Eilen alkoi sitten virallisesti kesäkausi Agi-Kotkilla ulkokentällä, ja viikonloppuna siirrettiin esteet Heinlahteen konttiin. Matkaa tulee ehkä 15 kilsaa vähemmän ja matka taittuu paljon nopeammin.
Ainakin nyt kun treenit alkoi vasta puol kasilta, ja oli pilvistä kyllä muutenkin, niin Pyryllä oli taas ihan mieletön vauhti, eikä hidastellut ollenkaan esim. kepeillä.
Tehtiin tällaista helppoa vauhtirataa aluksi:
Tää oli kiva, kun saatiin sitten vauhtia kepeillekin, kun ei tarvinut miettiä mitään kieputuksia. Pyry ihan varasti jopa tokalla kerralla edeltä radalle ja vauhdilla kepeille, että ihan kiva. Se oikeesti menee tosi kivalla vauhdilla ja varmasti kepit, kun ei ole mitään (minua) hidastamassa.
Tehtiin kaksi kertaa tämä, ja siirryttiin takaaleikkauksiin.
Eli itse ohjasin alusta oikealla puolella ja 3-esteellä koiran ollessa, itse piti tehdä takaaleikkausta. Tein sen melkein joka kerta vähän liian myöhässä, kun Pyry ehti ottaa jonkun askeleen eteenpäin ennen kuin kääntyi. Kuitenkaan ei jäännyt ihmettelemään mua kun liikuin takana. Takaaleikkaukset ovat olleet vähän hankalia välillä Pyryn kanssa. 4-esteen jälkeen tein persjätön, koska Pyryllä se vaan toimii hyvin.Tehtiin takaaleikkaus myös vasemmalta puolelta ohjaten
Tässä päästiin sitten harjoittelemaan molempiin suuntiin A-esteen kontaktia, missä Pyry (edelleenkin) on jäänyt ihmettelemään huipulle. Nyt joka kerta heti sanoin käskyn, ja nopeasti autoin kädellä tulemaan alas, ja vaikutti että alkoi tulemaan aina nopeammin alas. Vauhtia oli ihan kiitettävästi :)
Nyt pitää vaan miettiä sotasuunnitelma kesää varten, että treenaaminen olisi mielekästä meille molemmille. On tosi kökköä treenata Pyryn kanssa kun se menee järkyn hidasta vauhtia ja motivaatio on hukassa, mutta tosi mahtava tunne silloin kun kiidetään mageeta vauhtia ja Pyry on oikeesti täysillä mukana ja innostunut. Pitää vaan kesällä treenata motivaatiota, tehdä tarpeeksi lyhyitä treenejä (ettei ehdi tulla liian kuuma) ja ei junnata tekniikkaohjauksissa. Ja toistot ihan minimiin ja tehdään vain vauhdikasta rataa. Ja pitää ilmeisesti miettiä myös että tarviiko Pyryä nesteyttää erityisesti kuumilla ilmoilla (muulla kuin vedellä).
Ja asteita oli huimat 17 astetta ja aurinko paistoi, joten tiedetäänhän se mitä siinä sitten käy. Pyry ei syönyt aamulla edes ruokaa, kun sen mielestä oli liian kuuma.
En tiedä voisko sitä vaan jotenkin yrittää totuttaa lämpimällä ilmalla (yli 15 astetta) tekemiseen ja riehumiseen, vai pitäiskö jatkaa harrastamista sitten syksyllä, tai sitten öisin.
Meidän kouluttajakin ehdotti että Pyrylle voisi hankkia sellaisen viilennysloimen, kun sen musta turkki imee niin tehokkaasti lämpöä ja on todella kuuma nopeasti. Kastelemisessa voi olla se ongelma, että turkki tulee liian painavaksi, ja sitten se märkänä on täynnä hiekkaa toisekseen. Ja Pyryhän ei kyllä tykkää kastelemisesta, ja vielä vähemmän siitä että sen turkki tulisi sotkuiseksi. Pitää kuitenkin katsoa, jos sitä turkkia voisi vähän edes kastella lämpimillä säillä.
Noh, eka kerta meni paremmin. Pelkäsin että ekan putken sijaan Pyry lukitsis A-esteen, mutta onnistuneen ohjauksen avulla lähti hyvin putkeen. Sitten vauhdilla 4-esteelle ja kovemmalla vauhdilla seuraavaan putkeen jne. Päästiin aika hyvin kepit loppuun (ja kivalla vauhdilla), ja palkkasin lelulla, ja Pyry leikki hyvin. Mutta tän jälkeen alamäki alkoi kun alettiin hinkkaamaan niitä edellisiä esteitä ja ohjauksia (mikä tietty oli tän valmennuksen idea), ja Pyryllä meni jo ensimmäisten hinkkausten kohdalla mielenkiinto, varsinkin kun sillä oli jo kuuma. Itse en hinkkaisi näin pitkään Pyryn kanssa, mutta vaikea näille kouluttajille välillä on sanoa vastaan..
No 5-putken jälkeen neuvottiin tekemään persjätön, jotta sain paremmin ohjattua seuraavalle putkelle, ettei Pyry ehdi suunnittelemaan välissä olevaa hyppyestettä. 7-esteelle kumartelin kuulemma, joten tässä harjoiteltiin suoraselkäistä ohjausta. Ja ekalla kerrallahan 9-este meni ihan hyvin kun ohjasin Pyryn oikealta puolelta estettä kiertäen kepeille, mutta kun kouluttaja halusi treenata sitä, että pyöräytän Pyryn vasemman tolpan ympäri, niin se meni jo liian jumittamiseksi Pyrylle, ja Pyry lopulta ravasi hitaasti putkelta esteelle.
Kepit meni pari ekaa kertaa tosi hyvällä vauhdilla kun virekin oli hyvä. Mutta sitten tuli raja vastaan. Kouluttaja halusi, että rupeisin namin kanssa ohjaamaan Pyryä keppien suorittamisessa sitten kun sillä meinaa loppua mielenkiinto. Mun mielestä tää on vähän outo neuvo houkutella koiraa kepeillä. Periaatteessa jos se siitä saisi lisää virtaa, mutta paremmin ja nopeammin se menee kepit, jos vaikka jätän namialustan keppien päähän, kuin että itse säädän siellä keppien välissä namin kanssa. Muuten Pyry oli aika hyvällä tuulella ekalla kierroksella.
Pidettiin taukoa, ja tokalla kerralla Pyryä ei enää jaksanut vääntää. Olis varmasti mennyt vielä hyvin, jos oltais tehty kepeistä seuraavasta esteestä lähtien, mutta kun aloitettiin siitä meidän hinkkaamalta 8-putkelta eteenpäin, niin into meni siinä, ja Pyry taisi kävellä kepit..... 13-esteeltä eksyi A-esteelle, kun en vekannut tarpeeksi hyvin putkelle (tai siis ollenkaan). Puomin kontaktin Pyry teki itseasiassa tosi hienosti. Ja meni hyvin 17-20 esteet, vaikka 18-esteellä muistin vasta viime hetkellä ohjata oikeaa kautta todella myöhässä, ja Pyry korjasi mun ohjauksella kuitenkin hienosti. 19-esteen takaakiertoon meni joka kerta ihan kuin vettä vaan, ja sitten jäätiinkin junnaamaan A-esteelle.
A-esteellä tää meidän kontaktiongelma näyttäytyi. Pyry jäi sinne harjalle ihmettelemään, että koska saa luvan tulla alas kontaktipinnalle. Sitten kun sille näytti ja antoi "luvan" tulla, niin sitten se tuli aina nätisti kontaktiasentoon. Siis eli, osaahan Pyry selkeästi edelleen kontaktin, mutta jostain syystä on epävarma että saako tulla. Eka kokeiltiin että mä juoksen suoraan enkä katso tai käänny Pyryyn päin, että jos olisi johtunut siitä. Ei tällä ollut vaikutusta. Tätä sitten harjoiteltiin loppuaika, mä käskin esteelle, ja kouluttaja palkkasi maahan kun Pyry tuli nopeasti alas (käsiavulla). Tuntui että Pyry alkoi jo hiffaamaan, että alas asti saa tulla. Ohjeena on siis, että heti kun Pyry on harjalla, niin heti käsky ja käsiavulla alas (mieluiten käsiapu apuohjaajalta). Ja tätä tehdään nyt sitten seuraavien viikkojen ajan, että saadaan pois lukittuma sinne ylös jäämiseen. Ja palkataan vain nopeasta alastulosta, eikä siitä että Pyry jää palloilemaan ylös.
Namialustaa ei tämä kouluttajakaan suositellut käyttämään, kun Pyry on kuitenkin niin tarkka siitä alustasta, että se huomaa heti, jos alustaa ei olekaan kontaktin päässä, eikä välttämättä tulekaan sitten kun sitä yrittää häivyttää pois. Ja kouluttajan mielestä Pyryllä on toi pysähtyminen tosi vahva kontaktille, että ei siinä muuta ole kuin saada se lukko pois sen päästä siinä alastulossa. Alkoi tuntumaan jo paljon paremmalta tän A-kontaktin kanssa, että ehkä me saadaan tää toimimaan aika nopeastikin, kunhan päästään vaan treenaamaan.
Kyllä on välillä tullut mieleen, että olisko kivempi harrastaa varsinkin agilityä sellaisen koiran kanssa, jolla vire pysyy helpommin, ja joka haluaa tehdä muutenkin kuin talvella, eikä tarvitse aina miettiä motivaatiota. Mutta mikä tämä tällainen rotu olisi, mikä sopisi meidän arkeen yhtä hyvin kuin porokoira. En kuitenkaan halua mitään yhtään enempää vahtiviettistä kuin porokoira, enkä hermoheikkoa tai arkaa rotua. Ja kokokin pitäisi olla vähintään porokoiran mitta, ja pitäisi pärjätä pukematta talvella. Löydäpä sellainen rotu jostain.. ehkä harjoittelen vaan motivoimaan koiraani ja pyrin paremmaksi ohjaajaksi. Uskon että porokoirankin kanssa voi päästä pitkälle, jos olisi vaan paremmin perusteet tehtynä ja itse todella paljon parempi koiranohjaaja. Eli harjoitellaan vielä Pyryn kanssa ja ehkäpä vielä seuraavan porokoiran kanssa sitä koiran kouluttamista. Tokoon porokoira on ihan sopiva kuitenkin, kuitenkin haastetta pitää olla, ei nyt kaikkea ilmaiseksi voi saada. Ja tokossa tiedän, että taidolla saa koirasta kuin koirasta hyvän tokokoiran, kunhan vaan palikat on koiran päässä kunnossa.
Eilisen puuhat
Eilen Pyry pääsi kunnolla leikkimään Vertin kanssa, kun Vertin haava oli umpeutunut jo hyvin (Vertti oli ottanut yhteen toisen koiran kanssa, ja siitä oli jäänyt jäljelle aika hurja haava ja Vertti oli aika kipeä). Aluksi Vertti ei halunnut painia, mutta kerran kun Vertti kävi maassa, ja Pyry huomasi haavan, niin Pyry oikeasti otti paljon rauhallisemmin leikit ja varoi selvästi haavakohtaa. Ja sittenhän se Vertti olikin kokoajan selällään taas.
Ja sitten eilen olikin taas jännitystä elämässä. Ajoin estetalkoisiin Kotkan suuntaan, ja huomasin että matkan varrella tien vieressä hirviaidan toisella puolella juoksee joku kettu tasaiseen tahtiin. Tarkemmin katsoessani huomasin, että se oli ketunvärinen ja kokoinen koira ilman pantaa tai mitään, enkä huomannut mitään ihmistä lähistöllä. Vähän aikaa ajaessani ja miettiessäni päätin kääntää auton seuraavassa hyvässä paikassa ja ajaa takaisin. Muistin että siinä kohdassa missä koiran näin, oli takaisinmenosuuntaan ohituskaista, niin jätin auton heti seuraavaan levähdyspaikkaan, ja lähdin kävelemään hirviaitojen suuntaan. Huomasin että koira oli päässyt hirviaidan ali ja juoksi tien yli toiselle puolelle ja lähti juoksentelemaan poispäin minusta (ei ollut huomannut minua). Soitin hätäkeskukseen koska mielestäni oli aika suuri vaaratilanne kun koira juoksee vielä ohituskaistaa yli missä autot kiihdyttävätkin vielä. Neuvoivat varomaan liikennettä, ja soittamaan paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen.
Siinä hätäkeskuksen naisen kanssa puhuessa huutelin koiralle, ja se huomasi minut ja lähti minun suuntaan. Olin ottanut autosta mukaan kourallisen nameja, ja kun koira tuli luokse ja syötin sille muutaman namin. Lähdin koiran kanssa kävelemään autolle päin, ja pyrin pitämään sen hirviaidan puolella ojaa kutsumalla, ettei juokse taas tielle kun ei sillä pantaakaan ollut. Hyvin kuunteli "odota" käskyä, ja muuten jolkotteli siinä muutaman metrin päässä minusta, ja kävi hakemassa välillä nameja. Päästiin hirviaidan päähän, josta lähti tie sivuun ja siellä näkyi pari taloa, niin lähettiin koiran kanssa sinne. Ekasta talosta ei kukaan vastannut, ja mentiin seuraavaan jossa talon isäntä oli ulkona. Koira suuntasi talon "sisäpihalle" ja yritti ovesta sisään. Päästettiin koira ovesta eteiseen, niin ettei se päässyt karkuun. Selitin tilannetta samalla isännälle, ja samalla soitin eläinsuojeluyhdistykseen. Sieltä neuvottiin, että lähellä oli talo, josta usein karkaa koira, että jos kokeillaan viedä sinne ja jos ei tärppää niin sitten löytöeläintalolle.
Noh, talon isäntä yritti soitella parille tutulleen, jos olisivat tienneet kenen koira, mutta ei saanut vastausta. Talon isäntä sanoi, että hän voi kyllä käydä kyselemässä lähinaapureilta koiran kotia, ja sitten veisi löytöeläintaloon, jos ei onnistuisi. Isäntä löysi köyden varastosta, ja laitettiin siihen silmukka, ja saatiin koira turvallisesti autoon, ja itse sain myös kyydin omalle autolle. Jotenkin kyllä helpotti että koira saatiin kiinni sieltä autotien viereltä, ja ettei pahemmin sattunut. Tuntuu kyllä että harmillisesti harva pysähtyy ottamaan kiinni koiria, kun meinataan että ei kuulu heille. Harmittaa kyllä että jos tämä on kuitenkin sellainen koira joka on karkuteillä usein, niin todennäköisestihän se joskus vielä jää auton alle. Todella kivalta koiralta kyllä vaikutti ja todella kiltti.
Siitä sitten seuran talkoisiin ja sielläkin yksi koira lähti karkuun metsään, ja sitten saatiinkin joukolla metsästää sitä makkaran avulla. Onneksi sekin saatiin kiinni, vaikka sekin ehti kyllä seikkailemaan tiellä.
Hei, ilmoitin pari viikkoa sitten Pyryn luonnetestiin, ja viime viikolla sain tietää että ollaan ekalla varasijalla. Katsotaan josko vaikka päästäisiinkin testauttamaan Pyryä vielä toukokuussa.
Käytiin eilen ryhmätreeneissä, ja menin taktisesti sinne vasta puolen tunnin päästä, jotta ei menisi liian pitkään Pyryn kanssa treenatessa. Tehtiin lyhyitä seuruita palkaten hyvästä kontaktista, yksi ALO-luoksetulo, jonka tuli häiriöstä piittaamatta tosi hienosti. Muutaman kerran AVO-hyppyä, tosin joudun edelleen antamaan pienen käsimerkin takaisin hyppyyn, kun Pyry edelleenkin menee vähän vinoon esteen toisen tolpan taakse.
Tehtiin myös kaukokäskyjä, lähinnä jätin Pyryn takapalkka takana, ja palasin ja vapautin, ja pari kertaa tehtiin istumiseen asti ja sitten vapautin. Ihan kivasti ilman ininää. Just viime viikolla valitin yhdelle kouluttajalle kun se vinkuu aina kaukokäskyissä, ja mietittiin sitäkin että jos Pyry on epävarma, eikä osaa oikeasti, mutta päädyttiin siihen että se kyllä on sitä takapalkan vahtimista. No sen jälkeen Pyry ei olekaan ollenkaan vinkunut kaukokäskyissä. Paljon tehdään nopealla tempolla maahan jättämistä ja palaamista ja palkkaamista, ja sitten maahan - istu - palkka, ja sitten pelkästään maahan jättämistä ja palkkaamista. Eikä ole vinkunut. Katsotaan jos saan tätä kautta sen vinkumisen pois ja pikkuhiljaa hidastettua tahtia.
Sitten tehtiinkin muutama ryhmäliike. Aluksi oltiin ympyrässä ja yksi kerrallaan kierrettiin toisemme ympäri. Pyryn palkkasin kerran puolessa välissä ja muuten kehuin valtavasti. Tätä tehdään niin harvoin, että parempi vahvistaa vaan oikeaa käytöstä, ja sitä ettei huomioi muita koiria. Meinasi tosin huomioida autoilla olevia koiria vielä enemmän. Sitten tehtiin vuorotelleen maahankäskyt, ja eka kerta meni hyvin. Istumaan käskyssä Pyry meni istumaan toisen ohjaajan käskystä (sama käsky ja ilmeisesti samantyylinen äänensävy). Käskin Pyryn takaisin maahan, ja sitten omalla vuorolla istumaan. Toisen kerran tehtiin sama, mutta Pyry meni vähän hitaammin maahan silloin, muuten hyvä.
Sitten tehtiin vielä ryhmäluoksetulo. Eli (meitä oli 5 koirakkoa) kolme koiraa rivissä ja kaksi koiraa vastakkaisella puolella rivissä limittäin. Sitten tehtiin luoksetulo, että periaatteessa koirat tulivat toisiaan vastaan. Tehtiin siten, että Pyry oli ihan reunassa ja vieressä meni bokserinarttu varmuuden vuoksi, ettei Pyry varsinkin tälleen ensikertalaisena provosoidu toisesta uroksesta. Ihan hyvin meni, luoksetulokäskyn jälkeen kyllä vahvistin tulemista ja kutsuin Pyryä kun se matkalla pyöritti päätä, kun niin moni muukin koira juoksi. Ihan hienosti meni, ja tosi hyvää impulssikontrollia. Tätä pitäisi treenata enemmän. Sopii hyvin tällaiselle häiriöherkälle koiralle. Viime viikolla käytiin Kotkan kivan arkitottistreeneissä, ja siellä tehtiin liinassa luoksetuloa ja seisomisen harjoittelua. Se oli ihan kivaa, ja sai seisomistakin vahvistettua paljon lyhyillä treeneillä. Tosin kouluttaja kysyi että mitä hittoa me siellä tehdään, jos meillä on jo liikkeet hallussa, mutta mun mielestä se on kiva käydä helpommissa treeneissä joissa ei tarvitse ajatella, ja voi palkata paljon koiraa. Ja vaihtuuhan noissakin treeneissä koirat, niin ihan yhtä hyvää häiriötreeniä sekin. Käytiin maanantaina Loviisan Seudun Koirien pääsiäislenkillä. Pyry pääsi tapaamaan myös cockerspanielikaverinsa, leikattu uros, ja Pyry lähes rakastaa sitä. Tosin kuvassa Pyryllä oli muut puuhat menossa..
kuva: Loviisan Seudun Koirat ry
kuva: Loviisan Seudun Koirat ry
Lauantaina Pyry tapasi pienen porokoiranpennun Naalin (8vk) , eli oikealta nimeltään Tuhkavuorten Barfi. Naali on hyvin rohkea pentu, kuten porokoiranpennut onkin. Maanantaina Pyry tapasi bortsunarttupennun, joka ei todellakaan ollut niin rohkea. Käytiin Porvoossa Naalin ja Pyryn kanssa kävelemässä. Pyryn mielestä Naali oli vähän yök, ja pyrki parhaansa mukaan ignooraamaan sen (jos se vaikka olisi kadonnut). Sai Naali kyllä kulkea Pyryn vierellä yms. kunhan ei hyppinyt nenille (sitäkin riiviöpentu yritti, niin Pyry joutui murahtamaan pari kertaa). Tosin kyllä Pyry heti huolestui jos pentu vinkaisi tai jos joku vieras koira alkoi lähestymään pentua.
kuva: Sophie Lindström
Porvoon maisemaa..
annat pikkusormen, se vie koko käden..
linssilude
yök, pentu.. onneksi tätä ei tarvi ottaa kotiin..
vähän piti ottaa turistikuvia, kun joukko japanilaisia hetki sitten otti kanssa tässä kuvia.
Kasvihuoneella jolla treenaamme, oli treenien alussa 30 astetta lämmintä, loppua kohti vähän viileni, 25 lämpöasteeseen. Eli odotettavissa oli että Pyry ei vaan tee mielellään mitään. Tehtiin aivan lyhyissä pätkissä, ja lähes vain leieröintiosuuksia.
Aloitettiin esteillä 4-8. Piti leieröidä puomin toisella puolella, kun koira menee putkeen. No ekalla kerralla Pyry tuli puomille. Sitten tehtiin muutaman kerran namialustan kanssa, laittamalla sitä ensin putken eteen pari kertaa ja sitten putken jälkeen. Ja vikalla kerralla ilman namialustaa esteet 4-14 ja meni nätisti leieröinnin. Kepit Pyry meni todella hitaasti. Ensin muurin jälkeen meni väärästä välistä kepeille ja itsekin huomasi sen ja lopetti. Ja tokan kerran meni hiiiitaaaasti, vaikka nopeutti kyllä vauhtiansa loppua kohti. Sitten pidettiin tauko.
Tauolla yritin treenata vähän puomilla kontakteja, mutta hirveän hitaasti Pyry meni puomia (ilmeisesti johtuen lämpötilasta). Myöskin tehtiin keppejä, ja ne sitten Pyry meni vauhdilla kun ei ollut osana rataa.
Tokalla kerralla tehtiin taas leieröintiä esteillä 18-20. Tehtiin 12-esteeltä loppuun, paitsi 18-putken jälkeen taas minua kohti, eikä esteille. Tehtiin taas muutaman kerran namialustan kanssa, ja sitten viimeisen kerran meni hienosti ilman namialustaa. Vilkaisi kyllä minuun putken jälkeen, mutta jatkoi matkaa käskystä eteenpäin hyppyesteille. Lopuksi tehtiin sellainen vauhtirata esteet 14,15, 3, 4 ja puomi ja puomin lopussa palkka. A-esteellä Pyry jäi taas jumittamaan ylös. Aikaisemmin osana rataa mun mielestä tuli alas kyllä A:lta, mutta nyt tokalla kerralla jäi ihmettelemään. Joka kerta kun meni leieröintiä harjoitellessa puomille tuli hyvin kyllä kontaktille.
Jotenkin vaan niiiiin oudolta tuntuu alkaa treenaamaan kontakteja alusta, kun ennen viime epiksiä ne meni hyvin, ja oikeasti luulin että Pyry handlaa ne miten päin vaan. Puoli vuotta Pyry on tehnyt todella varmasti kontaktit. Ja sitten kerran kun tulee käsky väärällä hetkellä, niin Pyry alkaa kyseenalaistamaan siitä lähtien kontaktiesteet. Aaargh.. Ei voi mitään, pitää vaan saada taas treeniä alle. Kotona ihan millä tahansa lankun pätkällä yms ottaa kontaktiasennon hyvin, ja juoksee kontaktikohtaan kauempaakin, mutta kontaktiesteillä treeneissä nyt on tullut epäröintiä, ja varsinkin A-esteellä.
Meidän kouluttaja kysyi että koska ilmoittaudutaan virallisiin kisoihin, mutta eipä tässä mitään voi ilmoittautua jos perusasiat ei toimi, varsinkin kontaktit on taas kesken. Ja näköjään meno kepeillä on hidastunut. Mun mielestä tää on jo ollut pari kertaa treeneissä hidasta kepeillä. Ja oliskohan ollut juuri niiden episten jälkeen kun meno kepeilläkin on hidastunut. Pitää vaan päästä muutaman kerran treenaamaan osana rataa keppejä kunnolla, että saadaan tollainen hidastelu pois. Pyry kuitenkin menee oikeassa mielentilassa todella mageesti kepit.
Voishan sitä tietty kisata jonkun hyppyradan ensin, niin ei tarvitse miettiä kontakteja. Tosin keppejä joutuu miettimään. On se vaan vähän ärsyttävää kun koira menee taas kesää kohden ylihitaasti kepit ja jää ihmettelemään kontaktien alkupäähän elämää. Oma vikahan se on jos/kun ei oo treenattu kurinalaisesti näitä, ja pohjatyö on heikko, mutta silti vähän potuttaa. Koiran vikahan se ei ole.
Ensi viikosta lähtien meillä on ulkona treenit, joten katotaan miten siellä menee. Vähän luulen että osalta johtuu sisähallista (vähemmän häiriötä) se, että meillä on talvella mennyt treenit niin hyvin. Treenitkin on sitten 15 km lähempänä kotia. Ainakin alkukeväästä ei pitäisi olla vielä niin lämmin, joten voidaan vielä vähän aikaa treenata melkein nopealla koiralla.
Tänään käytiin Loviisassa näyttelyssä. Olipa kiva, kun ei tarvinut pitkälle ajaa, kerrankin. Meillä nyt on ollut tuomarina jo kaksi kertaa Tuula Savolainen, joka oli siis Loviisan näyttelyssäkin porokoirien tuomarina. Pyry on kerran keväässä näköjään perinteisesti käynyt Tuulalla. Ja aika hyvin on pitänyt linja ainakin Pyryn suhteen. Tällä kertaa oli ehkäpä paljon pidempi arvostelu, johtuen kai siitä että mukana oli harjoitusarvostelija.
Ennen meidän kehiä Pyry kävi kävelemässä porokoirauros Tuhkavuorten Yön Revontulenloiston eli Eeron kanssa. Eero on Pyryä n. 1,5-vuotta nuorempi ja aika kivasti osasivat mennä. Oltiin kehän laidallakin kokoajan vierekkäin. Pyry otti vieläpä aika rennosti, ja makasi lattialla selälläänkin osan ajasta. Oli kyllä varmasti kivan kylmä lattia porokoiralle, kun muuten oli aika lämmin.
Tuntui että Savolainen tykkäsi Pyrystä kuitenkin tällä kertaa jo enemmän kuin aikaisemmin. Näköjään nyt mitattiin 55 cm, eli näyttäisi olevan selkeästi yli ihannekoon.
Näyttely oli sisähallissa, ja siellä kaikui inhottavasti. Lattia ei ilmeisesti kuitenkaan luistanut hirveästi. Pyryn kanssa juostessa kehässä meinasi itselle tulla vähän kiire, kun Pyry jo ohitti minut aika hyvällä ravilla.
Pyryn arvostelu tänään:
"3-vuotias uros. Hyvät mittasuhteet. Ihannekokoa hieman suurempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Kapeahko pää. Kuono voisi olla lyhyempi. Kookkaat korvat. Toivoisin tummemmat silmät. Hyvä rungon tilavuus. Hieman luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Hyvä takaosa. Hieman suorat olkavarret. Kokoon nähden raajaluustoa voisi olla enemmän. Hyvä karvanlaatu. Sivuliikkeissä hyvä askelpituus. Edestakaisin liikkeet saavat vakiintua. Koko 55 cm. Rodunomainen lähestyttäessä." AVO-EH1
Pyryn arvostelut ed. vuosina vertailun vuoksi alla:
Sipoo RN 21.4.2013, Tuomarina Tuula Savolainen
"2v. Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Kookas uros. Oikealinjainen pää. Leveäasentoiset hieman kookkaat korvat. Hyvä ylälinja. Luisu lantio. Korkealla kannettu häntä. Tilava runko. Edestä hieman kapea. Hyvä takaosa. Hieman suorat olkavarret. Kapeat takaliikkeet. Etuliikkeissä löysyyttä. Liikkuu sivulta hyvin. Hieman pehmeä turkki." AVO-EH2
Inkeroinen RN 22.4.2012, Tuomarina Tuula Savolainen: "1v. Nuori uros, joka vielä kokonaisuudessaan kapea. Voisi olla rungoltaan aavistuksen pidempi. Oikealinjainen pää. Isot korvat. Toivoisin tummemmat silmät. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen rungoltaan. Hyvä raajaluusto. Hieman kapea lantio. Hyvä tasapainoinen raajarakenne. Edestakaisliikkeiden tulee tiivistyä. Iloisesti korkealla kannettu häntä. Liikkuu sivulta hyvin. Hyvä karvanlaatu." JUN-H
Eli treenattiin koko rataa. Ekalla kerralla katkesi keppien jälkeen, koska (kuten arvasinkin) Pyry lukitsi renkaan, ja meni sen läpi. En kyllä ymmärrä miten se sen aina lukitseekin, kun tuossakin se oli ihan vinosti Pyryyn. Tehtiin 9-putkesta rataa uudelleen, ja 11-esteellä saksalainen, josta pöydälle. Saksalainen meni ihan täydellisesti, ja Pyry tuli oikein vauhdilla 11-esteeltä. Pöytä oli suurempi yllätys, kun sitä ei olla varmaan vuoteen tehty radalla. Kyllähän se asioiden päälle osaa hypätä, ja kissatalon avoimissa ovissa hyppäsi kirpparipöydän päälle kun kuvitteli että mä pyysin Pyryn sen päälle.
Noh, pöydälle Pyry meni tosi hienosti, ei mennyt ohi, ja hienosti paikallaan seisoi, vaikka vauhdilla pöydälle meni. Kokeilin renkaalta A-esteelle ohjata poispäin käännöksellä. Siten siis että itse juoksin siinä 11- ja 13-esteen välistä. Poispäinkäännöskin toimi hyvin.
Tokalla kerralla tehtiin koko rata, ja saksalainen meni vielä paremmin. Ja mä kun ajattelin, että en ikinä saa saksalaisiani onnistumaan kunnolla. Ja sentään vuosi sitten tein sen ekan kerran.... Tokalla kerralla ohjasin renkaan toiselta puolelta.
Kontaktit on nyt taas vähän vaiheessa, hyvin se Pyry oppii yksistä epiksistä, kun sanon väärässä paikassa käskyn, niin sitten epäröidään että miten se menikään.. on mulla kyllä fiksu koira, kun se oppii niin helposti yhdestä kerrasta. Noh, itsestänikin tuli kontaktien suhteen hirveän epävarma. Ennen kuin lähettiin hallilta, niin tehtiin vielä A:lla kontaktit ja meni hienosti. Pitää vaan tehdä samalla itsevarmuudella kuin ennenkin, niin ei tarvitse miettiä näitä. Eipä nää kontaktit nyt ole taas elämää suurempi asia. Eräskin lupasi opettaa mulle ja Pyrylle kesän aikana juoksukontaktit, kun 2o2o on niin last season, mutta en kyllä rupea Pyryn kanssa tekemään mitään radikaaleja muutoksia. Ja mulla ei riitä kärsivällisyyttä ja ehdottomuutta juoksukontakteihin, vaikka moni koira oppiikin ne hyvin tekemään.
Oon vähän petrannut ja ollaan jotain pientä tokoilua tehty viikollakin aina jossain välissä. Varsinkin nyt kun on valosampaa, niin voidaan treenailla tossa pihallakin jotain. Tarkoituksena on kuitenkin pitää tokosta taukoa, ja miettiä jossain vaiheessa rauhassa uusia tuulia.
Käytiin kuitenkin keskiviikkona ryhmätreeneissä. Alussa tehtiin paikkamakuu, ja kävin lyhyen aikaa piilossa sen aikana. Jopa suunnitellusti tehtiin lyhyitä seuraamisia, parisen kertaa AVO-jäävät, AVO-hyppyä tehtiin kokonaisena, tosin pienen käsimerkin näytin edelleen takaisin hypätessä (Pyry hyppää edelleen vähän vinoon ja siitä on vähän vaikeampi hypätä takaisin, vaikka se onnistuu kyllä).
Pyryllä meni aikaa että pystyi alkaa keskittymään kun oli uusia koiria kentällä. Kyllä se nätisti piti kontaktia seuraamisissa, mutta piti aina vilkaista johonkin suuntaan väleissä. Ei kuitenkaan hirveämmin muuta tehty.
Kaukoissa on edelleen ongelmana se ääntely. Jos ei muuta, niin pieni inahdus kuuluu aina vaihtaessa. Jopa täällä kotona. En oikein osaa saada oikeaa virettä tuohon. Tänään metsälenkillä tehtiin kerran yksi istumaannousu, ja ei vinkunut. Vähän ajan kuluttua uudelleen, mutta tällä kertaa vinkui. Hankalaa..
Kotona olen miettinyt kovasti luoksetulon pysäytystä, ja siinä on edelleen mietinnässä ja kokeilussa mihin tapaan päädytään, Pyry kun meinaa jäädä jumittamaan, vaikka tekis 9 läpijuoksua ja yhden pysäytyksen... ei se mitään aikaa on vaikka vuosia :D
Noutoa ollaan tehty todella vähän, mutta vähän kuitenkin. Pyry vähän kiertää palauttaessaan kapulaa, ja pitäisi saada se suorempaa tuomaan. Olen parisen kertaa tehnyt testiksi sitä, että lähden juoksemaan lelun kanssa pois päin, että saan suoremman ja nopeamman takaisin tulon (tällä hetkellä ravaa takaisin). Kapulalle Pyry menee ihan kivalla laukalla ja ottaa sen hyvin suuhun. Viime viikkoina Pyry tosin on kovasti halunnut kanniskella mun talvihanskoja ympäriinsä. Lenkillä saattaa ottaa hanskan, ja kantaa sitä puolisenkin kilometriä ihan vaan huvikseen.
Ollaan tehty nyt myös paljon kontaktitreeniä kotona pihalla kun on ollut suht. kuivaa. Lähes joka päivä muutama "puomi" ja muutama "keinu". Katsotaan taas huomenna miten tää meidän minitreeni on vaikuttanut.
Meillä oli siis poropaimennustaipumustestaus 6.4. sunnuntaina Pellossa Saajománnussa, eli lauantaiaamuna lähettiin ajelemaan Pelloon, Lappiin ja yövyttiin pari yötä siellä ja maanantaina ajettiin takaisin. Pyry jaksoi aika hyvin automatkan Lapin suuntaan. Pysähdyttiin ja käytiin pienellä lenkillä pari kertaa mennessä ja sitten kolme kertaa tullessa. Takaisin tullessa Pyry alkoi olla vähän levottomampi, ja useamman kerran alkoi tuijottamaan meitä takapaksista, että alkaisko jo matka riittää.
Ei tuo matka niin paha ollutkaan ajaa kun oli kaksi ajajaa. Voisin siis uudestaankin sinne ajella poropaimennustapahtumiin. Ja eipä enää 4-5 tunnin ajomatkan päässä olevat tapahtumat tunnu enää niin kamalan kaukana olevilta.
Pellossa vielä oli lunta jonkin verran, ja se oli kyllä todella Pyrylle WinterWonderLand, ja Pyry oli kellallaan joka välissä.
patterin kohdalta sisään huoneeseen, joka kerta..
väsy koira..
Sitten paimennustaipumustestaukseen. Alkuun täytyy sanoa, että luulin, että tämä testaus oli tänä vuonna muuttunut sen verran, että kyseessä olisi ollut vain taipumustestaus, eikä enää koe poropaimennuskilpailua varten. Kuitenkin sääntöjä tämän suhteen ei ole vielä muutettu (ilmeisesti muutetaan), ja testauksesta voi vain hyväksyä ne, jotka voi kelpuuttaa kilpailuun, eli siis sellaiset jotka ovat hallinnassa, eivätkä hätyyttele liikaa poroja.
Sen verranhan tämä testaus on muuttunut, että aikaisemmin tämä on ollut poropaimennuskoe, jossa koira sai mennä vapaana, ja haukkua miten haluaa, ja paimentaa miten haluaa. Siinä vain sitten katsottiin, että onko se koira sen verran hallinnassa että tuleeko kutsusta luokse, ja onko paimennus jahtaavaa (saalistamista), tai oikeaa paimennusta. Tässä tavassahan tietty porot joutuivat aika kovaan stressiin, kun ei varmasti monella koiralla se ollut paimentamista välttämättä, ja koirat saattoivat painostaa turhankin paljon poroja. Mietin vain, että millaista olisi ollut näiden koirien paimentaminen uudella tavalla ja olisiko taipumuksia saatu niin hyvin esiin, ja olisiko niitä hyväksytty niin helposti kisaan.
Uusi tapahan on poroille varmasti paljon mieluisampi. Koira menee liinassa, ja koiraa ei päästetä tormuuttamaan poroja turhaan ja toinen tuomareista ohjaa koiran omistajaa ja toinen tarkkailee kauempaa. Myöskään koiran ei anneta haukkua turhaan. Pari kertaa poroille sai haukahtaa (että lähtivät liikkeelle) mutta sitten se oli loputtava heti. Poroja ei myöskään turhaan haukkumisella stressattu, ja tässä tavassa enemmänkin opetettiin myös mitä saa ja mitä ei saa tehdä, ei pelkästään annettu koiran tehdä mitä halutaan ja katsota että näkyykö jotain paimennusominaisuuksia.
Se, mitä ennen tätä ei kerrottu, että koiran kanssa todennäköisesti olisi pitänyt harrastaa paimentamista ennen taipumustestaukseen menemistä. Olisi pitänyt harjoitella hallintaa, ja vähintään lampailla ja ehkä poroillakin paimentamista, jotta itse ohjaaja tietää mitä tekee, ja että paimentamisessa on joku tolkku ja koiran kanssa on jo etukäteen yhteistyö hallinnassa. Minä kun urpona luulin, että tässä testataan vain taipumusta eikä kisaan pääsemistä/hallintaa koiraansa. Mutta siis nykyisillä säännöillä asia on vain näin.
Useimmat testaukseen menijät olivat käyneet vähintään lampailla, ja myöskin poroilla. Eräskin lupaava nuori uros oli käynyt kolmisen kertaa lampailla ennen tätä, mutta sitä suositeltiin uudelleen testattavaksi, kun yhteistyö ohjaajan kanssa oli puutteellista. Eipä sillä hyväksymisellä mitään tekemistä siis ole taipumuksien kanssa, enemmänkin hallinnan kanssa kilpailua varten. Myöskin eräs narttu paimensi todella kivanoloisesti, ja oli ihan hyvin kuulolla (no olihan hekin poroilla ja lampailla jonkin verran jo käyneet), mutta aika hilkulla oli hyväksyminen. Koira kerrankohan pääsi tormuuttamaan poroja, ja ei aina heti kuunnellut, ja tämän vuoksi tuomarit miettivät läpi pääsemistä (=kisaan päästämistä), vaikka paimentaminen itsessään oli ihan selkeää. Pääsi tämä narttu kyllä läpi, kun olihan se kuitenkin hallinnassa, ja todennäköisesti olisi myös kilpailussa.
Todella siis toivon, että paimennustaipumustestaus tulevaisuudessa tehtäisiin omana osa-alueenaan, että urpot kaupunkilaisetkin voivat käydä toteamassa pitkän matkan päästä, että onko sillä koiralla vielä taipumuksia vai ei (ettei tarvi uudelleen tulla käymään), ja sitten kilpailua varten olisi hallinta/yhteistyö-osa-alueensa, jonka suorittamalla voi saada luvan kilpailla. Koska eihän kaikki todellakaan pyri kilpailuun, vaan haluavat vain todeta ne mahdolliset paimennustaipumukset. Muuten voi tuntua vähän turhalta käydä testauksessa, kun ei kisaan kuitenkaan välttämättä halua ollenkaan, eikä välttämättä ole niin paljon mahdollisuuksia käydä uudelleen testauttamassa, kun ei välttämättä näitä tavallisia kotikoiria saada testaukseen muutenkaan helpolla, ja niistä kuitenkin ehkä halutaan saada (jalostuksellisesti) se tieto, että kannattaako niitä tai niiden sukulaisia käyttää jalostukseen paimennusominaisuuksiensa vuoksi. Paimentamaanhan harva oppii pelkästään poroja näkemällä 10 minuutin aikana testauksessa... siihenhän tarvitaan kuitenkin vuosien työ.
Hauskahan tosin tuossa uudelleen testauttamisessa on se, että se on melkeimpä päästettävä toisella kerralla läpi, jos se ei kuitenkaan osoita aggressiivisuutta tai arkuutta.
Jani testasi kameraa.. poro syö..
Pyryn paimennustaipumustestaus
Pyry siis suositellaan testattavaksi uudelleen. Tästä olen hyvin samaa mieltä, koska eipä nykyisten sääntöjen vuoksi sitä mihinkään kilpailuun uskaltaisi päästää.
Tässä on video paimennuksesta:
Me ei ainakaan kokeiltu liekaporolla miten Pyry toimii, olen ymmärtänyt että ennen tätä on testattu. Tosin pihassa oli paljon poroja vapaana, ja ei Pyry niihin mitenkään reagoinut (yksi vapaana oleva poro kävi yhdessä aitauksessa moikkaamassa kavereita, ja auton ohi meni takaisinkin omaan laumaansa, eikä kyllä Pyry hirveästi välittänyt Video).
Suurin ongelmahan meillä oli se (kuten lammaspaimennuksessakin) että Pyry kiihtyi liikaa. Joten, meni paljon aikaa sen rauhoittelussa ja hiljentämisessä kun haukkua ei saanut turhaan. Olisi pitänyt tiukempaa kieltää haukkuminenkin. Pyrykin tosin selkeästi oli hyvin epäröivä, ja rauhoitteli itseään ja poroja jonkin verran ja haisteli paljon, tosin tarkkaili kokoajan poroja. Hyvän kysymyksen tuossa videollakin eräs esitti, että olisiko se hallinnassa jos se pääsisi vapaaksi. Vastaus on, että tuskin. Tämä on yksi syy, miksi sitä ei olisi voinut hyväksyä kilpailuun. Porojen paimentaminenhan pitäisi olla rauhallista ja laskelmoivaa. Ei mitään turhaa kiihdyttämistä. Kun porot lähtee juoksemaan, niin nehän juoksee kovaa, ja paimentaminen on aika hankalaa silloin koiralle (tätä juoksuttamistahan monesti aikaisemmissa paimennuskokeissa on näkynyt).
Sitten lomakkeeseen, ja suulliseen palautteeseen. Huomatkaa, että lomakkeessahan ei ole montaa kohtaa valita, joten siitä on valittu se lähinnä oleva.
Tässä lomake:
I Soveltuvuusosio
Pyry oli tuomareiden kanssa juu hallinnassa ennen aitaan menoa, mutta vähän hermostunut (kiihtynyt sanon minä - oli jo vähän siinä odotellessa kierroksilla). Sosiaalisuus oli kohdassa a.) Avoin, ystävällinen, mutta tuomarit sanoivat, että ei ollut mitenkään imelä. Pyryhän heti aluksi olisi halunnut moikata, mutta kun se moikkaaminen tapahtui vasta vähän myöhemmin kun Pyryllä oli muut jutut menossa, niin ei sillä ollut oikein aikaa enää huomioida tuomareita, silleen hyvin pikaisesti. Ei oikeastaan heti reagoinut tuomarin kutsuun, vaikka kutsui nimeltä. Hyvin pikaisesti moikkasi. Ja terve ja hyväkuntoinen Pyryhän on, niin siinä ei ollut mitään sanottavaa. Jostakin koirasta sanottiin että sillä oli vähän liikaa painoa, ja että se ei jaksaisi kauaa porotöissä.
II Paimennustaipumusosio
Kiinnostus parttioon (porolaumaan): Huomioiva, hieman epäröivä. Sanoivat, että Pyry oli vähän epävarma.
Hallittavuus, kontakti ohjaajaan: Hallinnassa, hieman välinpitämätön, levoton. Ja tästä siis tuli sanomista. Sanoivat että juu, Pyry oli ihan hallinnassa, mutta se ei kysellyt mitään ohjeita multa, vaan teki itselleen töitä. Ei siis kysellyt multa, että saako paimentaa, tai muita ohjeita, vaan teki itse päätökset. Kuulemma saattoi johtua siitä että itse jännitin. Olen kyllä sitä mieltä että Pyry hyvin mielellään tekee itse päätökset itsenäisesti, vaikka en jännittäisi. Tietty se voisi kysellä minulta lupaakin, jos itse olisin tiennyt mitä pitää tehdä selkeästi. Tai sitten ei. Yleensähän meillä menee niin, että mä "pidän sitä hallinnassa", ja se on oppinut koulutuksella toimimaan oikein tilanteissa (vaikka itse tekisi eri päätökset), mutta harvoin se kyselee multa mitä tehtäisiin uusissa tilanteissa. Agilityssä, ja tokossa se on opittua, ei se tule luonnostaan. Tokossahan meillä on ollut se ongelma, että Pyry ei tee töitä mulle, vaan tekee itselleen.
Asenne, olemus: epäröivä. Kuulemma tämä johtuu kokemuksen puutteesta, eikä se tiedä hirveästi työkaluja paimentamiseen. III Paimennustyyli
Sopeuttaa voimankäyttöä parttiota kohtaan: Ei lainkaan. Tämä on se toinen ongelma meillä, myöskin lampailla näkyi selvästi. Pyry ei osaa ollenkaan sopeuttaa voimankäyttöään, eli kun ei pieni vihjaus ei toimi, niin se yrittää mennä täydellä voimalla. Kuitenkaan sekään ei toiminut hirveän hyvin, kun poroista näki, että ei ne kovin paljoa siitä hätkähtänyt. Tämä kuulemma johtuu ihan kokemattomuudesta ja siis epävarmuuttaan tormuuttaa poroja (menee täysillä kohti huutaen). Tarvitsee siis lisää kokemusta tuomareiden mielestä ennen seuraavaa testausta. Noh, eipä ole yllätys, että on kokematon, kerran ollaan vain käyty lampailla. Näköjään olisi siis pitänyt vähän enemmän käydä lampailla, jotta olisi sitä kokemusta karttunut.
Pyrkii pitämään parttiota koossa ja työskentelee liikkumalla: vähän. Sen verran sanoivat, että Pyryn tyyli paimentaa on mennä suoraan kohti, eikä sillä ole kiertämistaipumusta. Joillakin poropaimenkoirilla ilmeisesti on tämä kiertämistaipumus, mutta joillakin on sellainen, että ne menee suoraan vähän viistosti.
Haukkuu: paljon. Eli liikaa. Kuulemma on komea haukkuääni kuitenkin.
Keskittyy tarkkailemaan parttiota: Sopivasti. Tämä olikin ainoa sopivasti-ruksi Pyryn lomakkeessa :)
Ja lopuksi kommentit ja perustelut uudelleen testaukselle/hylkäykselle:
Purkaa epävarmuuttaan tormuuttamalla. Kumea kuuluva haukku. Kiinnostunut poroista. Yhteistyö puutteellinen, koira teki töitä itselleen.
Eli tuo epävarmuudesta tormuuttaminen ja koiran itselleen töitä tekeminen olivat syyt miksi pitäisi uudelleen testauttaa. Tuomareiden kommentit olivat, että Pyryn pitäisi saada paimentamisesta enemmän kokemusta. Ja tietty tuomareiden mielestä se, että Pyry ei multa kysellyt mitään ohjeita johtui siitä, että minua jännitti, ja Pyry otti kaiken vastuun itselleen (empä mä olisi tiennyt kuitenkaan mitä olisi pitänyt tehdä vaikka ei olisi jännittänyt). Ja tormuuttamisesta tuomarit sanoivat sen verran, että jos sen saisi kunnolla keskeytettyä kerran sen tormuuttamisen ja kiellettyä, niin voisi olla että se kokeilisi muitakin tapoja. Olisipa ollut kiva kokeilla uudelleen paimentaa uusien tietojen valossa. Mutta jos uudelleen mennään vuoden tai parin päästä, niin saadaan todennäköisesti joka tapauksessa se hyväksytty, mutta tuntuu että pitäisi kyllä vähän käydä lammaspaimenessa enemmän, jotta ei olisi täysin samanlainen esitys hallinnan kannalta.
Tästä tosin saatiin hyvin tietoon meidän pääongelmat, ja miten niitä saataisiin alettua purkamaan, mitä lammaspaimennuksessa ei tullut suoraan esiin. Myöskin saatiin ohjeita, että Pyryn häntä ei saa paimentaessa nousta ylös ollenkaan, ja tosiaan se pitää rauhoittaa nopeasti ennen kuin jatketaan ollenkaan. Ja ei saa haukkua kuin sen pari kertaa, ja sitten on hiljennettävä. Ehkäpä lammaspaimenessa osaisin sitten vähän paremmin seuraavan kerran lukea Pyryä, ja saataisiin sille enemmän rauhallisuutta työskentelyyn. Myöskin tiedän seuraavan kerran lampaillakin, että en anna tormuuttaa lampaita, vaan opetan sitä tekemään oikein. Voi olla että lammaspaimennuskouluttajat voi nähdä asian eri tavalla, mutta toisaalta porokoira on erilainen koulutettava ja sillä on erilaiset työvälineet kuin lammaspaimenilla, joten pitää yrittää tehdä kuitenkin porokoiran työvälineillä se paimennus. Ja tietty voin yrittää lammaspaimenessa pyrkiä saamaan Pyryn ottamaan muhun enemmän kontaktia, ja tälleen opettaa se enemmän kyselemään multa (kun ei se luonnostaan tule). Paljon siis sain tietoa, ja varsinkin tuo palaute valotti paljon meidän ongelmia lammaspaimennuksessa, ja mistä ne johtuivat ja mitä niille voisi tehdä. Sielläkin alkoi tormuuttamaan lampaita. Lammaspaimennuksessahan Pyryn pystyi päästämään irti kun päästiin puuttumaan siihen tormuuttamiseen, eikä se sitten yrittänyt enää kovalla voimalla lampaillekaan.
Kilpailuunhan ei kyllä koskaan todennäköisesti tulla menemään, ellen saa oikeasti Pyryä kunnolla hallintaan ja meistä tule tosi hyviä paimentajia. Mutta poropaimennuskoulutuksiin (tai jopa Porokoirakerhon lammaspaimennuksiin) olisin Pyryn kanssa kiinnostunut menemään ja vähän kaivamaan Pyryn ominaisuuksia. Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka Pyry oppisi tekemään töitä, kun epävarmuus hälvenisi ja saisin sen rauhallisesti tekemään töitä.
Todennäköisesti en kuitenkaan ensi vuonna lähde uudelleen kokeilemaan onneani, vaan jos nyt toinen porokoira tässä jossain vaiheessa tulee Pyryn seuraksi, niin mennään molempien kanssa sitten kun se nuorempi on tarpeeksi vanha (ja käynyt siellä lampailla kokemuksen vuoksi useamman kerran ennen testausta).
Pyry tapasi myös aivan ihanan Bilke-porokoiratytön siellä, ja olisi Bilke lähtenyt mieluusti Pyryn mukaan. Siitä ei tullut kuvaa harmillisesti.
