Tokovalmennusrenkaan Elina Niemen tokopäivä lauantaina 4.5.2013

Meillä oli n. 20 minuuttia aamupäivästä ja iltapäivästä vähemmän. Aamupäivällä otin sen suoraan autosta meidän vuorolla, ja Pyry joutui odottamaan siinä vierellä kun selitin Elinalle, että missä mennään. Tarvitaan siis lähinnä apua motivaatiossa yms. Noh, siinä Pyry joutui odottamaan niin pitkään, että mistään seuraamisesta edes ei tullut mitään. Just ja just sain lopulta kontaktiakin. Kyllä se siis seurasi oikealla kohdalla, mutta ilman kontaktia aluksi varsinkin. Se vaan vinkui kun elämä potkii päähän, ja ei oikein suostunut yhteistyöhön (saattoi tosin vaikuttaa viereisen auton nartun juuri loppuneet juoksut). Kouluttaja oli vähän sitä mieltä että ton motivaation ja leikkimisen kanssa saan tehdä paljon ja pitkään työtä.

Ja tällaisia ohjeita saatiin:

• treenit pitää olla lyhyitä ja ei saisi olla turhaa odottamista, mennään kentälle -> treenataan -> pois kentältä, eikä mitään ylimääräisiä odotteluita tai ihmettelyitä
• pitää opettaa aktiivisuutta palkkaamiseen koiralle, eli ihmisen pitäisi olla loppupeleissä passiivinen, ja koira aktiivinen, eikä koira saisi odottaa aina ihmiseltä sitä aloitetta, aktiivisuutta
• Eli kehun jälkeen koiran pitäisi olla vielä aktiivinen jollain tapaa (vaikka hyppimällä) ja sitten se saa vasta palkan – koiran pitää olla aktiivinen saadakseen palkan. Koira ei saisi olla palkkaa saadessaan passiivinen, kuten istua seuraamisen päätyttyä. Ja houkuttelua siihen aktiivisuuteen ei saisi hirveästi käyttää.
• Pyryn kanssa pitäisi leikkiä monessa eri paikassa, että tottuu että sitä voi oikeasti tehdä vähän kaikkialla. Nyt kun Pyryn kanssa on leikitty aina vain tietyissä tilanteissa, niin se ei luonnistu, jos tilanne muuttuu. Esim. nyt ei ollut kaikki koirakot samaan aikaan kentällä, niin Pyry ei ymmärtänyt tilannetta, eikä voinut leikkiä. Juuri tämän kanssa pitää tehdä paljon töitä. Kaikenlaisissa tilanteissa ja paikoissa pitäisi saada edes vähän aktiivisuutta koiralta. Tilannehan olisi toinen jos olisin leikkinyt pennusta asti Pyryn kanssa vähän joka paikassa, niin se ei olisi niin outoa sille rentoutua. Pyrylle on niin tärkeää että aina on samat säännöt, eikä ymmärrä jos ne muuttuu.

Sitten treenin jälkeen pikkulenkillä tää yks tulee innoissaan vierelle seuraamaan kontaktiin kun ei ole muutakaan tekemistä, mutta kentällä kaikki oli niin kamalaa ettei voinut tehdä mitään….

No, tokalla kerralla jätin Pyryn ensin autoon odottamaan, ja juttelin Elinan kanssa miten edetään. Nyt treenattiin hyppyä, kun se jää vähän sivuun ja liian lähelle estettä. Treenattiin ihan namikupin kanssa, että hyppy menee paljon pidemmälle, niin sitten ei olisi AVO-luokassa ongelmaa hypätä takaisin esteen takaa. Sitä pitää treenata sitten enemmän ja vähitellen taas ottaa se koko liike.

Sitten tehtiin vähän seuraamista, ja nytten Pyry meni paremmin ja hienolla kontaktilla. Ohjeena vielä oli että kannattaa just tehdä vähän seuraamista, ja sitten vaihtelua, esim. ruutua tai noutoa, ettei tylsisty. Kuulemma oli todella hyvä seuraaminen, seuraa oikealla kohdalla ja oikein hienolla rytmillä ja ilmeellä.

Seuraavan kerran on Elinan koulutus kolmen viikon päästä, joten siihen mennessä pitäisi saada vähän treenattua ja varsinkin hiottava tuota palkkausta ja leikkimistä. Paljon on tekemistä, varsinkin miten saan Pyrylle sen aktiivisen palkan odotuksen.. välillä sitä miettii, että kannattaako sitä tokoa oikeasti treenata tavoitteellisesti vai pysyä vaan tässä ”harrastelemisessa”, välillä myös agilityssä on sama tunne.. Ensi tiistaina on Nina Mannerin agilitytreenit, ja vähän mietin taas että mihin olen taas pääni pistänyt J

Jos otan joskus tässä vielä Pyrylle kaverin ja todennäköisesti se kuitenkin on kaikesta haasteellisuudesta huolimatta porokoira, niin tiedän ainakin että mihin asioihin kiinnitän huomiota heti pennusta alkaen. Kyllähän se treenaaminen on ihan erilaista taas jo toisen koiran kanssa, kun se tavoitteellisuus on alusta alkaen mukana kuvioissa. Ja se koiran kouluttaminen ja sosiaalistaminen ei ole enää uutta.