Pätevä porokoira

Viikko sitten kirosin tuon minun ihanan koirani kun piti niin hirveätä mekkalaa koko möllitokon aikana, ja ei edes "osannut" noutaa kapulaa.. no, vähän helpotti tietty noi viikonlopun agilityt, ja eilen tokotreeneissä meni todella hyvin taas.

Käytiin Pyryn kanssa pitkä lenkki ennen treenejä, ja sitten harjoittelin piilopaikkamakuuta siten, että Pyry itsekseen makasi, ja muut hyöri ympärillä. Olin ihan vain jonkun minuutin piilossa parisen kertaa, mutta silti kuulin jotain vinkunaa tokalla kerralla. Tosin just silloin Pyryn takana hillui yks energinen bokseri, joten ihan ymmärrettävää.

Treenien puolvälissä tehtiin ryhmäpaikkamakuu. Jäin aluksi vähäksi aikaa seisomaan 20 metrin päähän. Sitten kävin tokokopin takana piilossa vähän aikaa, eikä vinkunut ja menin takaisin 20 metrin päähän seisomaan. Toisen kerran kun menin piiloon, niin Pyry alkoi vinkumaan. Huikkasin sille vain kopin takaa "hyst", Pyry hiljeni ja oli hiljaa loppuajan - tosin aika nopeasti hiljenemisen jälkeen menin silittelemään Pyryä rauhallisesti ja kehumaan.

Kesällä siis ryhmäpaikkamakuut piilossa onnistui ainakin minuuttiin asti ilman mitään ääntelyä, nyt sitten ääntely meinaa alkaa heti kun menen piiloon. Jotain epävarmuutta aiheuttavaa Pyrylle on varmaan tässä välillä käynyt (henkisesti) kun ei pysty olemaan hiljaa. Teen kyllä tätä treeniä, että olen vähemmän aikaa piilossa, käsken hiljenemään jos se ei ole muuten hirveän levottomassa tilassa, enkä mene heti luokse, vaan odotan vähintään puoli minuuttia vinkumisen jälkeen että menen luokse. Ja kehun rauhallisesti makaamisesta. Tiedostan että Pyry voi saada jo siinä haluamansa huomion, kun sille kommentoin vinkumista, mutta pääasia on katsoa toimiiko tämä. Silloinhan se ei toimi, jos joudun joka kerta kommentoimaan sille vinkumista.

Aluksi tehtiin lyhyesti seuraamista ja meinasi Pyry alkaa vinkua. Kuitenkin vinkuminen loppui heti kun kiristin kävelytahtia, ja Pyry joutui keskittymään enemmän siihen seuraamiseen. Seuraamiseen otin treenikaverin vielä erikseen katsomaan kuinka vinoon taas kävelen. Tällä kertaa strategiana olikin, että itse kävelin tietoisesti vähän oikeaan, etten ainakaan jyrää Pyryä. Ja olin kuulemma kävellyt ihan suoraan! Katsotaan jos tämä parantaa mun kävelyä sitten. Ainakin Pyry seurasi kokoajan tosi ryhdikkäästi ja tiiviisti.

Kaukokäskyt meni tosi hienosti, estehyppy meni tosi hienosti. Molemmissa tein kokonaiset liikkeet, ja sitten tein pilkottuna palkattuna. Lisäksi tein vähän luoksetulon pysäytystä lyhyellä matkalla keskellä kenttää ja lopulta suora luoksetulo sivulle, ja tuli tosi hyvällä vauhdilla. Samoin tein kerran noutoliikkeen kokonaisena, ja Pyry teki aivan täsmällisesti ja innokkaasti sen ja keskellä kenttää, kun muut treenasi ympärillä. Taas tuntui että kaikki onnistui täydellisesti. Nyt tosin oli vain narttuja ja leikattu uros kentällä, joten leikkaamattomat urokset eivät tuoneet hidastavaa häiriötä.

Niin joo, ja aikaisemmin lenkillä Pyry rakastui 1-vuotiaaseen uroskoiraan.. se oli molemminpuolista rakkautta ilmeisesti ensisilmäyksellä. Vähän Pyry ärähti alussa kun Otto liian innokkaasti yritti Pyryä vasten, mutta sitten piti nuohota korvat ja kaikki kun se oli niin ihana. Sai Otto oikeasti kivuta Pyryn etuosaa vasten rauhallisesti ja Pyryä ei haitannut ollenkaan. <3