Näyttely Valkealassa

Perjantaina Pyry tapasi minun nuorimman serkkuni, vajaa parivuotisen Venlan. Oli se rankka ilta Pyrylle. Alussa Pyry murisi pari kertaa etäisyyttä vallatonta Venlaa kohtaan, ja lopulta kun Venla ei niin paljoa enää välittänyt Pyrystä, niin Pyry kiinnostuneena seurasi Venlan puuhia ja rauhoittui makailemaankin.

Eilen oltiin Kouvolassa, Valkealassa näyttelyssä Pyryn kanssa. Jonottaessa rokotusten tarkistusta, jo meidän takana oli häkissä juoksuinen narttu jolle Pyry takajalkojensa varassa alkoi ulisemaan.. myöskin meidän kehässä oli eräs narttu jolla oli alkamassa juoksut. No, Pyry olikin sitten lähinnä nenä maassa koko ajan, ja ulisi jos ei päässyt narttujen pissoille. Ja oli muutenkin yhteistyöhaluton.

Noh, nopeasti tilanne muuttui hyvinkin hektiseksi. Olin Pyrylle jo laittanut näyttelypannan ja hihnan, ja käveltiin siinä läheisen metsän laidalla. Sitten yhtäkkiä nuoren oloinen, mutta täysikasvuinen karjalankarhukoirauros näkyi juoksentelevan vapaana omasta kehästään, ilman kaulapantaa, ja juoksenteli eri porukoiden luo, ja porokoirajunnujen kehässäkin käväisi aiheuttaen rähinät. Ihmisten pois ajamana, se huomasikin meidät siellä metsän laidalla, ja tottakai lähti meidän luo. 

Minähän se huusin sitä pois, mutta ei se kyllä mitenkään reagoinut mun metelöintiin, tuli vain siihen meidän ympärille kiertämään ja provosoimaan. Pyryllä paloi hiili, ja pääsi riuhtomaan irti näyttelypannastaan, ja kävi karhukoiran päälle ja siitä se tappelu sitten alkoikin. Mä olin siellä välissä yrittämässä saada niitä erilleen ihan tuloksetta (muutamat oli vähän pelännyt että kohta mulla menee pää tai mua purraan) ja sitten onneksi tuli muitakin, ja saatiin koirat toisistaan eroon, ja mä otin Pyryn syliotteeseen, ettei päässyt uudelleen karhukoiran kimppuun ja muut yrittivät pitää karhukoiraa poissa, kun se jäi kiertelemään edelleen minua ja Pyryä.

Eräskin metsämies tuli myös pitämään Pyrystä kiinni, ja oli sitä mieltä että pitäisi antaa sen karhukoiran tulla uudelleen iholle, että se saataisiin kiinni. Piti jopa Pyryn kuonosta kiinni ettei Pyry rähisisi karhukoiralle. Olisipa ollut reilua kyllä Pyrylle, että sitä pidetään parin ihmisen voimin kiinni, ja sitten päästettäisiin toinen uros uudelleen kimppuun. No, ei kyllä päässyt luokse, ja lopulta muistaakseni karhukoirakin vähän luovutti, ja lähti muualle omiin puuhiinsa, ja me päästiin Pyryn kanssa takaisin kehäalueelle. Aika pitkään sitä koiraa metsästivät, kun ei se mitään kontaktia ihmisiin ottanut, ja oli kyllä liukas kuin saippua. Lopulta saivat sen kiinni nartun avulla. Pyry itseasiassa ei enää välittänyt koko koirasta kun päästiin kehäalueelle, vaikka se edelleen vapaana juoksi siinä vähän matkan päässä. 

Pyry nollasi tilanteen nopeasti, ja oli ihan jo mun kanssa mukana puuhaamassa, ja kehässä seuraavaksi menikin tosi nätisti toisen samanikäisen uroksen kanssa. Ja vielä kehässä ravaaminen oli kyllä niin hienoa, ja seisoi kuin patsas kun tuomari arvosteli. Saatiin vielä maininta että erinomaisesti esitetty.

Arvostelu:

Tuomarina Mari Lackman + harjoittelijatuomarit

"3v. Erittäin hyväntyyppinen. Mittasuhteiltaan lyhyehkö. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Hieman pysty olkavarsi. Hyvä rintakehän malli ja tilavuus. Hieman lyhyt, jyrkkä lantio. Nostaa häntäänsä liikkeessä turhan korkealle. Karvapeite ei parhaimmillaan. Erinomaisesti esitetty. Rodunomainen lähestyttäessä". AVO-EH2

Vielä tuomari erikseen kivasti selitti että mistä johtuu arvosana. Tykkäsi kuulemma paljon Pyrystä ja sen tyypistä, mutta olisi saanut olla ihan vähän pidempi. Lisäksi on liian jyrkkä lantio, kuten on yleistä tässä rodussa. Tykkäsin tuomarista, koska selitti arvostelunsa. Vähän pitkään arvosteluissa meni, koska hän myös selitti arvostelunsa harjoittelijoillekin.

Arvostelun jälkeen kävin läpi Pyryn, ettei mistään löytynyt hampaan jälkiä tai ruhjeita. Joku oli sanonut, että karhukoira olisi repinyt Pyryä aika pahasti selästä, mutta ei Pyry edes aristanut sitä, enkä mitään löytänyt. En sitten tiedä että tuliko sille karhukoiralle vaurioita. 

Tää karhukoirauroshan oli siis vuoden ikäinen vasta, ja mielestäni ei oikeastaan juurikaan aggressiivinen. Se oli ekaa kertaa näyttelyssä vähän vanhemman puoleisen isäntänsä kanssa. Ennen meidän luokse tulemista, se ei kuitenkaan sillä tavalla haastanut riitaa kenenkään kanssa. Jos oltaisiin oltu siinä kehän luona, ja olisin saanut pidettyä Pyryn hallinnassa, niin ei varmaan olisi tappeluakaan ehtinyt tulla, kun sen olisi saanut hätisteltyä nopeammin pois. Sain kuitenkin karhukoiran omistajan puhelinnumeron siltä varalta, että vahinkoja olisi sattunut.

Kotona Pyry nukkui sitten koko päivän, niin kuin minäkin. Lyhyellä lenkillä kävi, ja etsi vähän lelua, mutta aika paljon kyllä vaan nukkui. Taisi olla aika rankkaa puolustaa itseään ja minua.