Tehtiin kaksi kertaa koko rata. Meidän piti nyt itse suunnitella ohjaukset ja käyttää siis niitä ohjauksia mitä ollaan opeteltu treeneissä. Mä en muutamaa kohtaa meinannut millään muistaa, ja muutenkin ajatukset oli vähän muualla. En ehtinyt Pyryä lämmitellä ennen kentällä menoa, joten piti lämmitellä sitten silloin kun muut teki rataa. Jotenkin en ehtinyt yhtään valmistautua meidän ekaan kertaan, joten unohdin kaikki ohjaukset ja radankin suurinpiirtein. Ainoa mikä onnistui mahtavasti, oli päällejuoksu esteillä 16-17. Se sopi Pyrylle hyvin.
Onneksi saatiin tehdä uudelleen rata, niin oli ajatuksetkin mukana. Ohjaukset meni hyvin, tosin esteiden nimet unohdin ja varsinkin ohjausta putkille en saanut sanaa suustani, ettei olisi tarvinut saattaa niin pitkälle. 9-putkelle meni aina väärästä päästä, mutta sitten kun tein valssin 8-esteen jälkeen, niin sain ohjattua oikeaan putken suuhun.
Vähän tuntuu että olisi pitänyt rohkeammin tehdä ohjauksia. Onneksi ei enempää junnattu rataa, koska jotenkin meillä molemmilla oli huono päivä. Mä en oikein jaksanut keskittyä, mutta ei Pyrykään. Se oli jotenkin kanssa muissa maailmoissa lähdössä, joten radan tekeminen meni silleen semi-vauhdilla niin ja näin. Eniten mua ärsyttää tällaisissa radoissa se, että koiraa pitää joissakin kohdin kuljettaa tai sitten itse pitäisi juosta kovempaa. Lisäksi satoi vettä kaatamalla ihan kokoajan. Enkä siis saanut Pyryä millekään tuulelle, se ei suostunut leikkimään, hyvä kun otti namia vastaan.
Tänään tuli tieto, että meidän syksyn jatkoryhmät on omatoimitreenejä. Harmittaa TOSI paljon. Ei se hirveästi auta, jos radat on suunniteltu, jos ei ole kouluttajaa näyttämässä miten ohjaukset pitäisi tehdä. Osaanhan itsekin sen radan väsätä. Nyt sitten pitäisi ilmeisesti yrittää suunnata aikaisemmin ehkä jo elokuussa Kotkaan tai Porvooseen. Todennäköisesti Kotkaan seuraan treeneihin.
Tiistaina käytiin mätsärissä Pyryn ja Vertin kanssa. Ihan vaan harjoitellaksemme niiden yhteistä olemista julkisilla paikoilla. Meni ihan hyvin, ainakin niin kauan kuin Pyry sai olla Vertin turvana. Vertti oli aika innoissaan, ja Pyry ei mielellään olisi päästänyt Verttiä pois silmistään.
Esitin molemmat koirat, ja meidän kehä oli yllättävän nopeasti, niin en kerennyt yhtään harjoittelemaan oikeastaan näiden koirien eroamista. No sen vuoksi sitten Pyry ulisi Vertille joko ollessaan kehässä tai Vertin ollessa kehässä. Pyry sai kuitenkin punaisen nauhan (ehkä liikkeistä tms, koska käytös ei ollut mitään hyvää), ja Vertti sinisen. Verttikin oli niin kiihdyksissä että oli vähän menossa joka suuntaan tapaamaan koiria. Kehien jälkeen käytiin ostamassa makkaraa koirille, jotta jäi hyvä maku suuhun. Olipa siellä toinen porokoirakin, tosin Pyryä en päästänyt tapaamaan, kun siitä olisi sitten seurannut molemmin puolinen konsertti. Ainakin taas totesin tuolla, että Pyryä on tosi vaikea erottaa varsinkin vähän kiihtyneestä kaverikoirasta tuollaisilla paikoilla.
Huomenna mennäänkin Vertin ja Pyryn kanssa Heinolaan liikkumaan retkeilyalueille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti