Viikon treenit

Tiistaina 7.5. Nina Mannerin agitreenit

Vähänkö jännitin treenejä. Sitten treenipaikalla tajusin, että meidän pitää itse miettiä ja käydä läpi rataa, ja sitten tarvittaessa kysellä apuja eri kohtien ohjaustyyleihin! Kun kouluttaja kysyi että mihinkä kohtaan tarvisin apua, niin vastaushan oli KAIKKIIN KOHTIIN! 

Tässä on rata:

Olihan tuo haastava muistaa, mutta pikkuhiljaa siinä odotellessa sain mietittyä radan aika hyvin.

Eka tehtiin esteet 1-5. Vitosesteelle takaakierrossa mun oma linja meni liikaa putkelle päin, jonka vuoksi Pyrykin oli menossa putkelle. Kun korjasin oman linjani esteen siivekkeelle, niin Pyrykin tuli hienosti takaa.

Kepit mentiin ihan omana treeninä.

Esteellä 7 piti "pyörittää" koira pituudelle. Ja oli hirveän tarkkaa se, että kun koira oli hyppäämässä esteelle, niin itse piti olla jo pyörähtämässä toiseen suuntaan, jotta koira kääntyy jo esteellä. Pituusesteellä lisäksi piti sitten tehdä valssia jo siinä vaiheessa kun koira on hyppäämässä pituudelle, jotta koira kääntyy jo siellä takaisin päin. Muutaman kerran jälkeen alkoi omakin liikkuminen olemaan parempaa, eikä töksähtelevää. 10-esteellä pitikin sitten tehdä takaakierto saksalaisella. Ja se omien jalkojen suunta oli tärkeä, jotta koirakin tiesi suunnan. Lopulta kun olin tietoinen omien käsieni ohjauspaikoista, niin meni hienosti. Pyry todella osaa ihan mitä vaan, kun itse teen oikein.

Seuraava pätkä olikin paras pätkä meille. 10-esteeltä suoraa matkaa aina putkelle, ja putkelta vastaanotto esteen takaa ja hienosti suoraan 15-esteen kohdalla vaan juosten, mutta takaa kädellä ohjaten muurille, ja mentiin mahtavasti esteelle 21 asti.

Sitten tulikin pitkä odotus Pyrylle (tai useamminkin tuli) kun kouluttaja kertoi ohjaustapoja yms, ja se tappoi ihan täysin Pyryn fiiliksen, samoin myös kun muutaman kerran otettiin toistoja tietyillä esteillä, ja lopulta Pyryä  ei kiinnostanut enää esteet ollenkaan ja rupesi hidastelemaan ja haistelemaan maata. 

Sitten loppuaika puhuttiinkin motivaatiosta, asenteesta ja vireestä ja mitä kaikkea voisin tehdä sille. Pyrylle ei sovi ollenkaan mikään odottelu, no ehkä enintään minuutin verran mutta ei yhtään enempää. Tämä tarkoittaa että radat ja ohjaukset on mietittävä tarkkaan etukäteen, ja sitten kouluttajan kanssa ei todellakaan siinä välissä keskutella pitkään. Tämähän ei ollut ongelma syksyllä, kun vaan tehtiin aika helppoja ratoja, mutta nyt kun ohjauksia pitää näissä tekniikkatreeneissä miettiä pidempään (kun radat on mulle vaikeampia), niin ongelma tulee. Onneksi ihan lopuksi sain Pyryn innostumaan yhdestä esteestä, ja sitten tehtiin rengas ja puomi ja päästiin tälleen lopettamaan mukavasti treenit.

Saatiin kehuja siitä että Pyry kyllä ohjautuu just niin kuin minä ohjaan, ihan minne vaan. Ja olen kyllä huomannut että hyvässä vireessä meillä menee tosi mahtavasti. Eli suurin työ tällä hetkellä on motivaation palauttamisessa. Samoin saa harjoitella sitä leikkimistä taas enemmän.

Tällaisia ohjeita saatiin:

• Namikuppi käyttöön. Ensin treenataan sitä, että Pyryn pitää mennä ohjausten mukaan, ja luvan kanssa kupille (varsinkin kun namikuppia on käytetty niin pitkään vaan eteen lähettämisessä)
• Namikupin voi sijoittaa aina vaihtelevasti jonkun pätkän viimeisen esteen taakse, tai pois radalta.
• 1-2-3 -treeniä. Innostetaan namikupille kuiskaamalla 1-2-3 vähän pitäen kiinni, ja lopulta voidaan radalle lähettämisessä käyttää 1-2-3 treeniä
• Tekniikkatreeniä pitää tehdä myös, mutta myös (mulle) helppoja treenejä, missä voidaan vaan mennä eikä tarvi miettiä ohjauksia jne.

Olen tyytyväinen että menin tähän koulutukseen, vaikka mun keskittymiskyvylle ja Pyryn motivaatiolle ei ollut mitään parhainta, mutta saatiin hyviä vinkkejä, ja tosiaan opin paljon lisää eri ohjauksista ja varsinkin saksalaisesta. Olin tosin aika maassa noitten treenien jälkeen kun ekan kerran ikinä Pyry lopussa kieltäytyi tekemästä pitkän odottamisen jälkeen, ja kuinka olin onnistunut tappamaan koirani motivaation jopa agilityssä ja mietin että pitäisikö lopettaa kaikki harrastaminen, kun onnistun pilaamaan aina kaiken..

Keskiviikkona pidettiin "vapaapäivä", eikä menty Porvooseen mätsäriin eikä tokotreeneihin, vaan käytiin Pyryn kanssa ekaa kertaa tänä keväänä pyöräilemässä ja aksattiin vähän kotiesteillä ja harjoiteltiin namikupin käyttöä muutaman esteen ohjauksella. Taisi olla tarpeen, ja sain kerättyä taas varmuutta torstain treeneihin.

Torstai 9.5. Tekniikkatreenit: Pimeät putkikulmat

Tänään oli sitten helatorstai ja käytiin vähän metsässäkin kävelemässä. Just olin leikittämässä Pyryä (vapaana) kun meitä kohti tuli metsäpolulla kaksi jänistä. Onneksi olin leikittämässä Pyryä, ja sain nopeasti Pyryn kiinni ennen kuin se ehti edes huomaamaan. Ja kun Pyry huomasi, niin se alkoi murisemaan tietenkin kun puput vaan tuli kohti. Vasta kun Pyry alkoi haukkumaan, niin hiffasivat vaihtaa suuntaa metsään. Ihme pupuja.

Tänään ja eilen oli kyllä niin kuuma, ja Pyryllä on ihan täysi pohjavilla vielä, vaikka sitä olen tässä pariin otteeseen harjaillutkin. Ja Pyrykin kyllä väsyy helpommin, kun ei ole tottunut vielä tähän lämpöön.

Tänään aksatreeneissä oli siis tavoitteena treenata pimeitä putkikulmia, lisäksi Pyryn kanssa oli tavoitteena saada nopeat treenit ilman odotteluita ja ihmettelyitä ja saada se jälleen hyvään fiilikseen treeneistä. Sainkin Pyryn yllättävän hyvin leikkimään siinä kentän laidalla, mikä on ollut aika työn takana.

Tässä rata:

Putkiin oli parikin tapaa lähettää, ja molempia kokeiltiin. Eka tapa oli siis valssata putkea kohti ja heittää koira sisään, ja toinen tapa oli suoraan takaa lähettäminen toisella kädellä, ja menosuunnan puoleisella kädellä ns. vetää koira putkeen takaa. Ihan siistiä, Pyry meni molemmilla tavoilla hienosti. Ekan putken jälkeen piti olla aika tarkkaan vastaanottamassa siten, että koira ehtii ottamaan kaarroksen seuraavalle esteelle. Seuraavan putken jälkeiselle esteelle piti vähän odottaa koiraa, jotta ei itse yritä mennä liikaa 6-esteelle, vaan parempi oli lähteä koiran kanssa etenemään. 

Keppejä tehtiin verkoilla, jotta ne pystyi tekemään osana rataa sujuvasti.

Loppurata esteeltä 12 eteenpäin oli vauhtirataa, ja siinä Pyryn kanssa menee parhaiten siten, että vähän niinkuin vedätän Pyryä, tai juoksen vaan vauhdilla Pyryn vierellä tai vähän edellä. Ja se meni hienosti. 

Lisäksi tehtiin vähän sellaista summittaista rataa, missä Pyry lähti putkeen 5-kohdasta ja sitten kutsuin sen radan ekalle esteelle täysillä taakse päin. Ja tein myös samasta putkesta saman mutta sitten kutsuin (vielä kun Pyry oli putkessa) suoraan esteelle 3 täysillä, ja kuulemma tuli tosi mahtava putkijarru. Ei tullut mitään kaarrosta putken kohdalla, vaan suoraan suulta täysiä mun luo. Ja tehtiin sellaista hömppävauhtitreeniä jota ennen haukutin Pyryä pikkaisen, että vire nousee.

Jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä, ja sain Pyrylle intoa ja vauhtia takaisin näissä treeneissä, ja oli kyllä mahtavaa. Ja taas sai todeta että Pyry menee kaikki putkikulmat ihan tosta noin vain, eikä niitä tarvi treenata muuta kuin aina joskus muistin virkistämiseksi. Samahan se melkein kaikissa esteissä ja ohjauksissa on, ei tarvi hirveästi treeniä kun Pyry osaa ne (kunhan mä ohjaan oikein), ja voi vaan keskittyä vauhtiin yms. Kouluttajakin sanoi, että oli ihan meidän treenit :)

Tuli tässä kyllä mieleen että meidän tekniikkatreenien alussa ja tietenkin Mannerin treeneissä jännitin tosi paljon, ja se varmasti vaikutti paljon Pyryynkin, mutta myös siihen miten mä käyttäydyin, enkä uskaltanut olla vapautuneempi. Nyt kun olin rennompi tänään, niin heti meni paremmin.

Tää on kyllä niin vuoristorataa näitten toko- ja agilitytreenien kanssa, ja varsinkin ulkopuolisten kouluttajien kanssa meinaa tulla ahdistusta, mutta siitä sitten taas noustaan aina vaan hienommin.

Ensi viikolla onkin ohjaajan vauhti aiheena, eli saa valmistautua juoksemaan.....