maanantai 25. joulukuuta 2017

Vuoden vikat agikisat

Viikko tässäkin jutussa kesti..

Kannattiko mennä? no kannattihan se!

Javier De La Escalera oli tuomarina. Rimat oli ilahduttavasti kaikilla radoilla 55 cm.  Radoista eka olisi sopinut Pyrylle, muut olisi olleet turhan pyöritystä. Onneksi Haltilla ei vauhti tai motivaatio hidastu pyörityksistä.

Ilmoittauduin 3 radalle poikkeuksellisesti, kun oli enemmän hyppyratoja tarjolla. Olisi kyllä pitänyt jättää kahteen. Sitten en myöskään ajatellut pidemmälle, että kun oli tarjolla 4 rataa kaikille säkäluokille, että kisat päättyy vasta yöllä.. Mä pääsin lähtemään JO puoli kymmenen aikaan, joten aika myöhäiseksi meni.

Tavoitteena oli Santun opit, eli keskity ja ei varmistella (ja agility ei ole TOKOA!!).

Eka rata, agirata: tulos 0, etenemä 4,35 m/s


Tää oli kiva rata. Keskityin koko rataantutustumisajan ja sen jälkeen ennen vuoroani kokoajan rataan. Kävin läpi sitä mielessä ja katsoen. Ajatuksena radalle mennessä oli, että nyt mennään kovaa eikä varmistella, eikä olla mitään tokoa tekemässä.

Pääsin tekemään saksalaiset heti alkuu 2-esteellä ja 4-esteellä, vähän turhan paljon varmistelin 4-estettä (ettei mene A-esteelle), mutta olisi tullut aivan suoraan oikein). Sitten vaan kovaa juoksemista. Halti haki tosi hienosti itsenäisesti kepit. 8-esteeltä 9-esteelle teinkin suunnittelemattomasti 9-esteen uloimman siivekkeen kautta ohjauksen, ja se meni aika pitkäksi, mutta onnistui. Lähettäminen onnistui 12-putkelle tosi hyvin, ja sanoisinko että muiden ratoja katsellessani, erittäin hyvin ja sujuvasti, kun luottaa koiraan. Ennen A-estettä ehdin persjättöön hyvin ja puomin kontaktilla otin rauhallisesti, ja odotin että se otti kontaktin ja pysähtyi ennen kuin lähdettiin liikkeelle. Tässä meni ehkä aikaa, mutta ei haitannut. Loppu oli helppoa, ja yksi saksalainen vielä 21-esteellä. 

Oli ihan meidän rata, ja vielä nollalla (A-esteellä hyppäsi kyllä aika korkealta...) ja vaikka tuli vähän kaarrosta ja puomin kontaktin varmistelua, niin agilityradalla etenemäksi tuli 4,35 m/s, joka oli aivan mahtavaa! Ei ikinä oo aksaradalta tullut tuollaista etenemään, oli nimittäin paras mitattu etenemä Haltilla (ja edelliset parhaimmat oli hyppyradoilta). Ja tuossa olisi ollut vielä reilusti varaa olla nopeampia, jos olisi kaarrosta saatu pienemmäksi ja oltu nopeampia puomilla, joten varaa on vielä kuroa aikoja kiinni! Ihan mahtava fiilis etenkin radan jälkeen, kun mentiin niin täysillä rata!

Toinen rata oli hyppyrata, HYL


Tää rata oli tosi kiva myös Haltille. Oli muutama kohta jossa joutui miettimään miten ehtii (tietenkin rohkealla liikkumisella), mutta ei ollut mitään mahdotonta.

Meillä kosahti jo 3-hypylle, kun Halti hyppäsi takaisin päin 3-esteen ensin hypättyään sen oikein (niistolla). Olin ajatellut myös ns. päällejuoksua ja pakkovalssia, ja uskon että ne olisivat oikeasti toimineet, ja olisi pitänyt uskaltaa tehdä niitä. Muutamat super-virolaiset meinaan teki aika mahtavat tällaiset ohjaukset. Tän HYLkäyksen jälkeen vedettiin sitten Haltin kanssa aivan täysillä ja varmistelematta, ja oli kyllä ihan mahtava tunne että me pystytään ja osataan kun tehdään täysiä. Tän hyppyradan etenemän olisin kyllä halunnut tietää, koska me mentiin kovaa!!! 

Erityisesti 16-17-esteiden väliin rohkeasti vaan persjättö (tekipä sen muutama bortsu- ja belgiohjaajakin) ja vielä rohkeammin siitä saattelematta 18-esteen jälkeen persjättöön, jolla sain Haltin parhaiten oikealle puolelle 19-estettä ja siitä rohkeasti seuraavan esteen takaakiertoon. Oli tosi magee rata!

Kolmas rata, hyppyrata HYL


Tässä vaiheessa mä aloin jo väsymään, ja vaikka kuinka pyrin vaan keskittymään rataan, niin ei mennyt hyvin. Oli jo ennen rataa vaikea keskittyä tiettyihin kohtiin. Meillä kosahti periaatteessa 4-esteen jälkeen, jossa mä ajauduin tosi sivuun, ja sain vielä 5-esteelle Haltin, mutta siitä Halti sinkosi väärään putkeen, kun olin myöhässä valssin kanssa. Siitä jatkettiin, ja oli muutama muukin kohta jossa olin väärässä paikassa väärään aikaan, ja vaikka taisi puhtaasti loppu mennä, niin silti oltiin Haltin kanssa niin eri radalla. Täysiä koitettiin kuitenkin mennä ja onnistuttiin monessa kohtaa. Ja olisi ollut mahdollisuus ihan puhtaaseen rataan, jos mun keskittyminen olisi ollut kasassa.

Kuitenkin, parempi että pitäydytään kahdessa radassa/kisat.

Oli kuitenkin tosi hyvä fiilis kisoista, ja etenkin kun saatiin nolla pitkän hylkykauden jälkeen, ja tosiaan edellisistä kisoista jo vitoset. Pitää vaan mennä tekemään oikeasti täysiä varmistelematta ja kannustamalla koiraa ja keskittymällä hyvin. Tää on sitten ensi vuoden treeniaihe!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti