Halti pieni partiolainen täytti jo 2 vuotta

Halti täytti viime keskiviikkona 2 vuotta. Tosi vaikea ajatella se niin vanhaksi, kun se on ihan pentumainen vielä, ehkä just Pyryyn verrattuna 7 kk tasolla. Se on niin leikkisä, kiltti, ärisevä ja riekkuva.

Halti on tässä kesän aikana alkanut vähän toki jo aikuistumaan, tai ainakin se on alkanut tajuamaan nartut, ja just tässä viime keskiviikkona kuolasi yhden treenikaverin housut, kun sillä oli juoksuinen narttu kotona. Naapurin nartun juoksuaikoina noiden kanssa saa ollakin tarkkana, kun Pyry on aika kireenä ja Halti taas tanssahtelee Pyryn päällä aina kun se menee johonkin makaamaan, ja joutuu vähän katsomaan että ei tuu sanomista. 

Muuten noi on aivan ihania, leikkii ja riehuu paljon yhdessä. Mun resurssiaggressiivinen Pyry luottaa Haltiin jopa niin paljon, että se voi syödä putkiluuta vieri vieressä Haltin kanssa. Ei onnistuisi kenenkään muun koiran kanssa.

Mun nähdäkseni Halti on tosi tasapainoinen, hyvähermoinen, vilkas, AHNE pieni koira, jolla ei ole juuri yhtään terävyyttä eikä resurssiaggressiivisuutta (Halti voi jakaa puruluunsa vaikka kissan kanssa). Murisee se kyllä silloin jos ei halua että siihen kosketaan (esim. levätessä) mutta se on kai enemmän dominanssia kuin mitään terävyyttä. Hirveän kiltti se siitä huolimatta on. Eikä se vingu juuri koskaan.

Se jännittää monessa uudessa tilanteessa, ja sellaisissa tilanteissa missä on paljon vieraita koiria tai jotain muuta jännittävää. Sen huomaa siitä, jos Halti ravistelee kesken kaiken, ja muutenkin liikkuu paljon jäykemmin ja meinaa sinkoilla joka suuntaan (vähän niinkuin nuorilla porokoirauroksilla on tapana). Sitten kun se ajan kanssa rentoutuu, niin ei se välitä ollenkaan muista koirista ja on ihan vaan mun kanssa. Luulen että toi jännittäminen jää pois oletettavan aikuistumisen myötä, kun itsevarmuutta tulee lisää. Lampaillakin se pari viikkoa sitten jännitti aika paljon, mutta kyllä se siitäkin rentoutui aika kivasti. Illalla pimeällä sen pitää edelleen vähän huudella ympäri pitäjää kaikki möröt pois. Halti ei hauku juurikaan turhaan, mutta tärkeistä asioista se ilmoittaa lauman nuorimmaisen tavoin. Se ilmoittaa jos jossain on jotain epäilyttävää, jos jo syötyä jogurttipurkkia ei ole annettu nuoltavaksi, tai mun pitäisi mennä jo nukkumaan.

Nopeasti se reagoi yllättäviin asioihin (usein väistää tosi nopeasti), mutta palautuu siitä asiasta nopeasti myöskin. Yllättäviin koviin ääniin (esim. ukkonen kun lyö lähelle) se reagoi nopeasti väistämällä, mutta sitten kun se huomaa, ettei olekaan mitään väistettävää, niin se jatkaa matkaa kuin ei mitään olis ollutkaan. Aika hyvin se on siis oppinut väistämään meillä kotonakin ripeästi, kun multa tippuu aina jotain astioita lattialle... Ilotulituksille Halti on aina vahtihaukkunut alussa, mutta lopulta sitten luovuttaa, ja menee nukkumaan. Täysin alustavarma Halti kyllä on, ei ole pintaa jolle se ei menisi, ja agilityssä sen lempparieste on keinu.

Kotona se on enemmänkin kuin varjo. Se makaa yleensä jossain keskeisellä paikalla, jotta voi olla heti tarvittaessa paikalla jos meen jonnekin. Tarmokkaasti se tassuttelee mukana kaikessa mitä teen. Ei voi todellakaan sanoa, että se olisi kotona jotenkin huomaamaton. Ja jos se ei makaa lähellä , tai seuraa minua, niin se riehuu lelunsa kanssa, ja yrittää saada kaikkia muitakin riehumaan ja juoksemaan sen kanssa.

Vieraista ihmisistä se ei juurikaan välitä, siis ne on todellakin ilmaa yleensä Haltille. Vieraiden kanssa se ei todellakaan leiki, eikä lähde niiden mukaan ihan helposti, Halti on aika pitkälti yhden ihmisen koira, eli minun. Agilitytreenien yhteydessä se saattaa jopa käydä moikkaamassa jotain puolituttuja ihmisiä, mutta jos ruokaa on tiedossa, niin silloin ei ole mitään muuta olemassa kuin ruoka ja agility. Lasten kanssa se tulee toimeen, ne on yhtä yhden tekeviä kuin aikuisetkin ihmiset.

Kaikkien koirien kanssa se on tullut toimeen, joita on tavannut. Ihan kaikkia vieraita uroksia en ole päästänyt tapaamaan, koska todennäköisesti se ei kylläkään alistu muille uroksille, ainakin nuorempana se on ollut aika tiukka toisille koirille, jos ruvetaan rähisemään. Se varoittaa, ja sen puolesta kiista saa jäädä siihen, eikä enempää tapella. Ikinä Halti ei ole tappelussa ollut, ja toivotaan ettei näin tule käymään ikinä. Eli on päässyt tapaamaan vain sellaisia leikkisiä kilttejä uroksia. Ja tietty narttuja. Jos Haltia oikein jännittää tai se ei ole varma toisen koiran aikomuksista se saattaa murista ja tehdä leikkiinkutsuja samanaikaisesti tai sitten se ryömii...

Halti on tosiaan nyt 2-vuotiaana 20,5 kiloa (en ymmärrä miten noin pieneen koiraan mahtuu niin monta kiloa) ja varmaan sen 48 senttiä. Pieni ja kompakti otus. Ja söpö. Se on niin söpö että ei sille voi olla mistään niin tosissaan, kun se tapittaa söpösti suoraan silmiin ja on aina valmis ja reippaana ihan mihin vaan.

Haltin kanssa on treenattu lähinnä agilityä. Toko olis ihan kiva, ja Halti olis varmaan tosi pätevä siinä, mutta mun mielestä se on turhan hallittua harrastusta Haltille, jolle sopii fyysisemmät harrastukset. Ja tietty Halti haukahtaa merkiksi kun joku juttu on kivaa, tai se on tajunnut mitä tehdään. Enkä sitä haluaisi alkaa kitkemään Tokon takia pois. Kun se intohaukku on vaan niin söpöä ja agilityssa saa haukkua. Agilityssä Halti onkin kuin pieni partiolainen, ja aina suorittamassa tehtäviä "katokato mä osaan tän! Enks ookin tosi hyvä!"mentaliteetilla.. Haltin kanssa olisikin tarkoitus korkata viralliset agilitykisat nyt parin viikon päästä, saas nähdä miten menee. Kisakirja on jo ostettu.

kuva: Henna-Riikka Soininen