Päivitystä

Mä kirjoitin osittain tämän päivityksen  jo aikaa sitten, mutta sitten jäi kesken ja sen jälkeenkin paljon on muuttunut, joten muutetaan vähän aikamuotoja ja kerrotaan miten menee.

Halti oli aksasta tauolla aika pitkään, joulukuun lopusta tämän viikon tiistaihin, jolloin käytiin pitkästä aikaa treeneissä oikeesti aksassa. Halti on käynyt ennen tätä hieronnassa useampaan otteeseen sarjana ja oli tuossa hierontojen välissä kipulääkekuurikin.

Vähän on ihmetelty mitä jumituksen oikealla puolella takaosassa aiheuttaa, ja hierojakin on väläytellyt että voiko olla välilevynpullistumaa tai rakenteellinen juttu muuten. Nyt se kuitenkin lähti aukeamaan levon, jumppaamisen ja hieronnan avulla, joten viimeisin arvelu olisi kuitenkin trauma, joka ei ole päässyt parantumaan. Tietty, jos tämä alkaa uusiutumaan eikä mene pois, niin pakko sitten käydä vaikka magneettikuvauksissa varmistamassa ettei mitään vakavampaa ole. Kuitenkin viime sunnuntain hieronnassa Halti oli niin hyvässä kunnossa (vaikkakin edelleen jumia vähän oli), että saatiin mennä hyvillä mielin taas aksaamaan.

Tässä välissä Halti on ollut kuitenkin mukana treeneissä, ja ollaan tehty lähinnä paikallaolotreeniä lähdössä, yhdessä treenissä toinen lappalaiskoirauros (kiltti) haukkumassa vieressä, ja toisessa toinen ihminen juoksi edes takaisin Haltin ympärillä sillä välin kun jätin sen lähtöön ja kolmannessa leikkivät ja haukkuva bordercollie vieressä (joka on hyvin provosoivakin monien koirien mielestä). Haukkuva koira vieressä oli ehkä vaikeampi, Halti lähti molemmilla kerroilla kerran ilman lupaa siinä vaiheessa kun oletti että vois jo tulla, ihmisestä ei ollut mitään häiriötä. Näitä on kyllä hyvä tehdä, että luottamusta on myös kovassa häiriössä niin Haltilla kuin minullakin.

Katselin myös näillä kerroilla muutamalla matalalla hypyllä Haltin hyppäämistä, ja näkyi edelleen hyppäävän jäykästi. Vasta oikeastaan viime viikolla Halti venytteli takajalkoja hyvin, oli Pyryn kanssa painiessa pitkästä aikaa alimmaisenakin ja paljon rennompi. Joten näyttää paremmalta, ja hieronnassa tosiaan näytti hyvältä. Nää liukkaat kelit ei kyllä ainakaan auta tässä tilanteessa ollenkaan.

Pyryn kanssa taas olen yrittänyt alkaa treenata enemmän, ja nostaa rimoja 55-60 cm kisoja ajatellen. 60 cm rimoja vähän vähemmän vielä. Olen kovasti miettinyt tässä laskenko heti Pyryn nyt (1,5 vuoden) kisatauon jälkeen 1- tai 2-luokkaan vai kokeilenko 3-luokassa, vai kisataanko ollenkaan. Pyry on nyt ensi kuussa 8v, ja mietin että mitkä olisi meidän tavoitteet ja yleensäkään onko mieltä kisata koiran kanssa joka ottaa niin paljon häiriötä ja totta puhuen vaatii todella paljon hallintaa kisapaikoilla (leikkivien ja provosoivien koirien kanssa), koska ei ole niin sosiaalinen eikä tykkää vieraista koirista ihan lähellä, eikä etenkään riehumassa siinä vaikka lelun kanssa.

Käytiin epiksissä Lahdessa alkukuusta Pyryn kanssa, jotta vähän näin miten näin leikkauksen jälkeen menee kisamaiset tilanteet. Treeneissähän sille on tullut paljon potkua lisää, tykkää leikkiä paljon ja jaksaa toistoja hyvin. Toki esim. kepeillä monien toistojen jälkeen alkaa hidastamaan, mutta muuten aina ekat kerrat ne on tosi nopeat.

Epiksissä osallistuttiin niin möllihypärille kuin kisaavien agiradalle. Meinattiin silti päästä kisan ulkopuolisena mölleissä palkinnoille kun joutui vähän asiaa oikaisemaan, ja päätettiin että paree päästä sitten kisaavissa palkinnoille. No toki päästiinkin, kun voitettiin kisaavien rata. Palkinnoksi tuli hurja määrä ihmisten karkkipusseja, mutta vähän pettymykseksi ei koiralle mitään. Itse kun en hirveästi karkkia syö, niin tuli jaettua sitten Myrskylässä Haltin hoitopaikalle ja avomiehellä nämä.

Jo mölliradalla huomasin, että vaikka Pyry kulki ihan hyvin, niin meinasin kokoajan olla liian edellä Pyryä, eli Pyry ei mennyt edes mölliradalla sitä vauhtia mitä treeneissä menee. En meinannut muistaakaan miten tuo kisatilanne vaikuttaa.

Kisaavien rata oli ihan kiva (Haltille olisi ollut ehkä sopivampi), ja vaikka hetsasin vähän alussa niin silti taas olin liikaa Pyryn edellä, kun normaalisti se olisi ottanut mut jo monesti kiinni. Kepeillä se meni varmaan puolta vauhtia vaikka kuinka yritin kirittää. Puhdas rata tuli joka tapauksessa, ja voitto tuli sillä. Varmasti vaikutti kyllä vauhtiin toisena esteenä oleva keinu, kun Pyry melkein tarvitsisi aina vauhdikkaan alun. Meillä oli vielä juoksuinen ennen meitä, ja vähän jännitti että reagoiko Pyry, mutta ei reagoinut mitenkään! Jotain positiivista.

Kisaavien rata:

Pyry voitti!

En usko että Pyryä saan virallisissa kisoissa yhtään sen nopeammaksi, ja tän ikäisenä saa miettiä että kuinka paljon panostaa, jos se ottaa häiriötä, eikä ehkä samalla tavalla nauti kisaamisesta kuin minä ja Halti. Kolmosissa todennäköisesti voi tulla yliaikaa (ainakin nyt alkuvuoden etenemiä katsoessani) ja kun kolmosten radoillakin tulee helposti nollia, niin todennäköisesti 1-2-luokkaan siirryttäessä ei välttämättä ole haasteita, vaan ihan vaan se että saatetaan pärjätä löyhemmillä ihanneajoilla. Tästä vaan voi seurata turhan nopea nousu kuitenkin kolmosiin.

Jos Pyry menis treeninopeuttaan, niin olisi ihan kiva kisatakin ja voitaisiin päästä aikoihin. Treeneissä se tykkää kuitenkin vielä mennä, ja luulen että kisataan kolmosissa tänä keväänä vielä sellaisilla tuomareilla joiden rataprofiilit sopii Pyrylle. Syksyllä katsotaan sitten uudelleen. Ei meillä mitään tavoitteita ole oikeastaan enää

Tänään jäi Satu Tuomelan valmennus väliin, koska Haltia en halua vielä niin paljoa rasittaa, ja oli toinen koirakko joka tarvitsi tätä enemmän kuin minä Pyryn kanssa. Meillä on sovittu parin viikon päähän Pasi Kankaan valmennus, joten toivottavasti ollaan siinä vaiheessa hyvässä treenikunnossa Haltin kanssa. Samoin itseasiassa on Rannikonkin valmennus niillä paikkeilla, mutta se puolitetaan Pyryn ja Haltin välillä.

Muuten ollaan nautittu tässä lumesta, lumesta ja lumesta. Pyry varmasti eniten koska se on täysin talvikoira, ja kastroinnin jälkeen on kasvattanut jopa vähän turkkia, vaikka edelleen on vasta kasvattamassa. Tällä hetkellä meillä on plussakelit, joten kinokset katoaa, ja pelkkää jäätä kaikki tiet. Tylsää.

Tässä vähän talvikuvia koirista:

Halti arkitottistreeneissä

Haltin kanssa käytiin pitkästä aikaa Kotkan Kivan arkitottistreeneissä, ja oli kyllä tarpeen. Siellä oli paljon koiria, ja Haltilla oli haukkua jokaiselle.. ne oli sellaisia yksittäisiä haukkuja, eikä Halti onneksi rähissyt muille mitenkään. Välillä Halti haukkui ihan toiseen suuntaankin missä koirat oli, eli purki paineita ja epävarmuutta varmaan sillä. Vähän Haltia kyllä jännitti (muut koirat) selvästi, kun se kiipesi mun syliinkin kun odoteltiin että kouluttajat käyvät moikkaamassa kaikki ringissä olevat koirat.

Tehtiin kontaktiharjoituksia, ja sitten käveltiin kouluttajien perässä letkoissa ja tehtiin ns. ohitusharjoitusta satunnaisesti ja totuteltiin koiria siihen, että edessä ja takana kulkee toinen koira. Lisäksi tehtiin hyppyharjoituksia, eli oli koiran kanssa yhdessä muurin, tai siivekkeiden läpi kävelemistä, koiran lähettämistä hyppyesteen yli, ja kutsumista, sekä pöydälle menemistä, mikä oli Haltin mielestä tosi siisti juttu. Ja siinä matkan varrella taas jonon päähän oli myös A-este, jolla Halti kävi aina tekemässä muutaman 2on2offin (juujuu, aletaan tekemään sitä juoksukontaktia vielä tässä).

Enitenhän Haltille oli treenaamista se, että muita koiria oli ympärillä ja ettei niitä tarvitse vahtia. Aika hyvin aloin saamaan Haltin kontaktin minuun, ja viimeisen puolen tunnin aikana Halti oli ihan rento, ja ei välittänyt ollenkaan vaikka lähellä liikkui mitä tahansa koiria. Välillä Halti meinasi mennä vähän kierroksille, ja yritti sinkoilla joka suuntaan (ja olisi varmaan vapaaksi päästyään lähtenyt kuin ammuttuna juoksemaan pitkin kenttää päästelemään paineita) ja välillä sitten rauhoittui ja keskittyi hyvin.

Ihan kiva, pitäisi yrittää käydä näissä treeneissä vähän enemmän, että Halti saa kontrollitreeniä. Haltillahan on menossa sellainenkin mörköilykausi, että meinaa kiljua aina vähän joka asialle.. ei niinkään räyhää, mutta ilmoitushaukkua löytyy joka asiaa koskien, ja kokee velvollisuudekseen ilmoittaa lähes aivan kaikesta. Ja välillä on hankala yrittää karsia sitä pois, kun Halti on muutenkin aika vokaalinen, ja haukkuu innostuksesta ja aina tavatessa ihania tuttuja ihmisiä ja koiria, ja se ei haittaa.

Halti pääsi vielä lopuksi leikkimään 4kk suomenlapinkoirapennun kanssa, ja se oli hurjan kivaa, ja jaksoivat painia vaikka kuinka paljon, eikä haitannut ollenkaan ettei ollut pennulla hampaita ollenkaan.