Halti Wessmanin agivalmennuksessa

Pyryllä oli tassu kipeä, joten Halti pääsi agivalmennukseen. Juurikaan mitään ei Haltin kanssa ole tehty, mutta paljon saatiin irti valmennuksesta.

Ekalla kierroksella tehtiin putkea, ja päädyttiin että paras tapa on heittää lelu, ja totuttaa siihen, ettei jää kiinni mun liikkeeseen, vaan juoksee lelulla. Namialusta todettiin huonoksi, koska siinä ei vahvisteta Haltin vauhtia.

Sitten tehtiin valssia, mikä todella haastavaa, minulle siis. Kaksi hyppyestettä (=siivekettä), ja minun piti olla paikallani, ja ohjata siitä kahdeksikkoa molemmilla esteillä valssaten. Oli tosi vaikeaa siis itselleni osata pysyä paikallani, ja luottaa ettei tarvitse auttaa pentua ja saattaa sitä esteille. Eikä siis tarvinutkaan, vaan ihan hyvin se noita esteitä kiersi.


Kuvassa itse olin siis tuossa ykkösen kohdalla ja ohjasin edestäni Haltia esteille.

Sitten tokalla kierroksella Haltin kanssa ei tehtykään muuta kuin leikitty, mutta Sami neuvoi miten voidaan harjoitella Haltin irtoamista, ja siis vähentää omaa turhaa liikkumista.

Eli itse taas paikallani (en saa liikkua mihinkään), ja ohjaan Haltia "mene" tai "hyppy" käskyllä ja vartalonsuunnalla eteenpäin, ja sitten kun oma kropan suunta oli oikein, niin Haltihan meni tosi hienosti koko kolme estettä mun ollessa paikallani, ja ihan pätevästi. Ja esteiden etäisyyttä pikkuhiljaa pitäisi suurentaa, ja koiraa opetetaan irtoamaan aina vaan pidemmälle. Tätä pitäisi siis harjoitella jonkin verran, ja pitäisi palkata lelulla, nyt palkkasin namilla.

Vasemmalla alkuasetelma, ja oikealla pikkuhiljaa harjoittelemalla saatu loppuasetelma. Itse olen ykkönen kuvassa.

Lisäksi mietittiin millaisia kontakteja aletaan tekemään, ja se jää vielä mietintämyssyn alle. Keppeihin mietittiin vaihtoehtoina verkkoja/ohjureita, 2x2 keppejä ja kujaa. Kujaa ehdotti meidän yksi kouluttajakin. 2x2 on se helppous, että niitä voi tehdä kotonakin, ja se nyt varmaan alustavasti tulee olemaan meidän tapa. Kujaa olisi kiva alkaa tekemään, mutta ongelmana on se, että Loviisan Koirien esteissä ei ole kujaa, joten en pääsisi treenaamaan kuin Agi-Kotkissa kujakeppejä, ja se on ehkä liian vähän. Ja kolmas vaihtoehto on ohjurit, jotka varmaan otetaan käyttöön, jos muut ei skulaa.

Vinkit treenaamiseen

• estefokus opetettava, että osaa hakea sanalla putken/hypyt, ja koira päästetään esim. putkelle kun katsoo siihen suuntaan ja palkataan vauhdista (ei kädestä tai namialustalta)
• palkataan vaan vauhdista, jos tekee hitaasti, niin sitten kerrotaan koiralle että tämä ei käy, ja tehdään uudelleen siten, että on vauhtia
• palkataan lelulla minusta eteenpäin
• koiralta voidaan myös vaatia nopeaa suorittamista (riippuen varsinkin porokoirasta), mutta usein sitä suorittamista voidaan myös vaatiakin
• Haltin kanssa pitää keskittyä vauhdin pitämiseen kaikissa esteharjoituksissa (lelua heittämällä)
• harjoitellaan esteen tarjoamista (hyppy, putki yms) ja että menee itsenäisesti esteille ilman apuja
• harjoitellaan irtoamista saaduilla harjoitteilla
• harjoitellaan ohjaajan oman liikkeen minimointia (ylimääräinen saattaminen ja liike pois), siten että koira suorittaa ja irtoaa ja itse vaan ohjaa, eikä liiku liikaa (esim. se valssi)
• lopetetaan kun on kivaa, eikä siinä vaiheessa kun on väsynyt

Halti sai lempinimen hurja peto valmentajalta, kun se riehu lelun kanssa niin perkeleesti ja oli kuulemma oikein hurja, kun voitti lelunsa. Oli se kyllä pätevä pentu, ja sai kehut siitäkin, kuin hyvin se jaksoi keskittyä.

Alussa putkiharjoituksessa meinasi olla vähän ongelma, kun Halti karkaili... siis ennen kentälle menoa se hiffasi treenikaverin kassissa lihapullia, ja oli kyllä sitten alkutreenien kokoajan varastamassa lihapullien luo, selvitti tiensä meidän laittamien esteidenkin läpi lihapullakassille. On se ahne pikkukoira. Vasta mun hätävaraksi ottamani nakit auttoi keskittymään ja saamaan ajatukset pois lihapullista. :) Nakkeja muuten ei juurikaan tarvi käyttää, kun ihan norminappulat kelpaa hyvin.

Ahneudesta kertoo sekin, että torstaina lenkillä Janin kanssa, Jani oli hetken katsonut toisaalle, ja sitten Haltia joka oli sillä välin löytänyt hyvän proteiininlähteen suuhunsa, eli sillä oli suussansa pala muurahaispesää, ja siis kohmeisia muurahaisia! Olipas hyvää.. Tulee yllätyksenä tälle muurahaiskarhulle, kun ne muurahaiset on elinvoimaisia ja pistävätkin vastaan.