Me päästiin Pyryn kanssa Etsijäkoiraliiton alkeiskurssille, joka järjestetään täällä Loviisassa. Yritin päästä jo viime keväänä, mutta hakijoita oli sen verran, että ei mahduttu. Pyryllehän jäljestys on parasta maailmassa, ja se syttyy aivan eri tavalla nenätyöhön, kuin mihinkään muuhun lajiin, joten halusin kovasti päästä Pyryn kanssa harrastamaan jollain tavalla jäljestystä.
Etsijäkoirathan etsivät kadonneita eläimiä. Eli ihan koiria, kissoja, kaneja, kilpikonnia jne. Alkeiskurssilla etsitään toistemme koiria omistajineen ja aluksi opetetaan erottamaan juurikin koiran haju, eikä ihmisen hajua.
Siis Pyry oli ihan liekeissä, ja niiiin intona! Se hiffasi heti idean (on siitä jonkin aikaa kun viimeeksi on jäljestetty) ja jäljesti kuin juna raiteillaan. Aluksi tehtiin sellainen 50 metrin suora jäljestys näkölähdöllä, eli jäljestävä koira näki kun jäljestettävä koira lähti. Toisella kerralla tehtiin 100 metrin jäljestys, ja molemmilla kerroilla Pyry jäljesti aika vauhdilla. Kouluttajakin sanoi, että tässä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun kouluttaja meinasi itse kompastella kun piti yrittää pysyä mukana. Parina oli sellainen 7 kk vanha saksanpaimenkoiranarttu, joka olisi kovasti halunnut tutustua.
Kun olimme itse jäljestettävänä Pyryn kanssa "maalikoirana", niin osasin vähän odottaa sitä, että kun puskista joku tulee kohti, niin Pyry saattaa alkaa murisemaan ja varoittamaan yllättävästä uhasta. Pari kertaa Pyry puhahti, mutta sain sen hyvin keskittymään muhun ja olemaan välittämättä tulijasta. Toisella kerralla Pyryllä ei ollut enää mitään väliä kuka sieltä tulee, kun tajusi jujun.
Tästä on kiva jatkaa, torstaina on seuraava kerta, ja jatkuu yhteensä kolmen viikon ajan maanantaisin ja torstaisin, ja kolmen viikon päästä sunnuntaina on loppukoe. Aika rankka rutistus muiden harrastusten kera (kun pitäisi agikisoja ajatellen treenata agilityäkin), mutta ehkä tän jaksaa, kun alkeiskurssin suorittamisen jälkeen treenit on enintään kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti