Mä oon vaan töissäkin hymyillyt typerän näköisenä, kun ajattelen sunnuntaina kisattua agirataa. Siis Pyryllä karkasi mopo tassuista, ja lähti omaa rataa (yhden esteen verran) etenemään! Mä vaan seison typeränä keskellä rataa, ja mietin mitä ihmettä, mutta sitten aloin vaan kannustamaan Pyryä ja ohjasin seuraavaan putkeen ja loppurata vauhdilla loppuun. Pyryn väärälle esteelle lähteminen tietty oli omaa vikaa, kun en ohjannut enää, ja Pyry päätti tehdä omat päätökset. Vähänkö silti olin tyytyväinen pieneen porokoiraan. Se oli niin fiiliksissä että halusi vaan jatkaa rataa, ja vauhti alkoi olla aika kova, vaikka kyseessä oli agilityrata.
Noniin aloitetaan alusta, ekat 2-luokan radat on siis käyty kokeilemassa Kotkassa. Kummastakaan ei ole videota, alan jo olemaan sen verran taikauskoinen, ja uskon että meidän vauhti katoaa maagisesti jos joku ottaa kameran esiin.
Hyppyradan rataantutustumisessa olin epäuskoinen että miten saadaan tämä mentyä puhtaasti, kun keppikulma oli haastava, tai vaihtoehtoisesti kepeiltä seuraavalle esteelle oli haastava (meille) takaaleikkauksineen.
Mutta kaikki meni enemmän kuin täydellisesti ja Pyryllä oli tosi hyvä vauhti (4 m/s), ja saatiin hyppyradalta LUVA ja 2. sija! Rata meni mielestäni aika varmasti, sen keppien jälkeisen takaaleikkauksen jälkeen Pyry vähän pyöri että mihin suuntaan, mutta siitä päästiin nopeasti eteenpäin. Jätin Pyryn seisomaan lähtöön uhkarohkeasti, jolloin pääsi paremmin vauhtiin alussa.
Agirata vaikutti helpommalta, ja olisi varmaan onnistunut, jos en olisi taas tehnyt kesken rataa tehnyt jostain oudosta syystä viime hetken ohjausmuutoksia, ja kämmäsin parissa kohtaa.
Ensinnäkin jätin Pyryn seisomaan, mutta käännyin eteenpäin hetkeksi katsomaan (enkä keskittynyt siis koiraan), ja sieltä se varasti ja tuli kiire esteille. Tästä vielä selvisin viime hetken pelastuksilla, mutta A-esteellä en pyytänyt mitään kontaktia, ja hätäilin A:n jälkeiselle esteelle enkä tehnytkään persjättöä vaan takaaleikkauksen putkelle, jolloin olin auttamattomasti myöhässä ennen puomia persjättöön ja Pyry hyppäsi puomin ylösmenokontaktin yli.
Puomin alasmenokontaktilla en muistanut antaa kontaktikäskyä enkä enää ohjannut kunnolla putkellekaan, ja Pyryllä lähti mopo tassuista, ja eteni 17-esteelle kun multa ei tullut ohjausta, josta sain Pyryn kyllä ohjattua oikealle putkelle, ja puhtaasti vauhdilla loppurata. Vähänkö oli tosi hyvä fiilis tästäkin radasta hylystä huolimatta, varsinkin kun Pyryllä näkyy jo vähän sellaista röyhkeyttä ja itsevarmuutta radoilla mitä toivon porokoiralta. Itseä tietty vähän harmittaa, kun pitikin mennä sähläämään ohjauksissa näinkin sujuvalla radalla, mutta onneksi se sählääminen ei vaikuttanut Pyryn vauhtiin ja motivaatioon. Tästä on mageeta jatkaa!
Maanantain agitreenit
Pyry oli treenin jälkeen vähän kierroksilla, ja halusi mennä uudestaan ja uudestaan radalle, ja hallille. Kävin nopeasti tekemässä pientä rataa hallin toisessa päässä. Mutta kun Pyry alkoi metelöimään hallissakin treenin jälkeen, niin jouduin laittamaan Pyryn lepäämään autoon jäähdyttelylenkin kautta. Vähän luulen että se oli vaan vähän väsynyt tai ei pystynyt oikein keskittymään. Kotonakin illalla se meni vähän kierroksilla ja tarjosi kokoajan jotain lelua leikittäväksi ja sitten vähän rauhoittui, kun piilotettiin sille lelua ja sai tehdä vähän ns. "rauhoittavaa nenätyötä".
