaan auki, ja ulvaisi taas. Eli jotain vikaa oli.

 

Hieroja oli sitä mieltä että kannattaa käyttää lääkärissä tuon takia. Hän epäili että se voisi kuitenkin olla eturauhanen, koska usein eturauhanen aiheuttaa tuollaisia oireita. Koska kyseinen kohta ei ollut lämmin, eikä mikään muukaan, niin mikään tuore trauma ei ole kyseessä. Voihan se olla myös lihasrevähdyt tai paha jumi, joka aiheutti kipureaktiot. Jalkaa Pyry nostaa kuitenkin merkatessaan ihan normaalisti ylös asti.

Joka tapauksessa varasin ajan torstaina Aveciin Porvooseen. Loviisan eläinlääkäriin en nyt tässä tapauksessa luota. Avecista kysyivät että pitäisikö suoraan varata ortopedille, mutta halusin nyt tarkistaa sen eturauhasen uudelleen. Loviisassahan se vain ultrattiin, mutta ei kopeloitu.

Pyry oli tosi jalaton nyt eläinlääkärissä, eikä halunnut ollenkaan että sitä käsitellään. Se oli myös kauttaaltaan jäykkänä, että lääkärin oli vaikea katsoa edes, mikä olisi vaan vastaanpistämistä ja mikä oikeaa jäykkyyttä. Vasemmalla puolella tuntui olevan enemmän jäykkyyttä, mutta oli myös kaula ja niska ja kaikki muutkin paikat ja jännitti vatsan tunnustelua. Selän tunnustelua se ei aristanut, joten selässä varmaan ei ole vikaa. Takajalkojen taivuttelussa oli tosi jäykkä ja etenkin lonkat oli tosi jäykät ja takapää kauttaaltaan jäykkä. 

Eturauhanen paploitiin, ja vaikutti olevan vähän suurehko, se myös ultrattiin, mutta se on aristamaton ja tasalaatuinen. Todennäköisesti suurehko sen vuoksi, että se intoilee noita juoksuja joka välissä. Siinä tuli taas suositukset Tardakiin (siihen sanoin, ettei enää koskaan kokeilla kun Pyry alkaa intoilemaan myös uroksista), kemialliseen kastraatioon ja oikeaan kastraatioon.

Ell tarkisti myös anaalirauhaset, ja ne oli täydet. Pyry kiljui kun niitä tyhjennettiin. Jännä kyllä ettei se Loviisassa oleva lääkäri tätä tehnyt, tai voiko olla että kahdessa viikossa anaalirauhaset olisi täyttyneet niin nopeasti, ja voiko se olla oire jostain muusta? Häntä tutkittiin myös tuon kiljumisen vuoksi, mutta ei löytynyt aristusta. Siinä vaiheessa joutuivat laittamaan kuonokopan Pyrylle, koska se alkoi näyttämään merkkejä, että kohta tulee hampaasta, jos ei lopeteta. Hätää sen silmissä oli rankkaa katsella, kun miten voin antaa jonkun satuttaa sitä silleen. Uudestaan kuitenkaan tuota kipureaktiota ei saatu, ja Pyry lamaantui täysin kuonokopasta, eikä reagoinut mihinkään.

Pyry sai kipulääkepiikin, ja viikon kipulääkkeet. Lisäksi pari viikkoa pitäisi olla rauhassa, eikä saa riehua (lyhyitä remmilenkkejä). Tuossa on kaksi vaihtoehtoa. Se, että sillä on niin paha lihasjumi tms, että se vaatii kipulääkityksen ja levon, että saadaan se kuntoon tai sitten jos kipulääkityksellä paranee ja sitten taas uusii oireet, niin tilanne voi olla luustollinen, ja pitää mennä ortopedille seuraavaksi. 

Eli Pyry on nyt sairaslomalla, ja kolmen viikon päästä mennään hierontaan uudelleen, ja katsotaan mikä on tilanne. Jos on yhtä paha, niin sitten ortopedille.

Samalla tutkimuksessa löytyi että väliposkihampaassa oli kärki kulunut. Sydämen sivuääntä lääkäri ei kuullut, vaikka kuinka yritti (mun mielestä sama lääkäri ei ole aiemminkaan Pyryllä sitä muutama vuosi sitten kuullut). Akupunktiota eläinlääkäri suositteli myös lihasjäykkyyteen. Jos tosiaan jäykkyys ei häviä, niin harkitsen sitäkin, mutta extrajäykkä se oli ihan vaan sen takia, että oltiin eläinlääkärissä.

Rimadyl oli mukavasti ilmeisesti maksanmakuista. Ei tarvinut laittaa kurkkuun suoraan, vaan Pyry söi suoraan kädestä. Kiva että lääkitseminen menee ainakin helposti.

On muuten vaikeaa pitää Halti kurissa, ettei se hypi Pyryn selkään. Se jostain syystä kokoajan on hyppimässä ja tönimässä Pyryä. Pitää yrittää enempi vielä aktivoida Haltia, jotta Pyry saa olla rauhassa.

Pyryn kanssa eläinlääkärissä

Kävin sitten viime viikon tiistana Pyryn kanssa eläinlääkärillä varmuuden vuoksi. Pyry on ollut yllättävän ärhäkkä, ja viimeisimmäksi maanantaiaamuna päätti käydä Haltin päälle puolustaessaan jotain kuivanappulaa sohvan alla.

Olin lähellä, joten pääsin nopeasti erottamaan koiria. Onneksi oli paksu huppari päällä, koska jomman kumman hammas osui pahasti käteen, ja iho vähän rikkoontui tai oli sinipunainen viikon. Pyry oli jokseenkin tosissaan koska vielä erotuksen jälkeen meinasi uudestaan käydä päälle, mutta nopeasti sitten rauhoittuikin lopulta ja uskalsin jättää pojat keskenään kotiin töihin lähtiessä.

Ajattelin että onkohan se jumissa, ja pitäisikö hieronta-aikaa aikaistaa. Tai toinen vaihtoehto on yleensä juoksut, mitkä aiheuttaa resurssien vahtimista, mutta ei ne mun mielestä ole niin paljoa intoilleet nyt juoksuista ainakaan kotona (jälkeenpäin ajateltuna edellisenä lauantaina Sporttikoirahallillahan oli joku voimakas juoksuhaju, niin onhan sekin voinut vaikuttaa tähän maanantaiseen.

Kuitenkin varmuuden vuoksi lääkäriin, jos sillä joku eturauhastulehdus tms vaikuttaisin. Noh, eläinlääkäri on tunnetusti herkästi lääkitsevä ja diagnooseja on löytynyt roppakaupalla mun kaikille eläimille, vaikka ei oireitakaan ole kuin yksi, ja johtuu selkeästi jostain muusta, joten vähän joutuu aina suodattamaan sen ulosantia, ja useimmiten olen jättänyt puolet sen diagnooseista huomioimatta.

Eturauhanen ja sisäelimet ultrattiin, eikä ole suurentunut rauhanen, eikä anaalitkaan olleet tukossa. Virtsakokeessa todettiin, että Pyryn virtsassa on siittiöitä, ja eläinlääkärin sanojen mukaan "kova äijä", eli veikkasi että on korkea testosteronitaso. Ehdotti siis ensimmäisenä feromonipantaa, ja kastrointia (erityisesti molempien urosten kastrointia kun kaksi leikkaamatonta urosta talossa ja toinen juuri aikuistumassa). Ja ehdotuksena oli myös hormoni-implantti, mutta se nyt ei ole anti-doping-sääntöjen vuoksi mahdollisuus.

Pyryn peräaukko oli myös vähän likainen (sitä nyt ei usein näe, kun kantaa häntää sen verran alhaalla), joten se on voinut myös kutista. Pesin sen kotona, eikä ollut kyllä mitään punoitusta tai muuta.

Sitten eläinlääkärin diagnooseihin; sillä voi olla kapi (joka ei oireile), jos käy metsässä, sillä voi olla ulko- tai sisäloisia ja siihen Stronghold, sillä voi olla ihan vaan jomotusta, johon kipulääkettä, sillä voi olla atopia, kun nuolee jalkoväliään (hmmmm..) eli sieltä selkeästi kutkuttaa, ja siihen vaikka mitä troppia ja pitäisi alkaa pesemään sitä. Katsos, kun atopian oireena on ärtyisyys, ja atopia todetaan eliminaatiolla. Eli jos se ei ole mitään muuta, niin se on atopiaa..justjoo.. Taisi olla pari muutakin diagnoosia, mutta kun tietää kuin tuo eläinlääkäri vähän innostuu, ja sen enempää tutkimatta juuri niitä sairauksia, niin en osaa ottaa kovin vakavasti. Toki voin tarkkailla, jos sillä on jotain atooppisia oireita (muita kuin tuo jalkovälin nuoleminen), ja voin kyllä madottaa kaikki, koska viimeeksi taisin madottaa alkuvuodesta, mutta en lähde hoitamaan atopiana tms lääkitsemään kipulääkkeellä, etenkin kun koira ei ole vaisu tai apaattinen, eli vastetta ei kipulääkkeelle pysty näkemään, kun koira on energinen ja pirteä.

Punnitsin myös Pyryn ja se oli jopa 24,85 kg, joten sitä täytyy kyllä vähän keventää, olisi parempi että olisi ehkä kilon hoikempi tai lähemmäs 24 kg.

Mitattavien diagnoosien perusteella ei siis mitään muuta ongelmaa, kuin että Pyry on UROS. Kastroimaan en nyt lähde, vaan ollaan vähän tiukempia tuon resurssiaggression kanssa, ja käytän sen hieronnassa. Voihan se olla, että se peräpää kutisi, ja johtui siitä. Mistä sitä tietää.  Resurssiaggressiivinen ja terävähän Pyry on jo perusluonteeltaan, että se ei ole uutta.

On ne nyt kyllä molemmat pojat intoilleet jotain lenkillä, joten voi siellä joku juoksu sitten ollakin. Pyry on tosin ollut kuin herran enkeli nyt viimeisen viikon, että tiedä sitten onko mitään vialla, vai onko vaan välillä kiristänyt päätä ja mahdollisesti toi Haltin aikuistuminen vetää pinnan kireämmälle.

Tarkkaillaan tilannetta.. koirat ovat olleet heti maanantaiaamuna ihan kavereita, Pyry onneksi ei koskaan ole tappeluista jäänyt kyräilemään, vaan nollaa hyvin tilanteet. Halti oli samana päivänä vähän kierroksilla myöhemmin, joten on voinut jännittää tilannetta enemmän.

Halti luustokuvauksissa

Tänään käytiin Avecissa Haltin luustokuvauksissa, otettiin virallisena lonkat, kyynärät ja selkä (LTV ja VA). Kysyin, että kannattaisiko harrastuskoiralta ottaa myös olat, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei tarvitse, jos ei koira ei onnu tai oireile ja muutenkin ne oireilisi jo aika nuorena.

Tulokset oli tosi hyvät, arvioksi tuli lonkat A/A ja kyynärät 0/0, ja selkä näytti puhtaalta ja harrastuskoiralle täydelliseltä. Joten ei sieltä Kennelliitolta voi tulla kovin huonoa lausuntoa. ja tärkeintä että luusto on jo eläinlääkärin mukaan täysin terve.

Käytin Haltin vaa'alla, ja se painaa jo 20 kiloa, on sekin painava ukko.

Laitettaessa rauhoitusaineen Haltille, se kiljahti ja pyöri taas ympäri huonetta ja loukkaantui verisesti. Kovasti yritti pysyä pystyssä seisomassa, mutta sain sen makaamaan ennen kuin se alkoi simahtaa. Luustokuvauksen jälkeen, ja herätteen antamisen jälkeen hoitajan piti käydä hakemassa takahuoneen heräämökopista Halti, mutta kuului vaan Haltin kiljaisu, ja hoitaja tuli kysymään että jos mä hakisin itse Haltin, kun se herätessään vähän ilmeisesti yllättyi kun vieras ihminen meinasi tulla koskemaan. Onnettomana se vähän mulkoili kulmiensa alta kopissa, mutta mielellään lähti mun mukaan. Vähän onneton se on ollut tässä heräillessä, ja kotona ei meinannut aluksi ollenkaan mennä lepäämään vaan seisoi keskellä olohuonetta. 

