Aksakisoissa

 Nyt yritän taas kunnostautua kisaamisessa, kun kesä oli niin kuuma eikä juurikaan tullut kisattua.

Käytiin SM-kisoissa elokuun lopussa Turussa Haltin kanssa pikkumaksien karsintaradalla. Meillä kosahti 10-esteellä kun vedin inin-kohdan liian pitkälle, mutta olisi varmaan kosahtanut myöhemmin joka tapauksessa, koska mulla loppui jaloista jaksaminen jo puolessa välissä rataa. 

Tarvisi varmaan päästä tekemään isompia ja pidempiä ratoja enemmän. Toki mulla jalat on kipeytyneet helpommin viime aikoina, ja menenkin jalkafyssarille tarkastuttamaan taas ja katsomaan mitä voisi tehdä niille.

Tässä on kuitenkin rata. Siistiä oli kyllä taas päästä SM-kisoihin, kun ei meillä montaa vuotta enää aikaa ole päästä SM:iin, kun Haltillakin tulee ikää. Vähän kisaamisen vuoksi ei oltu ihan terässä, mutta ehkä sit seuraavina vuosina on eri tilanne.

Sitten käytiin Sipoossa syyskuun alussa Esa Muotkan radoilla, ja tykkäsinkin aika paljon Muotkan radoista, pitkään aikaan niillä en ole ollut. 

Eka rata oli aksarata, ja siellä taisi kosahtaa aika nopeasti, kun oletin Haltin menevät putkeen puomin alla mutta tulikin mun perään (HYL). Sitten sillä vähän levähti kaarrokset muutamassa kohtaa ja otti ylimääräisiä esteitä. En ollenkaan odottanut tätä, kun on viime aikoina kääntynyt kohtuullisen tiukasti. Isoilla radoilla tilanne onkin taas ihan eri.

Hyppyradalle mentäessä oli ennen meitä vähän herkemmän oloinen koira lähdössä niin katsoin karsinassa odotellessa että Halti ei haukkuisi liikaa, niin annoin sille maahan nakkeja, ja sehän oli virhe, kun sehän löysi sieltä jotain ihania juoksutuoksuja ja liimaantui sinne. En viitsinyt temputtaa koska sitten olisi haukkunut (no jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vaan teettää temppuja). Vielä radalle mentäessä se haisteli maata. 

Kolmas este oli kepit ja olis ollut sille ihan helppo rasti, mutta oli keskittyminen mennyt aivan täysin, eikä pystynyt ollenkaan tekemään keppejä. Tuli pari kertaa pois kepeiltä ja muutaman kerran yritin lähettää kepeille ja vaan haukkui ja pyöri ympyrää. Sain lopulta sen sitten kepeille ja menemään ne kunnolla. Loppu meni ihan ok, renkaan jälkeisellä elämällä ennen putkea mulla nyrjähti nilkka, mutta pystyin juoksemaan loppuun.

Muutenhan rata meni ihan hyvin, kun saatiin keskittyminen löytymään.

Haltihan siis on tajunnut yleensäkin nartut vasta 5 vuotiaana, eli vähän myöhännäisherännäinen. Ei kuitenkaan ikinä sitä ole haitannut narttuhajut treeneissä tai kisoissa. SM-kisoissa varmaan ekaa kertaa meinasi karsinassa odotellessa jäädä meidän jälkeen olevan juoksunartun juoksutuoksuihin mutta pystyi sitten kuitenkin keskittymään. Seuraavissa treeneissä oli myös juoksutuoksuja ja meni kuulemma Haltiksi hitaasti (voi toki johtua muustakin) ja väleissä meinasi kadota haistelemaan hajuja. 

Ja sitten nyt Sipoossa kisoissa ekaa kertaa ikinä se ei pystynyt radalla keskittymään. En osannut yhtään odottaa tätä. Mähän oon ollut hyvin onnekas, että se ei ole juurikaan juoksutuoksuihin reagoinut, mutta olisi voinut luulla ettei se heräisi tähän 7 vuoden iässä enää. Täytyy seuraavissa kisoissa vähän katsoa että ei tuu haisteltua mattoa, mutta varmaan siellä pystyy ihan normaalisti temputtamaankin siinä ennen lähtöä.

SM-KULTAA PIKKUMAKSIJOUKKUEENA!

Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!

Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!

Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).

Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.

Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten  yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!

Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.

Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!

Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.

Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.

Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!

Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä. 

Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla. 

Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.

Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt. 

Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.

Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia. 

Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..

Agi Sm 2018

Osallistuttiin Haltin kanssa Agility SM-kisoihin Agi-Kotkien maksijoukkueessa. Käytiin tosiaan kahdessa kisassa kisa- ja treenitauon jälkeen muistelemassa miten kisataan, ja sitten viime viikolla muistettiin muistutella 55-60 cm rimoja.

Tiistaina treeneissä Halti oli vähän vaisu ja hyppäsi vähän vaikeasti korkeampia rimoja. Huolestuin todella, koska Halti ei juurikaan koskaan ole off-tilassa treeneissä. Siis tekihän se ja yritti kovasti, mutta vaisu oli. Myöhemmin sain kuulla että se oli oksennellut päivän aikana, joten tästä sitten johtui. Vielä torstaina ja perjantaina treenattiin muutamalla hypyllä 60 cm rimoja omalla pihalla, ja näytti kyllä ihan hyvältä ja hyppäsi hyvin, voimaahan se joutuu käyttämään kun on pienehkö ja raskas ja on ollut pitkä tauko noin korkeiden hyppäämisestä.

Lauantaina olikin kisapäivä, ja jälleen oli tosi lämmin päivä, ehkä 24 astetta. Kisat järjestettiin Vantaalla, Myyrmäen urheilupuistossa ja oli kyllä hyvä paikka. Oli halli häkeille (mulla oli tosin Halti autossa kun sain varjopaikan, ja siellä oli tuulenvireessä paljon viileämpää), ja oli hyvät katsomot ja tilaa. Helppo mennä kentälle ja tilaa odottaessakin. Vähän olin pettynyt ruokatarjontaan, mutta muuten tosi jees tapahtuma.

Haltin kanssa oltiin ekana, taktikoin kun halusin olla ensimmäisenä ihan vain sen takia, että ei tarvi huolehtia niin paljon Haltin viilentämisestä rataa ajatellen ja aamulla on vielä tarpeeksi viileää. Lisäksi ei tarvinnut jännittää enää aamun jälkeen.

Rata meni iiiiihan hyvin... vähän jännitin alun pyöritystä (kun Halti ei ole vähään aikaan noita korkeita rimoja hypännyt) - noh, lähtihän se 2-hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua vielä, ja toinen jännityksen aihe oli puomin jälkeinen välistäveto, mutta sehän onnistuikin just hyvin (edellisissä SM-kisoissa nimittäin tuli HYL just välistävedossa). Tästä olinkin niin iloinen että en keskittynyt kepeille ohjaamiseen, ja Halti meni väärään väliin. Sitten kun päästiin oikein kepeille, niin Halti ennakoi kai minua, ja karkasi kepeiltä putkelle, ja siitä HYL. Muuten meni ihan mukavasti loppurata. Me oltiin joukkueen kanssa erittäin hyvät hyllyttäjät, eli siis hyvin tasaista HYL-tulosta tehtiin, monien muiden ohella. 

Tässä rata:

Ja tässä rata livestreamista, vähän eri kulmasta (näkyy meidän keppikämmäys):

Livestream

Muuten hengattiin Haltin kanssa katsomossa katsomassa kisoja (oli varjoa), Halti pääsi leikkimään tiibetinterrieri-pennun kanssa ja hengailtiin ympäri aluetta ja käytiin lenkeillä. Pitkä päivä kyllä oli. Pyry oli Myrskylässä hoidossa.

Ensi kaudelle sitten on jo suunnitteilla vaikka mitä tavoitteita. Tavoitteena olisi saada nollat kasattua, jos olisi vaikka ehjä kisakausi ja tietenkin joukkueeseen ja tehdä tulos joukkueradalta (ja toki sieltä yksilöistäkin pikkumakseista)!! 

Haltin kanssa SM-kisoissa!

Oltiin Haltin kanssa viime lauantaina agilityn SM-kisoissa, Agi-Kotkien joukkueessa joukkuekisassa. Yksilökisoihin ei tietty vielä päästy, kun ei oltu kerätty tarpeeksi nollia, mutta ensi vuonna sitten sinnekin.

Lauantaina oli sitten pitkä päivä. Herättiin neljän jälkeen aamulla, puoli kuudelta lähdettiin liikkeelle, puoli kahdeksalta Lappeenrannassa Kisapuistossa, paikan päällä 8,5 tuntia , ja matka takaisin. Alkoi pikkaisen jo silmiä painamaan matkalla kotiin. Pyry meni Myrskylään hoitoon, ja pahoitti kovasti mielensä, kun joutui mökille jossa oli ötököitä..

Haltin kanssa olin viikon kuluessa vähän epävarma, kun se oli alkuviikosta oksennellut ja torstaina oli ollut löysällä, mutta perjantaina oli ihan kunnossa, joten uskalsin lähteä. Meidän joukkueen varakoira jouduttiin ottamaan kehiin, koska yksi joukkeen koirista alkoi ontumaan.

Kisapaikka oli tosi hyvä. Siellä oli hyvänä alustana hiekkatekonurmi, kolme rataa, ja paljon tilaa ympärillä. Oli hyvät katsomot ja pääsi hyvin lähelle katsomaan. Löytyi ruokakojuja, kioski, ja kaikkea kivaa. Koirille kuumalle säälle vesialtaita, joissa pystyi viilentämään koiria. Lähellä hienot kuntopolut, joissa pääsi varjossa lenkkeilyttämään koiria. Teltat ja kevythäkit sai viedä kahteen halliin. Toinen halli oli aivan täynnä kun tultiin, ja sitten toinen vähempi täysi halli oli ihanan viileä, mutta juoksunartuille. Sinne sitten päädyttiin, ja onneksi ei Haltia juurikaan haitannut. Oli hyvä valinta, koska itsekin päästiin vilvoittelemaan sinne. Oli meinaan yli 26 astetta lämmintä.

Käytin Haltia lenkeillä, mutta pyrin pitämään viileässä ja viilentämään ja juottamaan Haltia paljon. Hyvin Haltilla riitti energiaa, etenkin juoksupissojen perässä juoksemiseen.

Rata oli aika kiva. Tuomarina Petteri Kerminen, ja rata oli todella juostava ja porokoiraystävällinen. Rimat taisi olla 60 cm.

Pari kohtaa mietitytti, ensinnäkin 2-esteen ohjaus, etten työnnä Haltia väärälle puolelle estettä. Joten päätin tehdä varmemman ohjauksen, eli päällejuoksun 2-esteelle ja se toimi hyvin. Keinun Halti meni aika paljon hitaammin kuin normaalisti, mutta se oli puukeinu, ja varmaan johtui painoituksesta. 9-esteelle tuli vähän pitkät kaarrokset. Toinen hankala kohta oli 11-12-esteiden välistäveto, mikä on vaikea mulle ja Haltille vielä. Noh, eipä päästy siihen asti, kun Halti ei ottanut kunnolla puomin kontaktia (osui kyllä varmaan tarpeeksi), josta hämmennyin, ja jätin ohjaamatta kunnolla 11-esteen ja Halti tuli ohi ja sen jälkeen hyppäsi 13-esteen, eli HYL. Sen jälkeen jäätiin 12-esteelle junnaamaan, koska Halti meni sen kokoajan takaakiertona, ja yritin saada sen oikealta puolelta, jotta saatiin jatkettua kunnolla kepeille (jota ennen tein persjätön). Loppukin meni ihan hyvin.

Harmi kun rata hajosi siihen että pasmat meni sekaisin. Voi olla että Halti tuli sen takia puomin läpi, kun keinulla hätäilin sen vapauttamisen kanssa. 

Eniten olen ylpeä Haltista. Oli tosi kuuma, ja hirveästi juoksuhajuja, mutta tosi hienosti lähti radalle. Ihan tosi pätevä pieni koira. Voi olla että vähän hitaammin meni kuin normaalisti, mutta meni kuitenkin. Pyry olisi jo hallin ovella pistänyt jarrut päälle, eikä olisi todellakaan suostunut noilla lämmöillä tekemään mitään. Haltilla vielä on paksu turkki, joten uskoisin että sillä oli varmasti kuumakin. 

Mä tajusin, että mua ei jännittänyt ollenkaan radalle meno, ja tämän tajusin sen jälkeen kun minulta sitä kysyttiin. Aika jännä, kun olen krooninen jännittäjä. Ainoa mikä vähän jännitti, oli se välistävetokohta, mutta se oli ratajuttu (ja varmaan sen takia se epäonnistuikin).

Tässä vielä video meidän kohelluksesta Livestreamista (kohta 31.50):

Näitten kisojen myötä selveni myös meidän tämän vuoden ja ensi vuoden tavoitteet. Tavoitteena on tosiaankin saada kerättyä SM-nollat tammikuun loppuun mennessä (todennäköisesti aloitetaan kisaamaan vasta syyskuusta lähtien, kun tuntuu elokuussakin olevan kaikki viikonloput jo täynnä muuta aktiviteettia) ja osallistua ensi vuonna SM-kisoissa yksilöihinkin (Pikkumaksu vai Maksi) ja toivottavasti myös päästäisiin joukkueeseen. Katselin myös yksilöratoja, niin ne oli ihan tehtävissä Haltin kanssa.

Tässä on tavoitteita ensi SM-kisoihin mennessä

• SM-nollat, ja osallistuminen joko pikkumaksi- tai maksiluokassa SM-kisoihin
• SM-kisoissa tietty tavoitteena päästä finaaliradalle (enempäähän ei vauhdin kannalta pysty)
• Mentaalipuoli kuntoon, eli pitää saada keskittyminen kuntoon radalla
• Haltin kontakteihin varmuutta, ja kisoissa pystyttävä tekemään puolen vaihtoa kontaktien jälkeen ja juostava ohikin (ei varmisteluja)
• Haltille vauhtia radoille (tulee varmuudesta, ja mun varmuudesta liikkua) ja opetellaan hetsaamaan Haltiakin, jotta se osaa tehdä korkeamassa vireessä
• Opetellaan välistävetoja (etenkin suorasta kulmasta), keppien avokulmiin varmuutta
• Putki-puomi-erotteluja
• Putki-Kepit-erotteluja

Joten, nyt sitten täytyy alkaa tekemään töitä. 2,5 viikon päästä meidät näkee Agirodussa, ja sen jälkeen pyritään pitämään treeni- ja kisataukoa n. kuukausi, jonka jälkeen aletaan treenaamaan ja syyskuussa sitten viimeistään kisoihin harjoittelemaan 3-luokan ratoja.

Pyry oli hyvin mielensä pahoittanut, kun oli joutunut Vertin kanssa mökille. Siellä oli ötököitä ja kaikkea, ja Pyry ei arvostanut ollenkaan. Sitten kun Haltin kanssa tultiin sinne kanssa, niin ei suostunut edes kuvaan houkutteluista huolimatta.. Ei mee tasan Pyryn mielestä ollenkaan..