sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Radanlukuluento ja käytännöt treenit / Sanna Lehtonen

Järkkäsin seuralle tällaisen radanlukuvalmennuksen TOP-teamissa olleen kaverini suosituksesta. Oli muuten hyvä! Maanantaina pidettiin teorialuento, josta tuli paljon miettimisen aihetta ja keskiviikkona sitten käytännön treenit, joista tuli seurattua tiiviisti muidenkin treenejä.

Mulla oli Halti treenikoirana, koska sen kanssa tarvitsen enempi radanlukutreeniä. Rimat oli 50 cm.

Teorialuennolla käytiin läpi koiran ohjaukseen, toimintaetäisyyteen, koiran radanlukuominaisuuksiin ja radan lukuun liittyviä asioita.


Tässä luennolla tulleita ajatuksia, jotka mulle on merkitseviä:

  • Mitkä ovat suunnitellut koiran linjat, ja mitkä ovat todelliset, ja aina ei kannata pyrkiä siihen suunniteltuun lyhyimpään tai nopeampaan linjaan. 
  • Koira ei näe maksimuurin läpi, eikä näe seuraavaa estettä, joten muurin jälkeen oltava voimakkaampi ohjaus
  • suorissa putkissa koira näkee hyvin pitkälle, ja pitää tietää koiran ominaisuuksista, että jatkaako se helposti suoraan (Halti) vai kääntyykö kun ei näe omistajaa (Pyry)
  • Mutkaputkissa koira näkee ulos kaaren jälkeen, ja kutsuääni saattaa kuulua useammasta suunnasta putkeen (etenkin jos koira on keskellä putkea), koiran olisi hyvä tietää ennen putkeen menoa kääntymissuunta
  • Huomioitava miten koira näkee kepit (jos keppien takana on esim. pituuden merkkikeppejä, tai samanvärinen tausta kuin kepit on), tässä on merkitystä silloin, kun on lyhyt lähestyminen, pidemmällä matkalla koira pystyy löytämään paremmin kepit
  • 50/50-hypyt, eli koira ei pysty suoraan tietämään kummalta puolelta hyppyä sen pitäisi hypätä, ja koirilla on taipumukset hakea joko omistajaa kohti tai poispäin (takaakiertoihin). Paras olisi, jos koira tietäisi ennen edellistä hyppyä, ja omalla sijoittumisella (hypyn eri puolille) voi vaikuttaa mille puolelle koira hakee
  • Koiralle opetetut ohjausvihjeet pitäisi olla aina samoja
  • Koiran pitäisi ennen hyppyyn valmistavaa askelta tietää suunta mihin jatketaan hypyltä (askel ennen ponnistavaa askelta)
  • Mitä ohjausvihjeitä (rytmitys, ääni, etäisyys koirasta) käytän, ja mitkä on vahvimmat ja mitkä on heikoimmat?
  • Huippujen onnistumiset tapahtuvat aina vahvuusalueilla, joten eniten pitäisi vahvistaa niitä mitkä ovat omia vahvuuksia (opi tunnistamaan omat ja koiran vahvuudet)
  • Käytä ohjauksia, jotka osaat ja tiedät niiden merkityksen
  • toinen toisto lisää kokemusta, kolmas toistaa opittua
  • hypyn arvon vahvistaminen  (estevarmuus)
    • kun koira haluaa suorittaa esteen vaikka 6 metrin päästä ilman saattelua tai lähettämistä
    • kun koira on vapaana, sillä on lupa mennä esteille, muuten pidetään kytkettynä, jos ei haluta koiran menevän esteille
    • estevarmuuden puutteita ei kompensoida huonoilla ohjauksilla, vaan opetetaan esteet varmoiksi
    • esim. takaakierto opetetaan siten, että koira hyppää aina takaakierron huolimatta mitä ohjaaja tekee
  • Kilpailunomaisen agilityradan suorituksen tavoitteena on virheetön rata ja vauhti (hienot ohjaukset ei tarpeellisia jos niitä ei oikeasti tarvitse)
  • Destination points = missä ohjaajan pitää olla seuraavana
  • Pujottelun puolen vaihto ennen tai jälkeen, riippuu koiran taidoista, ja mieltymyksistä
  • koiralle on tarkoitus ohjauksessa antaa reitti vapaaksi, jotta koira pystyy suorittamaan mahdollisimman nopeasti radan
Sitten käytännön treeneissä tehtiin yhteen pötköön Haltin kanssa. Oli valittavana kolme rataa, ja me tehtiin niistä kaksi. Eka rata oli valkoisilla numeroilla oleva ja toka rata mustilla.



Eka rata (valkoiset) meni hyvin, ja siitä ei ollut kouluttajalla mitään sanottavaa, muuta kuin se oli tosi hyvä.

Sitten kokeiltiin toista rataa (mustat numerot), eka yritys oli tosi hyvä ja puhdas rata (siis mun paras). Sitten tokalla kierroksella piti ottaa 5-este siten, että 3-4-esteillä teen persjätön ja ohjaan 5-hypyn vasemmalta puolelta, rytmitän hypyn jälkeen ja siitä muurille. Ekalla kerralla tämä yritys meni hyvin, mutta taisi sitten 8-putkelta tulla ohi... ja sitten seuraavat kerrat 5-hypyltä Halti lähti putkelle, kun alkoi väsymään. 

Kouluttaja puhui luuppiin menemisestä, kun Halti ei enää kuunnellut mun ohjauksia, mutta luulen että se putkeen sinkoilu oli enemmän sitä väsymystä toistoista tai että se alkaa varioimaan, jos tehdään useamman kerran sama kohta. Vielä kokeiltiin tässä 7-9-esteitä, että olisin saanut tehtyä 8-putkella putkijarrun ja vielä olisin ehtinyt 8-putken jälkeen valssiin, mutta Halti alkoi hakemaan 8-putkelta suoraan edessä olevaan putken päähän, joten selkeästi väsymys alkoi tulla toistoihin.

Lopuksi tehtiin vielä paria ongelmakohtaa Haltin kanssa, joita on ilmennyt kisaradoilla. Toinen on valkoisilla numeroilla oleva, jossa Halti lukitsee putken jo kepeiltä ja sinkoaa putkeen, ihan sama mitä tansseja vieressä esitän. Toinen kohta on mustilla numeroilla, joilla jos yritän vekata, niin Halti hakee takaakiertoon.


Ensin valkoiset numerot. Tässä on hirveän yksinkertainen ratkaisu. MItä lähempänä omistaja on koiraa esteillä, sitä paremmin se on hallinnassa. Eli jos haluan Haltin haltuun kepeiltä poispäin putkelta, mun pitää liikkua lähellä keppejä, ja ns. pyörittää koira vikan keppivälin ympäri, ja viedä nenästä. Toimi hyvin. Yleinen ongelma tässä ilmeisesti on se, että liikun yleensä liian kaukana kepeistä ja hallintaa ei ole ja Halti tekee omat lukitukset.

Mustien numeroiden kohdalla ratkaisu oli myös, että itse liikun lähempänä (enemmän hallintaa) ja kun "vekkaan" niin vekkaan oikeaa siivekettä kohti, jotta en työnnä takaakiertoon.

Lopuksi puhuttiin, ja kuulemma tavoiteltavaa olisi, että sitä onnistuisi heti ekalla kerralla (ns. nollatreeni), ja monet parantavat kerta kerran jälkeen, mutta mun ja Haltin parhaat kerrat oli ehdottomasti ensimmäiset, ja me vaan huononnettiin toistojen myötä. Eli mun pitää vaan oll tarkka ohjauksissa, ja edelleen pyrkiä parhaaseen ekalla yrittämällä. Lisäksi kun  yksi kohta tehty, siirrytään toiseen kohtaan, ja mennään rata kohta kohdalta läpi, ja sitten vasta uudelleen, jolloin onnistumiset pysyisivät hyvinä. Voi olla että se ei ole koirat jotka väsyy, vaan myös mä väsyn ja ohjaan aina vaan huonommin, mitä enemmän toistoja on tullut.

Lisäksi kouluttajakin sanoi tuosta, että kun Halti alkaa väsymään, niin se alkaa varioimaan ratoja, ja tekemään aina laajempia kaarroksia (ei jaksa enää kääntyä). Tähän on hyvä kiinnittää huomiota, kun Halti alkaa "tekemään omaa rataa".

Eli opin hyvin hyödyllisiä asioita, nämä etenkin Haltin osalta:

  • Onko koiralla tapana ottaa etäisyyttä ohjaajaan vai tulla lähelle esteiden jälkeen (esim. suora putki)
  • Tärkeä rytmittää, jotta koira tietää ajoissa mihin mennä
  • Koiran linja aina vapaana
  • Koira on enemmän hallinnassa, kun ohjaa läheltä
  • meidän ekat kerrat on aina parhaimpia, ei sotketa niitä toistoilla



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti