Lappalaiskoiraleirillä

Edelleen on lomailtu, siis ihan säiden puolesta..

Käytiin lappalaiskoiraleirillä Surkeejärvellä Jyväskylän suunnalla Korpilahdessa heinäkuun puolen välin jälkeen, ja viihdyttiin sunnuntaista tiistaihin siellä. Saatiin Pyryn kanssa oma yksityinen aittahuone, mikä oli ihan kiva, kun jotkut joutuivat jakamaan toisten kanssa huoneet ja koirat joutuivat olemaan häkeissä yksinoloajat. Vieläkään ovissa ei ollut lukkoja, joten sai vähän soveltaa tuolien kanssa, jotta sain varmistettua että Pyry varmasti pysyy huoneessa silloin kun itse olin luennolla tai syömässä.

Maanantaiaamusta oli heti Tommy Wirénin luento, ja se kyllä oli koko leirin kohokohta, ainakin minulle. Siellä tuli paljon vahvistusta omalle tiedolle, ja paljon vinkkejä erilaisiin koulutuksiin. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksenkin :)

Leirillä käytiin Pyryn kanssa maanantai-iltapäivästä kokeilemassa FH-jälkeä, eli pk-puolen peltojälkeä. Pyryn kanssahan on tehty metsäjälkeä ihan verijäljellä, mutta myös ihmisjäljellä. Mitään esineitä ei olla mistään koskaan nosteltu, eikä Pyrylle ole opetettu makkaran avulla jäljen tekemistä (poislukien tietty ihan makkaraa laahaamalla tehty jälki). Kuitenkin kouluttaja meinasi että kokeillaan kahden kulman jälkeä, jossa on kolme suoraa ja jätetään sinne kolme esinettä, jos vaikka Pyry hoksaisi ne itsestään. Kouluttaja itse teki meille jäljen, koska Pyry on tottunut jäljestämään muiden jälkiä kuin minun.

Alku oli haahuilua, ja vasta tokan käännöksen jälkeen vikalla suoralla Pyry hiffasi mitä ollaan tekemässä, ja löysi viimeisen esineen (iloisesti otti tunnistuskapulan näköisen kalikan suuhunsa ja antoi minulle), ja sitten jäljesti tarkkaan namipurkille loppuun. Ongelma ilmeisesti kouluttajan mielestä oli se, että Pyry on tehnyt metsäjälkeä, mikä tarkoittaa, että se on tottunut jäljestämään nenä korkeammalla. Pellolla tuuli aika paljon, joten se oli aika haasteellista Pyrylle, koska korkeammalta se jälki siirtyi todella paljon sivuun. Kouluttaja sanoi, että voi olla että sen metsäjäljen joutuu jättämään taka-alalle jos haluaa FH-jälkeä treenata ja siinä kisata. Uskon kuitenkin että jos Pyrylle opettaa oikean tekniikan peltojäljellä jäljestämiseen, niin se oppii jäljestämään pellolla eri tavalla kuin metsässä. Lisäksi saatiin neuvoja miten opetetaan koira erikseen ilmaisemaan maahan menemällä esineet. Tää kyllä jäi kiinnostamaan minua, ja voi olla että jossain vaiheessa treenataan tätäkin ihan mielenkiinnon vuoksi.

Tiistaina käytiin sitten aamulla koiratanssissa, ja se oli kanssa mieltä avartavaa ja kivaa. Opittiin kaikenlaisia erilaisia liikkeitä, ja miten niitä opetetaan koiralle. Yritettiin jopa saada Pyry laittamaan tassut mun selän päälle ollessani kyyryssä, mutta siihen ei Pyry tohtinut, mutta saatiin kuitenkin Pyry hyppäämään mun yli. Lopuksi saatiin tehdä oma esitys musiikin tahtiin, siten että meillä oli alkuasento ja tämän jälkeen käytiin neljässä reunassa tekemässä jotain mitä osattiin ja tanssittiin aina seuraavaan reunaan ja sitten lopuksi loppuasento. Meillä oli kumarrus alkuasentona, ja tehtiin reunoissa jotain jalkojen välissä kävelemistä, pyörimistä, taaksepäin kävelemistä ja loppuasentona oli tanssiasento (Pyry seisoo mun käsiä vasten). Ihan kivaa, ja tätä olisi kiva ainakin kotona harrastaa ja harjoitella.

Jästin ja Pyryn yhdessä ja erossa oleminen oli paljon helpompaa kuin edellisinä vuosina. Vaikka Jästi haukkui ulkona tai huoneessaan (kuului meidän aittaan asti) ja jopa kerran siinä meidän oven takana kun itse olin oven välissä, Pyry ei siitä juurikaan välittänyt ja aina leiriolympialaisissa oli helppo viedä aina toinen huoneeseen odottamaan, jotta toinen pystyi toimimaan. Yhdessä käytiin lenkkeilemässä ja oleiltiin illat. Käytiin lenkillä jopa Jästin ja Jästin veljen Hiiren ja 5 kk Naalin kanssa yhdessä, ja menivät kaikki aika sopuisasti.

Tuntui leirielämä tällä kertaa todella helpolta näiden kahden kanssa. Yhdessä viimeisen päivän leirinäyttelyyn ei varmaan niitä saa, kun turhautuvat, mutta itse voin Pyryn jättää hyvällä mielellä yksin huoneeseenkin.

Pyry oli huoneessa aina tosi rauhallisesti, jonkun kerran saattoi jotain pientä mölistä, kun sen mielestä oltiin menossa johonkin yhdessä, mutta lopetti kun kävin mainitsemassa asiasta.

Oli kyllä todella kuuma, 27 astetta, mutta kun muisti ottaa rauhallisesti, lyhyitä lenkkejä, ja olla varjossa ja juoda paljon, niin Pyry jaksoi todella hyvin koko leirin ajan temppuilla ja muuta. Käytiin kahlailemassa läheisessä järvessä muutaman nartun kanssa.

Joka ilta oli leiriolympialaiset ja me kerettiin kahdelle illalle niihin mukaan. Ekana iltana oli kiihdytyskilpailu ja kiihdytyksen jälkeen maalissa koiran piti laittaa maahan makaamaan 20 sekunniksi ja esittää musiikin tahdissa intiaanitanssi..

Tokana iltana oli sitten kolme tehtävärastia. Ekassa piti koiran metsästää vesiasiasta kuivattuja kanapaloja ja ihmisen vähän isommasta vesiastiasta porkkanapaloja. Oli muuten vaikeaa, varsinkin kun itse en osaa olla hengittämättä nenän kautta. Pyry odotteli mun tuskailujen ajan, kun ei heti ymmärtänyt mitä tehdä, ja sitten kun itse olin valmis niin Pyry teki nopeasti työt (joi veden astiasta ensin ja söi sitten kanapalat - miksi en itse hiffannut tehdä samoin...)

kuva: Puja V.

Kuva: Puja V.

Tämän jälkeen piti koiran laittaa etutassut muoviastian päälle ja pyöriä siitä etuosansa ympäri, mutta Pyry ei sitä ole koskaan tehnyt, eikä siis meillä tullut siitä mitään. Ja lopuksi emännän piti pyöriä puukepin ympäri viisi kertaa ja pujotella kuuden kepin sarjan läpi, eipä sekään ollut helppoa :)

kuvassa tuttuja leiriläisiä minun ja Pyryn lisäksi

 Alla kuvissa minä ja Sophie, ja siis Hiiri ja Naali ja Pyry

kuva: Susan F.

kuva: Susan F.

Leirillä oli kivaa kavereiden kanssa, ruoka oli hyvää ja täyttävää ja olin kyllä leiristä niin fiiliksissä, että ensi vuonna voisin olla jopa sunnuntaista keskiviikkoon asti. 

Oli se Pyry kyllä onnellinen kun pääsi kotiin, ja juoksemaan enemmän vapaana, heti ensimmäisenä ensimmäisessä heinikossa kellimässä..

Lisää päivitystä viime viikoilta tulossa, kunhan kerkeän...