Ja asteita oli huimat 17 astetta ja aurinko paistoi, joten tiedetäänhän se mitä siinä sitten käy. Pyry ei syönyt aamulla edes ruokaa, kun sen mielestä oli liian kuuma.
En tiedä voisko sitä vaan jotenkin yrittää totuttaa lämpimällä ilmalla (yli 15 astetta) tekemiseen ja riehumiseen, vai pitäiskö jatkaa harrastamista sitten syksyllä, tai sitten öisin.
Meidän kouluttajakin ehdotti että Pyrylle voisi hankkia sellaisen viilennysloimen, kun sen musta turkki imee niin tehokkaasti lämpöä ja on todella kuuma nopeasti. Kastelemisessa voi olla se ongelma, että turkki tulee liian painavaksi, ja sitten se märkänä on täynnä hiekkaa toisekseen. Ja Pyryhän ei kyllä tykkää kastelemisesta, ja vielä vähemmän siitä että sen turkki tulisi sotkuiseksi. Pitää kuitenkin katsoa, jos sitä turkkia voisi vähän edes kastella lämpimillä säillä.
Noh, eka kerta meni paremmin. Pelkäsin että ekan putken sijaan Pyry lukitsis A-esteen, mutta onnistuneen ohjauksen avulla lähti hyvin putkeen. Sitten vauhdilla 4-esteelle ja kovemmalla vauhdilla seuraavaan putkeen jne. Päästiin aika hyvin kepit loppuun (ja kivalla vauhdilla), ja palkkasin lelulla, ja Pyry leikki hyvin. Mutta tän jälkeen alamäki alkoi kun alettiin hinkkaamaan niitä edellisiä esteitä ja ohjauksia (mikä tietty oli tän valmennuksen idea), ja Pyryllä meni jo ensimmäisten hinkkausten kohdalla mielenkiinto, varsinkin kun sillä oli jo kuuma. Itse en hinkkaisi näin pitkään Pyryn kanssa, mutta vaikea näille kouluttajille välillä on sanoa vastaan..
No 5-putken jälkeen neuvottiin tekemään persjätön, jotta sain paremmin ohjattua seuraavalle putkelle, ettei Pyry ehdi suunnittelemaan välissä olevaa hyppyestettä. 7-esteelle kumartelin kuulemma, joten tässä harjoiteltiin suoraselkäistä ohjausta. Ja ekalla kerrallahan 9-este meni ihan hyvin kun ohjasin Pyryn oikealta puolelta estettä kiertäen kepeille, mutta kun kouluttaja halusi treenata sitä, että pyöräytän Pyryn vasemman tolpan ympäri, niin se meni jo liian jumittamiseksi Pyrylle, ja Pyry lopulta ravasi hitaasti putkelta esteelle.
Kepit meni pari ekaa kertaa tosi hyvällä vauhdilla kun virekin oli hyvä. Mutta sitten tuli raja vastaan. Kouluttaja halusi, että rupeisin namin kanssa ohjaamaan Pyryä keppien suorittamisessa sitten kun sillä meinaa loppua mielenkiinto. Mun mielestä tää on vähän outo neuvo houkutella koiraa kepeillä. Periaatteessa jos se siitä saisi lisää virtaa, mutta paremmin ja nopeammin se menee kepit, jos vaikka jätän namialustan keppien päähän, kuin että itse säädän siellä keppien välissä namin kanssa. Muuten Pyry oli aika hyvällä tuulella ekalla kierroksella.
Pidettiin taukoa, ja tokalla kerralla Pyryä ei enää jaksanut vääntää. Olis varmasti mennyt vielä hyvin, jos oltais tehty kepeistä seuraavasta esteestä lähtien, mutta kun aloitettiin siitä meidän hinkkaamalta 8-putkelta eteenpäin, niin into meni siinä, ja Pyry taisi kävellä kepit..... 13-esteeltä eksyi A-esteelle, kun en vekannut tarpeeksi hyvin putkelle (tai siis ollenkaan). Puomin kontaktin Pyry teki itseasiassa tosi hienosti. Ja meni hyvin 17-20 esteet, vaikka 18-esteellä muistin vasta viime hetkellä ohjata oikeaa kautta todella myöhässä, ja Pyry korjasi mun ohjauksella kuitenkin hienosti. 19-esteen takaakiertoon meni joka kerta ihan kuin vettä vaan, ja sitten jäätiinkin junnaamaan A-esteelle.
A-esteellä tää meidän kontaktiongelma näyttäytyi. Pyry jäi sinne harjalle ihmettelemään, että koska saa luvan tulla alas kontaktipinnalle. Sitten kun sille näytti ja antoi "luvan" tulla, niin sitten se tuli aina nätisti kontaktiasentoon. Siis eli, osaahan Pyry selkeästi edelleen kontaktin, mutta jostain syystä on epävarma että saako tulla. Eka kokeiltiin että mä juoksen suoraan enkä katso tai käänny Pyryyn päin, että jos olisi johtunut siitä. Ei tällä ollut vaikutusta. Tätä sitten harjoiteltiin loppuaika, mä käskin esteelle, ja kouluttaja palkkasi maahan kun Pyry tuli nopeasti alas (käsiavulla). Tuntui että Pyry alkoi jo hiffaamaan, että alas asti saa tulla. Ohjeena on siis, että heti kun Pyry on harjalla, niin heti käsky ja käsiavulla alas (mieluiten käsiapu apuohjaajalta). Ja tätä tehdään nyt sitten seuraavien viikkojen ajan, että saadaan pois lukittuma sinne ylös jäämiseen. Ja palkataan vain nopeasta alastulosta, eikä siitä että Pyry jää palloilemaan ylös.
Namialustaa ei tämä kouluttajakaan suositellut käyttämään, kun Pyry on kuitenkin niin tarkka siitä alustasta, että se huomaa heti, jos alustaa ei olekaan kontaktin päässä, eikä välttämättä tulekaan sitten kun sitä yrittää häivyttää pois. Ja kouluttajan mielestä Pyryllä on toi pysähtyminen tosi vahva kontaktille, että ei siinä muuta ole kuin saada se lukko pois sen päästä siinä alastulossa. Alkoi tuntumaan jo paljon paremmalta tän A-kontaktin kanssa, että ehkä me saadaan tää toimimaan aika nopeastikin, kunhan päästään vaan treenaamaan.
Kyllä on välillä tullut mieleen, että olisko kivempi harrastaa varsinkin agilityä sellaisen koiran kanssa, jolla vire pysyy helpommin, ja joka haluaa tehdä muutenkin kuin talvella, eikä tarvitse aina miettiä motivaatiota. Mutta mikä tämä tällainen rotu olisi, mikä sopisi meidän arkeen yhtä hyvin kuin porokoira. En kuitenkaan halua mitään yhtään enempää vahtiviettistä kuin porokoira, enkä hermoheikkoa tai arkaa rotua. Ja kokokin pitäisi olla vähintään porokoiran mitta, ja pitäisi pärjätä pukematta talvella. Löydäpä sellainen rotu jostain.. ehkä harjoittelen vaan motivoimaan koiraani ja pyrin paremmaksi ohjaajaksi. Uskon että porokoirankin kanssa voi päästä pitkälle, jos olisi vaan paremmin perusteet tehtynä ja itse todella paljon parempi koiranohjaaja. Eli harjoitellaan vielä Pyryn kanssa ja ehkäpä vielä seuraavan porokoiran kanssa sitä koiran kouluttamista. Tokoon porokoira on ihan sopiva kuitenkin, kuitenkin haastetta pitää olla, ei nyt kaikkea ilmaiseksi voi saada. Ja tokossa tiedän, että taidolla saa koirasta kuin koirasta hyvän tokokoiran, kunhan vaan palikat on koiran päässä kunnossa.
Eilisen puuhat
Eilen Pyry pääsi kunnolla leikkimään Vertin kanssa, kun Vertin haava oli umpeutunut jo hyvin (Vertti oli ottanut yhteen toisen koiran kanssa, ja siitä oli jäänyt jäljelle aika hurja haava ja Vertti oli aika kipeä). Aluksi Vertti ei halunnut painia, mutta kerran kun Vertti kävi maassa, ja Pyry huomasi haavan, niin Pyry oikeasti otti paljon rauhallisemmin leikit ja varoi selvästi haavakohtaa. Ja sittenhän se Vertti olikin kokoajan selällään taas.
Ja sitten eilen olikin taas jännitystä elämässä. Ajoin estetalkoisiin Kotkan suuntaan, ja huomasin että matkan varrella tien vieressä hirviaidan toisella puolella juoksee joku kettu tasaiseen tahtiin. Tarkemmin katsoessani huomasin, että se oli ketunvärinen ja kokoinen koira ilman pantaa tai mitään, enkä huomannut mitään ihmistä lähistöllä. Vähän aikaa ajaessani ja miettiessäni päätin kääntää auton seuraavassa hyvässä paikassa ja ajaa takaisin. Muistin että siinä kohdassa missä koiran näin, oli takaisinmenosuuntaan ohituskaista, niin jätin auton heti seuraavaan levähdyspaikkaan, ja lähdin kävelemään hirviaitojen suuntaan. Huomasin että koira oli päässyt hirviaidan ali ja juoksi tien yli toiselle puolelle ja lähti juoksentelemaan poispäin minusta (ei ollut huomannut minua). Soitin hätäkeskukseen koska mielestäni oli aika suuri vaaratilanne kun koira juoksee vielä ohituskaistaa yli missä autot kiihdyttävätkin vielä. Neuvoivat varomaan liikennettä, ja soittamaan paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen.
Siinä hätäkeskuksen naisen kanssa puhuessa huutelin koiralle, ja se huomasi minut ja lähti minun suuntaan. Olin ottanut autosta mukaan kourallisen nameja, ja kun koira tuli luokse ja syötin sille muutaman namin. Lähdin koiran kanssa kävelemään autolle päin, ja pyrin pitämään sen hirviaidan puolella ojaa kutsumalla, ettei juokse taas tielle kun ei sillä pantaakaan ollut. Hyvin kuunteli "odota" käskyä, ja muuten jolkotteli siinä muutaman metrin päässä minusta, ja kävi hakemassa välillä nameja. Päästiin hirviaidan päähän, josta lähti tie sivuun ja siellä näkyi pari taloa, niin lähettiin koiran kanssa sinne. Ekasta talosta ei kukaan vastannut, ja mentiin seuraavaan jossa talon isäntä oli ulkona. Koira suuntasi talon "sisäpihalle" ja yritti ovesta sisään. Päästettiin koira ovesta eteiseen, niin ettei se päässyt karkuun. Selitin tilannetta samalla isännälle, ja samalla soitin eläinsuojeluyhdistykseen. Sieltä neuvottiin, että lähellä oli talo, josta usein karkaa koira, että jos kokeillaan viedä sinne ja jos ei tärppää niin sitten löytöeläintalolle.
Noh, talon isäntä yritti soitella parille tutulleen, jos olisivat tienneet kenen koira, mutta ei saanut vastausta. Talon isäntä sanoi, että hän voi kyllä käydä kyselemässä lähinaapureilta koiran kotia, ja sitten veisi löytöeläintaloon, jos ei onnistuisi. Isäntä löysi köyden varastosta, ja laitettiin siihen silmukka, ja saatiin koira turvallisesti autoon, ja itse sain myös kyydin omalle autolle. Jotenkin kyllä helpotti että koira saatiin kiinni sieltä autotien viereltä, ja ettei pahemmin sattunut. Tuntuu kyllä että harmillisesti harva pysähtyy ottamaan kiinni koiria, kun meinataan että ei kuulu heille. Harmittaa kyllä että jos tämä on kuitenkin sellainen koira joka on karkuteillä usein, niin todennäköisestihän se joskus vielä jää auton alle. Todella kivalta koiralta kyllä vaikutti ja todella kiltti.
Siitä sitten seuran talkoisiin ja sielläkin yksi koira lähti karkuun metsään, ja sitten saatiinkin joukolla metsästää sitä makkaran avulla. Onneksi sekin saatiin kiinni, vaikka sekin ehti kyllä seikkailemaan tiellä.
Hei, ilmoitin pari viikkoa sitten Pyryn luonnetestiin, ja viime viikolla sain tietää että ollaan ekalla varasijalla. Katsotaan josko vaikka päästäisiinkin testauttamaan Pyryä vielä toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti