Viimeaikaiset touhut

Ollaan aloitettu Dobon neljän kerran kurssi Haltin kanssa, ja kaksi kertaa on nyt käyty. 

On muuten hurjan kivaa, ja niin vaan se Halti hienosti ekalla kerralla jo taiteili pallolla ja oli kovin innoissaan näistä tehtävistä. Tokalla kerralla en ollut ehtinyt nakkikauppaan, ja Halti sai lihatikkuja ja kuivaruokaa. 

Siinä on kyllä selkeästi syynsä, miksi ei kannata käyttää kuivaruokaa palkkana. Halti kun innoissaan syö niitä, niin meinaa alkaa köhimään tai sitten pureskelee liikaa. Joten kyllä noi nakit on parhaimpia, kun on tarpeeksi pieniä ja helposti nieltäviä.

Mäkin sain kivasti harjoitella pallolla, ja on jo suunnitelmissa hankkia vastaava pallo kotiin molemmille treeniin.

Käytiin Haltin kanssa viime viikolla hieronnassa, ja edelleen oli lannerangan etuosassa jumia ja takajalkojen sisäosissa. Ollaanhan me kisattu kolme rataa aina kerrallaan, niin ilmeisesti ei pääse myöskään kunnolla palautumaan.

Puhuttiin palautumisesta muutenkin treeni- ja kisatilanteissa ja vaikka olen yrittänyt olla tarkka tässä, niin se ei ehkä riitä Haltille joka antaa kaikkensa aina kisoissa ja treeneissä. Sen verran kerrattiin, että aina lämmitellään ennen radalle menoa, ja koira pysyy lämmittelyn jälkeen ehkä sen 5 minuuttia lihakset lämpiminä, joten täytyy ajoittaa vielä lähemmäs treeniä lämmittely. Tämä etenkin kisoissa toteutuu, koska tehdään pyörityksiä, selän pyöristyksiä ja kiihdyttelyitä odottaessa omaa vuoroa, mutta ei ehkä aina treeneissä, jolloin voi olla 10-20 minuuttiakin siitä kunnon lämmittelystä.

Lämmittelyä tärkeämpi kuitenkin on jäähdyttely, ja aina radan jälkeen pitäisi käydä jäähdyttelemässä/palautumassa niin kauan kunnes koiran hengitys on tasaantunut ja siis läähätys normiolosuhteissa loppunut. Kisoissa tämä ei ole aina  kylläkään toteutunut eikä treeneissä, mutta nyt myös valmennuksessa oli onneksi tarpeeksi aikaa, ja tehtiin kunnon jäähdyttelyt siten että näytti Halti olevan valmis. Lopuksihan aina käyn myös n. 20-40 minsan lenkin, mutta joskus voi olla että se ei ole tapahtunut heti suorituksen jälkeen.

Kisoissa ongelmallista on myös se, että joka suorituksen jälkeen koira tarvii yleensä aina pidemmän palautumisen, ja mitä useampi rata, sitä pidemmiksi aina palautumisajat menee. Eli voi olla että ekalta radalta Halti on päässyt palautumaan vielä (käydään aina lenkki heti suorituksen jälkeen), mutta toisen radan jälkeen palautumista ei ole välttämättä ollut tarpeeksi, joten kolmas rata tekee jo hallaa koiralle. 20 minuuttia siis ei aina riitä varsinkaan toisen radan jälkeen, jos kolmas rata mennään myös. Nyt kun kisaajamäärät on pienentyneet, niin odotteluajat lyhenee ja myös jäähdyttelymahdollisuudet. Taidan nyt siis käydä Haltin kanssa kaksi rataa vain kisoissa (koska kolmannesta radasta ei ole tähän mennessä ollut hyötyä edelleenkään) ja vältetään ehkä ylimääräisiä jumeja. 

Katsotaan miten seuraavissa kisoissa palauttelu onnistuu, ensi viikolla KKS:lle kahdelle radalle mennään siis Petteri Kermisen tuomaroimana.

Jotta ei menis ihan vaan asiapohjaiseksi, tässä on video Haltin puruluunhakureissusta..

Treenejä ja kisoja

Näköjään jäi yksi päivitys julkaisematta, ja nyt näyttää vähän hölmöltä.. no tiivistelen tätä vähäsen. Ollaan käyty omatoimitreeneissä ja ohjatuissa treeneissä sekä tänään Satu Tuomelan valmennuksessa sekä kerran kisoissakin tässä välillä. Lisäksi Halti on ollut hieronnassa ja Doboa harrastamassa, joista sitten seuraavassa postauksesta..

Treeneissä ollaan Haltin kanssa keskitytty A-esteen juoksarin vahvistamiseen ja keppien avokulmiin. Pyryn kanssa ollaan vaan tehty rataa ja vahvistettu puomin kontaktia, joka on kyllä aika hyvä Pyryllä.

Pyryn omatoimitreeniä Ruukissa sain videollekin kerrankin, pitäisi ottaa useammin videolle koska vauhtia ja motivaatiota on alkanut olla kun ei tarvi tyttöjuttuja aina miettiä. Vähän jännittää että miten kisaaminen menee, sitten kun ensi vuoden puolella päästään sitäkin taas kokeilemaan.

Pari viikkoa sitten kävin Haltin kanssa kolmella radalla kisaamassa. Edellisenä päivänä olin treenaamassa pientä täsmätreeniä molempien kanssa lappalaiskoirien agilityvuorolla, mutta luulen että parempi olisi jättää kaikki treenit väliin just ennen kisoja. Olin meinaan tosi väsynyt kisapäivänä.

Pari viikkoa sitten sunnuntaina käytiin kisoissa Vantaalla. Joka radalla oli eri tuomari, ensin Sari Mikkilä, sitten Markku Kaukinen ja kolmantena hypärillä Anne Savioja. Rimat taisi kaikilla olla 50 cm.

Eka rata, Sari Mikkilä, HYL

Tässä oli tosi haastava keppikulma. Erityisesti johtuen siitä, että koira näki edelliseltä esteeltä yhtälailla putken suun ja kepit, ja sai olla tosi hyvä keppi-putki-erottelu, jotta olisi mennyt kepeille. Ja meillähän ei sellaista ollut, eikä juurikaan sellaista harjoiteltu.

Just meidän jälkeen oli sellainen bordercollie, joka huusi ihan järkyttävästi radan suuntaan kiihdyksissään, ja Haltillahan meni pasmat ihan sekaisin tästä kun jouduttiin odottamaan vuoroa siinä parin metrin päässä (kapea käytävä ja ohjaaja koirineen oli asettautunut ihan siihen lähtöalueen lähelle koira raivoten. Mä näin jo radalle mennessä että Haltia jännitti se koira tosi paljon, ja eihän se edes pysynyt lähdössä. Siitä sitten lähes lentävällä lähdöllä ja keppien kohdalla se toki meni putkeen useamman kerran ja kun sain sen kepeille niin ei se pystynyt keppejäkään suorittamaan kokonaan, aina jätti tekemättä. Jatkettiin siitä sit lopulta sopivasta kohtaa eteen ihan puhtaasti.

Näitä tällaisia keppi-putkierotteluita pitäisi treenata.

Toka rata, Markku Kaukinen, HYL

Tokalla radalla pyrin sitten pysymään odotusajan kauempana tästä koirasta joka taas samassa kohtaa oli raivoamassa. N. 10 metrin päässä Haltia ei haitannut ollenkaan, mutta kun yritettiin mennä siitä ohi ihan viime hetkellä, Halti alkoi hätiköimään ja pyörähteli silleen ympäri että pääs pannasta pois. No, tulihan se heti mun luo kutsusta, mutta näki kyllä kuinka paljon se ahdistui koirasta (tässä kohtaa myös toinen koira oli alkanut huutamaan siinä vieressä). Pyryhän olisi tuollaisessa kohtaa yrittänyt räyhäävän koiran päälle, mutta Halti ei kyllä käyttäydy agressiivisesti ennen kuin on ihan pakko (kuten luonnetestissä sitä terävyyttä kuitenkin löytyi). 

Keskittyminen oli parempi tokalla radalla, mutta en uskaltanut tehdä kepeille mitään alkupään leikkauksia, jos Halti ei olisi pystynyt keskittymään, joten tein vain avokulmasta lähetyksen ja vaihdoin valssilla vielä puolen keppien jälkeen. Tää onnistui aika hyvin. Kuitenkin möhläsin ennen puomin alla olevaa lyhyttä putkea, ja vaikka sain pelastettua sen esteen suorituksen, Halti meni putkesta jotenkin ohi ja kävi puomilla joten siitä HYL. Muuten meni tosi kivasti.

