Kouvolan agikisat

Meni tän viikon treenit aika lailla päin mäntyä, mutta niin meni myös tän viikon kisatkin. Porokoiran kanssa kisaaminen ei vaan ole aina niin mieltäylentävää, varsinkin jos koiran vire ei ole kohdillaan, vaan se tekee sitten kaikenlaista omaa radalla, mutta ei vahingossakaan vauhdilla..

Mä itse olin hyvin toiveikas Pyryn vireen suhteen, kun oli sentään viileätä ja kaikkea, mutta eipä mennyt niin kuin kuvittelin. Normaalisti tähän aikaan vuodesta Pyryllä alkaa olla hyvä vauhti ja into, mutta jostain syystä niitä ei näkynyt näissä kisoissa. Molemmista radoista tuli hyllyt, mikä nyt ei haittaa juurikaan, mutta se Pyryn motivaation puute harmitti todella paljon. Ei meillä aikaisemminkaan ole Kouvolan kisoissa kyllä mennyt hyvin (johtuuko sitten häiriöstä, ulkokentästä, metsästä siinä vieressä vai mistä en tiedä), mutta odotukset oli vähän korkeammalla. Treeneissä on siis jo mennyt paremmin, poislukien viime tiistain treenit missä taidettiin molemmat Pyry ja minä olla aika väsyneitä. En sitten tiedä vaikuttiko kuinka paljon mahdollisesti meidän etsijäkoirakurssin treenit Pyryn jaksamiseen kisoissa.

Harmittipa niin paljon kisat, että taas mietin itsekin (sama mitä olen muutamaan otteeseen kuullut) että miksi en hanki sitä "oikeaa" agilityrotua, vaan pitää lyödä päätä seinään välttämättä. No onhan mulla kyllä Halti, joka kylläkin on myös porokoira, mutta jonka kanssa on kiva treenata agilitya, ja jolla ei ole ihan tuollaisia on/off-päiviä, eikä ole tuulella käyvä niin kuin Pyry.

Ja miksi treenaan ja miksi kisaan Pyryn kanssa, joka on siis hyvinkin tuulella käyvä? Treeneissä useimmiten sillä on (talvisin) hyvä fiilis ja sen kanssa on hauskaa, kunhan pitää treenit lyhyinä. Ja tavoitteena on siirtä se ilo kisoihin, ja silloin kun Pyry on ollut parhaimmillaan, sen kanssa on upea ja helppo kisata. Se on se voima, mikä pistää aina yrittämään Pyryn kanssa uudelleen, vaikka taitaa olla takana enemmän niitä kisoja, joissa Pyry on selkeästi osoittanut, että ei kiinnosta pätkääkään.

Ja harmittaahan se varsinkin, että Pyryn kanssa ei kisata kesäisin sitten ollenkaan, jos edes treenataan, koska motivaatiota ei silloin juurikaan löydy. Mutta sille nyt ei vaan voi mitään ja on tehtävä siitä mitä on, parhainta mitä on, koiran ehdoilla.

Ja takaisin kisoihin.. Odottelut meni ihan hyvin, ja Pyry oli innoissaan, mutta radalla ei sitten niinkään. Ekalla radalla haisteltiin maata, ihmeteltiin A:n harjulla (lähinnä tuomaria), mentiin kepeillä väärästä välistä sisään jne... tämä keppien väärä suorittaminen on ollut viime aikoina tapetilla, ja näköjään sitä oikeaa suorittamistapaa pitää treenata aika paljon, kun on jostain syystä unohtunut. Vähän olen hämmentynyt tästä, kun Pyryllä on ollut suht. vahva keppiosaaminen, varsinkin sen oikean välin hakemisessa

Kepeillä siis tuli 5 virhepistettä, ja 15-putkella väärään päähän (HYL), kun oletin ehtiväni valssiin, kun Pyry oli niin hitaalla päällä. .

Tuomarina Allan Mattsson, 1. agirata:

Tokalla radalla jälleen hengailtiin A-esteellä, mentiin ylihitaasti kepeille, ja kun yritin tsempata niin Pyry tuli kesken pois ja hyppäsi renkaan (HYL), tuli takaisin puomille, ja mentiin loppurata renkaan kautta maaliin. Molemmissa radoissa loppupätkä oli hyvä ja Pyry otti kunnon vauhdin. Mutta miksi sen porokoiran on aina nolattava mut radalla, oi miksi... näin se kyllä on, että jos Pyryä ei kiinnosta, niin sitä ei saa innostumaan enää sitten mitenkään hetsaamalla.

Tuomarina Allan Mattsson, 2. agirata:

Jotain vikaa näissäkin ratapiirustuksissa on, tuntuu että esteitä olisi pitänyt olla 18, mutta sain 19.. mutta siinä ne radat jotakuinkin on.

Jotain "positiivistakin" näistä kisoista jäi, nimittäin aika paljon meidän heikkouksia tuli esiin varsinkin rataantutustumisessa, kun mietin missä voi tulla virheitä. A-esteen varma alastulo ja kontaktipinnan ottaminen onnistuu vaan selkeästi vedättämällä,  samoin puomille kontaktipinnan otto onnistuu tällä hetkellä parhaiten vedättämällä, ja se vedättäminen ei aina onnistu. Juoksukontaktitreeneillä (boksi) pitäisi vahvistaa kontakteja, ennen opeta taas pysäytyskontakteja, jotka eivät oikein ole hyväksi Pyrylle. Myöskin kepit osoittautuivat (tosin osittain vireen takia) hankalaksi väärän sisäänmenon vuoksi sekä neliöesterykelmässä ohjaaminen neliössä sujuvasti. Eli kehityksen aiheita löytyy, ja treenattaavaa aina. Suurin osa virheistä radalla ja esteillä johtuivat huonosta vireestä, mutta petrattavaa silti on.

Vaikka tässä nyt harmittelen meidän kisafiilistä, niin en koe että se on Pyryn syytä, koira on koira, ja aina ei voi tietää mitä radoilla tapahtuu. Pyry oli hyvällä fiiliksellä ennen ratoja, joten enempää en olisi voinut oikein Pyryä viritellä.

Kokeillaan vielä Lahdessa kisoissa ensi lauantaina, siellä on sentään sisähalli, ja vähemmän häiriötä. Jos nyt menee yhtä huonosti kuin Kouvolassa, niin onkin sitten hyvä pitää jonkin aikaa taukoa kisaamisesta, ja katsoa miten treeneissä menee. Vähän kyllä helpottaa sekin, että on mulla Halti myös agikoirana, vaikka sen kisaamismahdollisuuksista ei ole vielä mitään tietoa. Toisaalta haluaisin onnistua myös Pyryn kanssa, varsinkin kun sillä magee vauhti, kun se on oikein motivoitunut.

Tässä on loppukevennykseksi Haltin ja Pyryn leikkivideo...