Maanantaitokot

Tänään käytiin taas kentällä treenaamassa. Tällä kertaa osallistujia oli paljon, ja koirakoita taisi olla yhteensä yhdeksän. Olin kyllä valmiina natseilemaan, mutta Pyry ei kyllä kytännyt/provosoinut ketään. Ehkä se johtui siitä, että oli enemmän koiria.

Aloitin ihan vaan naksuttelemalla kontaktista jälleen, ja käveltiin vähän kentän reunaa. Pyry alkoi todella nopeasti ottamaan kontaktia, eikä tarvinut kauaa kävellä kun oli jo valmis treenaamaan. Vähän oli tilan puutetta, ja sai vähän katsoa ettei ihan jonkun nenän eteen eksytty, mutta kun kontakti oli suuremmassa roolissa, niin ei tarvittu niin paljoa tilaa.

Ryhmäpaikallamakuussa otin varman päälle, ja otin Pyryn jälkiliinaan ja asetuttiin kahden nartun väliin, jotta ei lähde urosten luo vahingossakaan. Kyllä vieressä olevan nartun omistaja kyseli, että eihän Pyry lähde liikkeelle kun mulla oli liinat ja kaikki.. No eihän se lähtenyt mihinkään, eikä selkeästi edes yrittänyt. Tosin pienistä vilkaisuistakin sivulle kielsin ja kävin palkkaamassa usein ihan sen takia että saan vahvistettua sen makuun yhtä varmasti. Jäin lisäksi vain n. 10 metrin päähän. No eihän se ole kuin kerran lähtenyt, mutta parempi että ei opi toista kertaa lähtemään (ja varsinkaan tokokokeissa). Ei haittaiskaan jos se lähtis mun perään, mutta....

Tehtiin seuraamista, välillä hypättiin esteen yli, ja seuraamiseen takaisin. Lisäksi tehtiin jääviä, maahan Pyry ei suostunut jäävissä menemään, ilmeisesti oli niin märkää tms. Mutta Pyry pystyi leikkimään tosi hienosti mun kanssa, ja oli täysillä mukana, eikä sillä ollut tarvetta vahtia ketään. Eli Pyry luotti mun kanssa toimimiseen. Jesss! Oli kyllä ihan mahtavat treenit, ja pystyin itsekin rentoutumaan loppua kohti että pystyin antamaan Pyryn tehdä liikkeitä vapaana, lähinnä luoksetulon. Kyllä tää tästä, opin mä vielä luottamaan tuohon ryökäleeseen taas.

Lopussa pari koiraa alkoi leikkimään taas hurjasti murinan kera, ja yleensä Pyry alkaa kommentoimaan, kun se ei siedä muitten säätämistä. Tällä kertaa heti hännän noustessa ylös kielsin, ja (noh kahden kiellon jälkeen) uskoi, häntä meni takaisin alas, antoi tilanteen olla. On se taitava. :) Nyt tuntuu taas että on toivoa. Tää on kyllä tokon kanssa sellaista vuoristorataa, välillä menee todella hyvin ja välillä taas todellisuus laskee maahan.