Tiistaina porokoiratreffeillä
Käytiin tiistaina Porvoossa lenkillä Hiiri- ja Naali porokoirien kanssa. Naali on jo 8 kk, mutta Pyryn mielestä se on ihan pentu vielä. Naali kyllä niin voimakkaasti mielisteli Pyryä heti alussa, että eihän Pyry sellaista voi ottaa tosissaan urokseksi. Lenkillä ne meni sitten ihan kylki kyljessä. Hiiren kanssa Pyry piti hajurakoa, mutta molemmat olivat tyytyväisiä kun ei nenäkkäin tarvinut olla. Naali meni lähinnä Pyryn ja Hiiren välissä.
Oli jo aika pimeätä niin ei saatu kuvia näistä. Katsotaan jos seuraavalla kerralla sitten (joulukuussa).
Pyry on nyt syksyllä alkanut ottaa enemmän ilmavainua metsässä, kun eläimet kai liikkuu nyt enemmän. Joudun pitämään sitä enemmän kiinni metsässä. Perjantaina se metsälenkillä otti jonkin verran ilmavainua, ja otin sen kiinni. Sitten pitkän aikaa se ei näyttänyt ottavan mitään vainuja, joten päästin sen taas irti, mutta eikös se sieltä metsästä bongannut peuran ja lähti perään. Eka jäin odottamaan ja huutelemaan sitä takaisin, mutta kun haukku alkoi kaikkoamaan metsän siimekseen, niin lähdin perään kävelemään. Onneksi tuli vauhdilla takaisin 10 minuutin päästä, kun ilmeisesti kadotti peuransa (niin kuin se yleensä tuleekin). Opin sitten tässä taas, että kun Pyry ottaa ilmavainua tälleen syksyllä, niin sitten ei vaan päästetä uudelleen irti vaikka kuinka näyttää menevän normaalisti... Ihanaa kun on riistaviettinen koira.. not..
Ensinnäkin jätin Pyryn seisomaan, mutta käännyin eteenpäin hetkeksi katsomaan (enkä keskittynyt siis koiraan), ja sieltä se varasti ja tuli kiire esteille. Tästä vielä selvisin viime hetken pelastuksilla, mutta A-esteellä en pyytänyt mitään kontaktia, ja hätäilin A:n jälkeiselle esteelle enkä tehnytkään persjättöä vaan takaaleikkauksen putkelle, jolloin olin auttamattomasti myöhässä ennen puomia persjättöön ja Pyry hyppäsi puomin ylösmenokontaktin yli.
Puomin alasmenokontaktilla en muistanut antaa kontaktikäskyä enkä enää ohjannut kunnolla putkellekaan, ja Pyryllä lähti mopo tassuista, ja eteni 17-esteelle kun multa ei tullut ohjausta, josta sain Pyryn kyllä ohjattua oikealle putkelle, ja puhtaasti vauhdilla loppurata. Vähänkö oli tosi hyvä fiilis tästäkin radasta hylystä huolimatta, varsinkin kun Pyryllä näkyy jo vähän sellaista röyhkeyttä ja itsevarmuutta radoilla mitä toivon porokoiralta. Itseä tietty vähän harmittaa, kun pitikin mennä sähläämään ohjauksissa näinkin sujuvalla radalla, mutta onneksi se sählääminen ei vaikuttanut Pyryn vauhtiin ja motivaatioon. Tästä on mageeta jatkaa!
Olin niin fiiliksissä agiradankin hyllystä, että palkintojenjaon jälkeen lähdin ilman kisakirjaa, ja piti maanantaina hakea se sieltä hallilta. Palkintojen jaossa tuomari sanoi, että se rata meni tosi hyvin meillä.
Tälleen jälkeenpäin huomasin, että radoilla ei ollut ollenkaan pussia, rengasta eikä keinua. Taitaa olla ekat kisaradat, joilla näitä ei ollut.
Maanantain agitreenit
Maantaina käytiin agitreeneissä, ja saatiin tehdä aika suoraa rataa, ja tehtiin Pyryn kanssa 45cm rimakorkeuksilla.
Ekalla rundilla rytmitysjarrutus tuli liian aikaiseen 10-esteellä, ja Pyry pysähtyi juuri ennen hyppyestettä, ja toinen virhe tuli pussin jälkeisen 15- hyppyesteen jälkeisessä persjätössä, kun Pyry lähtikin ansapuomille. Toisen kerran tein myös tämän persjätöllä ja Pyry tuli kiltisti perässä, mutta olikin kuulolla. Kuitenkin kokeiltiin takaaleikkausta pariin otteeseen (mitä pitäisi treenata todella paljon enemmän) ja se meni hyvin, mutta parhaiten ja sujuvammin meni valssi hyppyesteen jälkeen. Ainoa kökkö asia oli tässä tuo pussi, kun siihen Pyry ei saanut vauhtia, ja tuli vähän hankalasti pussista ulos joka kerta. Tokalla yrittämällä tehtiin puhdas rata, paitsi että toistojen myötä Pyryllä näkyi väsymistä kepeillä (hidasteli osan kepeistä), mutta muuten vauhdilla meni radan.
Pyry oli treenin jälkeen vähän kierroksilla, ja halusi mennä uudestaan ja uudestaan radalle, ja hallille. Kävin nopeasti tekemässä pientä rataa hallin toisessa päässä. Mutta kun Pyry alkoi metelöimään hallissakin treenin jälkeen, niin jouduin laittamaan Pyryn lepäämään autoon jäähdyttelylenkin kautta. Vähän luulen että se oli vaan vähän väsynyt tai ei pystynyt oikein keskittymään. Kotonakin illalla se meni vähän kierroksilla ja tarjosi kokoajan jotain lelua leikittäväksi ja sitten vähän rauhoittui, kun piilotettiin sille lelua ja sai tehdä vähän ns. "rauhoittavaa nenätyötä".
Tiistaina porokoiratreffeillä
Käytiin tiistaina Porvoossa lenkillä Hiiri- ja Naali porokoirien kanssa. Naali on jo 8 kk, mutta Pyryn mielestä se on ihan pentu vielä. Naali kyllä niin voimakkaasti mielisteli Pyryä heti alussa, että eihän Pyry sellaista voi ottaa tosissaan urokseksi. Lenkillä ne meni sitten ihan kylki kyljessä. Hiiren kanssa Pyry piti hajurakoa, mutta molemmat olivat tyytyväisiä kun ei nenäkkäin tarvinut olla. Naali meni lähinnä Pyryn ja Hiiren välissä.
Oli jo aika pimeätä niin ei saatu kuvia näistä. Katsotaan jos seuraavalla kerralla sitten (joulukuussa).
Pyry on nyt syksyllä alkanut ottaa enemmän ilmavainua metsässä, kun eläimet kai liikkuu nyt enemmän. Joudun pitämään sitä enemmän kiinni metsässä. Perjantaina se metsälenkillä otti jonkin verran ilmavainua, ja otin sen kiinni. Sitten pitkän aikaa se ei näyttänyt ottavan mitään vainuja, joten päästin sen taas irti, mutta eikös se sieltä metsästä bongannut peuran ja lähti perään. Eka jäin odottamaan ja huutelemaan sitä takaisin, mutta kun haukku alkoi kaikkoamaan metsän siimekseen, niin lähdin perään kävelemään. Onneksi tuli vauhdilla takaisin 10 minuutin päästä, kun ilmeisesti kadotti peuransa (niin kuin se yleensä tuleekin). Opin sitten tässä taas, että kun Pyry ottaa ilmavainua tälleen syksyllä, niin sitten ei vaan päästetä uudelleen irti vaikka kuinka näyttää menevän normaalisti... Ihanaa kun on riistaviettinen koira.. not..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti