Aksakisoissa

 Nyt yritän taas kunnostautua kisaamisessa, kun kesä oli niin kuuma eikä juurikaan tullut kisattua.

Käytiin SM-kisoissa elokuun lopussa Turussa Haltin kanssa pikkumaksien karsintaradalla. Meillä kosahti 10-esteellä kun vedin inin-kohdan liian pitkälle, mutta olisi varmaan kosahtanut myöhemmin joka tapauksessa, koska mulla loppui jaloista jaksaminen jo puolessa välissä rataa. 

Tarvisi varmaan päästä tekemään isompia ja pidempiä ratoja enemmän. Toki mulla jalat on kipeytyneet helpommin viime aikoina, ja menenkin jalkafyssarille tarkastuttamaan taas ja katsomaan mitä voisi tehdä niille.

Tässä on kuitenkin rata. Siistiä oli kyllä taas päästä SM-kisoihin, kun ei meillä montaa vuotta enää aikaa ole päästä SM:iin, kun Haltillakin tulee ikää. Vähän kisaamisen vuoksi ei oltu ihan terässä, mutta ehkä sit seuraavina vuosina on eri tilanne.

Sitten käytiin Sipoossa syyskuun alussa Esa Muotkan radoilla, ja tykkäsinkin aika paljon Muotkan radoista, pitkään aikaan niillä en ole ollut. 

Eka rata oli aksarata, ja siellä taisi kosahtaa aika nopeasti, kun oletin Haltin menevät putkeen puomin alla mutta tulikin mun perään (HYL). Sitten sillä vähän levähti kaarrokset muutamassa kohtaa ja otti ylimääräisiä esteitä. En ollenkaan odottanut tätä, kun on viime aikoina kääntynyt kohtuullisen tiukasti. Isoilla radoilla tilanne onkin taas ihan eri.

Hyppyradalle mentäessä oli ennen meitä vähän herkemmän oloinen koira lähdössä niin katsoin karsinassa odotellessa että Halti ei haukkuisi liikaa, niin annoin sille maahan nakkeja, ja sehän oli virhe, kun sehän löysi sieltä jotain ihania juoksutuoksuja ja liimaantui sinne. En viitsinyt temputtaa koska sitten olisi haukkunut (no jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt vaan teettää temppuja). Vielä radalle mentäessä se haisteli maata. 

Kolmas este oli kepit ja olis ollut sille ihan helppo rasti, mutta oli keskittyminen mennyt aivan täysin, eikä pystynyt ollenkaan tekemään keppejä. Tuli pari kertaa pois kepeiltä ja muutaman kerran yritin lähettää kepeille ja vaan haukkui ja pyöri ympyrää. Sain lopulta sen sitten kepeille ja menemään ne kunnolla. Loppu meni ihan ok, renkaan jälkeisellä elämällä ennen putkea mulla nyrjähti nilkka, mutta pystyin juoksemaan loppuun.

Muutenhan rata meni ihan hyvin, kun saatiin keskittyminen löytymään.

Haltihan siis on tajunnut yleensäkin nartut vasta 5 vuotiaana, eli vähän myöhännäisherännäinen. Ei kuitenkaan ikinä sitä ole haitannut narttuhajut treeneissä tai kisoissa. SM-kisoissa varmaan ekaa kertaa meinasi karsinassa odotellessa jäädä meidän jälkeen olevan juoksunartun juoksutuoksuihin mutta pystyi sitten kuitenkin keskittymään. Seuraavissa treeneissä oli myös juoksutuoksuja ja meni kuulemma Haltiksi hitaasti (voi toki johtua muustakin) ja väleissä meinasi kadota haistelemaan hajuja. 

Ja sitten nyt Sipoossa kisoissa ekaa kertaa ikinä se ei pystynyt radalla keskittymään. En osannut yhtään odottaa tätä. Mähän oon ollut hyvin onnekas, että se ei ole juurikaan juoksutuoksuihin reagoinut, mutta olisi voinut luulla ettei se heräisi tähän 7 vuoden iässä enää. Täytyy seuraavissa kisoissa vähän katsoa että ei tuu haisteltua mattoa, mutta varmaan siellä pystyy ihan normaalisti temputtamaankin siinä ennen lähtöä.

Sinne se kesä meni

Pyry täytti keväällä 13.3. 10 vuotta, ja nyt alkaa jo 10,5 vuotta kolkuttelemaan ovella. Vauhtia sillä riitti vielä maaliskuussa pakkasilla ja jaksoi kyllä juosta pelloilla, mutta nyt kesällä taas on vauhti hidastunut. Tuntuu että sillä on myös näkö vähän huonontunut, etenkään hämärällä ei näe hirviä enää ja jonkinlaista epävarmuutta on näkyvissä kun mennään muualla kuin omalla reviirillä. Sillä on takapää ehkä vähän huonontunut. Pyryn otin pois aksan viikkoryhmästä keväällä, ja se on nyt käynyt satunnaisesti kuitenkin treenaamassa. Muutenhan ollaan tehty enemmän nosework-juttuja Pyryn kanssa. Pyry on osalta pidemmistä lenkeistä jäänyt pois, ja Halti pääsee vetämään pidempiä lenkkejä kovemmalla tahdilla.

Pyry sai synttärilahjaksi pedin tuonne Janin työhuoneeseen, ja sen on kyllä sillä kovassa käytössä. Ihan lempparipeti.

Haltilla taas riittäisi kyllä energiaa molempien edestä. Se on kyllä aina valmis kaikkeen äksöniin, vaikka viikon päästä sekin on jo 7 vuotta. Sen kanssa kisattiin vielä toukokuussa, ja sen jälkeen tuli ne mielettömät pitkät helteet, että en kyllä kisaamaan lähtenyt niillä ilmoilla kun ei aina pystynyt täysiä lenkkejäkään käymään kuin vasta joskus illalla. Jotenkin se koko viilentämisprosessi pitkän kisapäivän aikana on sen verran työlästä, että sitä lähden mieluiten tekemään vaan arvokisoihin. Talvella saa sitten taas kisata ihan kunnolla (jos koronarajoitukset ei haittaa). Meillä oli tuplanolla vielä SM-nollista tekemättä, ja olin kyllä jo päätynyt siihen että SM-kisat menee meidän osalta ohi näiden helteiden vuoksi kun ei päästy kisaamaan. Harmitti jo valmiiksi kun koiralla alkaa olla jo ikää, eikä montaa vuotta välttämättä enää ole mahdollisuutta SM-kisoihinkaan mennä. Toki tuolla energialla se varmaan vielä 2-3 vuotta voi hyvinkin kisata jos ei mitään loukkaantumisia tule.

No käytiin kuitenkin heinäkuun vikana viikonloppuna kisaamassa Uudenmaan Piirinmestaruuksissa Lohjalla, kun ei kerrankin ollut niin kuuma (vaan 23 astetta), ja yllätysyllätys, ekalta radalta nollavoitto ja SERT-H! Ja tokan radan otin niin varmistellen että olin varma että tulee yliaikaakin, mutta olin päättänyt että nyt tehdään tulos piirinmestaruuksien vuoksi, ja tulihan sieltä sitten 0-tulos ja 2. sija, eli saatiin lisäksi tuplanolla, ja pääsylippu SM-kisoihin. Ja samalla voitettiin koko pikkumaksien Uudenmaan Piirinmestaruuskin! Ihan mahtavaa, etenkin kun mitään odotuksia ei ollut, kun ei oltu juurikaan koko kesänä kisattu. Joten lähdetään sitten SM-kisoihin yksilöihin kisaamaan kuitenkin!

Tähän vaan kuuluu niin hyvin tää biisin kohta: Me ollaan tän geimin heavyweight, mut jos sä haastat ne anyway, Ne iskee nii kovaa et putoot ja dumari joutuu puhaltaa sen pelin seis 

Omasta seurasta ei tule joukkuetta, ja eipä tule myöskään Lappalaiskoirat ry:lläkään, joten ei päästä puolustamaan joukkuekultaa. Olis se ollut kiva joukkueessakin kisata taas. Noh, ehkä annetaan muillekin tilaisuus tällä kertaa voittaa :) 

Täytyy sanoa, että kyllä Haltin kanssa on paljon saavutettu agilitynkin osalta, ja oon kyllä niin tyytyväinen että sain Haltin kisakaveriksi. Sillä ei juuri huonoja päiviä ole ja aina on valmiina. Ehkä huonoin piirre siinä on se, että se ei oikein vieraissa paikoissa lepää kunnolla, eli useamman päivän reissaamisen jälkeen se alkaa hyytymään agilityssä kun ei lepää vaan on kokoajan vähän valmiudessa. Jos pari päivää kisataan tai treenataan ja päästään yöksi kotiin nukkumaan, niin sitten ei ole mitään ongelmaa, ja jaksaa hyvin.

Haltin kanssa ollaan kesällä oltu myös Lappalaiskoirien valmennusringissä nyt kahdella leirillä. Ensimmäinen oli Helsingissä, ja toinen oli Kiteellä. On siellä tullut hyviä vinkkejä, ja erityisesti ekalta leiriltä olen kisoissa pystynyt hyvin hyödyntämään neuvoja konkreettisesti. Ensimmäisellä leirillä valmentajana oli aksassa Heini Lindholm ja toisella leirillä Mari Lukkarinen, molemmat kisanneet lappalaiskoirilla ja muun rotuisilla. Vaikka nämä neuvot ovat aika yksinkertaisia, niin kyllä kisoissa vaan nämä konkretisoitui. 

Heinin kanssa tehtiin nollaratatreeniä, eli rata piti saada loppuun tavalla tai toisella taistelemalla. Mua kun ei aina hirveästi haittaa vaikka hylky tulee, ihan vaan koska radalla on niin siistiä ja kivaa ja tulee paljon muita onnistumisia, niin nyt harjoiteltiin ihan sitä että ne ohjaukset sitten runtataan, ja se tulos tehdään. Kyllä se meillä sillä radalla vaati ihan sikamonta suoritusta että päästiin alusta loppuun ja voimatkin alkoi loppumaan (ja vielä osittain johtuen silloisista tosi huonoista kengistä). Siitä kyllä jäi päähän että kyllä se tulos tulee, kun keskittyy ja ohjauksiin ehtii ja pääsee kun vaan päättää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toinen aika pikkujuttu oli koiran sijoittuminen esteen päällä. Eli se kumpaan reunaan hyppyestettäkin koira sijoittuu, voi olla sekuntien kannalta aika suuri merkitys - toisin sanoen sillä millä puolella estettä itse juoksee suhteessa jatkoon on merkitystä. Aina helppo ei ole nopeaa. Näitä noudatin seuraavissa kisoissa, ja uskon että niillä oli vaikutusta, kun ajattelin rataa tuon koiran sijoittumisen kannalta aivan eri tavalla.

Kiteellä taas päästiin tosi kivasti tekemään kunnollista esteosaamistreeniä, jonkin verran poispäin käännöksiä, vippauksia, inin-kohtia, A-esteeltä irtoamista ja kepeille leieröimistä. Eniten jäi mieleen puomin toiselta puolelta puomin alla olevan putken kautta kepeille lähettämistä, mikä nimenomaan meni parhaiten, kun itse jäin toiselle puolelle puomia ja en ollut Haltia häiritsemässä keppien puolella. Ihan mieletöntä, näitä pitäis niin päästä tekemään enemmän. Useammassa kohdassa tuli puheeksi, että Halti tekee parhaiten silloin kun saa edetä itsenäisesti, ja mä annan sen vaan suorittaa ja huolehdin itseni vaan oikeaan paikkaan. Tämä täytyy jatkossa muistaa vaan ottaa paremmin huomioon.

Kiteeltä saatiin muutamia kuviakin, kuvaajana Petri Hallberg.

Sitten, sitten.. pentusuunnitelmat etenee. Jos hyvin käy eikä tule mitään takapakkia, niin meillähän saattaa olla pentu syyskuun lopulla. Sitä odotellessa täytyy kaikenlaisia valmisteluja alkaa suunnittelemaan pennun varalle. Haltin osittain jo tuhoama ja Janin rakentama pentuportti tulee vielä vähän kunnostettuna käyttöön kodinhoitohuoneen ovelle, ja se on varmaan sen portin viimeinen tehtävä ja varmaan toinen  heppoisempi koiraportti makuuhuoneen ovelle Pyryä ajatellen, että se saa olla rauhassa halutessaan. Pennusta sitten lisää kun varmistuu lähemmin että mikä pentu saadaan :)

Alkuvuosi ja pennun etsintää..

 Alkuvuosi on mennyt samoin loppuvuosi, pidettiin aksasta pitkä tauko, ja nyt ollaan enemmän ja vähemmän treenattu. Oon käynyt enemmän nyt Ruukissa Strömfors Dog Sports-hallissa treenaamassa kaverin kanssa ja yksin ja siis Haltin kanssa ja myös Agi-Kotkien hallilla Kotkassa. Treenit on riippunut vähän siitä että onko ollut valmiiksi esteitä vai ei tai millainen rata on valmiina. Yleensä kehitän omat kuviot. Mutta aika paljon erilaisia keppitreenejä, leieröintejä ja vauhdikasta rataa. 

Halti odottaa vuoroaan hallilla

Pyryn kanssa ehkä vähän vähemmän ja paljon lyhyempiä treenejä. Edelleen se kyllä tykkää ja vauhtia on kyllä aina. Nyt kun on ollut pakkasta, niin Pyrykin on ollut hyvin virkeä ja energisempi lenkeillä. Kyllä se jossain vaiheessa saattaa alkaa hidastelemaan, mutta ihan eri koira kuin kesällä/syksyllä. Ens kuussa se täyttää sen maagisen 10 vuotta.

Halti ja Saaga

Halti ja Saaga

Alkuvuosi on mennyt työn puolesta ylitöissä (tilinpäätösaika) ja sitten taas pentu-uutisia bongaillen. Oon tehnyt niin paljon sukuselvityksiä, ottanut yhteyttä kasvattajiin, ja puntaroinut vaihtoehtoja. Vaikea löytää sellaista jossa ei tarvitsisi suuria kompromisseja tehdä, vaikka joitain aina joutuu tekemään. Mä yritän löytää edes lähelle samanlaista yhdistelmää kuin mistä Halti oli. Eli ihan vaan hyvä luusto ja terveys vanhemmilla ja lähisukulaisilla (ei samoja vikoja kertaantumassa), kasvattaja ottaisi huomioon tarpeeksi hyvin tietyt riskit, mielellään luonnetestit tehtynä (toki korona on tätä rajoittanut), ja luonnetesteissä mielellään toimintakykyä, taisteluhalua, hyvä hermorakenne eikä liiallista pehmeyttä eikä ääniherkkyyttä. Tai niin paljon harrastettu koiran kanssa että osataan näistä sanoa jotain. Lisäksi haen koirasosiaalisista tai vähintään laumasosiaalisista vanhemmista pentua. Tietty aina parempi jos kyseessä on toinen pentue, jolloin näkee jo jälkeläisistä mitä tulee. Ei ole helppoa tämä, Haltin kohdalla kaikki toteutui. Jostain asiasta voin aina joustaa, mutta en monesta. Ja haluaisin että kasvattaja on tosiaan ottanut selvää riskeistä, ja on niiden kanssa myös rehellinen ja osaa perustella ne. Riskejä kun joka tapauksessa on, pitää vaan valita mitkä riskit ottaa tietoisesti.

Pyry

Ongelma on että käytettävät koirat on usein nuoria, usein selkeiden sukurasitteiden osalta tarkkaamattomia (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), luonnetestaamattomia vaikka lähisuvuissa on selkeitä riskejä, tai sosiaalisuus tai muut ominaisuudet ei ole tasapainossa, tai kasvattaja jopa jättää kertomatta erittäin tärkeitä tietoja (ehkä tarkoituksella tai tietämättömyyttä), joita löydän itse penkomalla sukutauluja. Lisäksi koronatilanne vaikeuttaa tilannetta, koska kasvattajille voi tulla satoja kyselyitä, ja monesti siinä vaiheessa kun pentusuunnitelmat julkistetaan, on jo mahdollisesti varauslistat täynnä - sellaisista jotka oikeasti kiinnostaa. Monet ei julkista kovin aikaisin pentuesuunnitelmia, joten ei oikein tällä hetkellä tiedä että millaisia yhdistelmiä on tulossa, ellei jokaiseen kasvattajaan ota erikseen yhteyttä. Jonkin verran olenkin ottanut yhteyttä, mutta nyt tuli siihen kyllä väsymys ja odottelen nyt sitten sitä "oikeaa" ja toivon parasta.

Sen olen huomannut, että vaikka olen ollut sitä mieltä, ettei niin väliä kasvattajasta, jos yhdistelmä on hyvä, niin kyllä nyt huomaa, että on se tärkeää olla kasvattaja, joka on samalla aaltopituudella minun kanssa, ja johon voi luottaa. Ja yhdistelmän täytyy sykähdyttää jotenkin. 

Pennun hankkimisanalyysia taitaa olla tässä tän kevään ja kesän sitten enemmänkin. Toivotaan että tänä vuonna pentu tulee taloon. Sillä välin, nautitaan hankikannosta pelloilla 

Halti ja Pyry

Halti ja Pyry