Pyryn etsijäkoirakurssi 3./6

Maanantaina oli Pyryn etsijäkoirakurssin kolmas kerta, ja tällä kertaa 200-300 metrin jälki, joka teki kaarroksen. Jäljet tehtiin taas Valkon maastossa.

Huomattiin, että Pyryn kanssa pitää odotella vähän pidempään ennen kuin lähtee jäljelle, koska me saavutettiin todella nopeasti jäljen tekijä, ja hän ei ollut ehtinyt jälkeä tehdä loppuunkaan, kun Pyry paahtoi taas täydellä höyryllä. Siis nopeastihan se menee edelleen jäljen, mutta mun mielestä järki näyttää olevan mukana, eikä häslää kuitenkaan. Pyry ilmaisi siis etsittävän koiran sen ollessa vielä liikkeessä, ja n. 20 metrin päästä, joten palkkasin siitä. Odoteltiin vähän aikaan, kunnes tosiaan tajuttiin, että jälki vielä jatkui ja jäljen tekijä ei ollut vielä valmis, niin annoin uudelleen Pyrylle alkuhajun (etsittävän koiran kaulapanta), ja etsittiin koira uudelleen. Hyvin Pyry lähti uudelleen jäljelle, ja ilmaisi uudelleen koiran.

Hauska juttu oli se, että jäljen tekijä jätti jälkimerkit (pyykkipojat keltaisilla nauhoilla) aika matalalle, jolloin Pyry kävi merkkaamassa monet niistä koskemalla kuonolla niihin, ja yhden Pyry otti suuhunsa ja kantoi hetken mukana :) Mietin vaan kuinka paljon se jäljestää myös ihmisen jäljen mukaan, vaikka koiran jälkeä pitäisi etsiä. Kyllä sen tosin useamman kerran on huomannut, että Pyry seuraa koiran jälkeä, kun muissa tapauksissa jälkimerkkien ollessa korkeammalla, Pyryn ajama jälki on mennyt hieman eri kohdasta, vaikka välillä silti on noteerannut jälkimerkit...

Kuulemma seuraavan kerran pitäisi alkaa vähän jarruttelemaan Pyryä, ettei se mene niin vauhdilla, ja kun seuraavan kerran tulee kulma, niin että se ei höyräisi sen kulman ohi.. kyllä mä tälläkin kertaa vähän jarruttelin, mutta ei sitä varmaan huomaa, kun Pyry menee niiiiiiin vauhdilla.

Sitten tehtiin Pyryn kanssa jälki toiselle koiralle, ja hyvin meidätkin löydettiin nopeasti. Itselle ehkä on vaikea arvioida itse tekemääni matkaa, ja askelten laskeminen on vaikeampaa kun on koira mukana, johon täytyy jollain tavalla myös keskittyä. Askelparien laskeminen on osoittautunut vähän helpommaksi, kuin yksittäisten askelten.

Sitten tulikin vielä yksi loppukokeen tekijä meidän lisäksi treeneihin, jolloin minun piti Pyryn kanssa mennä tekemään sille jälki. Sitä ei merkattu ollenkaan, ja oli 400 metriä, jossa oli keskivälissä 90 asteen kulma ja sen piti vanhentua puoli tuntia, siitä jäljen teon aloittamisesta.

Muuten hyvä, paitsi... noh, käveltiin aika nopeasti jälki, ja olisi kannattanut mennä aika rauhassa ja kuluttaa aikaa vähän, koska maalissa joutui odottamaan aika pitkääään.. Ja toiseksi, unohtui jättää alkuhaju etsijäkoiralle.. Kouluttajat ottivat sitten autosta hajua, ja toivoivat että koira osaa lähteä jäljelle. Periaatteessahan koiran pitäisi kyllä hiffata, jos lähtöpaikasta lähtee selkeä yksi haju eteenpäin, ja lähteä sille jäljelle. Noh...puoli tuntia odoteltiin, ja sitten meille ilmoitettiin että alkuhaju puuttui, ja kokeilevat silti lähteä etsimään.. Sitten kun oli mennyt 25 minuuttia ja alkoi uhkaavasti hämärtymään (ja mulla ei ollut ollenkaan hajua että löydetäänkö takaisin autolle pimeässä- vaikka Pyry varmasti olisi löytänyt), niin ajattelin että siinä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt osata löytää meidät, ja soitin kouluttajille, etsimässä olivat mutta olivat menneet jotenkin meidän ohi pidemmälle, ja suuntasivat sitten takaisin päin ja lopulta löysivät meidät (vielä kun Pyry antoi suunta-apua haukkumalla). Siinä hämärässä tuleva joukko sai Pyryn kyllä vähän murisemaan ja varoittelemaan, mutta sain Pyryn sitten taas hiffaamaan, että hämärä joukkio saa tulla luokse, ja sain palkattua Pyryäkin siitä. Meni siinä siis mukavasti odotellessa hieman yli tunti.. Pitää seuraavan kerran varautua repullisella puuhaa :) Kyllähän me tosin jonkin verran tehtiin toko-juttuja, ja treenattiin Pyryn kanssa peruuttamista, sekä puun runkojen takaakiertoja...

Pyry meinaa olla vähän vastahakoinen, kun mennään tekemään jälkeä toiselle koiralle. Se jumittaa aika ajoin, ja antaa ymmärtää että tässä ei ole mitään järkeä (kun mä vilkuilen eri suuntiin ja lasken ääneen askeleita). Ehkä se jossain vaiheessa luovuttaa ja oppii tulemaan mukana.