Pitkästä aikaa

 Kaksi vuotta viimeisimmästä julkaisusta. Tuntuu että töiden aiheuttama stressi ja väsymys vaikutti tähänkin, enkä ole jaksanut julkaista muuta kuin Instagramissa lyhyesti. Puoli vuotta sitten tein päätöksen irtautua palkansaajan elämästä, ja aloitin työt yrittäjänä, jotta voin paremmin säädellä työn määrääni. Tämän mennessä tämä on ollut erittäin hyvä päätös, ja olen pystynyt saamaan oman elämäni hallintaani.

Tässä välillä on tapahtunut paljon. Syksyllä 2021 hain yhteistyössä kasvattajan Kaisu Tyni-Pyyn kanssa Tanskasta australiankelpien pennun Pikin. Tuntui että kolme porokoiraurosta olisi ollut katastrofi kun se kolmas porokoirauros olisi kasvanut aikuiseksi, ja olisi tullut konflikteja. Päädyin ns. laumasosiaalisempaan rotuun, jotta lauman toimivuus olisi pysynyt, mutta eipä asiat menneet kuten ajattelin.

Sain kuulla mahdollisuudesta pennun hakemiseen lähes heti erään läheisen kuoleman jälkeen, joten päätös tuli hetken mielijohteesta. Mielelläni näkisin pennun vanhempia ja olisin haastatellut enemmän, mutta asiat meni näin. Joka tapauksessa terveyspuolen osalta pennun vanhempien terveystutkimukset oli kattavat (kattavammat kuin monella täällä Suomessa) ja emo vaikutti hyvin sosiaaliselta ja isän puolelta löytyi voimaa ja IPO-puolen treenien perusteella kovuutta ja voimaa, kun pelkäsin että kelpiet ovat minulle liian pehmeitä.

No sain vähän enemmänkin kuin toivoin, ja ehkä liikaakin. Kelpien tempperamentti vaatii kyllä selkeästi vähän enemmän pehmeyttä ja erityisesti koirasosiaalisuutta.Pikin kanssa nämä kaksi vuotta on olleet vuoristorataa, osa ajasta hyvinkin raskasta, osittain johtuen raskaasta työtilanteesta, mikä ei ollut hyvä yhdistelmä nuoren kelpien kanssa. Aina ei itsellä kärsivällisyys ja hermot ole riittäneet, mikä ei ole ainakaan auttanut tilanteeseen. Uuden työtilanteen myötä olen myös itselleni saanut kontrollia.

Piki on kuitenkin paljon muuttunut tässä parin vuoden aikana ja uskon että esim. 3-vuotiaana alkaa olla jo järkevä koira. Nyt se on 2 vuotias, ja alkaa elämä voittaa. Toisaalta paljon työtä sen eteen on tehty. Pikillä on ollut jo pienestä pennusta lähtien vahva halu jahdata autoja, ja sen kanssa on tehty ihan pienestä pennusta asti töitä. Vuosi sitten agilityn treenaaminen autotien vieressä oli vielä vaikeaa, mutta tänä kesänä ollaan siitä päästy jo yli.

 Kävelytiellä satunnaisesti alkaa vielä kyttäämään autoja, ja hiekkatiellä on autojen ohittaminen vielä vaikeampaa, jos tulevat yllättäen. Lisäksi on reagoinut hyvin vahvasti (vetämällä, rähjäämällä jne) etenkin nuorempana ääniin, hajuihin ja yllättäviin asioihin, ihmisiin, koiriin jne. Mutta ajan kanssa on saatu Pikille varmuutta tilanteisiin. Edelleen "tosiurosten" hajuihin reagoi voimakkuudella, ja erityisesti näköyhteydellä, joten tämän kanssa saa tehdä töitä, jotta saa sen ohittamaan nämä, erityisesti jos halutaan kisata aksassa joku päivä. Tällä hetkellä käydään epiksissä mahdollisimman paljon ja eri treenipaikoissa ja porukoissa, jotta saadaan treeniä alle. 

Kuva: Outi Koivikko

Pyryn kanssa Piki tulee toimeen hyvin ja kunnioittaa yli kaiken Pyryä, mutta Haltin ollessa kiltimpi versio, niin Pikin ja Haltin suhde ei ole paras mahdollinen. Piki alkoi reilun vuoden ikäisenä hyökkäilemään Haltin päälle, ja otti kipinää jos Halti kiihtyi tai murahti ihan vaan tilan vuoksi. Onneksi tappeluita ei ole tullut kuin muutaman kuukauden välein (yleensä silloin kun itse herpaantuu ja alkaa luottamaan tilanteisiin ettei mitään enää tapahdu), mutta tappelut on olleet aika rajuja, ja Piki käy erittäin raivokkaasti päälle. Tämän hetken tilanne on se, että Halti ja Piki osaavat väistää toisiaan, eivätkä kyräile eikä haasta toisiaan, mutta enemminkin välttelevät tai jättävät huomiotta toisen. Sietävät toisiaan, ja pärjäävät, mutta eivät ole ystäviä, eivätkä esim. haistele toisiaan (tästäkin on joku riita tullut). Toivotaan vaan että joku päivä tulisivat toimeen silleen, ettei tarvitsisi olla itse niin tarkkana, esim. ovista kulkemisen kanssa tai vieraiden tullessa kotiin, jotka voi aiheuttaa kiihkeyttä.

Piki kävi terveystarkastuksissakin jo, ja luusto on priimaa, mutta sen toisessa silmässä huomattiin kaihipiste. On mahdollista että Piki voi elää kaihipisteen kanssa ilman että se haittaa, tai sitten se voi pahentua. Joka tapauksessa Piki on pois jalostuksesta tästä syystä, ja olen myös tästä syystä harkinnut Pikin kastroimista kun se on kasvanut luustollisesti mittoihinsa. Se harmillisesti on vaan aika lopullinen juttu, ja siinä on riskejäkin luonteen suhteen. Mutta toisaalta saattaisi auttaa Pikin ja Haltin väleissä.

Syksyn 2021 jälkeen Haltin kohdalla on tullut huonompia uutisia. Huomasin jo syksyn aikana että Halti on vähän hidastanut, ja välillä arpoo hyppäämistä. Keväällä huomasin sitä vielä enemmän, ja selkeästi kisoissa alkoi tulla hitaampia aikoja. Yleensä Halti meni reilusti yli 4 m/s etenemää millä tahansa radalla, ja etenemät tippuivat alle 4 m/s. Mietin että oliko se ikä vai mitä. Tiputin rimat alemmas varmuuden vuoksi treeneissä, ja menin kuitenkin varmuuden vuoksi ortopedille Haltin kanssa, ja luustokuvauksen jälkeen selvisi että Haltilla oli keski-vaikea spondyloosi kahdessa paikassa, ja harrastaminen täytyi lopettaa heti. Erityisesti hyppääminen oli ilmeisesti jo sattunut, mutta niin mielellään se sitä teki, ja aina niin innokkaana teki mun kanssa agilityä. 

Silloin tuntui kuin se oli kaiken loppu. Agility oli meidän juttu, ja treenaaminen ja kisaaminen oli aina niin helppoa ja kivaa Haltin kanssa. Kamalaa oli jättää Halti kotiin kun lähdin Pikin kanssa. Kisaaminen loppui siihen, ja nyt olen ollut kohta 1,5 vuotta kisaamatta. Aikaa tietty jää muulle elämälle, mutta vieläkin tuntuu pahalta, ja agility ei ole tuntunut enää samalta kuin Haltin kanssa. Meidän aika jäi kesken, ja olisi ollut vielä paljon saavutettavaa. Saavutettiinhan me agilityn SM-kultaa joukkueena ja Uudenmaan piirinmestaruuskultaa yksilöissä, ja muutama SERT, eli ehkä enemmän kuin ajateltiin, mutta vielä olisi ollut aikaa vaikka valioitua. Ajattelin että kisattaisiin vielä 10-vuotiaana. Nyt Halti on kohta 9 vuotta, joten ehkä kohta voi ajatella että se voisi eläköityä. 

Viime vuonna Halti sai pahoja kipukohtauksia lääkityksestä huolimatta, eikä sen kanssa uskaltanut tehdä juuri mitään, mutta viime lokakuun jälkeen ei ole kipukohtauksia tullut. Välillä ollaan käyty tekemässä hoopersia ja muutamia kertoja agilityä (putkia ja pikkuminihyppyjä), mutta jos on tullut äreämmäksi illalla tai seuraavana päivänä, niin on jätetty pois tällaiset. Kun Halti kuitenkaan ei osaa himmata, vaan tekee ns. täysillä. Nyt keväällä ja kesällä lyhyet juoksemiset ei ole vaikuttaneet siihen negatiivisesti, niin mietin että jos ottaisin sille treeneihin hömppäilypaikan, että voi tehdä jotain pientä, ja lähinnä pääsee mukaan treeneihin. Sille se tekeminen ja erityisesti yhdessä tekeminen on se juttu.

Piki on ollut nuorena agilityssä haastava, erityisesti ihmisten, autojen, yms suhteen, mutta se myös väsyi todella nopeasti. Nyt se jaksaa paremmin, mutta kun se saa käytettyä vaikka ekaan treeniin kaiken energiansa, niin se on silmin nähden rauhallinen seuraavaan vetoon, ja ei tee välttämättä yhtään niin vauhdilla. Sen kanssa arkikin on välillä ollut vähän taistelua, ja taas agilityssä jännää kontaktiesteitä, ja on ollut vähän vaikeampi motivoida jne, niin treenaaminen sen kanssa ei ole ollut niin helppoa kuin vaikka Haltin. En ole myöskään jaksanut sen kanssa yhtä innokkaasti ja järjestelmällisesti treenata, kun vähän aksailo kaikkosi Haltin tilanteen myötä. Kuitenkin tällä hetkellä sen kanssa on ihan kiva jo treenata, ja päästään etenemään ja yritän ottaa niskasta itseäni kiinni ja treenata vähän tavoitteellisemmin. Ja ehkä tänä vuonna päästään hyppyradoille.

Kuva: Outi Koivikko

Pyry on nyt 12 vuotta ja 5 kuukautta, ja on hidastunut huomattavasti. En sitä ihan kaikille lenkeille ota, mutta yritän katsoa että 2-3 lyhyempää lenkkiä sille tulisi. Se on edelleen se, jota muut väistää tarvittaessa, ja muut kuuntelee sitä. Vähän on höppänöitynyt, ja löytyy oudoista paikoista. Ehkä kuulossa on jo vähän vikaa, ja ei ehkä kovin pitkälle näe. Välillä senkin kanssa tehdään kotipihassa hoopersia vähäisen, mutta silläkin on todettu v. 2022 alussa välilevytyrä, eikä se välttämättä siitä sula pois. Pyry sai tässä joku aika sitten vestibulaarisyndrooman, ja ei päässyt ylös makuultaankaan. Käytiin Aistissa selvittelemässä, ja onneksi muutamassa päivässä taas pystyi liikkumaan normaalisti, kun sai pahoinvointilääkettä. Ihan normaali se ei ole mielestäni ollut, ja jonkin verran välillä tasapaino heittää. Mutta hyvin siitä parani. Pyry jaksaa välillä leikkiäkin Pikin kanssa, mutta aika lyhyitä aikoja.

Tällaista on tapahtunut, ehkä saan myös tälle päiviteltyä tilannetta vähän useammin.

Aksakisoissa

 Nyt yritän taas kunnostautua kisaamisessa, kun kesä oli niin kuuma eikä juurikaan tullut kisattua.

Käytiin SM-kisoissa elokuun lopussa Turussa Haltin kanssa pikkumaksien karsintaradalla. Meillä kosahti 10-esteellä kun vedin inin-kohdan liian pitkälle, mutta olisi varmaan kosahtanut myöhemmin joka tapauksessa, koska mulla loppui jaloista jaksaminen jo puolessa välissä rataa. 

Tarvisi varmaan päästä tekemään isompia ja pidempiä ratoja enemmän. Toki mulla jalat on kipeytyneet helpommin viime aikoina, ja menenkin jalkafyssarille tarkastuttamaan taas ja katsomaan mitä voisi tehdä niille.

Tässä on kuitenkin rata. Siistiä oli kyllä taas päästä SM-kisoihin, kun ei meillä montaa vuotta enää aikaa ole päästä SM:iin, kun Haltillakin tulee ikää. Vähän kisaamisen vuoksi ei oltu ihan terässä, mutta ehkä sit seuraavina vuosina on eri tilanne.

Sitten käytiin Sipoossa syyskuun alussa Esa Muotkan radoilla, ja tykkäsinkin aika paljon Muotkan radoista, pitkään aikaan niillä en ole ollut. 

Eka rata oli aksarata, ja siellä taisi kosahtaa aika nopeasti, kun oletin Haltin menevät putkeen puomin alla mutta tulikin mun perään (HYL). Sitten sillä vähän levähti kaarrokset muutamassa kohtaa ja otti ylimääräisiä esteitä. En ollenkaan odottanut tätä, kun on viime aikoina kääntynyt kohtuullisen tiukasti. Isoilla radoilla tilanne onkin taas ihan eri.

Hyppyradalle mentäessä oli ennen meitä vähän herkemmän oloinen koira lähdössä niin katsoin karsinassa odotellessa että Halti ei haukkuisi liikaa, niin annoin sille maahan nakkeja, ja sehän oli virhe, kun sehän löysi sieltä jotain ihania juoksutuoksuja ja liimaantui sinne. En viitsinyt temputtaa koska sitten olisi haukkunut (no jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vaan teettää temppuja). Vielä radalle mentäessä se haisteli maata. 

Kolmas este oli kepit ja olis ollut sille ihan helppo rasti, mutta oli keskittyminen mennyt aivan täysin, eikä pystynyt ollenkaan tekemään keppejä. Tuli pari kertaa pois kepeiltä ja muutaman kerran yritin lähettää kepeille ja vaan haukkui ja pyöri ympyrää. Sain lopulta sen sitten kepeille ja menemään ne kunnolla. Loppu meni ihan ok, renkaan jälkeisellä elämällä ennen putkea mulla nyrjähti nilkka, mutta pystyin juoksemaan loppuun.

Muutenhan rata meni ihan hyvin, kun saatiin keskittyminen löytymään.

Haltihan siis on tajunnut yleensäkin nartut vasta 5 vuotiaana, eli vähän myöhännäisherännäinen. Ei kuitenkaan ikinä sitä ole haitannut narttuhajut treeneissä tai kisoissa. SM-kisoissa varmaan ekaa kertaa meinasi karsinassa odotellessa jäädä meidän jälkeen olevan juoksunartun juoksutuoksuihin mutta pystyi sitten kuitenkin keskittymään. Seuraavissa treeneissä oli myös juoksutuoksuja ja meni kuulemma Haltiksi hitaasti (voi toki johtua muustakin) ja väleissä meinasi kadota haistelemaan hajuja. 

Ja sitten nyt Sipoossa kisoissa ekaa kertaa ikinä se ei pystynyt radalla keskittymään. En osannut yhtään odottaa tätä. Mähän oon ollut hyvin onnekas, että se ei ole juurikaan juoksutuoksuihin reagoinut, mutta olisi voinut luulla ettei se heräisi tähän 7 vuoden iässä enää. Täytyy seuraavissa kisoissa vähän katsoa että ei tuu haisteltua mattoa, mutta varmaan siellä pystyy ihan normaalisti temputtamaankin siinä ennen lähtöä.

Sinne se kesä meni

Pyry täytti keväällä 13.3. 10 vuotta, ja nyt alkaa jo 10,5 vuotta kolkuttelemaan ovella. Vauhtia sillä riitti vielä maaliskuussa pakkasilla ja jaksoi kyllä juosta pelloilla, mutta nyt kesällä taas on vauhti hidastunut. Tuntuu että sillä on myös näkö vähän huonontunut, etenkään hämärällä ei näe hirviä enää ja jonkinlaista epävarmuutta on näkyvissä kun mennään muualla kuin omalla reviirillä. Sillä on takapää ehkä vähän huonontunut. Pyryn otin pois aksan viikkoryhmästä keväällä, ja se on nyt käynyt satunnaisesti kuitenkin treenaamassa. Muutenhan ollaan tehty enemmän nosework-juttuja Pyryn kanssa. Pyry on osalta pidemmistä lenkeistä jäänyt pois, ja Halti pääsee vetämään pidempiä lenkkejä kovemmalla tahdilla.

Pyry sai synttärilahjaksi pedin tuonne Janin työhuoneeseen, ja sen on kyllä sillä kovassa käytössä. Ihan lempparipeti.

Haltilla taas riittäisi kyllä energiaa molempien edestä. Se on kyllä aina valmis kaikkeen äksöniin, vaikka viikon päästä sekin on jo 7 vuotta. Sen kanssa kisattiin vielä toukokuussa, ja sen jälkeen tuli ne mielettömät pitkät helteet, että en kyllä kisaamaan lähtenyt niillä ilmoilla kun ei aina pystynyt täysiä lenkkejäkään käymään kuin vasta joskus illalla. Jotenkin se koko viilentämisprosessi pitkän kisapäivän aikana on sen verran työlästä, että sitä lähden mieluiten tekemään vaan arvokisoihin. Talvella saa sitten taas kisata ihan kunnolla (jos koronarajoitukset ei haittaa). Meillä oli tuplanolla vielä SM-nollista tekemättä, ja olin kyllä jo päätynyt siihen että SM-kisat menee meidän osalta ohi näiden helteiden vuoksi kun ei päästy kisaamaan. Harmitti jo valmiiksi kun koiralla alkaa olla jo ikää, eikä montaa vuotta välttämättä enää ole mahdollisuutta SM-kisoihinkaan mennä. Toki tuolla energialla se varmaan vielä 2-3 vuotta voi hyvinkin kisata jos ei mitään loukkaantumisia tule.

No käytiin kuitenkin heinäkuun vikana viikonloppuna kisaamassa Uudenmaan Piirinmestaruuksissa Lohjalla, kun ei kerrankin ollut niin kuuma (vaan 23 astetta), ja yllätysyllätys, ekalta radalta nollavoitto ja SERT-H! Ja tokan radan otin niin varmistellen että olin varma että tulee yliaikaakin, mutta olin päättänyt että nyt tehdään tulos piirinmestaruuksien vuoksi, ja tulihan sieltä sitten 0-tulos ja 2. sija, eli saatiin lisäksi tuplanolla, ja pääsylippu SM-kisoihin. Ja samalla voitettiin koko pikkumaksien Uudenmaan Piirinmestaruuskin! Ihan mahtavaa, etenkin kun mitään odotuksia ei ollut, kun ei oltu juurikaan koko kesänä kisattu. Joten lähdetään sitten SM-kisoihin yksilöihin kisaamaan kuitenkin!

Tähän vaan kuuluu niin hyvin tää biisin kohta: Me ollaan tän geimin heavyweight, mut jos sä haastat ne anyway, Ne iskee nii kovaa et putoot ja dumari joutuu puhaltaa sen pelin seis 

Omasta seurasta ei tule joukkuetta, ja eipä tule myöskään Lappalaiskoirat ry:lläkään, joten ei päästä puolustamaan joukkuekultaa. Olis se ollut kiva joukkueessakin kisata taas. Noh, ehkä annetaan muillekin tilaisuus tällä kertaa voittaa :) 

Täytyy sanoa, että kyllä Haltin kanssa on paljon saavutettu agilitynkin osalta, ja oon kyllä niin tyytyväinen että sain Haltin kisakaveriksi. Sillä ei juuri huonoja päiviä ole ja aina on valmiina. Ehkä huonoin piirre siinä on se, että se ei oikein vieraissa paikoissa lepää kunnolla, eli useamman päivän reissaamisen jälkeen se alkaa hyytymään agilityssä kun ei lepää vaan on kokoajan vähän valmiudessa. Jos pari päivää kisataan tai treenataan ja päästään yöksi kotiin nukkumaan, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, ja jaksaa hyvin.

Haltin kanssa ollaan kesällä oltu myös Lappalaiskoirien valmennusringissä nyt kahdella leirillä. Ensimmäinen oli Helsingissä, ja toinen oli Kiteellä. On siellä tullut hyviä vinkkejä, ja erityisesti ekalta leiriltä olen kisoissa pystynyt hyvin hyödyntämään neuvoja konkreettisesti. Ensimmäisellä leirillä valmentajana oli aksassa Heini Lindholm ja toisella leirillä Mari Lukkarinen, molemmat kisanneet lappalaiskoirilla ja muun rotuisilla. Vaikka nämä neuvot ovat aika yksinkertaisia, niin kyllä kisoissa vaan nämä konkretisoitui. 

Heinin kanssa tehtiin nollaratatreeniä, eli rata piti saada loppuun tavalla tai toisella taistelemalla. Mua kun ei aina hirveästi haittaa vaikka hylky tulee, ihan vaan koska radalla on niin siistiä ja kivaa ja tulee paljon muita onnistumisia, niin nyt harjoiteltiin ihan sitä että ne ohjaukset sitten runtataan, ja se tulos tehdään. Kyllä se meillä sillä radalla vaati ihan sikamonta suoritusta että päästiin alusta loppuun ja voimatkin alkoi loppumaan (ja vielä osittain johtuen silloisista tosi huonoista kengistä). Siitä kyllä jäi päähän että kyllä se tulos tulee, kun keskittyy ja ohjauksiin ehtii ja pääsee kun vaan päättää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toinen aika pikkujuttu oli koiran sijoittuminen esteen päällä. Eli se kumpaan reunaan hyppyestettäkin koira sijoittuu, voi olla sekuntien kannalta aika suuri merkitys - toisin sanoen sillä millä puolella estettä itse juoksee suhteessa jatkoon on merkitystä. Aina helppo ei ole nopeaa. Näitä noudatin seuraavissa kisoissa, ja uskon että niillä oli vaikutusta, kun ajattelin rataa tuon koiran sijoittumisen kannalta aivan eri tavalla.

Kiteellä taas päästiin tosi kivasti tekemään kunnollista esteosaamistreeniä, jonkin verran poispäin käännöksiä, vippauksia, inin-kohtia, A-esteeltä irtoamista ja kepeille leieröimistä. Eniten jäi mieleen puomin toiselta puolelta puomin alla olevan putken kautta kepeille lähettämistä, mikä nimenomaan meni parhaiten, kun itse jäin toiselle puolelle puomia ja en ollut Haltia häiritsemässä keppien puolella. Ihan mieletöntä, näitä pitäis niin päästä tekemään enemmän. Useammassa kohdassa tuli puheeksi, että Halti tekee parhaiten silloin kun saa edetä itsenäisesti, ja mä annan sen vaan suorittaa ja huolehdin itseni vaan oikeaan paikkaan. Tämä täytyy jatkossa muistaa vaan ottaa paremmin huomioon.

Kiteeltä saatiin muutamia kuviakin, kuvaajana Petri Hallberg.

Sitten, sitten.. pentusuunnitelmat etenee. Jos hyvin käy eikä tule mitään takapakkia, niin meillähän saattaa olla pentu syyskuun lopulla. Sitä odotellessa täytyy kaikenlaisia valmisteluja alkaa suunnittelemaan pennun varalle. Haltin osittain jo tuhoama ja Janin rakentama pentuportti tulee vielä vähän kunnostettuna käyttöön kodinhoitohuoneen ovelle, ja se on varmaan sen portin viimeinen tehtävä ja varmaan toinen  heppoisempi koiraportti makuuhuoneen ovelle Pyryä ajatellen, että se saa olla rauhassa halutessaan. Pennusta sitten lisää kun varmistuu lähemmin että mikä pentu saadaan :)

Alkuvuosi ja pennun etsintää..