Kolmas (hyppy) rata, Anne Savioja 0+ yliaikaa

Tällä radalla lähtö oli vähän paremmassa paikassa, ja ei tarvinut varoa räyhääviä koiria.

Tää oli ihan meidän rata, mutta mä varmistelin tosi paljon joka paikassa, ja varmaan en enää ihan jaksanutkaan, mutta tulos sentään tuli siitä johtuen, ja samasta varmistelusta johtuen vähän yliaikaa.

Kaikki kolme oli kivoja ratoja, ja jotenkin kiva mennä aivan erilaisia ratoja peräjälkeen, joissa oli aivan erilaiset ideat. Kahta rataa en enää kokonaan muistanut, joten yhdestä ratapiirros.

Tänään oltiin siis Satu Tuomelan valmennuksessa.

Rata oli hyvin muistettava.

Meni ihan hyvin. 4-7-kohta onnistui niin vain tuon pienen putken leieröimällä ja puominkin leieröimällä.11-12-esteet tein takaakiertoina päällejuoksuna kuten myös välistävetoina, jotka toimi ihan mielettömän hyvin. Ongelmia mulla tuotti 16-18-kohta, koska en meinannut osata juosta ajoissa 18-esteelle jotta olisin saanut ohjattua sen, tai ennemminkin keskittyminen 18-esteen kääntämiseen ei toiminut, mutta saatiin sekin hyvin toimimaan.

Tokalla kierroksella tehtiin toista rataa, tai lähinnä kahta kohtaa siinä. Harjoiteltiin ns. backläppiä taas, tai versiota siitä siten että pyörittämisen sijasta voisin lähettää koiran tekemään toisen siivekkeen ilman että menen itse sinne mukaan. Hyvät treenit ja hyvä mieli jäi treeneistä.

Haltin eka agiserti ja tuplanolla!

Käytiin lauantaina kisaamassa Sipoossa, viimeinkin, eikä mikään estänyt meitä. Toista kertaa oltiin espanjalaisen Javier De La Escaleran radoilla, viime vuonna tykkäsin niistä myös paljon. 

Tavoitteena oli tietty saada ainakin yksi nolla (pienoinen haave olisi saada 5 nollaa vielä tälle vuodelle, jotta voitaisiin hyvällä omalla tunnolla osallistua lappalaiskoirien vuoden aksakoirakisaan). 

Kaikki radat oli kivoja ja tehtävissä. Ne oli näennäisesti helpohkoja, mutta moni kyllä putosi vaikka mihin ansaan joita radalle oli rakennettu. Tarkkuudella ja läsnäololla radoista selvisi aika hyvin.

A-rata, 0-tulos, etenemä 4,30 m/s

Eniten epäilin tuota 2-3-esteiden ohjausta, etten ohjaa vahingossa väärälle esteelle, se meni kuitenkin hyvin, 6-7-esteiden välillä tein persjätön, ja justjajust Halti tulikin mun ohjaukseen eikä putkeen. Olisi pitänyt jälkikäteen ajateltuna tehdä valssi. Lisäksi 19-esteelle ohjasin jotenkin huonosti (ei oo eka kerta tuollaisissa kohdissa), ja Halti tuli ohi, mutta sain sen käännettyä takaisin hypylle, ja 20-este tehtiin suunnitelmien vastaisesti pyörityksellä. Siinä kului vähän aikaa, mutta kieltoa ei tullut ja 0-tulos saatiin! 

Olipa ihan mahtavaa. Ja vielä hienompaa oli, että voitettiin meidän luokka, ja saatiin eka AGISERTI! Olin ehkä vähän hämmentynyt, kun oli vähän taistelua loppuun asti, mutta voitto on voitto ja serti on serti! Tästä se lähtee! Ihanaa, etenkin pitkän tauon jälkeen taas.

B-rata, 0-tulos, etenemä 4,38 m/s

Tällä radalla pähkäilin pitkään miten teen keppien jälkeisen elämän (pyörittämällä vai toisen siivekkeen kautta takaakiertona) ja samoin keinun kohdan (teenkö valssin ennen vai persjätön keinun jälkeen). Päädyin monen päätöksen jälkeen keppien jälkeiseen pyöritykseen, joka toimi hyvin, ja onneksi jäin varmistamaan, että Halti ottaa 12-hypyn ja vaihdoin puolta vasta keinun jälkeen, koska moni koira meni sen ohi.

Tästäkin tuli nolla, ja etenemä oli 4,38 m/s. Halti tuntui hitaammalta tässä, mutta rataprofiili oli tietty taas erilainen kuin ensimmäinen. Eli tämän myötä saatiin meille SM-nollia ajatellen tuplanolla ja viides SM-nolla. Kolme nollaa siis vielä (suurin osa meidän nollista on agiradoilta).

Rata videolla:

C-rata, ei ratavirheitä, yliaikaa 0,17 m/s, etenemä 4,37 m/s

Mähän en ole pitkiin aikoihin ilmoittautunut kolmelle radalle kisoissa, kun on tuntunut että se on aika sekoilua se viimeinen rata ja kumpikaan ei enää jaksa keskittyä. Nyt kun meillä on kuitenkin ollut taukoa varsin paljon kevään, kesän ja syksylläkin, niin ajattelin että nyt panostetaan kisaamiseen loppuvuoden, ja käydään kolme rataa kisoissa ja useammat kisat tähän loppuvuoteen. Näiden kisojen jälkeen tavoitteena käydä vielä 3-4 kisaa.

Ja yllätys, mehän jaksettiin ilman erityistä sekoilua se vika ratakin! Vähän ehkä hitaammalla käytiin, mutta etenemä oli kuitenkin 4,37 m/s (okei, tietty vaikuttaa että tuomari veti radan mittaamisen laajoilla kaarilla). Tietty hyppyradalle kaiken järjen mukaan pitäisi olla enemmän vauhtia, mutta oli vika rata, ja meillä jostain syystä on aina ollut agiradat nopeampia muutenkin. Tosi tyytyväinen olin tähän rataa, ja saatiin tästäkin nolla! Tuomari oli tosin laittanut ihanne-etenemäksi 4,4 m/s, joten harmillisesti 0,17 sekuntia tuli yliaikaa. Jos olisin tajunnut tämän ihanne-etenemän, niin olisin ehkä vähemmän varmistellut, ja yrittänyt tehdä täysillä vielä, koska oltaisiin kyllä tuohon etenemään päästy pienellä tsemppauksella.

7-hypyn pyörityksessä (jotka eivät ole meidän vahvuuksia) jäin vähän varmistelemaan, joka tietty maksoi sen, että en ehtinyt 9-esteen jälkeen sokkariin, mutta pyöritin sen ns. sylkkärillä. Muuten meni ihan jees, mutta huomasin kyllä että jalkoja alkoi painaa 15-esteen kohdalla ja alkoi olla kaikki annettu jo siinä vaiheessa. Varmasti Haltillakin (etenkin kun ei ole ihan vielä normaalissa painossaan vielä).

Rata videolla:

Ihan mieletön kisa! Tällä viikolla mennäänkin sunnuntaina Vantaalle Ojankoon kisaamaan, katsotaan jos sieltäkin saataisiin joku tulos.

Huomasin muuten että viime sunnuntaina oli tanskalainen tuomari myös Sipoossa, ja ihanne-etenemäksi oli toiselle hypärille laitettu 4,6 m/s (ja toiselle 4,4m/s). HUH! Vähän alkaa tuntua, että ei tässä kohta haluta montaa rotua aksakisoihin, jos ihanneajat tiukentuu vaan kokoajan. Mulla on tullut vasta nyt tänä syksynä näin kovia etenemiä vastaan kolmosissa, mun mielestä nämä ovat olleet aika harvinaisuuksia aiemmin. Harmittaa vaan, kun toisaalta tuo vähän masentaa, että kohta on vaan päivän selvää että aikoihin ei vaan päästä, edes sen potentiaalisen porokoiran kanssa, ja toiseksi taas joutuu miettimään seuraavaa rotuvalintaa, jos haluaa jatkaa agilityssä kisaamista.