Onnea vaan valitsemallesi tielle..

Näin minulle todettiin, kun ilmoitin mistä pentueesta olen pentuni hankkimassa.. :D Odotettavissa on siis haasteita ja varmasti opettavaiset pari seuraavaa vuotta

Eli urospentu tulee Sysiväikeen kennelistä Keravalta yhdistelmästä Pihlajamäen Fafnir (Katla) x Tuulenkuun haltiamieli (Niilo).

Tämä yhdistelmä on kutkuttanut jo kesäkuusta lähtien, kun olen varta vasten etsinyt itselleni seuraavaa harrastuskoiraa Pyryn rinnalle. Molemmat vanhemmat ovat toimintakykyisiä, varmoja ja terveitä koiria, joiden pennuilla on hyvät edellytykset aktiiviseen elämään. Molemmat vanhemmat asuvat koiralaumassa, joten ovat sosiaalisia vähintään omalle laumalleen. Molemmilla on vahva turkki sekä voimakas luusto, olematta silti raskaita. Riistaviettiä löytyy, mutta tämän joudun hyväksymään. Molemmat ovat siis terveitä, A-lonkkaisia ja 0-kyynäräisiä, ja varsinkin emän edellisellä pentueella on hyvät terveystulokset ja kaikkien pentujen kanssa harrastetaan aktiivisesti. Tämä on yhdistelmä joka iski heti kaikilta osin.

Pentueen emä on myös Pyryn emä siskopuoli, joten pentu tästä yhdistelmästä tulee olemaan Pyryn serkkupuoli.

Tärkeimmät asiat pentueen valitsemisessa itselläni ovat (kaikki nämä täyttyvät tässä yhdistelmässä):

- vanhempien (ja suvun) terveys

- vanhempien lonkat ja kyynärät sekä silmät tarkistettuna

- vanhemmilla harrastustuloksia ja/tai luonnetestitulokset (löytyy toimintakykyä, taisteluhalua ja vilkkautta)

- vanhemmilla ei ääniherkkyyttä ja ja ovat varmoja, tasapainoisia koiria ja iloisia koiria
- vanhemmilla mielellään rodunomainen voimakas rakenne ja vahva turkki

- vanhemmat ovat vähintään oman lauman kesken sosiaalisia (varsinkin isäkoiran osalta)

- vanhempien jälkeläisnäyttö

- emä asuu kasvattajan luona (ei viedä kesken kaiken omaan kotiinsa)

- pentujen varhaiskasvatukseen panostetaan kasvuaikana (eri alustat yms)

- kasvattaja luovuttaa pennut vähintään 8 viikkoisina

- kasvattajan kanssa ajatukset sopivat yhteen

Eli meille muuttaa neljän viikon päästä, 9-viikon ikäisenä pentueen pienempi - aina iloinen -riistanvärinen urospentu. Katsottiin että tämä pentu uroksista olisi sopivampi myös Pyryä ja tulevaa yhteiseloa ajatellen.

väsynyt pentu 5 viikkoa

ja toinen kuva 

Pentuetta käytiin katsomassa ensimmäistä kertaa viime perjantaina, kun pennut olivat viisiviikkoisia. Kaikki pennut olivat todella sosiaalisia ja puuhakkaita (kunnes kaikki nukahtivat kesken kaiken), ja mielellään ottivat kontaktia ihmisiin. Ne kasvavat kaiken tapahtuvan keskellä ja tottuvat hyvin kiltteihin kissoihin ja ainakin perheen muihin koiriin.

Niin se vaan on, että porokoirassa on sitä shamaanirumpujen henkeä, jotain alkukantaista ja liioittelematonta. Porokoiraan vaan ei voi olla rakastumatta aina uudelleen.

Seuraavan pennun rotu?

Olen tässä jo vuoden pallotellut ajatuksella, että missä vaiheessa otetaan seuraava koira. Tähän tietty ovat vaikuttaneet lähinnä Pyryn ikä ja meidän valmius ottaa pentu taloon. Aikaisintaanhan keväällä olisi Pyryn iän ja aikuistumisen myötä voitu ottaa pentu, mutta sopivia pentueita ei oikeastaan ollut, sellaisia siis joiden vanhemmilla olisi ollut sellaisia ominaisuuksia mitä koiralta haen.

Olen siis miettinyt muutaman koirarodun välillä, ja peilannut myös omiin harrastustavoitteisiini sekä arkeen sitä oikeata rotua. Taas ne samat rodut, joita ennen Pyryn hankkimistakin harkitsin, ovat uudelleen pyörineet mielessä. Kelpie olisi hyvin koirannäköinen ja helppo arjessa, mutta haluanko sellaista koiraa agilityyn (jos tähtäisin SM-tasolle, niin kyllä) ja aika vähäkarvainenhan se on ajatellen Suomen talvea. Australianpaimenkoiraa myöskin jälleen mietin, harrastuksissa ja arjessa, mutta sieltä voi tulla hyvinkin vahtiviettinen yksilö käsiin, ja Pyryssä on nyt ihan tarpeeksi vahtiviettiä, ja aussien karva taitaa olla aika lailla kaiken roskan ja lumen keräävä, vähän runsashoitoisempi turkki, kuin haluaisin. Lisäksi hermorakenteen kanssa aussieiden kanssa saa olla tarkkana. Pyreneittenpaimenkoira on uutena rotuehdokkaana käynyt usein mielessä, mutta aika paljon pyrrejä tavanneena, tulisi olemana hyvin haastavaa löytää pentue, jonka vanhemmat ovat hyvin äänivarmoja, ja muuten tasapainoisia yksilöitä. Helpompiahan nämä rodut kyllä luonteeltaan taitavat olla verrattuna lapinporokoiraan arjessa, uroksia varsinkin jos verrataan.

Ja kuten arvata saattaa, päädyin jälleen kerran lapinporokoiraan.

Edelleen se on kestävä, alkukantainen rotu, turkki on helppohoitoinen, mutta helposti pärjää Suomen talvessa. Sillä on yhteistyöhalua sen verran että on helppo kouluttaa, mutta ei pyöri jaloissa (kuten aussiet ja kelpiet). Koulutettuna lapinporokoirauros voi olla todella helppo ja miellyttävä kaveri, joka kuitenkin ajattelee itsenäisesti. Ja mikä tärkeintä, on paljon todennäköisempää saada rohkea, toimintakykyinen ja tasapainoinen koira lapinporokoirasta, kuin näistä muista roduista. Nämä seikat ovat kuitenkin minulle tärkeimpiä. Lapinporokoirasta saa myös hyvän harrastuskaverin moneen eri lajiin vaikka onkin arpapeliä saada takuuvarmaa kisatykkiä porokoirasta. Tokossa rajoitteet ovat enemmän ohjaajan osaamisessa useimmiten, agilityssä vauhti tietty tulee viimeistään SM-tasolla vastaan. Itse en kyllä tosin SM-tasolle ole pyrkimässä (ainakaan tällä hetkellä), joten porokoira sopii hyvin tämän hetken tavoitteisiini.

Pyryn kanssa TOKOn puolella itseasiassa ei ole ollut muita rajoitteita kuin ohjaajan viitseliäisyys ja agilityn puolella ehkäpä huono alkukoulutus, mutta kyllä molemmissa lajeissa pitäisi olla hyvinkin helppoa kivuta ylimmälle tasolle, jos vain ohjaaja saa itsestään irti.

Eli porokoira se on, ja lisää esittelyä tulevasta pennusta ja sen suvusta ehkäpä jo seuraavassa postauksessa, heti kun ehdin sellaista kokoamaan.

Pätevä porokoira

Viikko sitten kirosin tuon minun ihanan koirani kun piti niin hirveätä mekkalaa koko möllitokon aikana, ja ei edes "osannut" noutaa kapulaa.. no, vähän helpotti tietty noi viikonlopun agilityt, ja eilen tokotreeneissä meni todella hyvin taas.

Käytiin Pyryn kanssa pitkä lenkki ennen treenejä, ja sitten harjoittelin piilopaikkamakuuta siten, että Pyry itsekseen makasi, ja muut hyöri ympärillä. Olin ihan vain jonkun minuutin piilossa parisen kertaa, mutta silti kuulin jotain vinkunaa tokalla kerralla. Tosin just silloin Pyryn takana hillui yks energinen bokseri, joten ihan ymmärrettävää.

Treenien puolvälissä tehtiin ryhmäpaikkamakuu. Jäin aluksi vähäksi aikaa seisomaan 20 metrin päähän. Sitten kävin tokokopin takana piilossa vähän aikaa, eikä vinkunut ja menin takaisin 20 metrin päähän seisomaan. Toisen kerran kun menin piiloon, niin Pyry alkoi vinkumaan. Huikkasin sille vain kopin takaa "hyst", Pyry hiljeni ja oli hiljaa loppuajan - tosin aika nopeasti hiljenemisen jälkeen menin silittelemään Pyryä rauhallisesti ja kehumaan.

Kesällä siis ryhmäpaikkamakuut piilossa onnistui ainakin minuuttiin asti ilman mitään ääntelyä, nyt sitten ääntely meinaa alkaa heti kun menen piiloon. Jotain epävarmuutta aiheuttavaa Pyrylle on varmaan tässä välillä käynyt (henkisesti) kun ei pysty olemaan hiljaa. Teen kyllä tätä treeniä, että olen vähemmän aikaa piilossa, käsken hiljenemään jos se ei ole muuten hirveän levottomassa tilassa, enkä mene heti luokse, vaan odotan vähintään puoli minuuttia vinkumisen jälkeen että menen luokse. Ja kehun rauhallisesti makaamisesta. Tiedostan että Pyry voi saada jo siinä haluamansa huomion, kun sille kommentoin vinkumista, mutta pääasia on katsoa toimiiko tämä. Silloinhan se ei toimi, jos joudun joka kerta kommentoimaan sille vinkumista.

Aluksi tehtiin lyhyesti seuraamista ja meinasi Pyry alkaa vinkua. Kuitenkin vinkuminen loppui heti kun kiristin kävelytahtia, ja Pyry joutui keskittymään enemmän siihen seuraamiseen. Seuraamiseen otin treenikaverin vielä erikseen katsomaan kuinka vinoon taas kävelen. Tällä kertaa strategiana olikin, että itse kävelin tietoisesti vähän oikeaan, etten ainakaan jyrää Pyryä. Ja olin kuulemma kävellyt ihan suoraan! Katsotaan jos tämä parantaa mun kävelyä sitten. Ainakin Pyry seurasi kokoajan tosi ryhdikkäästi ja tiiviisti.

Kaukokäskyt meni tosi hienosti, estehyppy meni tosi hienosti. Molemmissa tein kokonaiset liikkeet, ja sitten tein pilkottuna palkattuna. Lisäksi tein vähän luoksetulon pysäytystä lyhyellä matkalla keskellä kenttää ja lopulta suora luoksetulo sivulle, ja tuli tosi hyvällä vauhdilla. Samoin tein kerran noutoliikkeen kokonaisena, ja Pyry teki aivan täsmällisesti ja innokkaasti sen ja keskellä kenttää, kun muut treenasi ympärillä. Taas tuntui että kaikki onnistui täydellisesti. Nyt tosin oli vain narttuja ja leikattu uros kentällä, joten leikkaamattomat urokset eivät tuoneet hidastavaa häiriötä.

Niin joo, ja aikaisemmin lenkillä Pyry rakastui 1-vuotiaaseen uroskoiraan.. se oli molemminpuolista rakkautta ilmeisesti ensisilmäyksellä. Vähän Pyry ärähti alussa kun Otto liian innokkaasti yritti Pyryä vasten, mutta sitten piti nuohota korvat ja kaikki kun se oli niin ihana. Sai Otto oikeasti kivuta Pyryn etuosaa vasten rauhallisesti ja Pyryä ei haitannut ollenkaan. <3

Agitreenit; saksalainen

Tehtiin muutamalla esteellä saksalaisen harjoittelua, 45 cm rimakorkeuksilla.

Eli saksalaiset 4-esteellä, 7-esteellä ja 13-esteellä. Saksalainen onnistui ilman vauhtia, mutta heti kun on enemmän vauhtia, niin mä rupean tekemään jotain eteen/taakse sahaamista, enkä siis liiku sivusuuntaan esteen myötäisesti. Eihän tässä mitään, Pyry kyllä tulee oikein joka tapauksessa, mutta jää vähän mun taakse.

Pikkuhiljaa vaan saada harjoiteltua tuota vauhdin kanssa, koska tätäkin ohjausta alkaa meinaan tarviimaan aina enemmän. Ja Pyryhän osaa sen, kunhan itse keskittyisin ja menisin hallitusti. Pyryllä oli kyllä taas vauhtia, ja kouluttaja meinasi että tuolla vauhdilla pitäisi kyllä pärjätä ylemmissäkin kisoissa. Huomaa kyllä että mitä enemmän kylmenee ilmat, niin Pyryllä on vaan aina enemmän energiaa, ja vauhtia. Tässä se meidän kisakausi alkaa :)

Eilen oli viimeinen kerta ulkotreeneissä, ja alkoi nytkin olemaan jo puolen tunnin päästä niin pimeää että ei vaan meinannut nähdä mitään enää. Ja satoi, ja oli kylmä, ja vieläpä tuuli. Onneksi mun tuoma Dajm-moussekakku vähän ainakin henkisesti lämmitti. Tehtiin vain yksi treenikerta/koirakko. Noh, sunnuntaina on estetalkoot, ja talkoillaan esteet hallille ja maanantaina on meidän ekat hallitreenit. Tosi kiva, kun hallissa on odotuspuolella oma ratansa ja esteet, ja saadaan siellä harjoitella pikkujuttuja odotellessa.

Nousu kakkosiin!

Hyvä kun juuri manasin kuinka möllitoko meni persiilleen, ja tuo suoraan autosta ottaminen kokeeseen ja innostaminen ei oikein toiminut tokossa. No, agissa se vaan toimii, aina vain paremmin.

Eilen käytiin Kotkassa KKS:n agikisoissa kahdella radalla, joista molemmista 0-tulokset ja siis ekalta LUVA ja tokalta SERT, eli nousu kakkosluokkaan yhteensä viidellä startilla :)

Saatiin kaikenlaista kamaa, esimerkiksi pallo ja rengas tulevat varmasti hyvään käyttöön, ja puruluut ehdottomasti.

 Nekkukin nautti ehdottomasti noista kanapäällysteistä purutikuista.

Videota ei kummastakaan radasta tullut, eikä muuten siis yhdestäkään 0-radasta ole videota.

Eli ekalla rataantutustumisella itse meinasin pökertyä ja meinasi mennä taju, kun jännitin taas niin paljon. Onneksi muistin ottaa ruokaa mukaan, ja ilman sitä ei varmaan olisi onnistunut mikään.

Ekalle radalle tuomari muutti yhden esteen suoritusta verrattuna muihin luokkiin, ettei tulisi makseille turhaa kaahausta ja että putkeen ei olisi ollut liian vaikea kovasta vauhdista mennä. Tässä rata (suurinpiirtein):

Ekalla radalla ennen A-estettä meinasin ohjata väärältä puolelta, ja ehdin justjajust korjata oman linjani ennen kuin Pyry pääsi esteelle. Muuten meni kaikki ohjaukset hienosti, Pyry pysyi lähdössä, ja kepit meni aika hyvää vauhtia ja oikein. Maltoin oikeissa kohdissa odottaa Pyryä että sain siihen lisää vauhtia, ja loppusuoralla omista treeneistä kouluttajat vaan huusi, että "juoksejuoksejuokse"!  Oltiin pitkään ykköspaikalla, mutta viimeinen bortsu teki kanssa 0-radan ja tottahan toki aika paljon kovempaa kuin porokoira. Mutta hyvä 2. sija ja siis LUVA. Tuomari sanoi palkintojen jaossa, että vähän oli yhdessä paikassa pyörimistä, mutta muuten meni hyvin :) Vaikka mun mielestä mentiin aika hyvää vauhtia (siis porokoiralle), niin ajaksi tuli 47.72/55s, 0, tulos -7,28, eli mentiin vain 3,48 s/m, eli ei kyllä niin kovaa.

Tokalle radalle tuomari teki myös muutoksia, poisti yhden hyppyesteen ja vaihtoi pussin ja muurin paikkaa verrattuna muihin kokoluokkiin, jotta ei tulisi turhia riskejä maksikoirille.Tuomari laittoi 46 sekuntia ihanneajaksi, ja meinasin ettei me Pyryn kanssa vaan oikeesti ehditä siihen. Tässä rata:

Ennen tokaa rataa sain sitten Pyryä haukutettua, ja se oli aikas hyvässä vireessä tokalle radalle. Vähän loin jännitystä myös lähtöön, ja vähän tein sellaisia ärsytysniiauksia, niin Pyry lähti hyvin.. Kepit meni taas hyvin, mutta sitten pussin jälkeen muurilla Pyry veti yhtäkkiä kunnon kaahausvaiheen päälle, ja siinä vaiheessa tajusin, että sit mennään ja kovaa ja niin mentiinkin.  Tajusin myös että en kerkeä mitenkään ennen rengasta persjätölle vaihtamaan puolta, vaan sitten vaan juoksin täysiä tokavikan esteen luokse vastaanottamaan Pyryä ja sain ohjattua vikalle esteelle. Olin kyllä jo rataantutustumisessa miettinyt eri vaihtoehtoja siltä varalta jos Pyry päättääkin mennä kovempaa, ja en ehdikään kaikkiin ohjauksiin. Aika riitti, 38,30s/46 :D eli 0-tulos, -7,7. Nopeudeksi tuli 3,81, eli oli jo ihan kiva nopeus, ja nopeampi olisi ollut jos olisi rallivaihde ollut alusta asti. Ei enää kontaktiesteet hidastaneet menoa. Tulihan se sentään sitten se 3. sija ja SERT.

Todella tyytyväinen olin Pyryn asenteeseen ja se ei ottanut häiriötä mistään (oli kyllä hallikisat) ja se oli kokoajan täysillä mukana. Yleensähän tokalla radalla vauhti hidastuu ja se vähän hengailee radan, mutta nyt oli kyllä ihan täysillä mukana. Varmasti ilmojen viileneminen vaikuttaa asiaan, ja kun ei olla joka viikko päästy treenaamaan.

Nyt on vähän hassu olo, en nyt odottanut kuitenkaan että tässä vaiheessa mentäisiin kakkosiin, mutta ehkä ensi kuussa käydään kokeilemassa miten siellä pärjätään. Ei ole kyllä odotettavissa mitään LUVIA sieltä ihan heti...

Möllitoko ja agi

Tänään oltiin möllitokossa (oman seuran järjestämä), ja AVOimessa luokassa. Meillähän on koko kesä ollut tokostakin taukoa, ja nyt ollaan harvakseltaan treenattu, ja sen kyllä näkee. Viime viikolla oli eka kerta tokotreeneissä koko syksyn/loppukesän aikana, ja kaikki muut liikkeethän se meni hyvin, paitsi paikkamakuussa armoton vinkuminen.

Möllitokossa menin ottamaan Pyryn autosta ja palkkasin kuten agitreeneissä, ja se oli virhe. Pyry nimittäin vinkui koko kokeen ajan paikkamakuusta loppuun asti. Noh, kaukokäskyissä ja estehypyssä taisi tulla vähiten vinkumista, jos ollenkaan. Itsellä meinasi mennä hermot totaalisesti.

Tässä pisteet, alla selitykset

Paikalla makaaminen: 9
Seuraaminen taluttimetta: 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8,5
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Noutaminen: 5
Kauko-ohjaus: 8,5
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 8

Kokonaispisteet 169,5, eli I-tulos.

Paikalla makaaminen

Piilopaikkamakuussa vinkui, yritin saada Pyryn rauhoittumaan ennen makaamista, mutta se meni niiin kierroksilla. Vinkui kuitenkin paljon vähemmän kuin viimeeksi, eikä aloittanut heti. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn istumiseen, jota tuomari ei kuullut.

Seuraaminen taluttimetta

Pyry vinkui koko ajan, eikä siis koskaan ole vinkunut seuraamisessa kentällä (kotona kyllä välillä kun menee kerroksille). Lisäksi ihmetteli liikkuria, haahuili, jotenkuten pysyi mukana, ensimmäisessä pysähdyksessä tuli istumaan puoliks mun eteen, eikä selkeästi ei ollut seuraamismielentilassa ollenkaan. Lopussa meinasi jopa lähteä ihan jonnekin muualle haahuilemaan. Pyry reagoi myös vaikka mihin ovien pamautuksiin yms..

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Pisteitä taisi mennä kaksoiskäskystä istumiseen liikkeen lopussa

Luoksetulo

Meni oikeastaan ihan hyvin. Pyry lähti hyvällä vauhdilla ja pysähtyi aika terävästi, eteni varmaan ihan vähän liikaa. Mutta mielestäni todella hyvä. Ja tämän luulin olevan meille vaikein liike ikinä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä

Tämä kai meni ilmeisesti hyvin, tässä ei tainnut enää vinkuakaan.

Noutaminen

No tämähän taas oli temppuilua. Ollaan useampana päivänä nytkin tehty noutoa, ja hienosti tuo sivulle, välillä meinaa tarjota eteentulemista, ja välillä oikein välähtää ja varastaa tai ei lähde ensimmäisestä käskystä, mutta sivulle on aina tuonut kapulan. Noutokapula löytyi tosin juuri viime viikonloppuna parin kuukauden kadoksissa olemisen jälkeen, joten ei tätä ole treenattu ihan hirveästi.

Ensimmäisellä kerralla heitin liian lyhyen matkan, Pyry lähti toisella käskyllä, otti kapulan, kantoi mua päin ja pudotti sen, ja tuli sivulle. Sain nostettua sen maasta paikoiltani, ja saatiin sen takia 5 pistettä. Sain kokeilla toisen kerran, ja Pyry lähti hyvin hakemaan, mutta takaisin kantaessaan pudotti uudelleen kapulan, ja Pyryhän ei ole oikeasti treeneissä pudotellut noutokapulaa kesken matkaa, eli what the hell??

Kauko-ohjaus

Tässä vinkui ihan vähäisen liikkeiden aikana, mutta aika normaalisti jo. Ekalla käskyllä ei noussut istumaan, mutta loput vaihdot meni ihan hienosti, ja ekalla käskyllä sivulle istumaan, vaikka just silloin meni vaikka mitä hälytysajoneuvoja ohi pillit soiden.

Estehyppy

Tämä meni parhaiten, hienosti meni esteen taakse, istui käskystä ja hyppäsi suoraan sivulle. Ei jäänyt edes liian sivuun tai mitään. Eikä vinkunut enää.

Kokonaisvaikutus

8. Vinkumisesta ainakin meni pisteitä.

Tästä tuli myös video, saa nähdä että kehtaako sitä missään näyttää - katsotaan jos saan sen videon jossain vaiheessa.

Olisi voinut paremminkin mennä. Ja koska Pyry vinkui vielä kotiin tullessa, niin pidettiin pikkainen rauhoittumisharjoitus eteisessä, eli eteisestä ei päästy pidemmälle, ennen kuin Pyry oli hiljaa tarpeeksi kauan ja rauhoittui. Eli sain istuskella sellaiset 25 minuuttia eteisessä rakkaan tulevan karvalakkini kanssa.. Pyry on muutenkin kunnostautunut tuon vinkumisen kanssa, joten alkaa näyttää siltä että kohta kaikki tulee vasta omaehtoisen hiljentymisen ja rauhoittumisen kautta.

Senkin takia vähän harmitti tämän päivän möllitoko, kun muuten ne vähäiset treenit mitä ollaan treenattu, niin Pyry on mennyt kuin unelma.

Maanantaina oli agilityä, ja teemana rataharjoitus/valssi.

Valsseina tehtiin siis melkein kaikki ohjaukset, ja ekalla kierroksella muut onnistui, paitsi hätäilin 3-esteen takaakierrossa, ja Pyry meni väärältä puolelta. Tokalla kerralla meni aivan täydellisesti koko rata, kun itsekin jaksoin keskittyä ja kepitkin meni hienolla vauhdilla ja hyvin meni keppien alkuunkin. Valssit siis onnistui täysin, ja olin ajoittanut hyvin oman liikkeen, etten hidastanut Pyryä. Pyry tosin oli aivan liekeissä, joten sitä ei varmaan olisi voinutkaan hidastaa.

Lopuksi tehtiin kontaktitreeniä, ja hyvä treeni olikin kun varmaan viisi kertaa peräkkäin Pyry teki hienot juoksukontaktit A:lle. Ja Pyryllähän on pysäytyskontaktit, että silleen. Saatiin lopulta tehtyä vähän toistoja oikeinkin, kun Pyrylle tuli malttia. Eikä Pyryn jalassa näytä olevan enää mitään ongelmaa.

Ens lauantaina sitten agikisoihin, katsotaan jos saadaan oma motivaatio oikealle asteelle agilityssä.

Alkoi tuntua kyllä että vaihdetaan toko kokonaan agilityyn, kun tuntuu siinä menevän taas tällä hetkellä paremmin....

Kuka järjissään oleva hankkii harrastuskoiraksi porokoiran

Tänään taas teki mieli tehdä rukkaset inisevästä porokoirasta, ja hankkia aina niin happy-go-lucky labbis, jonka mielestä kaikki on vaan niin ihanaa että voisi haljeta tai sitten se bortsu, jolla on motivaatiota aina tehdä ihmisen kanssa jotain, ihan mitä tahansa..

Jouduin oikeasti tekemään listaa siitä, miksi halusinkaan harrastuskoiraksi porokoiran, ja mitkä ne hyvät puolet on.. Edelleen mietin....siis sen lisäksi että on kiva omistaa alkukantainen suomalainen rehellinen rotu.

Tässä listaa, muistuttamaan että parempiakin päiviä löytyy

• porokoira rauhoittuu helposti kun ei tehdä mitään (kunhan ei jää vinku-moodille)
• porokoiralla ei ole paljoa riistaviettiä (paitsi silloin kun sillä on)
• porokoira ei pyöri jaloissa, ja on itsenäinen
• porokoira ajattelee itse, eikä kysele kokoajan ihmiseltä miten sen tulisi olla
• porokoira ei sählää (ainakaan 247)
• porokoira ei hajoita itseään harrastuksissa (ei tee yli rajojensa, paitsi ne muutamat)
• porokoiran kanssa kestää harrastaa kylmillä ilmoilla, kunhan vaan itse tarkenee
• porokoira on kuin ihmisen mieli ja nopea kuin salama, kunhan kuu ja tähdet ovat oikeassa asennossa
• helppohoitoinen karva
• porokoira näyttää aina mitä mieltä on
• terve rotu, eikä liioiteltuja piirteitä
• ei liioiteltuja ominaisuuksia (ylikorostunutta vahtiviettiä tai ylikorostunutta paimenviettiä=

Niitä huonoja tai raivostuttavia ominaisuuksia löytyy siis aivan tarpeeksi, mutta onneksi ne ei aina häiritse, ja porokoirakin toimii joskus kuin unelma harrastuksissa. Välillä vaan kanssatreenaajat taitaa ihmetellä että mitä järkeä porokoiran kanssa treenaamisessa on, kun juuri sillä hetkellä ei olekaan motivaatiota tai sitten milloin mistäkin syystä pidetään meteliä. Yllättävän helposti sen kanssa voi saada vaan tuloksiakin joten ei se vaan voi olla huono harrastuskaveri.

Tänään menin siis innostamaan porokoiran möllitokoon samalla tavalla kuin agilityssä, joten tuloksena oli sitten koko kokeen ajan vinkuva koira, joka ei voinut keskittyä mihinkään ja teki osaamiensa asioiden tilalla aivan jotain muuta, hämmentyi kaiken lisäksi liikkurista lja tuomarista, kun eihän se ole sellaisia nähnyt (paitsi kaikissa niissä tokokokeissa ja möllitokoissa missä ollaan oltu).

Viikon puuhat

Oon tässä koko viikon tehnyt (yrittänyt tehdä) Agi-Kotkien osalta piirinmestaruuskisoihin naruleluja.. ei oo mikään helppo tehtävä..

Viikko sitten Pyryllä alettiin lisäämään liikuntaa tapaturman jälkeen, ja vainoharhaisena kokoajan näin vielä jotain "outoa" liikkumista. Taisi kuitenkin olla vainoharvaa vain. Perjantaina käytiin omatoimiaksatreeneissä, missä oli yksi kouluttaja myös paikalla, joten hän sai sitten katsoa aluksi muutamalla 45 cm esteillä miten Pyry hyppäsi, ja ei näkynyt mitään. Sitten tehtiin radan pätkää 45-50 cm rimoilla (ja täyskorkeella muurilla), ja hyvältä liike näytti edelleen. Eikä perjantain jälkeen ole mitenkään oireillut rasitusta, joten kunnossa taitaa koira olla.

TOKOTREENIT

Maanantai pidettiin siis vielä taukoa aksasta, keskiviikkona käytiin tokotreeneissä. Jätin Pyryn vähän turhan korkeaan vireeseen (ja se oli muutenkin intoa täynnä) piilopaikkamakuussa, ja sehän vinkui koko ajan, 3 minuuttia. Eikä sitä voi lähteä takaisin sen luokse, kun se vinkuu. Tähän kyselin vähän neuvoja, yhtenä neuvona piti kieltää sitä vinkumasta, mutta järkevämpi neuvo oli, että tehdään lyhyempiä paikkamakuita, ja palkkaan sitä välissä, ja menen takaisin piiloon. Tätä tehtiin toisen uroksen kanssa, että kävin palkkaamassa usein, ja oli ihan hyvässä mielentilassa (tosin ehti jossain välissä vinkumaan silti).

Kaikissa liikkeissä Pyry oli aivan hiljaa, mutta todella hyvällä motivaatiolla ja vireellä. Jääviä ja hyppyä ei tehty. Seuraaminen meni todella hienosti ja tarkasti. Noutoa harjoiteltiin nyt ihan kentällä  vaikka tiedän että Pyry edelleen ottaa häiriötä paljon siellä muista koirista, varsinkin vauhtiliikkeissä. Mun oma pienempi noutokapula oli kadonnut, joten lainasin Purnu-Pyrren noutokapulaa, mutta eihän sitä voinut noutaa kuin korkeintaan kahden hampaan varassa, kun se haisi ihan Purnulle. Tehtiin isommalla kapulalla vielä, ja lähti ihan laukalla, mutta ei pystynyt (henkisesti) tuomaan laukalla takaisin, mutta ravasi tarmokkaasti. Mutta todella hyvää edistystä kuitenkin, kun ei kuitenkaan juurikaan hidastellut. 

Myöskin tehtiin luoksetulon pysäytystä kentällä kokonaisena liikkeenä, ja se oikeasti siis onnistui. Siis Pyry tuli hyvällä laukalla, pysähtyi terävästi ja tuli sivulle. Tehtiin muutaman kerran sitten lisäksi ihan pysähtymisestä palkaten, ja viimeinen oli suoraan sivulle luoksetulo, mikä kanssa oli nopealla laukalla. Aika mahtavaa! Ja siis yleensähän Pyry ottaa vähän häiriötä muista koirista, ja hidastelee jonkin verran verrattuna kotiluoksetuloihin, mutta nyt ei yhtään. Hieno pieni porokoira. Johtuikohan nämäkin onnistumiset oikeasti kyllä vain pitkästä tauosta. :)

PORVOO KR

Tänään oltiin sitten Porvoossa vihdoinkin näyttelyssä, olen siis yrittänyt useampana vuotena osallistua, mutta aina on tullut jotain eteen.

Pyryhän skannasi sieltä heti jonkun juoksunartun, mikä ilmeisesti oli ollut vielä samassa kehässä kuin mihin mekin mentiin. Se löysi muutamia pissoja, mistä sai sitten ihan nostaa Pyryn pois, kun se jumitti niin pahasti ja pisti vastaan mulle suu vaan vaahdoten. No ei se siitä tokeentunut, vaan sama jatkui kehässäkin, tuomari vaikutti olevan aika ymmärtäväinen.

Siis Pyryhän ei pätkääkään arvostanut sitä että yritin sitä "esittää" siellä kehässä. Siis yritin saada sen pään ylös, ja sen juoksemaan pää vähän ylempänä. Jos kielsin, niin korvat meni vaan vinoon, ja tuijotti oikein hankalassa asennossa, eikä sillä ollut repertuaarissa mitään muuta ehdolla kuin kuono takaisin maahan heti kuin vaan tuli mahdollisuus. Kun tuomari mittasi, niin jouduin ihan kampeamaan Pyryn päätä ylös maasta, että tuomari sai mitattua. Se hyvä puoli tuossa oli, että Pyry ei todellakaan kuplastaan huomannut sitä toista urosta, jonka kanssa kehässä oli (joka taisi myös olla vähän juoksutuoksuissa - tosin lähdössä kehästä sen nartun perään). No tällaistahan se on uroskoiran kanssa. 

Tässä on kuitenkin arvostelu, tuomarina Saija Juutilainen:

"3,5v. Hyvärunkoinen, mittasuhteiltaan erinomainen uros. Hyvä raajaluusto, etuosa saisi olla tiiviimpi. Hyvät takakulmaukset, mutta jyrkkä lantio jättää takaosan rungon alle. Urosmainen pää ja ilme. Hyvä purenta ja korvat. Hyvä karvanlaatu. Hieman kapea ja voimaton taka-askel. Kyynärät saisi olla tiiviimmät. Liikkuu riittävällä ulottuvuudella sivusta. Hyvä luonne. Tarvii lisää voimaa taakse. Rodunomainen lähestyttäessä. Koko: 53 cm. EH1"

Voin kyllä sanoa, että ihme jos tuomari jotenkin sai nähtyä noita liikkeitä, tolla alaspäin kampeamisella. Varmaan olisi tuo taka-askelkin ollut hieman voimakkaampi, jos olisin saanut Pyryn keskittymään paremmin.

Palkkioksi Pyry sai sitten näyttelyn jälkeen juosta Vertin kanssa Myrskylässä, ja lisäksi sitten puruluun jonka ostin näyttelystä. Ostin lisäksi Pyrylle sellaisen nahkaisen namitaskun, jota voi heittää ja sitten koiran kanssa avata sen (käytiin jo ulkona testailemassa että Pyry hiffaa idean) ja ostin itselleni lippisen, mitä olisi tarvinut viime kesänä.

Tässä näistä hankinnoista kuva, kun ei ole oikein muuta kuvamateriaalia. 

Ensi viikolla meillä on tokoryhmän kanssa oman seuran keskeiset möllitokokisat, ja osallistutaan nyt, vaikka ei ole mitenkään liikkeet kokeenomaisesti valmiina. Katsotaan siinä, mitä pitäisi vielä treenata ja otetaan ehkä videollekin.

Pyry teloi jalkansa..

Viime sunnuntaina Myrskylässä juostessaan Vertin kanssa, Pyry juoksi täysiä sellaista metallista höskää päin, ja sen jälkeen käveli pari askelta ja meni makaamaan ja vinkui. Mentiin siitä suoraan sisälle ja vinkui vähän sisälläkin. Huomattiin että varoi toista takajalkaa laskeutuessaan vaikka portailta, muuten ei linkannut.

Olen pitänyt Pyryä levossa nyt muutaman päivän, että jos tuo tuosta paranisi, mutta edelleen varoo jalkaansa juurikin laskeutuessaan jostain. Otin yhteyttä kyllä eläinlääkäriin, ja hän olisi sitä mieltä että kannattaa antaa vielä olla levossa, eikä tarvitse tulla näyttämään kun liikkuu kuitenkin hyvin.

Pyryhän tosiaan liikkuu aika puhtaasti, ja olen taivutellut ja venyttänyt jalkoja sekä painellut yms, mutta missään ei selkeää aristusta näy. Epäilen että voi olla varpaat jotka ovat saaneet osumaa. Pyry on sitten saanut levossa useamman päivän, ja päässyt vain lyhyille lenkeille. Ollaan sen kanssa puuhattu kuitenkin vähän tokojuttuja, etsintäleikkejä, aktivointipelejä, mutta ei meinaa riittää pienellä porokoiralle. Kyllä ne pitkät lenkit rentouttaa sitä paremmin siltikin. Tietty ei olla päästy taaskaan agiliitelemään tämän takia eikä olla käyty kentällä tokotreeneissä, joten varmasti alkaa aika tylsää olemaan. Olen kyllä mukamas näkevinäni että Pyry ei enää tänään olisi varonut jalkaansa oikeastaan.

Meillä jää välistä nyt sitten sunnuntaina Agi-Kotkien seuranmestaruuskisat, ja ehkä sitten maanantain agilityt, riippuen nyt näyttääkö jalka olevan terve vai ei.

Hirveä hinku olisi päästä treenaamaan enemmän noille meidän uusille kepeillekin, mutta on vaan odotettava..

työnjohto vahtii haravoinnin edistymistä..