Onneksi lopulta alkoi lepäilemään ja iltapäivällä oli jo siinä kunnossa että annoin vähän ruokaa sille, kun tarmokkaasti osoitti mulle ruokakuppia (nälkähän siinä tulee kun aamullakaan ei saanut ruokaa). Pyrylle Halti murisi jonkin verran kun tultiin, mutta sitten se antoi Pyryn pestä itseään. Ja mulle murisi kun putsasin sitä pyyhkeellä (satoi kaatamalla vettä), varsinkin takapäästä. Haltilla tarkistettiin rauhoituksen aikana eturauhanenkin, kun hieroja oli meinannut että Halti on takapäästä vähän jäykkä. Kuitenkin eturauhanen oli normaalin kokoinen, joten ei mitään vikaa sielläkään.

Tardak

Nyt kun ei tarvitse enää tokoilla vähään aikaan, ja agikisoissa käydään aikaisintaan syyskuussa, niin ajattelin että laitetaan Tardak kokeiluun Pyrylle. Nyt on taas naapuriin tulossa juoksut Pyryn käytöksestä päätellen, ja juuri loppui toisen nartun juoksut. Juurikin juoksujen aikaan on hyvä kokeilla vaikuttaako Tardak "yliseksuaalisuuteen" alentavasti. Tänään siis käytiin laittamassa eläinlääkärissä rokotteiden yhteydessä Tardak.

Pyryhän on oikein enkeli normaalisti, mutta juoksujen aikaan se näkee/haistaa/kuulee vain sen juoksuisen nartun ja siitä tulee todella aggressiivinen vieraille uroksille. Se siis pyrkii käymään päälle jos on vain mahdollisuus ja lähtee haastamaan riitaa jos sattuu olemaan vapaana. Pyryn terävyys näkyy ehkä juuri tässä, juoksuaikana vieraat leikkaamattomat urokset on uhka, ja ne on eliminoitava. Muuten Pyry ei uhkaa koekaan juurikaan, eikä juoksuaikojen ulkopuolella.

Tardak on tarkoitettu siis yliseksuaalisuuden ja eturauhasen liikakasvun hoitamiseen. Sen varoaika ja vaikutusaika on 28 pv eli neljä viikkoa ja vaikutuksen pitäisi alkaa 2-4 päivän kuluessa pistoksesta. Eli loppuviikosta. Meillä paras vaikutus nähdään sitten parin viikon kuluessa, kun juoksut on parhaimmillaan naapurissa.Tämän jälkeen menee harkintaan, että leikataanko Pyry.

Pyry ei yhtään taas tykännyt olla eläinlääkärillä, kolmannen pistoksen kohdalla Pyry alkoi näyttämään eläinlääkärille uhkaavia merkkejä (alkoi olla jo liikaa käsittelyä) ja teki nopean liikkeen eläinlääkäriä kohti ja sen ilmeestä näki, että nyt riittää. Saatiin Pyry kuitenkin rentoutettua jotta saatiin viimeinen piikki niskaan. Kun käsittely loppui, Pyry oli heti taas rento. Pyryllähän ei ole mitään ongelmaa hengailla eläinlääkärin vastaanotolla (mitä voisikin vielä harjoitella), mutta heti kun mennään vastaanottohuoneeseen, Pyry menee lukkoon, ja pysyy kaukana lääkäristä, koska inhoaa vieraiden ihmisten käsittelyä (mikä usein on sisältänyt paikallaan oloa pitkiä aikoja).

Se antaa toko-kokeissa ja näyttelyissä kyllä käsitellä, mutta ne on saatu opetettua Pyrylle ja niissä ei kestä kuin hetki ja tilanne on eri. Ei se tosin näyttelyissäkään kaikista tuomareista meinaa tykätä mutta sietää. Tuntuu että iän myötä Pyryllä ei meinaa riittää toleranssia näissä käsittelyasioissa, samoin lasten kohdalla.