 Alkuvuosi on mennyt samoin loppuvuosi, pidettiin aksasta pitkä tauko, ja nyt ollaan enemmän ja vähemmän treenattu. Oon käynyt enemmän nyt Ruukissa Strömfors Dog Sports-hallissa treenaamassa kaverin kanssa ja yksin ja siis Haltin kanssa ja myös Agi-Kotkien hallilla Kotkassa. Treenit on riippunut vähän siitä että onko ollut valmiiksi esteitä vai ei tai millainen rata on valmiina. Yleensä kehitän omat kuviot. Mutta aika paljon erilaisia keppitreenejä, leieröintejä ja vauhdikasta rataa. 

Halti odottaa vuoroaan hallilla

Pyryn kanssa ehkä vähän vähemmän ja paljon lyhyempiä treenejä. Edelleen se kyllä tykkää ja vauhtia on kyllä aina. Nyt kun on ollut pakkasta, niin Pyrykin on ollut hyvin virkeä ja energisempi lenkeillä. Kyllä se jossain vaiheessa saattaa alkaa hidastelemaan, mutta ihan eri koira kuin kesällä/syksyllä. Ens kuussa se täyttää sen maagisen 10 vuotta.

Halti ja Saaga

Halti ja Saaga

Alkuvuosi on mennyt työn puolesta ylitöissä (tilinpäätösaika) ja sitten taas pentu-uutisia bongaillen. Oon tehnyt niin paljon sukuselvityksiä, ottanut yhteyttä kasvattajiin, ja puntaroinut vaihtoehtoja. Vaikea löytää sellaista jossa ei tarvitsisi suuria kompromisseja tehdä, vaikka joitain aina joutuu tekemään. Mä yritän löytää edes lähelle samanlaista yhdistelmää kuin mistä Halti oli. Eli ihan vaan hyvä luusto ja terveys vanhemmilla ja lähisukulaisilla (ei samoja vikoja kertaantumassa), kasvattaja ottaisi huomioon tarpeeksi hyvin tietyt riskit, mielellään luonnetestit tehtynä (toki korona on tätä rajoittanut), ja luonnetesteissä mielellään toimintakykyä, taisteluhalua, hyvä hermorakenne eikä liiallista pehmeyttä eikä ääniherkkyyttä. Tai niin paljon harrastettu koiran kanssa että osataan näistä sanoa jotain. Lisäksi haen koirasosiaalisista tai vähintään laumasosiaalisista vanhemmista pentua. Tietty aina parempi jos kyseessä on toinen pentue, jolloin näkee jo jälkeläisistä mitä tulee. Ei ole helppoa tämä, Haltin kohdalla kaikki toteutui. Jostain asiasta voin aina joustaa, mutta en monesta. Ja haluaisin että kasvattaja on tosiaan ottanut selvää riskeistä, ja on niiden kanssa myös rehellinen ja osaa perustella ne. Riskejä kun joka tapauksessa on, pitää vaan valita mitkä riskit ottaa tietoisesti.

Pyry

Ongelma on että käytettävät koirat on usein nuoria, usein selkeiden sukurasitteiden osalta tarkkaamattomia (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), luonnetestaamattomia vaikka lähisuvuissa on selkeitä riskejä, tai sosiaalisuus tai muut ominaisuudet ei ole tasapainossa, tai kasvattaja jopa jättää kertomatta erittäin tärkeitä tietoja (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), joita löydän itse penkomalla sukutauluja. Lisäksi koronatilanne vaikeuttaa tilannetta, koska kasvattajille voi tulla satoja kyselyitä, ja monesti siinä vaiheessa kun pentusuunnitelmat julkistetaan, on jo mahdollisesti varauslistat täynnä - sellaisista jotka oikeasti kiinnostaa. Monet ei julkista kovin aikaisin pentuesuunnitelmia, joten ei oikein tällä hetkellä tiedä että millaisia yhdistelmiä on tulossa, ellei jokaiseen kasvattajaan ota erikseen yhteyttä. Jonkin verran olenkin ottanut yhteyttä, mutta nyt tuli siihen kyllä väsymys ja odottelen nyt sitten sitä "oikeaa" ja toivon parasta.

Sen olen huomannut, että vaikka olen ollut sitä mieltä, ettei niin väliä kasvattajasta, jos yhdistelmä on hyvä, niin kyllä nyt huomaa, että on se tärkeää olla kasvattaja, joka on samalla aaltopituudella minun kanssa, ja johon voi luottaa. Ja yhdistelmän täytyy sykähdyttää jotenkin. 

Pennun hankkimisanalyysia taitaa olla tässä tän kevään ja kesän sitten enemmänkin. Toivotaan että tänä vuonna pentu tulee taloon. Sillä välin, nautitaan hankikannosta pelloilla 

Halti ja Pyry

Halti ja Pyry

Vuosi lopuillaan

 Tän vuoden juttu on ollut korona, myös koiraharrastuksissa. Kevät oli lepoa ja pitkiä lenkkejä, koska koronatauko. Kesäkuussa Suomi vapautui taas koronarajoituksista, mutta itse uskaltauduin vasta heinäkuussa kisaamaan. Ehdittiin muutamat kisat kisaamaan, ja syyskuusta lähdettiin kisaamaan normaaliin kisatahtiin ja ehdittiinkin pari kuukautta kisaamaan jo paremmalla sykkeellä ja alettiin taas pääsemään kisakuntoon ja kisaaminen alkoi rullaamaan kivasti. Ja sitten taas, toki odotetusti, koronarajoitukset tuli taas voimaan. Tää vuosi oli odotuksia täynnä, ja ei kyllä juuri mitään saatu aikaiseksi, ainakaan harrastusrintamalla. Seuraavaksi kun rajoitukset taas poistuu, niin lähden varmasti kisaamaan saman tien! 

Nyt ollaan joulukuu pidetty myös aksataukoa (perinteinen 3-4 viikkoa lajitaukoa), ja viikko vielä sitä jäljellä. Ryhmätreenit on edelleen peruttu, mutta ajattelin käydä omatoimitreenailemassa sitten pikkuhiljaa, jotta ollaan valmiina kun päästään taas kisaamaan. Ehkä vois harjoitella vaikka jotain uusia taitoja... Huomaa kyllä miten sitä kaipaa nyt kisaamaan, erityisesti kun tää on meidän parasta kisakautta just nyt. 

Halti täyttää ensi vuonna 7 vuotta jo, ja tuntuu että meidän yhteiset vuodet (ja harrastusvuodet) vaan menee nopeasti, ja tuntuu että vasta ollaan päästy vauhtiin, ja harmittaa, kun tietää että ei ole enää montaa vuotta välttämättä aikaa harrastaa aksaa. Toki eipä sitä tiedä kuinka kauan Haltillakin riittää energiaa ja kuntoa aksata, voihan meillä olla neljäkin vuotta jos se kunnossa pysyy. Energiaa sillä tuntuu edelleen olevan kuin pienessä kylässä.

Laitan tähän nyt meidän kuvattuja kisoja tältä syksyltä, sitten taas tavoitteena ens vuonna saada enemmän videolle näitä:

Tässä vaiheessa vuotta pitäisi katsoa miten tän vuoden tavoitteet on toteutuneet, mutta koska mitään ei olla saatu aikaan, niin katsotaan ens vuoden tavoitteita. Täytyy sanoa että ennen koronaa oli Lappalaiskoirien talvileiri helmikuussa, se oli ihan hirveän kiva tapahtuma, ja oli kivaa koirien kanssa siellä. Päästiin siellä tekemään nose workia, vähän aksaa, temppuja yms. Ja siellä oli lunta!

Ja pitääkin vielä mainita, että Halti oli Loviisan Seudun Koirat ry:n seuranmestari v. 2020! Pyry kisasi myös lainakoirana eräälle tytölle, ja hekin pääsivät palkinnoille

Pyry

Pyry kävi sydäntarkissa syksyllä ja väliseinäreiän lisäksi sille on kehittynyt nyt vanhuuden tuoma etenemä läppävika. Pyry on hidastunut viime keväästä aika paljon, ja en tiedä paljon läppävika vaikuttaa, vai onko se jotain muuta. Lenkkeilytahti on tosi verkkaista, eikä se oikein aina haluaisi pitkiä lenkkejä enää tehdä. Täytyy käyttää siis se ens vuoden puolella vanhuustarkastuksessa, jossa katsotaan muutenkin koko koira läpi, jos vaikka löytyisi jotain muuta mikä selittäisi hidastumisen.

Pyryllä on vielä ryhmäpaikka aksassa, ja varmastikin tämän talven käy aksaamassa, aina kun se on valmiina tulemaan mukaan, mutta uskon että tää on viimeinen talvi ja kesäksi en enää ota paikkaa sille. Käydään sitten itsekseen sen kanssa välillä tekemässä jotain pientä.

Muuten toivotaan että Pyry pysyy kunnossa, ja ens vuoden alkupuolella juhlitaankin Pyryn 10v synttäreitä.

Halti

Haltin kanssa jatketaan aksassa kisaamista heti kun vaan voi, jos koronatauko kestää pitkään, niin sitten aletaan harjoittelemaan vaikka juoksarikontakteja tai jotain, että jossain kehitytään. Halti itseasiassa osaa tarjota matolle juoksemista namimaatin avustuksella, tehtiin edellisellä koronatauolla tätä treeniä aktivoinnin vuoksi. Pyrykin teki, mutta sillä meni vaan hermot, ja rupesi vaan vahtimaan namimaattia kun ei ymmärtänyt milloin ne namit sieltä tulee. Halti taas oli kovin pätevä, ja hiffasi heti mitä halutaan.

Tavoitteena varmaankin on Haltin kanssa saada SM-nollat kasaan, en nyt ihan ole kartalla että paljon piti olla ja milloin viimeistään, mutta toivotaan että päästään vauhtiin ja kasataan nollat. SM-kisoihin olisi kiva myös osallistua joko oman seuran Agi-Kotkien riveissä (mutta voi olla että pikkumakseja ei ole tarpeeksi joukkueeksi) tai Lappalaiskoirat ry:n riveissä - joissa menestystä tulikin toissa vuonna (nimim. edelleen hallitseva pikkumaksijoukkueen kultamitalisti!!). Tässä vielä meidän muisto tästä Lappalaiskoirat ry:ltä

Itselle on tavoitteena mennä (yleisöksi) Viroon aksan MM-kisoihin jos se järjestetään syksyllä ja mahdollisesti osallistua Lappalaiskoirat ry:n valmennusrinkiin aksan osalta (jup, sellainen on tulossa ens vuodelle) myös järkkääjän toimessa. Ehkä voitaisiin kunnostautua vähän enemmän dobossa ja nose workissakin koirien kanssa.

Sitten olisi vielä pieni varovainen toive koiranpennusta ensi vuodelle. Halti kun täyttää sen 7 vuotta ensi vuonna, niin jos kolmannen koiran ennen Pyryn vanhenemista haluaa, niin nyt olisi se aika, ennen kuin ikää tulee Haltillekin liikaa, ja ikäeroa pentuun. Nytkin jo tuntuu että ikäeroa alkaa olla aika paljon. Halti on vaan ollut niin pentumainen ja energinen, että en ole osannut ajatellakaan että sillä alkaa olla ikää. 

Rotu ei ole vielä lukkoon lyöty, mutta verkko on pistetty vesille. Rotua tärkeämpi onkin se oikean yhdistelmän löytäminen. Viimeeksikin kun Haltia hain, niin todellisuudessa katselin muitakin rotuja kuin porokoiria, mutta silloin ei oikeastaan ollut sellaisia sopivia yhdistelmiä, kuin tuo Haltin vanhempien yhdistelmä josta halusin ottaa pennun. Se on hankalaa, kun aina joutuu ottamaan toki jotain riskejä, mutta toiveena olisi aina mahdollisimman terve luustoltaan ja pääkopaltaan oleva koira, joka sopii meidän laumaan.

Täytyy vielä laittaa tähän viime kesältä kuva mökiltä, siinä on Pyry, Halti ja Vertti. Vertti oli tuolloin 12v ja nyt alkaa olla 12,5v. Toivotaan että tämä ei ole ihan viimeinen yhteiskuva näiltä kolmelta. 

Kisoja

 Kisojahan ei nyt taas koronan vuoksi ole, mutta tässäpä video tän syksyn kisoista. Vähän ollaan käyty kisoissa, ja saatukin useampia nollia. Joten hyvin päästiin vauhtiin, ja sitten kaikkien ja erityisesti minun harmikseni korona tuli ja katkaisi hyvän putken.

Vuosi 2020

 Ompa pitkä aika viime päivityksestä, mutta paljon on ainakin omassa elämässä tapahtunut.

Itse olin vielä viime vuoden alussa hyvin mielenkiintoisessa työpaikassa, pääsin olemaan tekemisissä ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa, pääsin puhumaan paljon englantia ja työ oli haastavaa ja mielenkiintoista. Työ oli vaan niin haastavaa ja sitä oli liikaa, että väsyin rankasti siihen, silleen että talvilomalla hävitin väsyksissäni puhelimen, hajoitin pesukoneen ja melkein poltin koko kämpän. Siinä päätin, että riittää, ja vaihdoinkin työpaikkaa lähemmäs kotia ja nyt olenkin huhtikuusta lähtien palautunut rauhallisemmassa työssä. Kävin nyt syksyllä KLT-tentissä (taloushallinnon asiantuntijatentissä), ja luinkin siihen jonkin verran, ja huomasin, että se stressasi aika paljon verrattuna aiempaan opiskeluihin, joten ihan palautunut en ehkä vielä ollut. Mutta nyt kun alan olemaan levänneempi, niin jaksan taas kirjoitella tännekin.

Haltilla oli kilpailukieltoa viime vuoden loppuun pannuksen hoidon vuoksi, ja tämän vuoden alussa päästiin kisaamaan. Harmillisesti kisattiin vaan parit kisat, kunnes tuli korona, ja sit olisikin treenit ja kisat mukavasti tauolla. Tämä ajoittui sopivasti kylläkin työpaikan vaihdon kohdille, ja korona antoi mahdollisuuden levätä enemmän, vaikka kisakausi jäi lyhyeksi. Vasta heinäkuussa uskaltauduin kisaamaan, ja ollaan n. yhdet kisat/kuukausi nyt käyty. Nyt olisikin kiva alkaa kisaamaan talvikaudella enemmän, mutta saa nähdä kauan tätä iloa kestää, jos koronatilanne tästä pahenee.

Jonkun aikaa saatiinkin taas mukavasti hyllyjä, mutta nyt viime kisoissa viimeinkin tuli nolla ja 5 virhepistettä (johtuen ehkä siitä että Halti oli jotenkin tosi rauhallinen, joten ylimääräisiä kaarteita tai esteitä ei otettu) ja tänä viikonloppuna mennään taas kisoihin Lohjalle.

Pyryn kanssa käytiin nyt sydänultrassa, ja sillä todettiin sitten sen väliseinäreiän lisäksi etenevä läppäsairaus (sydämen sivuääni aste 2). Rasituksen kanssa pitää olla tarkkana, ja tehdä harrastuksissakin vain koiran ehdoilla. Väliseinäreikä oli sen verran pieni edelleen, että siitä taas ei ole haittaa.

Haltin pannus taas on pysynyt hyvin hallinnassa, ainoastaan toinen silmä jostain syystä menee herkästi punaiseksi joten pannuslääkityksen Optimmunen lisäksi se saa myös Oftan Dexa Chloraa tarpeen mukaan. Tässä Oftan Dexassa on vaan 7 pv varoaika Dopingin osalta, joten aina ennen kisoja joudutaan pitää taukoa. Onneks tuli syksy ja pimeetä, niin ei se silmä ärsyynnykään niin paljon kuin kesällä.

Lisäilen kuvia ja videoita tässä vielä paremmalla ajalla..

Aika rientää..

Aika rientää, mutta suurempi syy siihen, että en ole kirjoitellut, on ollut työt. Olen kohta pari vuotta ollut tässä nykyisessä työssä, ja se meinaa olla sen verran raskasta, että silloin kun en juokse kouluttamassa tai harrastamassa, niin koomaan kotisohvalla koiralenkin jälkeen, eikä ajatuksen ajatusta liiku enää päässä. Jotain asialle on tehtävä, mutta katsotaan sitä siis ensi vuonna. Työ on toisaalta hyvin mielenkiintoista, kun pääsee konsultoimaan englanniksi kansainvälisiä asiakkaita, mutta toisaalta taas hyvin raskasta, koska tämä työ vaatii myös paljon keskittymistä.

Meillä on siis Haltin kanssa ollut kisakielto dopingin vuoksi. Haltilla siis todettiin pannus molemmissa silmissä, ja Optimmune-lääkettä aloitettiin käyttämään toistaiseksi, joka on siis antidoping-lääkelistalla, eli sen kanssa ei saada kisata. Tähän kuitenkin voidaan saada Kennelliitolta poikkeuslupa, kunhan lääkäriltä saatiin todistus, että silmät on hallinassa lääkityksellä.

Optimmune tepsi silmiin hyvin, ja pannusmuutokset poistuivat, ja silmässä ollut pigmenttikin on lähes hävinnyt. Kuitenkin ongelmana oli toisen silmän tulehdus, joka ei sitten johtunut pannuksesta, vaan oli joku ihan oma erillinen tulehdus. Se vaan palasi jatkuvasti aina kortisonikuurin jälkeen, saikohan se ainakin 4 kuuria. Viimeinen kuuri maxitrolilla tehosi, ja nyt joulukuun silmä on ollut terve kokonaisuudessaan. Käytiin pari viikkoa sitten näyttämässä lääkärille silmää, ja eläinlääkäri allekirjoitti poikkeusluvan Kennelliittoon lähetettäväksi. Senhän sitten lähetin ihan heti samana päivänä ja vielä 9 euron pikakirjeenä. Parissa päivässä se oli perillä Kennelliitossa, ja tasan viikko kirjeen lähettämisestä Halti sai poikkeusluvan kisaamiseen. Oi sitä onnen päivää!! Vielä piti Kituun lähettää viestiä, että rekisterinumero pitää muuttaa FI->EJ-rekisteriin, ja sekin onnistui ennen Joulua.

Nyt päästäänkin sitten kisaamaan heti ensi tilassa, eli ensi viikolle on suunnitelmissa ekat kisat Lahdessa. Kyllä se tästä lähtee taas.

Mulla on tietty tässä syksyllä ollut kaikenlaista että treenejä on peruuntunut jonkin verran, koirat olleet vuorotellen vähän kipeinä, ei olla tietty päästy kisaamaan ja autokin oli varmaan pari kuukautta rikki, kun ei saatu varaosaa (Ruotsista lähetettiin aina vaan väärää osaa). Mutta kyllä me jonkin verran ollaan ehditty nyt taitoja harjoitella tässä syksyn aikana Haltin kanssa, ja radat ovat sujuneet hyvin. Ollaan käyty Ville Liukan, Timo Rannikon, Satu Tuomelan, Kim Kurkisen ja Tiina Wickströmin valmennuksissa hakemassa kaikenlaista oppia ja sitä ollaan saatu ja päästy aina eteenpäin. Eniten olen tykännyt treeneistä, joissa on päässyt kehittämään juuri niitä taitoja.

Erityisesti pujottelutaitoja Halti on harjoitellut tämän syksyn, ja avokulmat pääasiassa menevät tosi hyvin (toki edelleen treenataan). Se hakee hyvinkin kaukaa avokulmat itsenäisesti, ja pystyn vaihtamaan ohjauspuolta keppien alkupäässä. Tämä lähti siitä, että haettiin varmuutta Haltille silloin, kun se ei näe  minua kepeille mentäessä - eli itsevarmuutta hoitaa kepit kun en ole sen näköpiirissä. Se oikeasti alkaa näyttää tosi hienolta ja varmalta. On ollut tarkoituksena myös treenata puomia nopeammaksi samasta syystä, eli se menisi itsenäisesti päähän vaikka jäisin taakse tai aivan sama missä olisin. Se meinaa alkaa aina hidastaa loppua kohti, etenkin jos jään taakse. Olen useammalta valmentajalta tätä kysynyt, ja kaikenlaisia ohjeita olen saanut, mutta pitää nyt sitten vähän katsoa että mikä olisi sopivin. Ongelma on vähän se, että ei ole ollut aikaa treenata niin paljoa, ja meidän oma halli on niin pieni että puomi ei ole aina viikkotreeneissä.

Halti on myös ohjauksissa alkanut tulemaan tosi hienosti mun puolelta hypyille (mikä näkyi jo SM-kisoissa), ja tämä on kyllä helpottanut ohjaamista paljon. Katsotaan miten osattaisiin soveltaa sitä sitten treeneissä. Vaikka ollaan treenattukin tässä syksyn aikana, en ikinä meinaa muistaa pyytää ketään videoimaan. Aina siinä ajan hetkessä unohtuu täysin. Mutta mielettömiä ratoja ja treenejä ollaan tehty, ja toivotaan että se siirtyy myös kisaradoille nyt kun päästään taas kisaamaan.

En nyt tiedä mikä meidän tavoite tulee olemaan ensi vuodelle. SM-kisoihin mitä todennäköisimmin ei mennä, koska kaverin häät on juuri samana viikonloppuna, joten SM-nollia ei nyt ihan sillä silmällä kerätä - toki mukavahan se olisi nollia saada vähintään 1/3 radoista. Jos nyt kisataan vähintään 30 rataa, niin 10 nollaa olisi kiva saada vähintään ensi vuonna. Halli-SM:iin ei ehditä mitään tuloksia keräämään, mutta tähdätään nyt vaikka Piirinmestaruuksiin, ja mahdollisesti Lappalaiskoirien mestaruuskisoihin. Yritetään parantaa aikoja, ja tehdä ratoja täysillä.

Tämä vuosi meni tosi rikkinäisesti, kisattiin ehkä se 15 rataa koko vuotena, alkuvuonna Haltilla oli jumia selässä ja pidettiin taukoa, ja keväällä oli jotain  kremppaa, kesällä kisattiin pari kisaa ja SM-kisojen jälkeen tauolle. Mutta toivotaan, että ensi vuosi on ehjempi koirien suhteen ja kisakauden suhteen.

Pyry on taas ollut tämän syksyn vähän kysymysmerkki. Sillä on mennyt nyt herkemmin vatsa sekaisin viime aikoina, ja sen kanssa kaupungilla kävely on ollut haastavaa. Se jää jumittamaan, ja kuuntelemaan autojen kiihdytysääniä (ilmeisesti), eikä suostu aina liikkumaan. En tiedä sitten että onko kuulossa ongelmaa, vai alkaako se yleistämään ääniherkkyyttä. Todennäköisesti täytyy viedä se lääkärille jossain vaiheessa - ja sydänultraankin. Se ei oikein halua pitkiä lenkkejäkään aina mennä (ellei ne mene vahingossa silloin kun Pyry metsästää ojasta hiiriä - ja usein syökin niitä matkan varrella). Nyt on tietty märkää, ja sataa paljon, niin sekin voi vaikuttaa. Kotona se kyllä leikkii lelulla (ihmisen kanssa), ja ulkona mielellään vain metsästäisi. Tuossa välissä oli muutamia päiviä oikein pakkasta ja lunta, sen onneksi sain ikuistettua.

Koirat kävi parisen kertaa syksyllä hieronnassa, Haltikin saatiin ihan täydellisesti rentoutumaan, ja näin ollen myös käsiteltyä aivan auki. Oli ihan mahtavaa kuinka rentona se oli, kun aina vähän on jännittänyt lihaksiaan hierojalla..

Ja Pyrystäkin oma rento kuvansa hieronnassa:

Tässä on vielä tän Joulun kuvat koirista (ja yksi Kasperista). Toivotaan että vuosi 2020 tulee olemaan parempi kaikille meille..