Agin tekniikkatreenit: Pakkovalssi (I'm in love)

Tänään oli sitten tekniikkatreeneissä siis aiheena pakkovalssi. Tässä on rata:

Tarkoituksena oli siis tehdä pakkovalssi 2-esteellä ja 4-esteellä. Meidän tapauksessa tosin huomattiin että myös 7-esteelle pakkovalssi sopii täydellisesti. Lisäksi 12-esteelle eli putkeen tehtiin myös meidän tapauksessa pakkovalssi hämäyseste A:n ohi, ja meni hienosti. Vaikka aluksi pakkovalssi tuntui olevan aivan väärä ohjaustyyli meille, niin lopulta sitten oikeasti saatiin pakkovalssi toimimaan aivan mahtavasti joissakin kohdissa ja kouluttajakin sanoi, että meidän kannattaa käyttää sitä mahdollisimman paljon sopivissa kohdissa, kun se toimii niin hyvin. Nyt olen siis rakastunut pakkovalssiin!

Eka kierros oli aika tuskaa, oli lämmin, ja Pyryä ei syystä tai toisesta oikein huvittanut, keksin vaikka kuinka monta syytä miksi ei kiinnostanut. Parhaiten sain Pyryä vireeseen, kun sitten tehtiin vain esteet 12-16, eli vähän vauhtirataa, jossa on just Pyryn lemppariesteitä (A ja rengas). Aluksi tehtiin siis vain esteet 1-5 ja 12-16 ja mahdollisesti loppuesteitä jos muistan oikein. Esteelle 16, eli A-esteelle menossa oli hämäysesteenä putki, ja kyllä se Pyry meni muutaman kerran siitä putkesta, kunnes osasin ohjata oikein, ja Pyry sen jälkeen meni aina A:lle suoraan renkaalta. Pyry hidasteli äärettömästi pakkovalssi-kohdissa.

Tokalla kierroksella fiilis oli taas aivan eri. Saatiin tehdä ihan oman haluni mukaan, joten rata meni ihan jees ja ihan eri motivaatiolla ja vireellä. Heti alusta juoksin Pyryn kanssa esteelle 2 ja tein sellaisen vauhdissa pakkovalssin, ja samoin tein juoksuvauhdista putken jälkeen 4-esteelle pakkovalssin siten, että juoksin aika läheltä putkea Pyryn kanssa esteelle. 9-esteen/putken jälkeen Pyrylle tehtiin putkijarru ja palkkaus. Samoin keppien jälkeen palkkaus.

Pussin kanssahan on ollut ongelmana, että Pyry sotkeentuu siihen. Pussia tehtiin nyt siten, että yksi piti putken suuta vähän auki, jotta Pyry ei ainakaan kesken menoa hidastelisi. Tosin nyt sitten huomattiin että hidastelu ei ollutkaan syynä siihen pussiin sotkeentumiseen, vaan se, että Pyry menee turhan pystyasennossa pussin, ja tähän pitää nyt keksiä sitten ratkaisua.

Jälleen pussin jälkeen esteet 12-16 meni tosi hienosti ja molemmat hämäysesteet (putkella A ja A:lla putki) meni hienosti, ja varsinkin renkaasta Pyry oikein innostui. Kuulemma otti vähän tukea muurista (este 14), mitä ei mun mielestä ole koskaan aikaisemmin tehnyt.

Loppukin meni ihan jees, esteellä 18 piti tehdä valssimerkkaus, että suunta muuttuu, ja valssi esteelle 19. Valssia käytettiin myös 7-8 esteiden välillä.

Mikä lienee nyt sitten syynä, että välillä Pyryn virettä ja motivaationa on vaikea saada nostettua. Ainakin mun oma käyttäytyminen, varautuneisuus vaikuttaa varmasti. Ja unohtelen juuri ilmoittaa seuraavan esteen Pyrylle, ja kehun varmaan liian vähän. Heti kun saan tehdä rataa silleen, ettei tarvi keskittyä kouluttajaan ja olen varma radasta, niin menee todella paljon paremmin. Mutta tästä nyt on suunta ylös tai alas. Koska meillä on taas Nina Mannerin treenit ensi tiistaina, niin oletan että taas menee notkahdus alas (agi-masennus), ja sitten siitä on vain matka ylöspäin.

Jonkin verranhan näissä tekniikkatreeneissä ahdistaa, kun muut ovat harrastaneet aika paljon (usean vuoden) pidempään ja ryhmässä on muutama supernopea-bortsu (tosin niiden rimojen tiputtelua en kyllä kadehdi). Noh, tekniikkatreenien jälkeen elokuussa jatkuu normi jatkoryhmä, joten varmaan silloin helpottaa aika lailla, ja tuntuu taas että osataankin jotain, kun palataan normaalien pulliaisten joukkoon treenaamaan.

Nyt täytyy sanoa vielä, että mä muistan nää radat todella hyvin nykyään, ei vaikeammatkaan radat (lue Nina Mannerin) ole ihan mahdottomia. Bea rakentaa meille aina välillä sellaisia ratoja, että sen aiheuttama ajatustyö on auttanut muistamista paljon.

Huh hellettä!

Kyllä on ollut niin kuuma, että ulkona Pyry etsii heti ensimmäisen varjon eikä siitä liikkuisi. Kerrankin kun heitin sille noutokapulaa, niin Pyry haki sen, suuntasi ensimmäiseen varjoon ja meni makaamaan varjoon kapula suussa. No, ainakin on varma kapulan pito, eikö.

Aika lyhyitä tokotreenejä ollaan tehty tälleen kotona, pitäisi varmaan taas suunnitelmallisemmin jaksaa treenata, mutta kun on NIIIN KUUMA.

Lauantaina päivällä kävin tekemässä Pyrylle tuonne Sarvilahden metsään verijäljen, jossa taisi olla kolme kulmaa, mutta ei ollut kovin pitkä, varmaan alle 500 metriä. Johtuen siis siitä, että en päässyt metsässä oikein mihinkään suuntaan, kun se oli sellaista ryteikköä. Illalla sitten ajettiin se, oliskohan ollut n. 6 tuntia vanha. En vaan ottanut huomioon illalla jäljen ajamisessa sitä, että siellä metsässä olisi miljoona hyttystä, ja minulla ei ollut hyttyskarkotetta. Aaaargh!! Joten kärsivällisyyttä ei ollut pätkääkään.

Alku meni hyvin ja tosi tarkasti jäljellä, ekassa kulmassa meinasi mennä hieman muutaman metrin liian pitkälle, ja tokan kulman jälkeen oli aukea paikka, ja koska päivällä oli tuullut aika paljon, niin Pyryn mielestä jälki meni pusikossa luonnollisesti, ja koska en olisi pystynyt menemään sieltä ( ja ilmassa oli ne miljoona hyttystä), niin autoin Pyryn aukean ohi, ja jatkettiin sitten jälkeä 50 metrin päästä metsässä. Ja se meni jälleen hyvin tarkasti. Merkitsin jäljen ruskeilla pyykkipojilla, joissa ei ollut nauhoja, koska Pyry vaikutti viimeeksi seuraavan niitä. Nyt ei ainakaan selkeästi seurannut.

Seuraavan kerran pitää muistaa katsoa paremmin paikka johon teen jäljen, että pystyn tekemään kunnollisen pidemmän jäljen, ja muistan ottaa hyttyskarkotetta ja kunnon vaatteet illalla jäljen ajamista varten.

Tänään käytiin Myrskylässä (sekä lauantaina) ja Pyry pääsi juoksemaan Vertin kanssa, kun ei oikein lenkkeilläkään voinut kuin vasta illalla. Olipa ilo irti, kun ihan viikolla pääsivät leikkimään.

Kävin myös tokokentällä ennen lenkkiä vartin treenaamassa. Leikittiin vähän (Pyry leikki!), tehtiin A-estettä, yksi luoksetulo, liikkeestä maahan, sekä hyppy ja seuraamista hypyllä. Seuraaminen oli todella hieno, ja Pyry innostui hyvin leikkimisestä ja liikkeistä. Jäävässä Pyry ei noussut istumaan ekalla käskyllä, pitää kiinnittää tähän huomiota, että se tosiaan nousee yhdellä käskyllä. Muuten kaikki meni hienosti. Varmaan suurin ongelma meillä taitaa olla se jännite, kun Purnu treenaa myös samalla kentällä. En ehkä itsekään pysty olemaan täysin vapaantunut. Pitää testata vähän eri porukoissa treenaamista, jotta saadaan varmuutta.

Agilityn omatoimitreenit torstaina ja tokon omatoimitreeniä

Tokon treenit on tällä viikolla jääneet väliin. Maanantaina Pyry oli pahasti löysällä, joten jätettiin väliin ja keskiviikkona oli niin kuuma ja treenit olis alkaneet jo kuudelta, niin silloin jäi myös väliin. Ollaan kuitenkin treenattu tätä sosiaalista palkkaamista seuraamisissa sekä noutoa ja ruutua. Nouto on nyt Elina Niemen treenien jälkeen onnistunut joka kerta, jes :)

Torstaina meidän agilityn tekniikkatreenien kouluttaja oli poissa, joten oli mahdollisuutena omatoimitreeneihin. Ja niinhän siinä kävi, että olin ainoana kentällä. Olin suunnitellut radan silleen, että ei tarvitse hirveästi kantaa, ja että pääsin treenaamaan kontakteja ja saksalaista takaakierron jälkeen.Tässä rata:

Alunperin radassa oli ennen pituutta yksi hyppyeste, mutta laiskuuttani jätin sen pois. Rengashyppy oli ihan vaan sitä varten, kun Pyry tykkää hirveästi siitä, ja sitä ei ole ollut pitkään aikaan. Tää oli tällainen helppo rata, mikä oli helppo myös kantaa kentälle ja pois.

Tarkoituksenani oli että 2-esteelle menisi takaakierrolla, ja siitä saksalaisella 3-esteelle. Eli tässä nyt sitten tuli sen vuoksi oma liikerata 2-3 esteen välistä putkelle, vaikka helpompi olis ollut mennä pelkästään jompaa kumpaa puolta kolme ekaa estettä. Käytin namialustaa kontaktilla, ja sen huomasi. Nimittäin jo 2-esteen takaakierrossa itse kierto meni aika pitkäksi, koska Pyryllä nenä vei eteenpäin, eikä siinä sovi vaihtaa suuntaa poispäin namialustasta. Tuli sentään mun mukana, mutta pari kertaa kyllä meinas mennä omiaan. Samoin yritin myöhemmin siten, että olisi tullut putkelta 7-esteelle takaisin takaakierrolle, mutta kun namialusta oli kontaktilla edelleen, niin ei pieni porokoira voinut ymmärtää miksi olisi pitänyt vaihtaa suunta pois namikupilta. Eli paras vaihtoehto on, että jos on paljon suunnanvaihtoja/takaakiertoja, niin kouluttaja/joku muu käy viemässä namikupin/alustan sopivaan paikkaan juuri ennen kuin Pyry tulee kohdalle.

Saksalainen onnistuttiin tehdä varmaan lähes oikein kerran. Takaakiertoon Pyry meni hyvin. Putkeen lähettämistä en muistanut, ja tuli saatettua Pyry putkelle asti, kun olisin voinut jo 3-esteellä huutaa putki. Samoin putkesta tullessa 9-esteelle olisin voinut jo hihkua suuntaa Pyrylle, että olisi tullut parempi putkesta oikeaan suuntaan tuleminen. Vähän orpoa se on treenata yksin ja ilman ohjausta. Ja monia ideoita tulee sitten aina jälkeenpäin mieleen, varsinkin kun katsoo videolta mitä mä siellä puuhaan.

Yhden asian huomasin näitä treenejä videoidessa, että ryhmätreeneissä kumartelen jonkin verran enemmän Pyryä kohti (houkuttelen?), joka aiheuttaa Pyrylle hidastumista. Lisäksi itse annan käskyt aivan liian myöhään  ja olen ehkä liian epäselvä ohjauksessa, joten se vie vähän innostusta/vauhtia. Paljon on kehitettävää ja onneksi videoin, niin näkee mitä on tehtävissä. Edelleen uskon että viime talven agitreenit ovat saaneet minut taantumaan. Noh, pitää kehitellä jotain ideoita ensi talvea varten.

Kyllä oli kuuma ilta, ja kyllä huomasi koirastakin, tässäpä videota:

Eilen oli myös Nekun ulkoilupäivä:

Kyllä sen huomasi, että Pyry nauttii kesästä:

Elina Niemen tokopäivä lauantaina 25.5.2013

Elina Niemen tokopäivä lauantaina 25.5.2013

Aluksi siitä miten meni Pyryn kanssa. Ajattelin että eihän tästä tule mitään, kun meillä on tämä aktiivinen palkkaus on vielä ihan vaiheessa. Noh, tehtiin aluksi noutoharjoituksia. Pyryhän oikein innoissaan kyllä hakee noutokapulaa, ja tuo sivulle, mutta mitä sitten kun se ei otakaan sitä suuhunsa.

No saatiin neuvoksi, että kapulan kanssa ensin leikitään ja innostetaan koiraa (niin kuin ollaan tehtykin)  ja että kun se lähtee kuitenkin kapulan perään, niin siinä vaiheessa jos koira ei ota kapulaa, niin ohjaaja juoksee ottamaan se kapula pois koiralta, ja ohjaaja saakin kapulan itselleen (kilpailutilanne) ja juoksee poispäin. Sitten voi uudestaan pidellä koirasta kiinni ja heittää ja tietty palkataan heti kun se lopulta ottaa sen kapulan suuhunsa. Lisäksi neuvoksi tosiaan, että ei kannata tehdä juuri tällaisen koiran kanssa muuta kuin just kerran tai kaksi noutoa, että se ei näe siinä niitä toistoja ja kyllästy.

Lisäksi sain toiselta ohjaajalta neuvoja, että siinä vaiheessa kun koira on oikein innoissaan, esim. kun tulen kotiin, niin siinä vaiheessa on hyvä heittää kapulaa koiralle, jolloin siinä on mahdollisimman paljon energiaa. Itsekin olen tehnyt niitä noutoja vain yhden kerrallaan ja silloin kun Pyry on innostuneena vaikka ulosmenosta.

Tokalla kerralla katsottiin vähän noudon sivulletuloa, eli kun painavemman kapulan Pyry saattaa pudottaa taakseni kun tulee takakautta. Niemi oli kuitenkin sitä mieltä että takakautta kannattaa jatkaa, koska se on niin vahvana Pyryllä, ja vain aloittaa kapulan kanssa siten, että se on aluksi pari askelta minun takana, ja tulee sivulle, ja sitten vähän minun takana, ja siitä tulee sivulle. Myöskin pitoharjoituksia sivulla siten, että pidän käsiä kapulalla (ja siinä vaiheessa Pyry ei päästäisi irti etukäteen) ja Pyry päästäisi irti vasta kun annan käskyn.

Taas Elina Niemi sanoi, että tällainen rotu on aika haastava, mutta on aika palkitsevaa kun sen saa toimimaan ja pääsee edistymään. Ja että on nähnyt myös tässä rodussa joskus hyvin aktiivisiakin yksilöitä, mutta sitten taas niillä on ongelma se äänenkäyttö. Meillähän ollaan panostettu pienestä asti siihen, että ääntä ei käytetä ja rauhoitetaan koiraa, joten se on sitten ongelmana meillä, että nyt on sitten rauhallinen koira, jota pitäisi innostaa. Tosin Pyrylläkin se äänenkäyttö lisääntyy aina vireen nousun myötä, että onko oikeasti porokoiria jotka ei pidä meteliä kun ne ovat vireessä? Se on kuitenkin rotuominaisuus, ja sen kanssa pitää elää ja katsotaan mihin asti päästään.

Elina Niemen mukaan toi kapulan ottaminen meni kuitenkin hyvin ja Pyryn sai hyvin innostettua.  Ja sanoi, että näkyy jo selkeä ero edelliseen kertaan tuossa sen aktiivisuudessa ja mun palkkauksessa aktiivisuudesta, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kuitenkin Elinan mielestä treenit pitäisi pitää tuolla koulutuskentällä hyvin lyhyinä (5 min) ja autoon takaisin ja jonkun ajan kuluttua uudelleen treenataan vain lyhyt aika. Ja kentällä panostetaan vain fiilikseen, motivaatioon ja siis asenteeseen ja tekniikka treenataan kotona.

Seuraavan kerran on sitten ulkopuolinen tokokouluttaja elokuussa, joten siihen yritetään tehdä paljon töitä, että näkisi tuloksia silloin meidän tokoilussa.

Tavoitteena sosiaalinen/aktiivinen palkkaus

Kun koira opettelee uusia liikkeitä, koiraa palkataan nopeasti juuri sillä hetkellä kun menee oikein (ei käytetä sosiaalista palkkausta).

Kun koira osaa jo liikkeet, niin sitten harjoitellaan sosiaalista palkkausta (koiran aktiivisuus suuntautuu ohjaajaan) ennen kuin palkataan lelulla tai namilla. Sosiaalinen palkkaus on hyvä opetella, koska se on ainoa palkka mitä voi koiralle antaa kisoissa. Koiran pitää liikkeen tehtyään ”leikkiä” ohjaajan kanssa ilman leluja/nameja, ja kohdistaa/tarjota aktiivisuutta ohjaajaan ja siis innostua ohjaajan kanssa puuhaamisesta, vaikka lelu/namipurkki olisi vieressä maassa. Jos koira innostuu liikaa ohjaajan kanssa leikkimisestä eli alkaa kovakouraiseksi ja puremaan, niin se pitää ehdottomasti kieltää, vaikka se olisi kuinka aktiivisuutta ja pitää vaan yrittää saada siitä koirasta irti oikeanlaista aktiivisuutta minkä ohjaaja hyväksyy.

Tämä palkkaus on hyvä opetella kaikentyyppisille koirille. Matalavireiset koirat ovat oikeasti aktiivisia palkkautuessaan ja korkeavireiset aktiiviset koirat taas oppivat palkkautumaan ihmisen kanssa tekemisestä, eivätkä fiksaannu esim. leluihin, noutokapuloihin, esteisiin jne.

Myöskin itse lopullinen palkka, eli lelu tai nami pitää tulla koiralle sillä hetkellä kun koira on aktiivinen, eikä esim. perusasennossa istuen. Esimerkiksi koira voi namia tavoitella hypäten, ja namilla voidaan saada saalisviettiä esiin, ja koira saalistaa namia. Koiran pitää joka tapauksessa olla aktiivinen ja liikkeessä kun se palkataan.

Tavoitteena on joka tapauksessa, että ohjaaja on lopulta passiivinen ja koira aktiivinen palkkaustilanteessa ja muutenkin treeneissä. Aluksi koiran kanssa ohjaaja voi joutua olemaan hyvinkin aktiivinen ja riehua kunnolla, jotta koirasta saadaan se pienikin aktiivisuus esiin, ja siitä palkataan. Ja pikkuhiljaa sen aktiivisuuden pitäisi lisääntyä, ja ohjaajan aktiivisuuden vähentyä (mutta siis vasta kun koiran aktiivisuus on lisääntynyt).

Kuulemma on aina vaikeampaa mitä vanhempi koira (jopa jo vuoden ikäinen, heh), ja jolle aletaan vasta siinä vaiheessa opettamaan aktiivista sosiaalista palkkausta, koska nuorena opitut tavat on niin tiukasti pääkopassa, että niiden muuttamisessa menee aikaa ja se opettaminen on paras aloittaa jo pennusta saakka.

Sen verran vielä tokopäivässä tuli esiin, että kun koirien kanssa ollaan lenkillä, niin silloin ollaan lenkillä eli vapaalla, ja silloin ei mitään TOKO-asioita tehdä. Enintään juurikin luokse voi kutsua (jotta yleensä kutsuessa tulee luokse) ja kehua ja päästää taas vapaalle. Ja sitten kun tullaan kentälle, niin silloin tehdään töitä, eikä haistella tms. Koiralle pitää selkeästi ilmaista vaikka sanalla, että nyt tehdään töitä, ja koska työt loppuvat. Ja haistelut tai muu puuhaus kielletään, ja kun lopettaa väärän tekemisen, niin kehutaan ja innostetaan ohjaajan kanssa tekemiseen. Matalavireisempi koira tietenkin ottaa itseensä helpommin, ja voi opettaa kokonaan tekemisen tai ”laiskotella”, mutta pitää vain löytää se oikea tapa ilmaista että kentällä tehdään vain töitä.

Että näin, työtä saa tehdä tänä kesänä ainakin palkkauksen suhteen, että saa jo itselle iskostettua miten palkataan :P

Taas agi- ja jälkitreenit peräkkäisinä päivinä

On ollut rankkaa Pyryllä kun oli torstaina agitreenit ja eilen jälkitreenit ja tänään vielä Elina Niemen tokokoulutuspäivä, josta laitan vielä myöhemmin juttua. Nyt Pyry makaa tuolla eikä kyllä enää oo virtaa enää mihinkään..

Agi(sota)treenit

Meillä oli tarkoitus olla tällä kertaa se "ohjaajan vauhti"-rata, jossa piti päästä vaan muuten radalla tarpeeksi nopeasti kohtiin, joihin ei yleensä ehdi. Noh, koska armeijalla oli sotaharjoitukset siinä vähän matkan päässä ja paukuttelivat ihan kunnolla, niin tehtiin vähän lyhyempi rata, jos näyttää siltä että koirat ei kestä sitä ampumista. Tosin kävivät kyllä sanomassa, että pyrkivät olemaan 100 metrin päässä lähimmillään..

Tässä oli sitten se lopullinen lyhennetty rata:

Elikkä se oli aika helppo, takaa kiertoa ja putkeen lähettämistä ja valssailua muutamissa kohdissa. Mä laitoin kuppipalkan 5-esteen eli putken loppuun, ja siihen asti meni tosi jees ja hyvällä innolla. Sitten jatkettiin 4-esteeltä eteenpäin 10-esteelle, ja pyysin kouluttajaa laittamaan namipurkin heti 10-esteen jälkeen kun Pyry tulee 9-putkesta. Se meni ihan jees, paitsi 6-esteelle piti putkelta vähän niinkuin molemmilla käsillä "vetää" koiraa, ja mennä vähän sivuttain estettä kohti. Sitten tehtiin muistaakseni 5-esteeltä putkelta loppuun asti. 10-esteellä piti suunnan kääntyminen merkata ja suoristaa koira valssilla, ja sitten 11-esteen jälkeen valssilla suoristettiin koira loppua kohti. Meni tosi hienosti. Vaikka siinä ammuttiin vähän väliä, niin eipä se Pyryyn vaikuttanut ainakaan keskittymisen osalta, ehkä nyt oli enemmän vauhtia.

Eniten olin huolissani, että miten saan Pyryn 7-esteeltä 8-esteelle, että se hyppää suoraan 8-esteelle ja siitä putkeen (jonka pää oli poispäin), mutta se meni aivan mahtavasti. Tän verran tehtiin meidän ekalla kerralla, ja tokalla kerralla tehtiin koko rata. Kouluttajalta tuli palautetta, että jossain kohtaa varmaan ekan putken jälkeen rupesin hidastamaan (ja epäröimään) ja Pyrykin hidasti, ja siinä pitää olla tarkkana etten itse hidasta koiraa. Itse huomasin että tokan putken kohdalla olisin voinut huutaa Pyrylle tiedoksi mihin suuntaan Pyryn pitäisi putkesta lähteä, mutta se unohtui. Ja siis molemmilla kerroilla rataa tehtiin medeillä, koska ei sitä aina tarvi maksiesteillä mennä. Kouluttajalta sain hyvin palautetta, että just niin kuin teinkin, niin mun kannattaa just sanoa että mitä tehdään ja missä vaiheessa (kuppipalkka, koko rata, mediesteet, missä vaiheessa otetaan tauko), kun itse kuitenkin tunnen koirani, ja ollaan sillä saatu aika hyvin motivaatiota parannettua.

Ja sitten, jossain vaiheessa tää agitreeni muuttui vähän extremetreeniksi, kun sotamiehiä alkoi näkymään vähän joka puolella. Kävin pissattamassa Pyryä kentän laidalla ja vähänkö säikähdin kun siellä pusikossa oli joukko sotilaita väijyksissä ja tietty, Pyry rupes huutamaan ja murisemaan niille kun tulevat vääriin paikkoihin ihmisiä pelästyttelemään.

ihme tyyppejä puskassa, pitäiskö niille tehrä jotain?

siellä ne sotilaat on!!

paree vahtia, etteivät hyökkää!

Kukaan ei tule kentälle ilman Pyryn lupaa!

Ja, eikä siinä vielä mitään, jossain vaiheessa ne rymisteli sieltä metsästä kuin meitä ei olis ollutkaan paikalla, ja  rymistelivät meidän agiradan läpi. Ja siinä vaiheessa kyllä pienestä huolestuneesta porokoirasta lähti TODELLA PALJON ääntä kun se huus tunkeilijoille.. tällaiset extremetreenit meillä täällä Loviisassa on....

kuva: Kati Skog

Jälkitreenit

Verijälki käytiin tekemässä Kulloon metsässä jälleen. Siinä oli kaksi kulmaa, ja pituutta ehkäpä kilometri. Pyry oli ihan täpöllä menossa, ja intoa riitti. Oli kyllä niin tietoinen mitä oltiin menossa tekemään. Jäljelle lähti liinan laiton jälkeen kuin maantiekiitäjä ja heti sain jo koko liinan solmuun jota yritin matkalla selvitellä. Vauhtia oli, ja sen vuoksi tuntui että Pyry vähän myös sähläsi, ja käännöksissä meni vähän pidemmän aikaa. Täysin oikeata reittiä Pyry meni kyllä tällä hetkellä ja päästiin aika vauhdilla perille.

Se huomattiin, että Pyry alkoi katselemaan puita ylöspäin, ja meni puita vasten että näkisi paremmin ja se nyt joko siis etsii sorkkaa joka on sorkkajäljessä laitettu puuhun roikkumaan, tai sitten se seuraa myös jälkimerkkejä. Joten seuraavilla kerroilla pitää jättää jälki siis merkitsemättä, jotta saadaan selville onko se niin fiksu että se on huomannut merkit.

Viikon tokat tokotreenit keskiviikkona

Oli viileä ilma, mutta se ei auttanut leikkimisessä. Pyry on nyt ainakin parina viimeisenä kertana katsonut mua ilmeellä "etkai ole tosissasi" kun olen yrittänyt saada sen leikkimään. Olen yrittänyt miettiä että mikä siihen vaikuttaa, kuitenkin vuoden alussa sisähallissa muiden koirien paikalla ollessa leikki, ja nyt Loviisassa kentällä alussa (varsinkin kun oli enemmän porukkaa), mutta nyt en saa sitä leikkimään. Tuntuu hassulta edes "yrittää" saada se leikkimään, kun normaalisti ei tarvi kuin ottaa lelu käteen, niin pieni porokoira on siinä kiinni.

Tutkiskelin netistä (varmin tietolähde ikinä), niin ajattelin yrittää vapauttaa Pyryä namietsinnällä, mikä on hirmuhauskaa Pyryn mielestä, ja naksuttelen lelusta kiinnostumista, koska naksuttelu yleensä tekee Pyryn vapaantuneeksi ja ainakin pystyn palkitsemaan kaikesta leluun suuntautuvasta mielenkiintoista.

Lisäksi pitää vahvistaa Pyryn oma-aloitteisuutta treenien suhteen, ja siis aktiivisuutta, kun minä olen passiivinen (helpommin sanottu kuin tehty). Sain treenien jälkeen Pyryn leikkimään lenkillä, joten ehkä se paineistuu jotenkin siellä kentällä. Pitää leikkimistäkin alkaa tekemään enemmän (pelkästääN) palkkausmuotona, ja aloittaa helpoista paikoista (kotipiha) ja edetä pikkuhiljaa aina vaikeampaan (lenkki, tokokenttä, kaupan piha jne).

Treeneissä nyt siis tehtiin vähän estehyppyä, luoksetulo tehtiin vähän poispäin kentästä, ettei Pyryn näköpiirissä ollut Purnu ja vähän seuraamista jalkojen välistä mennen, puolenvaihdolla, tekemällä pyörähdyksiä kesken seuraamisen. Kyllä se vähän piti Pyryn mielenkiintoa yllä, mutta ilman leikkimistä draivi puuttuu, ja Pyry ottaa silloin herkimmin itseensä. Tehtiin myös taas pari kertaa jäävät ja ihan hyvin. Tein taas erikseen paikkamakuuta pienissä erissä, ja sitten tehtiin tällä kertaa Purnun ja toisen koiran kanssa, siten että Purnu ja Pyry olivat vierekkäin. Menin n. 10 metrin päähän, ja pari kertaa kielsin pään kääntämisestä (ja tietty kehuin kontaktista), ja ei se Pyry kyllä välittänyt Purnustakaan. Aika taitava. Muutaman kerran treenatessa ihan vaan, ja yrittäessäni saada sitä leikkimään, niin Pyry turhaantui, ja alkoi useammankin kerran haukkumaan mulle. Huomaa että jotain teen väärin.

Se on vähän harmi, että kun treeneissä on enemmän uroksia paikalla samaan aikaan treenaamassa, niin en vain uskalla ottaa vauhtiluoksetuloja, noutoa tai ruutua, koska siinä välimatka kasvaa tai Pyryn liike on poispäin minusta, niin vielä en ole varma etteikö Pyry päätä lähteä muualle. Näitä asioita olisi kiva treenata, kun sillä saa Pyryyn enemmän virettä ja vauhtia. Hassua kyllä, niin mitä enemmän porukkaa, sitä paremmin Pyry keskittyy ja ilmeisesti leikkiikin.

Kuitenkin pitäisi nyt saada vältettyä treenaamista huonolla vireellä, koska se vain vahvistaa huonoa virettä. Pitää vain nyt saada keksittyä miten se leikkiminen saadaan vahvistettua, jotta saadaan vahvistettua aina treenaamista hyvällä vireellä ja motivoituneena. Ei ole mitään järkeä treenata ryhmätreeneissä, jos Pyry oppii vain tekemään kaiken matalassa vireessä. 

Viikon ekat tokotreenit

Tällä viikolla on kolmet tokotreenit, pitää yrittää pitää mahdollisimman lyhyenä, että motivaatio pysyy. Lauantaina sitten nähdään että suostuuko Pyry tekemään jotain Elina Niemen tokopäivässä. Olen tilannut H&M:stä sellaisen retkipeitteen, ja olisi kiva jos se ehtisi tulemaan tällä viikolla, niin vois siinä sitten hengailla (jos ei sada). Heh, lisäksi tilasin tänään uuden hihnan ja uudet treeniliivit vanhojen tilalle. Vanhoja liivejä on hyvä käyttää talvella kun sinne alle mahtuu talvitakkikin, mutta halusin liivit jotka on kesällä paremman istuvat.

Tehtiin ennen treenejä noutokapulan pitoharjoituksia, siis ihan innostin ottamaan kapulaa suuhun ja kantamaan sitä ja sitten palkkasin kun kapula pysyi suussa. Jätin kapulan siihen nurmikolle, ja tehtiin vähän keppejä ja hyppyjä, niin Pyry innostui niin paljon, että otti itse kapulan suuhunsa ja hyppäsi rengasesteen innoissaan kapulan kanssa. Olen varmaan tehnyt jotakin oikein, kun oikein innostui kapulasta :)

Tänään meitä oli kaksi treenaamassa, ja sitten edellisen ryhmän kouluttaja Sari jäi avustamaan mua Pyryn kanssa alussa. Tehtiin Pyryn kanssa vauhtiluoksetuloja aluksi. Sari piti kiinni ja minä juoksin ja kutsuin. Kerran tehtiin suoraan, ja sitten tehtiin siten että mä katosin kulman taakse ja kutsuin kesken matkaa. Silloin Pyryllä tuli enemmän intoa lähteä perään. Viimeiseksi tehtiin siten, että juoksin kulman taakse, ja vasta siellä kutsuin. Tuli aivan mahtavaa vauhtia. Saatiin samalla vähän virettä nostettua tällä.

Tehtiin oikeastaan tässä vaiheessa paikallamakuu yksinään, kun kävin hakemassa lisää lautoja estehyppyyn ja  hain kuppia palkkaamista varten.

Oli vaan niin kuuma, vaikka treenattiin vasta seiskalta, niin taukoja joutui pitämään paljon eikä montaa toistoa voinut tehdä. Sitten tehtiin kuppipalkalla estehyppyä muutaman kerran, ja sitten viimeisen kerran ilman kuppia ns. kokeenomaisena. Tällä kertaa meni just sopivan pitkälle ja aika keskelle vielä. Tehtiin kerran liikkeestä makuu ja seisominen, aika hienosti, ja molemmat todella suoraan (makuu on mennyt vähän viime kerralla vinoon). Sitten viimeiseksi vähän seuraamista pujottelulla jalkojen välistä ja muutaman kerran mahtui väliin hyppykin. Jaksoi muuten aika pitkän seuraamisen ihan huomaamatta.

Aivan kivat treenit, joten tämä tarkoittaa että ensi kerralla menee tosi huonosti. Osalta vaikuttaa kyllä Purnun pyreneittenpaimenkoiran läsnäolo (kun se tulee keskiviikkona Sarin kanssa), kun en voi olla ihan rento, kun en voi luottaa siihen ettei Pyry vapaana lähtisi jossain vaiheessa yllättäen sen luo. Vaikka Sari sanoi, ettei sillä ole väliä ja Purnu sen kestää ja sitten erotetaan koirat vaan, mutta en kyllä halua yhtään vahvistaa Pyryn toisten urosten pöllytyshaluja, vaikkei se sitä ole yrittänytkään sen yhden kerran jälkeen.

Ens treenikerta pitää olla vähän suunniteltu, ja pitää pysyä positiivisena ja vaan vahvistaa oikeaa käytöstä, sillä se parhaiten unohtaa kaikki muut uhoilut. Tietty paikallamakuussa pitää kieltää jos yrittää ottaa kontaktia toisiin koiriin. Ja ens kerralla todennäköisesti Purnu ja Pyry saa ottaa pitkästä aikaa vierekkäin ryhmäpaikallaolon, jotta saa vahvistettua sitä paikallaoloa uroskoirankin vieressä, kun eräs toinen meidän ryhmästä ei uskalla päästä omaa urostansa Pyryn viereen, kun pelkää että Pyry saattaisi lähteä sen uroksen luo. Ymmärrän kyllä, vaikka Pyry ei olekan oikeastaan siitä uroksesta (valkkari) provosoitunutkaan koskaan, muuta kuin jos ihan nokatusten joutuu. Mutta toisaalta lähtihän se myös leikatun uroksen luo vain haistelemaan silloin pääsiäisenä paikallamakuusta. Mutta nyt sitä tässä vahvistetaankin, paikallamakuuta joka tilanteessa, mihinkään ja kenenkään luo ei paikallamakuusta enää mennä.

Ihan jees, toivotaan että ei herpaannuta keskiviikkona.

Agia ja jälkeä

Torstaina oli agitreenit, ja johtuen osallistujien puutteesta (meitä oli vain kaksi + kouluttaja), niin ei tehtykään sitä suunniteltua pitkää vauhtirataa, vaan tehtiin sitten sellainen vähän kaiken opitun soveltamisrata. Eli siihen saatiin mahdutettua suunnan merkkaamista esteellä valssilla tai ilman, sylikäännöstä, välistävetoa (sitä nyt ei ole vielä ollutkaan näitten tekniikkatreenien aikana, vaikka tosin kyllä muissa treeneissä on sitä tullut tehtyä), pimeitä putkikulmia, takaakiertoa.

Tässä rata:

2-esteelle putkeen piti tehdä sylikäännöksellä, 3-esteellä piti merkata suunnan muutos, keppejä vain harjoiteltiin erikseen. 5-esteeltä 6-esteelle tuli välistäveto ja A-esteellä piti vaihtaa puolta. Ja 9-esteelle putkeen joko valssaten tai takaa heittäen. Tein valssaten koska justjajust ehdin. Muuten oli aika helppo rata.

Tällä kertaa otin mukaan kuppipalkan joidenkin esteiden jälkeen. Meni ihan hienosti, tehtiin aika lyhyissä pätkissä, eikä kerrattu kuin enintään kerran tai kaksi jotain kohtaa, ja jatkettiin. Mun piti muistaa vaan että esimerkiksi putkelta odottaessa koiraa en saa mennä edeltä, vaan mun pitää juosta Pyryn kanssa siitä putkelta seuraavalle esteelle sen vuoksi, että itse olen liikkeessä enkä pysähtyneenä jonkun esteen luona kun koira tulee putkesta. Hyvin muistin alusta asti ja meni ihan mallikkaasti. 3-esteellä Pyry kääntyi hyvin, mutta kepeille en saanut itseäni valssattua tarpeeksi ajoissa. 

Välistäveto 5-6 esteillä meni hienosti, kerran Pyry meinasi ennakoida 6-esteen takaakiertoa, mutta toisella kerralla tuli hyvin välistä, kun selkeämmin näytin kädellä ja kutsuin oikeassa kohtaa. Pimeä putkikulma 9-esteellä oli aivan mahtava, meni ihan nappii. Ja loppurata oli ihan jees, paitsi ekalla kerralla kun laitettiin 12-esteen taakse kuppipalkka, niin tokalla kerralla Pyry jäi just siihen kohtaan etsimään sitä kuppia uudelleen.

Keinulla en sano muuta kuin keinu, ja Pyry itse menee sen itsenäisesti. Loppua kohti Pyry alkoi hyytymään selkeästi vaikka tehtiinkin lyhyitä treenejä, kun vaan oli niin kuuma. Harmi vaan otettiin videota, niin se on just siitä lopusta kun alkoi voimat loppumaan. Hyytymisen huomasi lopussa, kun Pyry pamautti ihmeellisesti hyppyesteelläkin, että se melkein kaatui.

Treenit oli hyvät, ja kouluttaja sanoi että näkee kyllä että ollaan tehty töitä motivaation eteen paljon. Silti vauhti ei ole vieläkään lähellekkään sama kuin viime syksynä, mutta se motivaatio on kyllä tärkeämpi tällä hetkellä. Siinä vaiheessa vauhtiakin tulee, kun Pyry pääsee suorittamaan kerralla pysähtelemättä kokonaisia ratoja. Lopuksi tehtiin vielä putki - hyppy - A-este, jotta jäi hyvään fiilikseen treenit. Pyry kun tykkää juurikin A-esteestä, puomista ja renkaasta todella paljon, joten niitä on hyvä käyttää.

Perjantaina käytiin vielä jäljestämässä ihmistä, ja oli ihanteellinen ilma. Oli vähän sadetta ilmassa ja aika viileää. Pyrylle tehtiin sellainen 750m pitkä jälki, jossa oli kaksi kulmaa, ja alussa hämäyksenä toiselle tehty laahausjälki. Alku oli sellaista metsäpolkua, ja sitten ekan kulman jälkeen mentiin metsään. Ekassa kulmassa Pyry menikin ihmeekseni suoraan eikä kääntynyt. Mietin kyllä että miten se menikin niin ohi, ja käskettiin Pyry pois sieltä. No, kuultiin sitten myöhemmin että se jäljen tekijä oli mennyt aluksi suoraan haahuilemaan, ja palannut takaisin, ja sitten laittanut merkit ja lähtenyt metsään. Eli Pyry meni aivan oikein jäljen. Sitten uudestaan käännöksen jälkeen Pyry meinasi lähteä samaan suuntaan kuin ekalla kerralla, mutta siellä oli juuri ennen meitä ollut valkohäntäpeuroja, joita tää jäljentekijä oli pelästynyt, ja voi olla että kun tuuli jonkin verran, niin Pyry otti ilmavainua siitä jäljentekijästä siitä sivusta. Lopulta sitten päästiin oikeille raiteille, ja Pyry meni kuin juna kulmat ja ihminen löytyi aika nopeasti. 

Pyry kyllä tykkää jäljestä, heti kun se autossa tajusi että nyt mennään tekee jälkeä, niin se oli ihan innoissaan ja vinkui että pitäisi päästä jo. No ens perjantaina on seuraavan kerran jälkitreenit.

Eilen Pyry pääsikin mökille Vertin kanssa riehumaan ja käytiin metsässä kävelylläkin. Siellä Pyry sai yllätettyä  pesältä joko naarasmetson tai teeren ja lähti sen perään jahtaamaan. Lopulta sain Pyryn pois sen linnun kimpusta (se lensi läheiseen puuhun) ja Pyry lähti paikkaan mistä sen äkkäsi, ja sieltähän tosiaan löytyi pesä ja munat. Harmillisesti pesä oli jo tosi lähellä mökkiä, ja joku kerta koirat voi ominensa löytää sen pesän. Toivotaan nyt kuitenkin että se lintu ei hylännyt pesäänsä.

Ensi viikolla on sitten maanantaina ja keskiviikkona tokoa, torstaina agia, perjantaina jälkeä ja lauantaina on taas Elina Niemen tokokoulutuspäivä. Yritin vähän luistaa tuosta tokokoulutuspäivästä kun vähän junnataan nyt paikallaan tuon motivaation kanssa ja töitä saa tehdä aika paljon. Vähän tekisi mieli laittaa toko vähäksi aikaa tauolle, että saadaan kerättyä motivaatiota enemmän sen tekemiseen.

Se hemmetin toko.. tarvitaan ohjaajan oppimista..

Tän tokon kanssa on kyllä niin vuoristorataa että.. tänään meidän treenit meni niin penkin alle. Tai siis tuli onnistumisia, mutta tuli niin ihme jutuissa virheitä, että ei oo tosikaan.

Vaikuttaa siltä, että meidän kannattaa just ennen treenejä tehdä sellainen tunnin lenkki, ainakin viimeeksi sellaisen jälkeen vire oli tosi hyvä, joten Pyry ehtii rentoutumaan lenkillä tms. Nyt ei tehty lenkkiä... Itsellekin se rentoutuminen olis varmasti tehnyt hyvää :/

Vaikka Pyry kyllä leikki, niin en saanut sitä sellaiseen kunnolliseen vireeseen, en tiedä johtuko lämmöstä, mutta varmaan johtui minustakin. Ja alussa jouduin aika tiukasti kieltämään yhden uroksen katsomisesta, mutta yleensä se kieltäminen ei ole vaikuttanut hirveästi vireeseen.

Alussa Pyry kyllä seurasi, mutta kontakti oli kadonnut. Jonkin ajan kuluttua kontaktikin löytyi, mutta maahanmeno seuraamisessa ei vaan onnistunut, se jäi aina seisomaan! Kävin kokeilemassa kentän viereisellä tiellä, niin siellä kontaktia tuli, ja maahan meni ihan jees liikkeestä, joten se ilmeisesti paineistui kentällä tai sitten otti liikaa häiriötä taas Purnusta (joka muuten ei ollut viimeeksi paikalla treenaamassa). Mutta kentällä ei kyllä maahan meinannut millään mennä liikkeestä. No seisominen liikkeestä (yllättäen...) onnistui täydellisesti. Seuraaminen ei ollut mitään hyvää (onneksi aina oikeapaikkaista) mutta muuten innotonta. Ja pahin mitä tein, oli että turhauduin tosi paljon kun tää laamaili, joten lisää oli luvassa. Tosin välillä skarppas aika hyvin kontaktissa vaikka vähän ärsyynnyinkin.

Paikallamakuu oli todella hieno, tosi ryhdikäs ja kontakti minuun kokoajan. Treenasin Pyryn kanssa ennen ryhmäpaikallaoloa taas lyhyitä omia paikallamakuita.

Hyppy oli hyvä ekoilla kerroilla. Sen jälkeen tein vielä namikupin kanssa eteen lähetystä, mutta tämän namikupin jälkeen Pyry oudosti meni normi hyppyliikkeessä turhan sivuun taas. Ei tämä siis kokeenomaisena haittaa alokasluokassa, mutta haluisin sen keskemmälle, ja kauemmas esteestä.

Suurin ongelma varmasti näissä treeneissä olin minä. Mulla jotenkin meni hermot hirveän helposti, enkä varmaan ollut valmistautunut kunnolla. Ja jankattiin liikaa aina yhtä juttua, eikä ollut tarpeeksi vaihtelua. Ärsyttää kyllä todella paljon että en saa pidettyä itseäni kurissa, vaan sitten tulee ärähdeltyä koiralle, mikä taas ei auta pätkääkään. Varsinkin kun treenikenttä pitäisi olla kivoin paikka ikinä koiralle.

Tästä on hyvä jatkaa. Ollaan kaupungilla lenkkeillessä pyritty leikkimään välillä, kaupan pihoilla jne. Nyt vaan pitäisi parantaa edelleen omaa asennetta, suunnitelmallisuutta, motivaatiota, leikkimistä eri paikoissa, viretasoa, aktiivista palkkaustapaa.. töitä on. Vähän toivon että ensi viikon Elina Niemen koulutukseen joku haluaisi tulla mun tilalle, kun meillä on niin paljon vielä töitä tän kaiken kanssa.

Viikon treenit

Tiistaina 7.5. Nina Mannerin agitreenit

Vähänkö jännitin treenejä. Sitten treenipaikalla tajusin, että meidän pitää itse miettiä ja käydä läpi rataa, ja sitten tarvittaessa kysellä apuja eri kohtien ohjaustyyleihin! Kun kouluttaja kysyi että mihinkä kohtaan tarvisin apua, niin vastaushan oli KAIKKIIN KOHTIIN! 

Tässä on rata:

Olihan tuo haastava muistaa, mutta pikkuhiljaa siinä odotellessa sain mietittyä radan aika hyvin.

Eka tehtiin esteet 1-5. Vitosesteelle takaakierrossa mun oma linja meni liikaa putkelle päin, jonka vuoksi Pyrykin oli menossa putkelle. Kun korjasin oman linjani esteen siivekkeelle, niin Pyrykin tuli hienosti takaa.

Kepit mentiin ihan omana treeninä.

Esteellä 7 piti "pyörittää" koira pituudelle. Ja oli hirveän tarkkaa se, että kun koira oli hyppäämässä esteelle, niin itse piti olla jo pyörähtämässä toiseen suuntaan, jotta koira kääntyy jo esteellä. Pituusesteellä lisäksi piti sitten tehdä valssia jo siinä vaiheessa kun koira on hyppäämässä pituudelle, jotta koira kääntyy jo siellä takaisin päin. Muutaman kerran jälkeen alkoi omakin liikkuminen olemaan parempaa, eikä töksähtelevää. 10-esteellä pitikin sitten tehdä takaakierto saksalaisella. Ja se omien jalkojen suunta oli tärkeä, jotta koirakin tiesi suunnan. Lopulta kun olin tietoinen omien käsieni ohjauspaikoista, niin meni hienosti. Pyry todella osaa ihan mitä vaan, kun itse teen oikein.

Seuraava pätkä olikin paras pätkä meille. 10-esteeltä suoraa matkaa aina putkelle, ja putkelta vastaanotto esteen takaa ja hienosti suoraan 15-esteen kohdalla vaan juosten, mutta takaa kädellä ohjaten muurille, ja mentiin mahtavasti esteelle 21 asti.

Sitten tulikin pitkä odotus Pyrylle (tai useamminkin tuli) kun kouluttaja kertoi ohjaustapoja yms, ja se tappoi ihan täysin Pyryn fiiliksen, samoin myös kun muutaman kerran otettiin toistoja tietyillä esteillä, ja lopulta Pyryä  ei kiinnostanut enää esteet ollenkaan ja rupesi hidastelemaan ja haistelemaan maata. 

Sitten loppuaika puhuttiinkin motivaatiosta, asenteesta ja vireestä ja mitä kaikkea voisin tehdä sille. Pyrylle ei sovi ollenkaan mikään odottelu, no ehkä enintään minuutin verran mutta ei yhtään enempää. Tämä tarkoittaa että radat ja ohjaukset on mietittävä tarkkaan etukäteen, ja sitten kouluttajan kanssa ei todellakaan siinä välissä keskutella pitkään. Tämähän ei ollut ongelma syksyllä, kun vaan tehtiin aika helppoja ratoja, mutta nyt kun ohjauksia pitää näissä tekniikkatreeneissä miettiä pidempään (kun radat on mulle vaikeampia), niin ongelma tulee. Onneksi ihan lopuksi sain Pyryn innostumaan yhdestä esteestä, ja sitten tehtiin rengas ja puomi ja päästiin tälleen lopettamaan mukavasti treenit.

Saatiin kehuja siitä että Pyry kyllä ohjautuu just niin kuin minä ohjaan, ihan minne vaan. Ja olen kyllä huomannut että hyvässä vireessä meillä menee tosi mahtavasti. Eli suurin työ tällä hetkellä on motivaation palauttamisessa. Samoin saa harjoitella sitä leikkimistä taas enemmän.

Tällaisia ohjeita saatiin:

• Namikuppi käyttöön. Ensin treenataan sitä, että Pyryn pitää mennä ohjausten mukaan, ja luvan kanssa kupille (varsinkin kun namikuppia on käytetty niin pitkään vaan eteen lähettämisessä)
• Namikupin voi sijoittaa aina vaihtelevasti jonkun pätkän viimeisen esteen taakse, tai pois radalta.
• 1-2-3 -treeniä. Innostetaan namikupille kuiskaamalla 1-2-3 vähän pitäen kiinni, ja lopulta voidaan radalle lähettämisessä käyttää 1-2-3 treeniä
• Tekniikkatreeniä pitää tehdä myös, mutta myös (mulle) helppoja treenejä, missä voidaan vaan mennä eikä tarvi miettiä ohjauksia jne.

Olen tyytyväinen että menin tähän koulutukseen, vaikka mun keskittymiskyvylle ja Pyryn motivaatiolle ei ollut mitään parhainta, mutta saatiin hyviä vinkkejä, ja tosiaan opin paljon lisää eri ohjauksista ja varsinkin saksalaisesta. Olin tosin aika maassa noitten treenien jälkeen kun ekan kerran ikinä Pyry lopussa kieltäytyi tekemästä pitkän odottamisen jälkeen, ja kuinka olin onnistunut tappamaan koirani motivaation jopa agilityssä ja mietin että pitäisikö lopettaa kaikki harrastaminen, kun onnistun pilaamaan aina kaiken..

Keskiviikkona pidettiin "vapaapäivä", eikä menty Porvooseen mätsäriin eikä tokotreeneihin, vaan käytiin Pyryn kanssa ekaa kertaa tänä keväänä pyöräilemässä ja aksattiin vähän kotiesteillä ja harjoiteltiin namikupin käyttöä muutaman esteen ohjauksella. Taisi olla tarpeen, ja sain kerättyä taas varmuutta torstain treeneihin.

Torstai 9.5. Tekniikkatreenit: Pimeät putkikulmat

Tänään oli sitten helatorstai ja käytiin vähän metsässäkin kävelemässä. Just olin leikittämässä Pyryä (vapaana) kun meitä kohti tuli metsäpolulla kaksi jänistä. Onneksi olin leikittämässä Pyryä, ja sain nopeasti Pyryn kiinni ennen kuin se ehti edes huomaamaan. Ja kun Pyry huomasi, niin se alkoi murisemaan tietenkin kun puput vaan tuli kohti. Vasta kun Pyry alkoi haukkumaan, niin hiffasivat vaihtaa suuntaa metsään. Ihme pupuja.

Tänään ja eilen oli kyllä niin kuuma, ja Pyryllä on ihan täysi pohjavilla vielä, vaikka sitä olen tässä pariin otteeseen harjaillutkin. Ja Pyrykin kyllä väsyy helpommin, kun ei ole tottunut vielä tähän lämpöön.

Tänään aksatreeneissä oli siis tavoitteena treenata pimeitä putkikulmia, lisäksi Pyryn kanssa oli tavoitteena saada nopeat treenit ilman odotteluita ja ihmettelyitä ja saada se jälleen hyvään fiilikseen treeneistä. Sainkin Pyryn yllättävän hyvin leikkimään siinä kentän laidalla, mikä on ollut aika työn takana.

Tässä rata:

Putkiin oli parikin tapaa lähettää, ja molempia kokeiltiin. Eka tapa oli siis valssata putkea kohti ja heittää koira sisään, ja toinen tapa oli suoraan takaa lähettäminen toisella kädellä, ja menosuunnan puoleisella kädellä ns. vetää koira putkeen takaa. Ihan siistiä, Pyry meni molemmilla tavoilla hienosti. Ekan putken jälkeen piti olla aika tarkkaan vastaanottamassa siten, että koira ehtii ottamaan kaarroksen seuraavalle esteelle. Seuraavan putken jälkeiselle esteelle piti vähän odottaa koiraa, jotta ei itse yritä mennä liikaa 6-esteelle, vaan parempi oli lähteä koiran kanssa etenemään. 

Keppejä tehtiin verkoilla, jotta ne pystyi tekemään osana rataa sujuvasti.

Loppurata esteeltä 12 eteenpäin oli vauhtirataa, ja siinä Pyryn kanssa menee parhaiten siten, että vähän niinkuin vedätän Pyryä, tai juoksen vaan vauhdilla Pyryn vierellä tai vähän edellä. Ja se meni hienosti. 

Lisäksi tehtiin vähän sellaista summittaista rataa, missä Pyry lähti putkeen 5-kohdasta ja sitten kutsuin sen radan ekalle esteelle täysillä taakse päin. Ja tein myös samasta putkesta saman mutta sitten kutsuin (vielä kun Pyry oli putkessa) suoraan esteelle 3 täysillä, ja kuulemma tuli tosi mahtava putkijarru. Ei tullut mitään kaarrosta putken kohdalla, vaan suoraan suulta täysiä mun luo. Ja tehtiin sellaista hömppävauhtitreeniä jota ennen haukutin Pyryä pikkaisen, että vire nousee.

Jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä, ja sain Pyrylle intoa ja vauhtia takaisin näissä treeneissä, ja oli kyllä mahtavaa. Ja taas sai todeta että Pyry menee kaikki putkikulmat ihan tosta noin vain, eikä niitä tarvi treenata muuta kuin aina joskus muistin virkistämiseksi. Samahan se melkein kaikissa esteissä ja ohjauksissa on, ei tarvi hirveästi treeniä kun Pyry osaa ne (kunhan mä ohjaan oikein), ja voi vaan keskittyä vauhtiin yms. Kouluttajakin sanoi, että oli ihan meidän treenit :)

Tuli tässä kyllä mieleen että meidän tekniikkatreenien alussa ja tietenkin Mannerin treeneissä jännitin tosi paljon, ja se varmasti vaikutti paljon Pyryynkin, mutta myös siihen miten mä käyttäydyin, enkä uskaltanut olla vapautuneempi. Nyt kun olin rennompi tänään, niin heti meni paremmin.

Tää on kyllä niin vuoristorataa näitten toko- ja agilitytreenien kanssa, ja varsinkin ulkopuolisten kouluttajien kanssa meinaa tulla ahdistusta, mutta siitä sitten taas noustaan aina vaan hienommin.

Ensi viikolla onkin ohjaajan vauhti aiheena, eli saa valmistautua juoksemaan.....