maanantai 4. syyskuuta 2017

Syksyn ekat agikisat

Käytiin siis lauantaina Kouvolassa kisoissa, Pyrylle yksi hyppyrata ja Haltilla 1 hyppy- ja 2 agirataa.

Eka rata oli helpohko, mutta itselle tuli ajatuskatkos kepeillä Haltin kanssa.


Jäin katsomaan keppejä, ja mietin että menikö Haltin oikein, vai aloittiko väärin. Jotenkin ihmeellisesti katsoin että se aloitti väärin, ja mietin että pitäisikö korjata vai jatkaa, ja katsoin hölmistyneenä pikaisesti tuomariakin, että näyttikö se mitään virhemerkkejä. Ihmekatkos tuli kyllä.

No eihän se tehnyt mitään väärin, ja kun olin vähän pihalla, unohdin seuraavan esteen ohjauksen, ja vahingossa ohjasin takaakiertoon, ja siitä jatkettiin sitten ihan rata muuten puhtaasti läpi. Ihan kiva rata. Itse olisin voinut olla vähän enempi kartalla..


Pyryllä tuli taas ajatuskatko myös samalla radalla kepeillä. Se nimittäin kuuli jonkun YSKÄISEVÄN radan vieressä, ja pysähtyi kuuntelemaan sitä ja jatkoi sitten väärin kesken keppien. Koska en pysty sitä kiepauttamaan nätisti siitä oikeaan kohtaan, niin jouduin ottamaan alusta, ja siinä meni aikaa. Siinä kosketin sitten ajattelemattomasti Pyryä, kun tyrkkäsin sen kepeille, joten yhteensä 10 virhepistettä ja tuhottomasti yliaikaa kepeiltä (ja muutenkaan Pyry ei ollut ihan vielä vauhdikkaalla päällä - tai vähän vauhdikkaampi kuitenkin kuin edellisissä epiksissä). Ennen rataa hypin Pyryn kanssa tasajalkaa jne, että sain sen huomioimaan mut, eikä ihania juoksutuoksuja..

Huomaa videolla kahden viimeisen esteen suoritus, kun se tolla vauhdilla menis koko radan....


Eka agirata meni Haltin kanssa ihan hyvin ekalle putkelle (8) asti. 



Siis sain tehtyä suunnitellun persjätön (taisin suunnitella valssin tosin) 7-esteen jälkeen, mutta sitten UNOHTUIKOHAN ohjaajalta ottaa kontakti koiraan kun se tulee putkesta kun lähti hyppyesteelle keinun sijaan. Sitten sen jälkeen hajosikin pakka, ja osa esteistä jäi tekemättä, tai tehtiin jotain muuta.. Paitsi, kun oletin että Halti hakee keinulta toisen hypyn (11) takaakiertoon, niin hienosti tuli mun puolelle hyppyä. Loppu kepeiltä oli ihan hyvä.


Kun hain Haltin vikalle agiradalle autosta, niin olisi pitänyt jo tietää miten menee.. Halti tärisi innosta autossa, ja arvasin kyllä jo vähän että ei ehkä keskity.


Ja olikohan jo tokalla esteellä kun meinasi lähteä A-esteelle, ja sain pelastettua.. sitten ei hakenut keppejä vaan pyörähti ympäri, ja siitä tuli kielto.... jaa sitten seuraavan putken 9 jälkeen OLETIN että Halti hakee pituuden, mutta ei hakenut, vaan tuli ohi (tuli muutama muukin koira ohi). Eli HYL. Sitten vielä keinun ja putken jälkeen esteellä 14 OLETIN TAAS että Halti hakee toiselle puolelle hyppyestettä, ja eiköhän sitten taas tullut mun puolelle estettä. Hyvinpä tuli opetettua siellä Sysiväikeen agipäivässä se mun puolelle tuleminen.. Pitää alkaa ohjaamaan tarkemmin sitten takaakiertoihin (ja käyttää käskyä).


Radan ulkopuolella mulla meni jokseenkin hermot noihin koiriin. Pyry erityisesti jumitti joka toisella askeleella lenkillä, koska siellä oli mennyt juoksuisia narttuja.. Voi jee, sainkohan muutamat kilarit sille, kun ei mitään jakoa mun kuuntelemisessa, ja Halti poukkoilee onnessaan mukana. 

Vikan radan jälkeen, kun otin Pyryn autosta loppulenkitystä varten, Halti taas vetäisi mun ympäri ja mut kumoon, että kaksi sormea oli ihan ruvella ja polvi.


Kyllä meni hermot, että saivat mennä kyllä niin lyhyellä hihnalla kunnes olivat kuulolla.. Ihanaa olla kolmosissa, kun saa kisata juoksunarttujen kanssa. Vähänkö pelkäsin että Pyry lähtee haistelemaan radallakin, mutta yllättävän hyvin oli kuulolla, vaikka vähän hitaasti vielä ilmoista johtuen vielä liikkuu.

Kuitenkin suurimman osan radoista pistän omaan piikkiin, oli ekat radat pitkään aikaan, ja oma keskittyminen oli huonoa ja lisäksi tuli näitä ajatuskatkoja. Tietty koirillakin on totuttelemista kisatunnelmaan, ja varmasti alkaa mennä taas muutaman kisakerran jälkeen paremmin kun päästään samalle radalle ja itse pääsen kisakeskittymiseen.

Sunnuntaina kun olin talkoilemassa, niin Haltia pisti ampiainen kuonoon, viiksikarvojen kohdalle. Turposi jonkin verran se puoli kuonosta, mutta onneksi ei sulkeutunut mitään hengitysteitä, ja muutaman tunnin päästä turvotus oli laskenut. Vähän kipeä se kuono ilmeisesti oli, mutta selvittiinpä säikähdyksellä. Jani oli viilentänyt Haltin kuonoa jääpussilla, niin turvotus hävisi nopeammin..



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti