tiistai 13. syyskuuta 2016

Haltin ekat viralliset agilitykisat!

Ehdimpä silti jännittää jonkin verran näitä kisoja, vaikka ei pitäisi enää jännittää. Jännitys unohtui melkeimpä kokonaan, kun matkalla kisapaikalle kisakaveri laittoi viestiä, että voisinko ohjata myös hänen koiraansa staffi Ramboa, kun hän ei itse pystynyt juoksemaan. No, suurin huolenaihe sitten oli että missä välissä käytän Haltin lämmittelemässä ja ehdin niin medien kuin maksienkin rataan tutustumisiin. Tietty Rambon kanssa olin treenannut vain kerran, eikä kertaakaan keppejä tai kontaktiesteitä, joten niiden kanssa olin vähän epävarmempi, varsinkin kun kepit eivät ole kovin varmat Rambolla pitkään.

Ensin oli ohjelmassa mittaus ja kisakirjan varmennus. No, empä ollut ollenkaan valmistautunut tähän. Tai siis ajatellut, että tähän olisi pitänyt jollain tapaa valmistautua. Treeneissä ja näin Halti moikkailee nykyään kanssatreenaajia, mutta eihän sitä hirveän usein kukaan vieras käsittele. Eli mitattaessa Haltihan ei suostunut millään pysymään paikallaan, ja väisti kokoajan tuomaria kun se yritti laittaa mittalaitteen Haltin päälle. Tuomari sitten totesi, että eiköhän se on ole kuitenkin ihan hyvänkokoinen maksi ja ei se ole millään tavalla vihainen. Sitten olikin sirun lukeminen, ja samanlainen show. Sitten vaan käänsin Haltin oikein päin, ja pidin sitä paikallaan, kun ei meinannut taas pysyä paikallaan (edes nakkipalkalla). Heti käsittelyn jälkeen Haltin makasi taas rauhallisena vieressä maassa, kun odotettiin että kisakirja on varmennettu. Oli varmaan tosi vaikean oloinen porokoira sivustakatsojien silmin katsottuna. Noh, se ei vaan tykkää että sitä käsitellään ilman sen lupaa, ja pitäisihän tuota käsittelyä harjoitella taas. Viimeeksi sitä harjoiteltiin juuri ennen näyttelyitä. Ei tuo ongelma ilmene mitenkään arjessa, mutta eipähän sitä koskaan kukaan vieras käsittelekään. Ainoastaan fyssarilla ja hieronnassa, se on niin tiukkana kuin voi olla.

Ja sitten kisakokemukseen.

Ekana oli hyppyrata, ja se hyvä puoli kahden eri mittaisen koiran kanssa kisatessa, että saa tutustua rataan kahteen kertaan. Alla on hyppyrata, mutta toka putki (este 9) oli oikeasti sellainen lyhyt suora putki, ei vaan ratapiirrosohjelma taipunut sen lyhentämiseen. Ei vaikuttanut kovin vaikealta, mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen rataprofiili.




RAMBO MEDI-HYPPYRATA

Rambon kanssa meni muuten hyvin, paitsi meidän kohtaloksi koitui kepit. Rambo oli vähän ihmeissään ja haki apua, ja lopulta onnistui kun oikeasti autoin kädellä kepit. Rambolle on muutenkin opetettu kepit käsiavulla. Tällä ekalla radalla Rambo oli vielä vähän hämmentynyt, kun omistaja oli kadonnut jonnekin ja joutui lähtemään mun kanssa.



HALTI MAKSI-HYPPYRATA

Haltin kanssa oli ihan varma olo, ainoastaan 10-14 esteiden valssit/persjätöt vähän epäilytti, kun en tiennyt että uskallanko tehdä persjättöjä, vai teenkö valssit. Kaarrokset meni aika pitkiksi kyllä. Halti ei ollut tällä radalla ihan vielä niin mukana, kuin normaalisti.

Mutta puhdas rata tuli kaarroksista huolimatta! Eli 6. sija, aika 30,22/36, etenemä 3,97 m/s, tulos -5,78 LUVA!!! Tosi hyvä etenemä kun ajattelee että ei edes menty vielä sitä Haltin vauhtia mitä treeneissä mennään.


Ja sitten agirata..

Tämäkin oli tosi kiva rataprofiili, eikä siinä vaikuttanut olevan mitään ihmeellistä. Ainoastaan 5-putkella olisi ollut hyvä tehdä putkijarru, että koira osaa kääntyä tiukasti 6-esteelle. Ja se 5-putki oli myös sellainen lyhyt suora putki.



RAMBO MEDI-AGIRATA

Rambon kanssa meni paljon paremmin ja Rambo oli itsevarmempi radalla. Mä vähän innostin sitä ennen rataa kylläkin. Kontaktit meni hyvin, mutta sitten kosahti taas sinne keppeihin, tällä kertaa tosin olin enempi varautunut siihen. Pari kertaa harkoissa olisi pitänyt treenata keppejä, niin uskon että nekin olisi menneet hyvin. Treenikaverit tossa oli maanantaina harkoissa naureskelleet, että kohta mä kisaan kaikkien niitten koirien kanssa treenikaverien puolesta.



HALTI MAKSI-AGIRATA

Haltin agiradasta ei tullut videota, koska kuvaajalla oli tullut erimielisyyksiä mun kameran kanssa. Sai lopulta kuvattua meidän loppuradan ja viimeisen kontaktin.



Tällä radalla mulla oli ainoastaan tavoitteena se, että en ryysää keinulla ja puomilla, ja muistan ensin kehua Haltin kontakteja, ja sitten vapautan. Tämä on erityisen tärkeää kun sitä palkkaa ei tule kisatilanteessa. Tosi hyvin maltoin olla kiirehtimättä kontakteilla. Hyvä minä! Ja siis Haltihan otti kontaktit tosi hyvin, tosin puomilla taisi jo kuola valua...... 

A-esteellä yritin olla varmistelematta, vaan juoksin vaan ja annoin juoksukontaktikäskyä, mutta Halti hyppäsi turhan aikaiseen. Luulin että tästä olisi tullut virhepisteitä, mutta eipä tullutkaan. Kai se joku tassu osu sinne kontaktille, mutta ei ollut kunnollinen treenattu juoksukontakti, jonka Halti osaa. Halti tosin oli vähän kovemmassa vireessä agiradalle, joten luulen, ettei se vaan keskittynyt.

Kepeillä sitten tulikin yllättäen virhe, eli Halti aloitti vasta toisesta välistä. Harmi kun ei tullut videolle, niin olisin nähnyt mitä siinä tapahtui, koska oli aika suora syöttö putkelta kepeille. Itse olin varmaan tiellä jotenkin. Se korjattiin, jossa meni kyllä aikaa, mutta onneksi ei mennyt yliajalle kuitenkaan. Hienosti Halti meni kepit toisella kerralla. Muuten meni tosi kivasti.  Tästä radasta tuli aika 44,82s/45s, etenemä 3,17 m/s ja aikavirhe -0,18, tulos 5. Olipa nolla lähellä ja aikakin olisi ollut aika hyvä, jos ei olisi tarvinut kerrata keppejä.

Jälkeenpäin jäi vähän kaihertamaan, että olisi pitänyt osallistua vielä vikalle agiradalle Haltin kanssa, koska olisi ollut hyvä kokeilla olisiko se Halti ottanut A-esteen kunnolla tokalla agiradalla. Joka tapauksessa neljä rataa juosseena en enää jaksanut juosta Rambon kanssa viimeistä rataa, joten luovutin. Lisäksi mulla oli taas alkanut vasenta polvea vähän taas kivistämään, meinaa näköjään rasittua paljosta juoksemisesta. Seuraaviin kisoihin taidan Haltille ottaa kaksi agirataa, niin pääsee tarpeen mukaan korjaamaan, jos tulee kontakteilla yllätyksiä. Ennen ja jälkeen agiradan palkkailin erikseen vielä "kontaktin" ottamisesta hallissa olevilla rapuilla, niin pääsin palkkaamaan kontaktista paikan päällä.

Niin, ja kotona sitten Pyry oli hyvin rakastunut mun housuihin... niissä oli nimittäin ihanan Rambon tuoksut, ja Pyryhän on ihan rakkaudesta sekaisin Rambosta, leikatusta uroksesta. Alkaa olla ihan sama onko treeneissä tai kisoissa juoksuisia narttuja vai ei, koska leikattuja uroksia ei vaan voi välttää noissa tapahtumissa ja Pyry reagoi silloinkin jos jollain on parin viikon päästä alkamassa juoksut tai ovat loppuneetkin jo pari viikkoa sitten.. Ja Pyryllä tietty vaikuttaa myös lämpötila ja muutenkin häiriöt kentän laidoilla (hidastaa menoa)..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti