Mä kyllä oikeastikin tykkään syksystä, en vain sen vuoksi että on helpompaa harrastaa tuon lämpimillä säillä lahnaksi muuttuvan porokoiran kanssa. Onhan se kesä ja lämpö kiva juttu, mutta kun ei Pyryn kanssa tehdä mitään silloin.
Viime viikolla tokotreeneissä meni muistaakseni ihan hyvin, vaikka oltiinkin kokonainen tunti kentällä. Tänään taas ei mennyt hyvin. Oli tietty painostava ja hiostava ilma ja lämmintä, ja tämän myötä Pyry muuttui hitaaaasti tekeväksi lahnaksi. Kyllähän se teki, mutta vähän puolittain. Esim. estehypyssä sivulle tulo (tai missä vaiheessa tahansa sivulle tulo) oli niiiiin vaikeeta, ja jos ei muuta, niin ei suorassa ainakaan voinut istua. Ja taas kyseenalaistettiin jokaista asiaa (onko ihan pakko, kun en jaksa). Kyllä taas juoksuisia narttuja jaksetaan kuitenkin jäljestää ja virtaa riittää kentällä bokserinartun liehittelyyn, mutta ei siis tokoiluun. Kuitenkin Pyry leikki mun kanssa. Sosiaalisen palkkauksen oikeasti olen unohtanut melkein kokonaan (joten on sitä vikaa minussakin). Ja tuntuu että itsekään en jaksa oikein treenata lämpimällä ilmalla ja harmistun nopeammin.
Tehtiin siis hyppyä, vähän seuraamista, yksi liikkeestä seisominen, ja aika paljon A-esteellä palkkaamista, hypyllä palkkaamista. Tosi lyhyet treenit, ja olis saaneet olla vielä lyhyemmät. Keskittymistä Pyryllä ei ollut ollenkaan, enkä saanut sille virettä tekemiseen. Ehkä on vikaa itsessäkin, kun kuumalla en oikein itsekään osaa olla innostava.
Niin tehtiin vielä pienen loppulenkin jälkeen luoksetulo läheisellä toisella kentällä, ja siinä oli aivan mahtava vauhti (en siis enää tee luoksetuloja juurikaan tokokentällä), ja palkkasin lelulla.
Nyt on sitten taas syksyn ekat juoksut alkaneet naapurustossa, joten saan taas seuraavan kuukauden haaveilla Pyryn kastroinnista. Jos juttu menee kuten viime keväänä, niin saan sitten joskus syksymmällä harrastuskaverin takaisin.... Ehkä pitää odottaa juoksujen loppumiseen, että voidaan keskittyä tokoon.
Täytyy vielä lisätä tähän, että tässä illemmalla iltalenkkien yms jälkeen Pyryllä olis ollut virtaa vaikka mihin. Olin tehnyt maksapannaria (ja justjajust kelpasi treeneissä), niin kotona Pyry olikin ihan järkyn motivoitunut, ja tuli turhautumishaukutkin ja kaikki, kun ei tiennyt miten päin pyöriä jotta saisi palkan. No saimpa treenattua kääntymisiä, maahan-istu-maahan-tekniikkaa, pyörimisiä molempiin suuntiin, ryömimistä, peruuttamista, orava-asentoa, tanssimista (takajaloilla seisomista) ja vaikka mitä. Jos toi motivaatio olisi normitreeneissä niin olisin pilvissä.
Pitää vaan yrittää keskittyä siihen vireeseen ja leikkiin. Ja taas ainakin estehypyssä huomasin, että ei kannata toistaa hirveän montaa kertaa, koska sitten Pyry alkaa epäilemään että pitäisikö asiat tehdä toisin. Eli panostetaan hyvässä vireessä 1-2 kertaa liikkeen oikein tekemiseen ja siitä kunnolla palkkaamiseen ja pois kentältä. Eihän me toistoja tarvita edes paljoa, koska Pyry osaa liikkeet. Ainoastaan estehyppyyn tarvittaisiin pidempi matka ja paikkamakuuseen nopeampi maahanmeno.
Ensi viikon maanantaina alkaakin meidän agilityn tekniikkatreenit taas, tällä kertaa eri kouluttaja. Tekniikkaryhmä oli ainoa ryhmä, jossa on kouluttaja, joten sen vuoksi jatketaan tekniikalla. Sain kuitenkin käydä myös torstaisin omatoimitreeneissä, joten päästään tekemään sellaista helpompaa - innostavampaa rataa. Ensi viikolla on myöskin tiistaina Mannerin agitreenit, joten viikko ja syksyn agilityt alkaa aikalailla tekniikalla.
Olin ajatellut mennä lauantaina Nurmijärvelle epiksiin, mutta kun alkuviikko näyttää noin rankalta, niin joutuu miettimään että kannattaako.
Ilmoittauduin syksylle loka- ja marraskuulle Nina Mannerin agitreeneihin Kotkaan, joten jotain ohjattua treeniä on taatusti tulossa. Edelleen mietintämyssyssä on mennä talveksi treenaamaan Kotkaan. Miinuspuoli siinä olisi, että joutuisin hankkimaan sen seuran nimiin agilitylisenssin, enkä siis voisi edustaa Loviisan koiria mahdollisissa kisoissa joskus tulevaisuudessa.
Elokuun lopussa lisäksi meillä on Korrien tokokoulutuspäivä, ja sitä joutuu vähän suunnittelemaan että miten siitä selvitään kunnialla. Pyrylle kun ei sovi tuollaiset pitkät päivät, kuten ei mullekaan. Mietinkin että kannattaisi osallistua viralliseen kokeeseen ennen Korrien tokopäivää, koska sen jälkeen mahdollisesta tokomasennuksesta toipumiseen saattaa kestää taas pitkään.
~~~ porokoiran silmissä voi nähdä revontulien leiskun ja hönkäyksissä kuulla shamaanien noitarummut ~~~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti