SM-KULTAA PIKKUMAKSIJOUKKUEENA!

Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!

Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!

Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).

Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.

Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten  yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!

Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.

Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!

Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.

Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.

Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!

Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä. 

Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla. 

Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.

Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt. 

Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.

Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia. 

Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..

Päivitystä

Mä kirjoitin osittain tämän päivityksen  jo aikaa sitten, mutta sitten jäi kesken ja sen jälkeenkin paljon on muuttunut, joten muutetaan vähän aikamuotoja ja kerrotaan miten menee.

Halti oli aksasta tauolla aika pitkään, joulukuun lopusta tämän viikon tiistaihin, jolloin käytiin pitkästä aikaa treeneissä oikeesti aksassa. Halti on käynyt ennen tätä hieronnassa useampaan otteeseen sarjana ja oli tuossa hierontojen välissä kipulääkekuurikin.

Vähän on ihmetelty mitä jumituksen oikealla puolella takaosassa aiheuttaa, ja hierojakin on väläytellyt että voiko olla välilevynpullistumaa tai rakenteellinen juttu muuten. Nyt se kuitenkin lähti aukeamaan levon, jumppaamisen ja hieronnan avulla, joten viimeisin arvelu olisi kuitenkin trauma, joka ei ole päässyt parantumaan. Tietty, jos tämä alkaa uusiutumaan eikä mene pois, niin pakko sitten käydä vaikka magneettikuvauksissa varmistamassa ettei mitään vakavampaa ole. Kuitenkin viime sunnuntain hieronnassa Halti oli niin hyvässä kunnossa (vaikkakin edelleen jumia vähän oli), että saatiin mennä hyvillä mielin taas aksaamaan.

Tässä välissä Halti on ollut kuitenkin mukana treeneissä, ja ollaan tehty lähinnä paikallaolotreeniä lähdössä, yhdessä treenissä toinen lappalaiskoirauros (kiltti) haukkumassa vieressä, ja toisessa toinen ihminen juoksi edes takaisin Haltin ympärillä sillä välin kun jätin sen lähtöön ja kolmannessa leikkivät ja haukkuva bordercollie vieressä (joka on hyvin provosoivakin monien koirien mielestä). Haukkuva koira vieressä oli ehkä vaikeampi, Halti lähti molemmilla kerroilla kerran ilman lupaa siinä vaiheessa kun oletti että vois jo tulla, ihmisestä ei ollut mitään häiriötä. Näitä on kyllä hyvä tehdä, että luottamusta on myös kovassa häiriössä niin Haltilla kuin minullakin.

Katselin myös näillä kerroilla muutamalla matalalla hypyllä Haltin hyppäämistä, ja näkyi edelleen hyppäävän jäykästi. Vasta oikeastaan viime viikolla Halti venytteli takajalkoja hyvin, oli Pyryn kanssa painiessa pitkästä aikaa alimmaisenakin ja paljon rennompi. Joten näyttää paremmalta, ja hieronnassa tosiaan näytti hyvältä. Nää liukkaat kelit ei kyllä ainakaan auta tässä tilanteessa ollenkaan.

Pyryn kanssa taas olen yrittänyt alkaa treenata enemmän, ja nostaa rimoja 55-60 cm kisoja ajatellen. 60 cm rimoja vähän vähemmän vielä. Olen kovasti miettinyt tässä laskenko heti Pyryn nyt (1,5 vuoden) kisatauon jälkeen 1- tai 2-luokkaan vai kokeilenko 3-luokassa, vai kisataanko ollenkaan. Pyry on nyt ensi kuussa 8v, ja mietin että mitkä olisi meidän tavoitteet ja yleensäkään onko mieltä kisata koiran kanssa joka ottaa niin paljon häiriötä ja totta puhuen vaatii todella paljon hallintaa kisapaikoilla (leikkivien ja provosoivien koirien kanssa), koska ei ole niin sosiaalinen eikä tykkää vieraista koirista ihan lähellä, eikä etenkään riehumassa siinä vaikka lelun kanssa.

Käytiin epiksissä Lahdessa alkukuusta Pyryn kanssa, jotta vähän näin miten näin leikkauksen jälkeen menee kisamaiset tilanteet. Treeneissähän sille on tullut paljon potkua lisää, tykkää leikkiä paljon ja jaksaa toistoja hyvin. Toki esim. kepeillä monien toistojen jälkeen alkaa hidastamaan, mutta muuten aina ekat kerrat ne on tosi nopeat.

Epiksissä osallistuttiin niin möllihypärille kuin kisaavien agiradalle. Meinattiin silti päästä kisan ulkopuolisena mölleissä palkinnoille kun joutui vähän asiaa oikaisemaan, ja päätettiin että paree päästä sitten kisaavissa palkinnoille. No toki päästiinkin, kun voitettiin kisaavien rata. Palkinnoksi tuli hurja määrä ihmisten karkkipusseja, mutta vähän pettymykseksi ei koiralle mitään. Itse kun en hirveästi karkkia syö, niin tuli jaettua sitten Myrskylässä Haltin hoitopaikalle ja avomiehellä nämä.

Jo mölliradalla huomasin, että vaikka Pyry kulki ihan hyvin, niin meinasin kokoajan olla liian edellä Pyryä, eli Pyry ei mennyt edes mölliradalla sitä vauhtia mitä treeneissä menee. En meinannut muistaakaan miten tuo kisatilanne vaikuttaa.

Kisaavien rata oli ihan kiva (Haltille olisi ollut ehkä sopivampi), ja vaikka hetsasin vähän alussa niin silti taas olin liikaa Pyryn edellä, kun normaalisti se olisi ottanut mut jo monesti kiinni. Kepeillä se meni varmaan puolta vauhtia vaikka kuinka yritin kirittää. Puhdas rata tuli joka tapauksessa, ja voitto tuli sillä. Varmasti vaikutti kyllä vauhtiin toisena esteenä oleva keinu, kun Pyry melkein tarvitsisi aina vauhdikkaan alun. Meillä oli vielä juoksuinen ennen meitä, ja vähän jännitti että reagoiko Pyry, mutta ei reagoinut mitenkään! Jotain positiivista.

Kisaavien rata:

Pyry voitti!

En usko että Pyryä saan virallisissa kisoissa yhtään sen nopeammaksi, ja tän ikäisenä saa miettiä että kuinka paljon panostaa, jos se ottaa häiriötä, eikä ehkä samalla tavalla nauti kisaamisesta kuin minä ja Halti. Kolmosissa todennäköisesti voi tulla yliaikaa (ainakin nyt alkuvuoden etenemiä katsoessani) ja kun kolmosten radoillakin tulee helposti nollia, niin todennäköisesti 1-2-luokkaan siirryttäessä ei välttämättä ole haasteita, vaan ihan vaan se että saatetaan pärjätä löyhemmillä ihanneajoilla. Tästä vaan voi seurata turhan nopea nousu kuitenkin kolmosiin.

Jos Pyry menis treeninopeuttaan, niin olisi ihan kiva kisatakin ja voitaisiin päästä aikoihin. Treeneissä se tykkää kuitenkin vielä mennä, ja luulen että kisataan kolmosissa tänä keväänä vielä sellaisilla tuomareilla joiden rataprofiilit sopii Pyrylle. Syksyllä katsotaan sitten uudelleen. Ei meillä mitään tavoitteita ole oikeastaan enää

Tänään jäi Satu Tuomelan valmennus väliin, koska Haltia en halua vielä niin paljoa rasittaa, ja oli toinen koirakko joka tarvitsi tätä enemmän kuin minä Pyryn kanssa. Meillä on sovittu parin viikon päähän Pasi Kankaan valmennus, joten toivottavasti ollaan siinä vaiheessa hyvässä treenikunnossa Haltin kanssa. Samoin itseasiassa on Rannikonkin valmennus niillä paikkeilla, mutta se puolitetaan Pyryn ja Haltin välillä.

Muuten ollaan nautittu tässä lumesta, lumesta ja lumesta. Pyry varmasti eniten koska se on täysin talvikoira, ja kastroinnin jälkeen on kasvattanut jopa vähän turkkia, vaikka edelleen on vasta kasvattamassa. Tällä hetkellä meillä on plussakelit, joten kinokset katoaa, ja pelkkää jäätä kaikki tiet. Tylsää.

Tässä vähän talvikuvia koirista:

Viimeaikaiset touhut

Ollaan aloitettu Dobon neljän kerran kurssi Haltin kanssa, ja kaksi kertaa on nyt käyty. 

On muuten hurjan kivaa, ja niin vaan se Halti hienosti ekalla kerralla jo taiteili pallolla ja oli kovin innoissaan näistä tehtävistä. Tokalla kerralla en ollut ehtinyt nakkikauppaan, ja Halti sai lihatikkuja ja kuivaruokaa. 

Siinä on kyllä selkeästi syynsä, miksi ei kannata käyttää kuivaruokaa palkkana. Halti kun innoissaan syö niitä, niin meinaa alkaa köhimään tai sitten pureskelee liikaa. Joten kyllä noi nakit on parhaimpia, kun on tarpeeksi pieniä ja helposti nieltäviä.

Mäkin sain kivasti harjoitella pallolla, ja on jo suunnitelmissa hankkia vastaava pallo kotiin molemmille treeniin.

Käytiin Haltin kanssa viime viikolla hieronnassa, ja edelleen oli lannerangan etuosassa jumia ja takajalkojen sisäosissa. Ollaanhan me kisattu kolme rataa aina kerrallaan, niin ilmeisesti ei pääse myöskään kunnolla palautumaan.

Puhuttiin palautumisesta muutenkin treeni- ja kisatilanteissa ja vaikka olen yrittänyt olla tarkka tässä, niin se ei ehkä riitä Haltille joka antaa kaikkensa aina kisoissa ja treeneissä. Sen verran kerrattiin, että aina lämmitellään ennen radalle menoa, ja koira pysyy lämmittelyn jälkeen ehkä sen 5 minuuttia lihakset lämpiminä, joten täytyy ajoittaa vielä lähemmäs treeniä lämmittely. Tämä etenkin kisoissa toteutuu, koska tehdään pyörityksiä, selän pyöristyksiä ja kiihdyttelyitä odottaessa omaa vuoroa, mutta ei ehkä aina treeneissä, jolloin voi olla 10-20 minuuttiakin siitä kunnon lämmittelystä.

Lämmittelyä tärkeämpi kuitenkin on jäähdyttely, ja aina radan jälkeen pitäisi käydä jäähdyttelemässä/palautumassa niin kauan kunnes koiran hengitys on tasaantunut ja siis läähätys normiolosuhteissa loppunut. Kisoissa tämä ei ole aina  kylläkään toteutunut eikä treeneissä, mutta nyt myös valmennuksessa oli onneksi tarpeeksi aikaa, ja tehtiin kunnon jäähdyttelyt siten että näytti Halti olevan valmis. Lopuksihan aina käyn myös n. 20-40 minsan lenkin, mutta joskus voi olla että se ei ole tapahtunut heti suorituksen jälkeen.

Kisoissa ongelmallista on myös se, että joka suorituksen jälkeen koira tarvii yleensä aina pidemmän palautumisen, ja mitä useampi rata, sitä pidemmiksi aina palautumisajat menee. Eli voi olla että ekalta radalta Halti on päässyt palautumaan vielä (käydään aina lenkki heti suorituksen jälkeen), mutta toisen radan jälkeen palautumista ei ole välttämättä ollut tarpeeksi, joten kolmas rata tekee jo hallaa koiralle. 20 minuuttia siis ei aina riitä varsinkaan toisen radan jälkeen, jos kolmas rata mennään myös. Nyt kun kisaajamäärät on pienentyneet, niin odotteluajat lyhenee ja myös jäähdyttelymahdollisuudet. Taidan nyt siis käydä Haltin kanssa kaksi rataa vain kisoissa (koska kolmannesta radasta ei ole tähän mennessä ollut hyötyä edelleenkään) ja vältetään ehkä ylimääräisiä jumeja. 

Katsotaan miten seuraavissa kisoissa palauttelu onnistuu, ensi viikolla KKS:lle kahdelle radalle mennään siis Petteri Kermisen tuomaroimana.

Jotta ei menis ihan vaan asiapohjaiseksi, tässä on video Haltin puruluunhakureissusta..

Viikon verran puuhaa..

Viime viikon lauantaina käytiin Sysiväikeen (Haltin kasvattajan) jumppapäivässä, jossa oli aksaa ja Dog-O-Mobilityä.. Jälkimmäisen kuvittelin olevan koiran jumppaa, mutta tää olikin omistajan jumppaa johon koira (Halti) osallistui. Ihan kivaa, ja tuntui kyllä seuraavana päivänä.

Jumppaa, hankalampaa kun Halti nojaa

rata kouluttajalta

Aksassa päästiin kokeilemaan uutta rengas, eli tällaista jossa on vain sivutolpat renkaassa kiinni. Pari kertaa otettiin Haltin kanssa sitä erikseen, ja sitten rataan. Radassa onnistui moni juttu, esim. vetäminen toiseen päähän putkea (6-7), ja harjoiteltiin vähän lisää välistävetoa (ehkä joidenkin vuosien päästä me handlataan ne joskus). Kouluttajasta en saanut ehkä niin paljoa irti, mutta rata oli kiva. Pyryn kanssa tehtiin myös ja Pyryllä oli tosi hienosti vauhtia ja jopa hyppäsi ekalla kerralla A-esteen kontaktin yli. 

Kasvattaja Jenni oli myös panostanut Haltin ja veljensä Ärjän harrastusmenestykseen, ja oli teettänyt koirille ihan kakut, siis ihmiset ne kakut söi kyllä.. ja veljekset saivat myös lelut kaiken lisäksi. Halti oli niin otettu lelusta, ettei antanut ollenkaan Pyrylle sitä, joka yleensä vaatii kaikki lelut itselleen.

Kasvattajalta lainattu kuva

Jenni-kasvattajalta lainattu perhekuva: vasemmalta sisarukset Halti, Heksu, Tyyne, Ärjä ja äiti Katla.

Haltista sivukuva (kasvattajan kuvaama), vähän ylimääräistä vielä painossa, mutta alkaa Halti olla varsin aikuinen 4v.

Tuolla treeneissä lenkeillä Pyry yllättäen alkoi haukkumaan nartulle, joka ei todellakaan mitenkään provosoinut. Samoin hallissa räjähti ohi menevälle nartulle. Pyry on myös alkanut haukkumaan välillä treenikavereiden koiria ja yllättävissä tilanteissa muutenkin muita koiria, jotka eivät ole mitenkään uhkaavia. Yleensä Pyry tarvii provosointia tai sitten paineistavan tilanteen, mutta nyt noi haukkumiset on tulleet mulle vähän puun takaa. En sitten tiedä onko sillä kipuja (no ei pahasti hieronnan perusteella), ja etsiikö se itseään kastroinnin jälkeen kun testosteroni ei tuo enää sitä varmuutta. En sanoisi, että suoranaisesti olisi aggressiivista räyhäämistä, vaan sellaista epävarmaa haukkumista, jolla pyrkii pitämään muut koirat kaukana. Nyt pitää vaan itse alkaa vähän olemaan tilanteen tasalla, ja pitää se kontrollissa ja seurata tilannetta.

Tiistaina käytiin viikkotreeneissä ja Pyryllä oli vauhtia jälleen ja vähän enemmänkin röyhkeyttä. Saattelin Pyryä vähän liikaa, vaikka vauhtia olisi ollut sen verran että ei olisi tarvinut. Halti oli vauhdissa myös ja kouluttaja sanoi, ettei ole nähnyt Haltia niin kovassa vauhdissa. Suurin vaikeus oli puomilta putkeen poispäinkääntäminen, mutta löysin siihenkin keinon. Ihan viimeisestä ratatreenistä saatiin Haltin osalta videotakin, pitäisi muistaa Pyrystäkin pyytää, sillä kuitenkin on ollut niin kivasti vauhtia nyt.

Haltin kanssa viimeinen yritys, vauhti jo vähän tasaantunut:

Keskiviikkona käytiin omatoimitreeneissä lyhyesti tekemässä molempien kanssa jotain kivaa, ja erityisesti Haltin kanssa viimeinkin vahvistettiin A-estettä. Tätä pitäisi vahvistaa nyt aika paljon, kun sen suoritus on päässyt vähän huonommaksi.

Torstaina käytiin hieronnassa. Pyryllä oli muistaakseni lapojen takana (taas) jumia, ja ehkä vähän takaosassa. Ekaa kertaa se antoi nyt taivuttaa takajalkoja eikä suojannut niin tiukasti jalkoväliään.

Haltilla taas oli lannerangan viimeisten nikamien kohdalla tosi paljon jumia, ja vähän kipeetä. Sitä laaseroitiin ja hoidettiin, mutta päätettiin kolmen viikon päästä käydä uudelleen. Hierojakin kysyi että onko se näkynyt agilityssä tai muualla mitenkään, mutta tosiaan, Halti on ollut nopeampi kuin ikinä (vaikka on myös aika palleroinen edelleen), eikä ainakaan ole hidastellut. 

Saatiin kuitenkin siis parin lepopäivän jälkeen harrastaa normaalisti (huomenna valmennukseen) ja ensi viikolla lauantaina mennään kisaamaan Sipooseen.

Pitää vielä mainita, että Pyry on karvattomampi kuin ikinä tällä hetkellä, se vaan tiputtaa karvaa kokoajan, ja ei oikein kohta ole mitään mitä tiputtaa. Taas ennen hierontaakin harjasin sitä, jotta kaikki ei jää hierojan pöydälle.

Agivalmennukset tammikuu

Nyt on ollut aika paljon taukoa bloggailusta, ja ehkä taas herätään elämään blogissakin. Elämä on ollut jokseenkin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään ylimääräiseen. 

Parit omatoimitreenit ollaan käyty tekemässä Espoossa Sporttikoirahallissa Lappalaiskoirien agitreeneissä, niin Pyryn kuin Haltin kanssa. Pyry kävi hieronnassa, ja hieroja näytti vihreää valoa aksaamiseen (3 kk tauon jälkeen). Ei mitään ihmeempiä jumeja. Nyt sitten seurataan, että oliko se syksyn jumi vaan joku kertaantunut jumitus, vai tuleeko se uudelleen. Ollaan kuitenkin treeneissä tehty jollain 45-50 cm rimoilla molempien kanssa, ja Pyryn kanssa etenkin sellaisia lyhyitä juttuja. Haltin kanssa taas enemmän oikeastaan estetreeniä. Olen keskittynyt aika paljon puomin nopeuteen, koska on tuntunut että Halti on vähän hidastanut puomissa (ehkä osunut varvas tms pahasti jossain vaiheessa) ja ollaan saatukin mukavasti vauhtia etupalkalla. Kahdet ohjatut treenit ollaan varmaan käyty, ja sitten pari valmennusta.

Loppiaisen Mari Lukkarisen agivalmennus

Päästiin Haltin kanssa vierailemaan Lukkarisen valmennuksessa Strömforsin hallilla, ja oli ihan kiva. Valmentaja tuntui tykkäävän myös Haltista.  Teemana taisi olla ns. nollatreeni ja nopeiden ratojen suunnittelu.

Eka rata piti suunnitella olemassa olevien esteiden mukaan siten, että jokaista estettä käytetään vähintään kerran, 18 estettä yhteensä ja rata alkaa ja loppuu tietyille esteille. Oli kyllä hankala keksiä hyvää rataa, ja parin vaihtoehdon jälkeen keksin ihan sopivan ja vauhdikkaan radan. Palautteena sain, että osaan hyvin katsoa linjoja, mutta esim. kohta 11-15 oli hidas. Hyvän vauhdin sain 5-9-kohtaan.

Toka rata oli Lukkarisen suunnittelema, ja se piti sitten tehdä nollana läpi. Jos tuli virhe, piti aloittaa alusta. Eka treeni oli jo aika rankka, joten oli vaan saatava toimimaan rata. Tokalla yrityksellä saatiin jo nolla ja se riitti meille.

Video ekasta yrityksestä:

Video tokasta yrityksestä:

Alettiin olla jo vähän väsyneitä tässä kohtaa. Mutta ihan antoisa treeni. Rimat oli 45 cm. Sopi ihan hyvin meille, kun oltiin oltu juuri 3 viikon agitauolla.

Taija Mäkelän valmennus

Agi-Kotkien kevään valmentajaksi on valittu Taija Mäkelä, ja tähän olen hyvin tyytyväinen. Taijalta saa aina palautetta ja aina hyvä fiilis treeneistä lähtiessä, ja tietää kyllä mitä pitää harjoitella.

Olennaisiksi jutuiksi tuli valssien ajoitus ja suunta, etenkin 2-3-esteellä oikeaan suuntaan, eikä peruutella.

4-esteelle suunnittelin eka pakkovalssia, mutta pakko myöntää että kyllä se saksalainen toimii paremmin, koska pääsen liikkeelle paremmin. Ekalla kerralla tuli jotain säätöä kun yritin liikaa kiirehtiä, mutta seuraavat kerrat Halti otti hyvin hypyn, ja sain itse liikuttua tehokkaasti 6-esteen takaakiertoon.

6-7-esteillä otin kuulemma turhaan etäisyyttä esteistä, mutta koska Halti lähtee helposti takaakiertoihin, niin käytettiin vastakättä kertomaan, että pitää tulla mun puolelle hyppyä hyppäämään.

Eniten treenattiin keppejä. Eli vaihtoehtona törkkäisy (jota harjoiteltiin, koska ei osata sitä hirveän hyvin), ja siitä puolen vaihto keppien alkupäässä ja lopuksi kokeiltiin törkkäisy + puolen vaihto keppien loppupäässä päällejuoksuna ja persjättönä. Siinä oli taas vähän ongelmana se, että tarvi saada Halti tarpeeksi hyvin haltuun keppien jälkeen, ettei se hae muita esteitä näkösällä.

20-hypylle piti muistaa olla peittämättä siivekettä, jotta koira näkee takaakierron.

Kivat treenit, ja kiva fiilis jäi. Lisää näitä onneksi tulee nyt kuukausittain. Noita keppijuttuja pitäisi vaan ehtiä treenaamaan jossain vaiheessa... Valssit mulla on mielestäni parantuneet huimasti..

Seuraavaksi tulossa vielä kisapäivitystä........... stay tuned..

Haltin aksat ja hierontakurssi

Keskiviikkona käytiin välistäveto-treeneissä LSK:n ryhmässä toisen treenaajan tilalla. Siinä oli heti alussa 4 hyppyestettä, joilla piti tehdä 3 välistävetoa. Oli aikamoinen puserrus, mutta lopulta saatiin tehtyä Haltin kanssa kaikki välistävedot. Itse pitää vaan keskittyä ja pyrkiä itse kokoajan olemaan ohjauksessa ajoissa, muuten Halti valitsee seuraavan esteen suoritustavan ihan itse. Rimat oli 45 cm, koska muillakin makseilla oli.

Lauantaina oltiin Rannikon treeneissä. Itse olin edellisen illan Erton koulutuksessa ja illanvietossa ja aamun vielä kokouksessa, joten oli pikkaista väsymystä ilmassa itsellä. Rimat 55 cm.

• Yllättäen 3-esteelle kun menin vauhdilla pakkovalssiin, niin Halti lähtikin hakemaan vierestä keinua. Onnistui kuitenkin lopulta, kun itse oli rauhassa 3-esteellä. Seuraavaksi kokeilin vauhdista saksalaista, ja siitä itseasiassa pääsin paremmin liikkeelle 4-5-esteiden välille valssiin. 
• 7-esteelle putkijarru, ja lähellä putkea vastaanottamassa 8-esteen lähetykseen
• A-este suoritettiin vasemmalta puolelta, ja tarkkana piti olla kepeille lähetyksessä, nimittäin tosi ajoissa jo A-esteen vieressä, jotta haki oikein. Ja hienosti haki kepit, kun sai ohjauksen ajoissa.
• 14-15 ja 15-16 esteiden valsseja harjoiteltiin jonkin verran koska olin aina vähän myössä
• Muuri 18 olikin hankala, koska se oli ihan aidan vieressä, ja Halti tuli useamman kerran ohi (ja itsellä oli kova kiire ehtiä putken jälkeisiin ohjauksiin). Muuri näytti siis hieman aitaa päin, ja oli aika hankala. Itse siis piti varmistaa että Halti hyppää kunnolla muurin.
• 16-21-esteillä tuli aikamoinen vauhtisuora, joka vaikutti yllättäen niin ohjaajalla kuin koiralla 23-esteen käännökseen asti. 21-esteelle lähetys, 22-esteen jälkeen ajoissa persjättöön, ja piti ennen 23-estettä oikeasti kääntyä koiraa kohti ja saada vauhti täysin pois  myös itseltä ajoissa, jotta se kääntyisi keinun suuntaan eikä sinkoisi putkeen. Ja voi, kuinka monta kertaa Halti sinkosikaan putkeen. Halti tarvitsi tosi vahvan jarrun, kouluttajakin ihmetteli, että yllättävän vahvan tarvitsi että sain sen kääntymään.
• Halti irtosi tosi hyvin 26-esteelle, joten 28-esteelle ehdin hyvin pakkovalssiin kevyesti, ja se toimi paremmin kuin saksalainen, koska saksalaisessa mulle jäi liikaa aikaa.

Tosi kivat treenit, ja sai kyllä juosta ja kovaa. Haltikin jaksoi tosi hyvin, vaikka tuli paljon toistoja.

Sunnuntaina olin ilmoittautunut Nuuskulaan hierontakurssille, jossa siis käytiin teoriaa läpi, ja mitä voi itse tehdä ja muutamia hierontaotteita harjoiteltiin. Alunperin piti olla rauhallisempi Pyry harjoituskappaleena, mutta nyt oli sitten Halti, kun Pyry on ollut kipeenä. Haltin takiahan tuonne meninkin, mutta Pyry olisi ollut rauhallisempi. 

Halti oli luennon ajan kyllä rauhallinen kevythäkissä (toisin kuin muut koirat), mutta koska muut koirat melusivat jonkin verran ja vielä hierontaharjoituksissa myöskin vieressä oleva narttu oli tosi levoton, niin Haltikaan ei ihan pystynyt rauhoittumaan kokonaan. Kyllä se aina välillä makailikin kyljellään rauhassa, mutta välillä sitten ponkaisi pystyyn. Tein aika pitkälti Haltin ehdoilla. Kotona pitää sitten treenata rauhassa enempi.

Pyry oli ollut hoidossa Myrskylässä, ja mökillä oli ollut lähistöllä koira hirvijahdissa ja haukku kuului läheltä, ja Pyry meni kuulemma ihan kierroksilla ja tärisi vaan lopulta ja ulvoi ja kiljui, että se jouduttiin pistämään autoon, ja sitten lopulta viemään pois sieltä, kun oli niin kiihtynyt. Ei Janin sisko uskaltanut laittaa Pyryä niin kiihtyneenä samaan autoon Vertin kanssa joten sai mennä matkailuautolla takaisin.

Pyry hieronnassa

Noniin, Pyry kävi tiistaina hieronnassa, johtuen siis siitä että oli lokakuussa ihan jumissa, josta hierottu, kipulääkekuurilla viikon ja levossa enemmän ja vähemmän. Ekan viikon enempi levossa ja hihnassa, ja sitten sen jälkeen on saanut olla vapaana, mutta aksatreeneihin tai kisamatkoille ei ole päässyt autoon makaamaan, kuin jos on ollut pakko ottaa mukaan. Välillä Pyry on saanut lyhyempiä lenkkejä, ja myös menty vähän pidempiäkin (max. 50 min).

Ja tulos oli, että Pyry oli enemmän jumissa kuin aikaisemmin, niska, lapojen takaa, vasemman puolen lonkka oli jumissa, ja lannerangan alue. Mitens tässä nyt näin kävi. Jos olisi ollut lihasperäistä, niin olisihan tuo levolla, hieronnalla  ja kipulääkkeellä helpottanut jonkin verran, mutta ei olisi pitänyt mennä pahemmaksi.

Pyryn vasemman puoli on selkeästi se mitä se suojaa, mutta sillä puolella taas on suurempi lihas, vaikka keventää sitä jalkaa. Olisiko kuitenkin oikealla puolella vikaa, kun ihan kuin se olisi suojannut enemmän sitä puolta nyt. Vasemman puolen lonkka oli jäykkä, mutta oikea puoli oli paljon rennompi. Vasenta puolta suojasi myös enemmän hännällä. Kuulemma niskasta takaosaan menevä yhtenäinen lihaskalvo oli jotenkin paksuuntuneen oloinen koko matkalta.

Tarkistin aikaisempia hierontakertoja, ja helmikuussa Pyry oli pitkän tauon jälkeen tosi hyvässä kunnossa eikä mitään jumia missään (oltiin kisattu talvi). Sitten seuraavan Pyryn hieronta venyi elokuuhun, kesä-heinäkuu ja etenkin heinäkuu oli Pyryllä ollut taukoa aksasta, ja oli lomaa. Elokuussa sitten hieronnassa sillä oli oudosti lapojen takaa hirveä jumi. Eli tämä juontaa todennäköisesti sinne asti kuitenkin. Erityisen outoa on, että Pyry on oli ollut aika hyvin levossa ennen elokuun hierontaa, ja sitä kun on vuosia kuitenkin hierottu, niin sillä ei ole juuri koskaan mitään jumeja, muuta kuin Haltin törmäyksistä johtuvia ja kerran SI-nivel piti oikaista. Ja nyt menee ihan huolella jumiin levossakin.

Maanantaina mennään ortopedille, joten sitten selviää onko luustossa tai nivelissä mitään vikaa.

Ja ilouutisia kotoa, meidän parin talon päässä olevassa naapurissa on alkaneet juoksut, ja siis nyt alkoi muutaman viikon kiinnipitoaika molemmilla koirilla.

Pyry kipeenä..

Käytin molemmat koirat hierojalla keskiviikkona. Normaalisti olisin ottanut vain Haltin (joka käy 2kk välein), mutta koska Pyry on ollut äreä, niin halusin tarkistaa onko se jumissa myös.

Täytyy sanoa, että kun Halti on ollut joskus hankala käsiteltävä (ei ole suostunut rentoutumaan), niin nyt se oli jo hierojan nähdessään tosi iloinen ja kävi kovasti moikkailemassa sitä Pyryn kanssa. Samoin Pyryn hoidon aikana olisi kovasti halunnut olla mukana toiminnassa. Lisäksi Haltin käsittely oli kuulemma kovin miellyttävää nyt kun se ei enää jännittänyt. Useamman kerran kopsahti ihan makaamaan rentona mun kainaloon, eli tosi hyvää edistystä. Haltilla ei nyt sitten ollut juurikaan jumia. Hieroja lisäksi kehui että Haltilla on tosi leveät ja isot takajalkojen lihakset ja sisäreidessäkin on oikein pullottava yksi lihas. Eli hyvässä kunnossa, ja illalla veti sellaisetkin kierrokset sisällä kotona. 

Pyry taas olikin sitten huolestuttavan jumissa, etenkin kun se oli viimeeksi käynyt elokuun alussa, eli 2,5 kk sitten. Pyryhän on aiemmin voinut olla hoitamatta vaikka 6 kk ja siltikään ei ole ollut mitään erikoisempaa jumia.

Pyry oli jumissa lapojen takaa, ja lisäksi erityisesti lannerangan alueelta tosi jumissa ja se oli erityisen tiukka, sekä lähentäjät oli tiukalla ja samoin lonkankoukistajat olivat kireellä. Se pyöristää vähän selkää ja seisoessaan laittaa polvia vähän sisäänpäin.  Pyry suojasi erityisesti vasenta puolta, eikä aluksi halunnut ollenkaan kääntyä silleen, että pääsee sitä hoitamaan. Sitten se kiljaisi kun hieroja vasta koski vasempaan jalkaan, vähän polven yläpuolelle. Hieroja käsitteli sitten välillä jotain muuta, ja sitten uudestaan varovaisesti venytti vasenta jalkaa. Pyry potkaisi sen sitten kokonaan auki, ja ulvaisi taas. Eli jotain vikaa oli.

 

Hieroja oli sitä mieltä että kannattaa käyttää lääkärissä tuon takia. Hän epäili että se voisi kuitenkin olla eturauhanen, koska usein eturauhanen aiheuttaa tuollaisia oireita. Koska kyseinen kohta ei ollut lämmin, eikä mikään muukaan, niin mikään tuore trauma ei ole kyseessä. Voihan se olla myös lihasrevähdyt tai paha jumi, joka aiheutti kipureaktiot. Jalkaa Pyry nostaa kuitenkin merkatessaan ihan normaalisti ylös asti.

Joka tapauksessa varasin ajan torstaina Aveciin Porvooseen. Loviisan eläinlääkäriin en nyt tässä tapauksessa luota. Avecista kysyivät että pitäisikö suoraan varata ortopedille, mutta halusin nyt tarkistaa sen eturauhasen uudelleen. Loviisassahan se vain ultrattiin, mutta ei kopeloitu.

Pyry oli tosi jalaton nyt eläinlääkärissä, eikä halunnut ollenkaan että sitä käsitellään. Se oli myös kauttaaltaan jäykkänä, että lääkärin oli vaikea katsoa edes, mikä olisi vaan vastaanpistämistä ja mikä oikeaa jäykkyyttä. Vasemmalla puolella tuntui olevan enemmän jäykkyyttä, mutta oli myös kaula ja niska ja kaikki muutkin paikat ja jännitti vatsan tunnustelua. Selän tunnustelua se ei aristanut, joten selässä varmaan ei ole vikaa. Takajalkojen taivuttelussa oli tosi jäykkä ja etenkin lonkat oli tosi jäykät ja takapää kauttaaltaan jäykkä. 

Eturauhanen paploitiin, ja vaikutti olevan vähän suurehko, se myös ultrattiin, mutta se on aristamaton ja tasalaatuinen. Todennäköisesti suurehko sen vuoksi, että se intoilee noita juoksuja joka välissä. Siinä tuli taas suositukset Tardakiin (siihen sanoin, ettei enää koskaan kokeilla kun Pyry alkaa intoilemaan myös uroksista), kemialliseen kastraatioon ja oikeaan kastraatioon.

Ell tarkisti myös anaalirauhaset, ja ne oli täydet. Pyry kiljui kun niitä tyhjennettiin. Jännä kyllä ettei se Loviisassa oleva lääkäri tätä tehnyt, tai voiko olla että kahdessa viikossa anaalirauhaset olisi täyttyneet niin nopeasti, ja voiko se olla oire jostain muusta? Häntä tutkittiin myös tuon kiljumisen vuoksi, mutta ei löytynyt aristusta. Siinä vaiheessa joutuivat laittamaan kuonokopan Pyrylle, koska se alkoi näyttämään merkkejä, että kohta tulee hampaasta, jos ei lopeteta. Hätää sen silmissä oli rankkaa katsella, kun miten voin antaa jonkun satuttaa sitä silleen. Uudestaan kuitenkaan tuota kipureaktiota ei saatu, ja Pyry lamaantui täysin kuonokopasta, eikä reagoinut mihinkään.

Pyry sai kipulääkepiikin, ja viikon kipulääkkeet. Lisäksi pari viikkoa pitäisi olla rauhassa, eikä saa riehua (lyhyitä remmilenkkejä). Tuossa on kaksi vaihtoehtoa. Se, että sillä on niin paha lihasjumi tms, että se vaatii kipulääkityksen ja levon, että saadaan se kuntoon tai sitten jos kipulääkityksellä paranee ja sitten taas uusii oireet, niin tilanne voi olla luustollinen, ja pitää mennä ortopedille seuraavaksi. 

Eli Pyry on nyt sairaslomalla, ja kolmen viikon päästä mennään hierontaan uudelleen, ja katsotaan mikä on tilanne. Jos on yhtä paha, niin sitten ortopedille.

Samalla tutkimuksessa löytyi että väliposkihampaassa oli kärki kulunut. Sydämen sivuääntä lääkäri ei kuullut, vaikka kuinka yritti (mun mielestä sama lääkäri ei ole aiemminkaan Pyryllä sitä muutama vuosi sitten kuullut). Akupunktiota eläinlääkäri suositteli myös lihasjäykkyyteen. Jos tosiaan jäykkyys ei häviä, niin harkitsen sitäkin, mutta extrajäykkä se oli ihan vaan sen takia, että oltiin eläinlääkärissä.

Rimadyl oli mukavasti ilmeisesti maksanmakuista. Ei tarvinut laittaa kurkkuun suoraan, vaan Pyry söi suoraan kädestä. Kiva että lääkitseminen menee ainakin helposti.

On muuten vaikeaa pitää Halti kurissa, ettei se hypi Pyryn selkään. Se jostain syystä kokoajan on hyppimässä ja tönimässä Pyryä. Pitää yrittää enempi vielä aktivoida Haltia, jotta Pyry saa olla rauhassa.

Lomailua

Koirat on lomaillu tässä neljä viikkoa harrastuksista, eli niiden kanssa ei olla tehty muuta kuin lenkkeilyä, vähän pyöräilyä ja kyläilyä ja tokoiltu vähäsen. 

Ja vähän muistin ottaa kuviakin..

 

On ne olleet nyt muutamana päivänä mulla mukana töissä, kun muut ovat lomailleet.. koirien mielestä eri tylsää hommaa.. vaikka ovat kyllä huolehtineet välipalojen verotuksesta ja vieraiden vastaanottamisesta..

Ja loma on sisältänyt paljon painimista..

Alla olevassa kuvassa Vertti, Iines ja Halti. Pyry on toisessa huoneessa nukkumassa. Tässä oli vähän tarkoitus saada kaikki neljä olemaan samassa huoneistossa rauhassa. 

Ongelmana on ollut siis Iines ja Pyry, jotka ovat aika samanluonteisia ja saavat herkästi rähinää keskenään aikaan. Varsinkin jos Iines ärähtää jostain Haltille, ja Pyry puolustaa. Tai sitten Pyry ja Iines rähähtävät ruoan lähellä. Tälläkin kertaa kyllä lenkin jälkeen meni ihan hyvin koko aika keskenään. Iines ja Pyry ovat muutenkin kyllä lähentyneet keskenään vähäsen. En tiedä vaikuttaako se sitten, että molemmat talon urokset, Vertti ja Hukka on nyt kastroitu terveyssyistä, että jos se rauhoittaa myös muidenkin elämää..

Haltilla häntä alhaalla?!

Alla olevassa kuvassa ollaan taas kissatalolla iltavuorossa ja koirat saaneet olla kissatalon koira-aitauksessa. Edellisen kerran ei mennyt vaan niin hyvin, kun Halti päätti karata sieltä kaksi kertaa ja tuli etsimään mua. Ihmeen pienestä raosta se pystyy itsensä tunkemaan tahdonvoimalla. Nyt tällä viikolla laitoin pyyhkeen siihen kohtaan mistä on itsensä aiemmin pois tunkenut, ja ennen aitaukseen laittoa käytiin tunnin lenkki ja saivat vielä kongit aitaukseen. Halti pysyi ainakin tällä kertaa aitauksessa.

Viime tiistaina käytiin molempien kanssa hieronnassa. Pyryllä, jolla ei ole juuri koskaan jumeja, niin oli  nyt lapaluiden takana iso jumi. Liekö sen takia ollut vähän äreä vieraille koirille.  Halti oli hyvin käsiteltävissä tällä kertaa, ja rauhallisesti antoi tehdä kaiken. Toisin kuin Pyry, se ei vaan näytä yhtään mitään "tunteita"  hieronnan aikana hierojalle, että missään tuntuisi mitään. Toisin kuin Pyry joka heti näyttää jos jossain tuntuu pahalta (katsoo pahalla silmällä hierojaan). Haltilla oli kuulemma tyypillisiä aksakoiran jumeja, eli kainalon edessä rintakehän toisella puolella (en tiedä lihasten nimiä) jumi, joka tulee aksassa erityisesti hypyiltä alastuloissa, ja viittasi siihen, että Halti käyttää sitä puolta enemmän. Samoin sitten takaa vastakkaiselta puolelta oli vähän jumia. Mutta Halti ei vedä hieronnassa itseään tiukaksi enää kun ei jännitä, joten huomaa, ettei sillä selkä esim. ole jumissa juurikaan. 

Nyt ollaan sitten vielä hieronnan jälkeen pidetty muutama päivä vapaata, ja oli lupa aloitella loppuviikosta agitreenejäkin. Eilen en jaksanut lähteä agilitytreeneihin (olin töistä ihan poikki ja ajattelin että koirien on hyvä aloitella pikkuhiljaa treenit eikä isolla rysäyksellä), joten aloiteltiin treenejä kotipihalla. Lähinnä tein molempien koirien kanssa hyppyjen tarjoamista, kahdeksikkoa, kahden hypyn tarjoamista rintamasuunnan mukaan, ja irtoamista eteenpäin kaksi hyppyä eteenpäin rintamasuunnan ja käskyn mukaan. Lisäksi tehtiin pari kertaa kepeillä avokulmaa ja umpikulmaa ja sivuttaisetäisyyden ottoa molemmilla, ja ihan hyvin meni. Oli kuitenkin sen verran painostava ilma, että itse en oikein jaksanut liikkua (tosin olin töistä myös väsynyt) ja koirat kyllä läähätti vaikka tehtiin tosi vähän treeniä.

Tänään mennään vielä illalla lähikentälle treenaamaan, luulen että tehdään samoja tarjoamisia, mutta lisätään myös putkien tarjoaminen ja niihin lähettäminen kauempaa.

Olin tuossa ennen koirien lomaa vähän väsynyt agilityyn, johtuu varmasti siitä että ollaan treenattu ja kisattu aika ajatuksella ja paljon, ja oltu valmennuksissa joissa on pitänyt pää olla kasassa. Ohjattuja treenejä oli keväällä 2-3 krt/viikossa, eikä juurikaan tilaa omatoimitreeneille tai kevyille treeneille. Kesäkuussa alettiin SM-kisojen jälkeen jo vähän himmailemaan (Pyryn kanssa jo toukokuussa), ja tauko on tehnyt kyllä hyvää. Nyt on alkanut taas jo agilitykin kiinnostamaan, ja alkaa tulla ideoita treenaamiseen. Lisäksi olen innoissani lukenut muiden blogikirjoituksia aksatreeneistä ja -kisoista. Tästä se lähtee.

Mulla alkaa viikon päästä loma, ja sitten toivon mukaan ei ole hirveitä helteitä, että päästään vähän treenaamaan kunnolla, jos sitten syyskuussa alkais taas kisaaminen.

Elokuussa on kaikenlaista ohjelmaa.. Viikon päästä on omat kisat, joissa talkoilen ja teen koetoimitsijaharjoitteluita (ratamestarina, tuomarin sihteerinä, tulospalvelussa). Ratamestarina oleminen vähän jännittää, kun kisoissa on yleensä tiukat aikataulut, ja en yleensä toimi hyvä tiukoissa aikatauluissa. Ratoja olen tietty paljon rakentanut, mutta treeniradoissa ei ole niin tarkkaa. Lisäksi huomasin, että mun pitkä askel on paljon metriä lyhyempi, joten saa nähdä miten etäisyyksien mittaaminen menee, ellen saa jotain apulaitteita tähän hommaan. Mähän olen laskenut aina mun pitkien askeleiden mukaan etäisyydet, mutta ei ehkä pidä paikkaansa lähellekään etäisyydet..

Sitten seuraavana viikonloppuna on Haltin luonnetesti Haminassa, ja Pyryn sydäntarkki myös samassa . Luonnetestipohdintaa sitten vähän myöhemmin vielä laitan blogiin ennen varsinaista testiä. Sitten viimeisenä viikonloppuna perjantaina meen ysärifestareille (juhlimaan 35v synttäreitä) ja sunnuntaina varsinaisena synttäripäivänä on Sysiväikeen agipäivä, ja ainakin Halti on sinne ilmoitettu. Pyrylle saataa olla turhan lämmin se halli mihinkään tekemiseen. Lammaspaimennuskin sijoittuu johonkin väliin tulevaa lomaa, joten tekemistä löytyy..

Ai että mä odotan kesälomaa, viikko enää!!!