Epikset perjantaina

Ollaan pidetty kovasti nyt treenitaukoa lämpimien säiden vuoksi. Maanantaina ja torstaina ei menty agitreeneihin eikä keskiviikkona tokotreeneihin, kun on ollut 25-28 astetta lämmintä. Tokotreeneihin olis voitu mennäkin, mutta itse en jaksanut. Agi-Kotkilla alkaa treenitauko tämän viikon jälkeen pari viikkoa (vaikka siellä näyttää sitten ulkopuolisten kouluttajien koulutuksia olevan), ja itse suunnittelin että pidetään myös treenitaukoa 3-4 viikkoa, mitä usein suositellaan agikoiralle pidettävän. Viimeeksi agitaukoa pidettiin vuoden vaihteessa neljä viikkoa.

Loviisan Koirien treeneihin ei ainakaan enää heinäkuussa mennä, ja Agi-Kotkien treeneihin mennään aikaisintaan heinäkuun vikalla viikolla, tosin luulen että sekin menee elokuulle. Mullahan alkoi loma nyt pari viikkoa, ja käydään vielä ensi tiistaina Mannerin agitreeneissä, sekä seuraavalla viikolla lappalaiskoirien kesäleirillä.

Ensi viikon Haminan kisoihin ei mennä, koska on luvattu 25 astetta lämmintä, ja se lämpötila voi kuitenkin heitellä 3 astetta molempiin suuntiin.

Perjantaina käytiin kuitenkin lämmöstä huolimatta Agi-Kotkien epiksissä Heinlahdessa. Päätin että mennään sekä mölli että kisaavien radoille, ihan sama miten menee. Kun oli lämmintä (onneksi vain 22 astetta, mutta aivan pilvettömältä taivaalta), niin en odottanut Pyryltä mitään vauhdikkaita suorituksia.

Möllien rata oli tämmöinen

Lähinnä vaikea kohta oli esteet 10-11, jonne ehdin kuin ehdinkin tekemään persjätön, vaikka Pyryllä oli aika kova vauhti. Kuitenkin oma kroppa osoitti väärään putken päähän kun olin jo näköjään pituudelle menossa, joten sinnehän se sujahti. Lähetin uudelleen putkeen, ja muurilla Pyryn hypätessä ennakoin jo seuraavalle esteelle persjätöllä, ja hienosti mielestäni tiukasti kääntyi ja vikan putkenkin jälkeiselle hypylle meni vauhdikkaasti ja kääntyi tiukasti vikoille hypyille, mutta sitten mä en enää ohjannut ja Pyry meni ohi hypyltä 22, ja hyppäsi kuitenkin vikan hypyn. En edes aikonut korjata, koska itse ohjasin huonosti, ja Pyryllä magee meno päällä..

kuva: Maija Aapalahti

kuva: Maija Aapalahti

Olin tosi tyytyväinen Pyryyn, miten se menikin niin hienosti ja vauhdikkaasti. Ratojen välissä käytiin kävelemässä ja juomassa, ja Pyry sai olla märkä pyyhe päällä vähän aikaa varjossa, ja autossa oli kylmä märkä pyyhe kuivan pyyhkeen alla, joka vähän viilensi. Yleensähän mulla on ollut sellainen pakastettu kasteltu pyyhe (n. 1 tunnin verran pakastettu) kuivan pyyhkeen alla, mutta fiksuna laitoin sen jo aamulla pakastimeen, joten sehän oli täysin kivikovaksi pakastunut, eikä se siitä sulanut koko iltana käyttökelpoiseksi, että olisi saanut sitä mitenkään leviteltyä. Noh, tästä oppii. Ja Pyry viileni aika hyvin tuolla märällä pyyhkeelläkin ja juottamalla.

Minun ei pitäisi tehdä kyllä kahta rataa peräjälkeen. Treeneissä ei ole ongelmaa mennä rataa useampaan otteeseen, mutta kisoissa mä jännitän niin paljon, ja yleensä olen syönyt niin huonosti, että ekan radan pystyn vielä skarppaamaan, mutta tokalla radalla olen jo ihan voimaton ja se näkyy myös Pyrynkin suorituksessa.

Noh, rata oli tämmöinen:

Ihan helppo rata. Itse olin niin veltto jotenkin, että ei Pyrykään mitään kovaa vauhtia mennyt. Olisi varmasti mennytkin jos itse olisin skarpannut. Meni kuitenkin hyvää vauhtia, eikä siis ainakaan lämpö vaikuttanut menoon. Puomille vähän skarpatttiin, ja mentiin vauhdilla, 10-esteen riman Pyry tiputti, ja kontakteilla vähän hidasteli, mutta ei jäänyt kuitenkaan A:n harjallekaan ihmettelemään. Vapautin nopeesti molempien esteiden kontakteilta. Mulla oli alunperin fiksu idea ehtiä 14-esteen toiselle puolelle ja siitä lähettää 15-esteelle ja Pyry olisi tullut esteen toiselta puolelta ulkokautta, jotta sen ei olisi tarvinnut tehdä pyöritystä, mutta joku oikosulku tuli ohjaajalle, ja ohjasin Pyryn takaakiertoon. Hienostihan se meni kuten ohjasin, ja vasta estenumeroa katsoessani kun Pyry hyppäsi tajusin että väärältä puolelta meni.

Siitä jatkettiin ja putkelta kepeille lähettäminen on jotenkin ollut ongelmallista ennenkin, mutta hyvin meni kepeille. Pyry aloitti kepit vähän hitaasti, mutta yhtäkkiä jotain naksahti Pyryn päässä, ja se meni tosi kovaa ja pää alhaalla hyvällä rytmillä kepit loppuun ja loppu meni hienosti. Ainoastaan Riihimäellä epiksissä Pyry on mennyt kovaa kepit, ja nyt varmaan oli toinen kerta, oikeasti tosi hieno vauhti. Ehkä omalla kotikentällä ei ollut niin paljon paineita, tai ei ottanut samalla tavalla häiriötä muista koirista. Tosi pätevä pieni porokoira mulla kyllä on.  

Olin kyllä tosi tyytyväinen molempiin meidän suorituksiin, vaikka molemmista taisi tulla hylky tavalla tai toisella. Yhteistyö kuitenkin oli tosi hyvä, ja vauhtia kuitenkin riitti, ettei mun tarvinut oikeasti odotella Pyryä missään vaiheessa. Kisaavien radalla huomasin, että mun olisi pitänyt antaa Pyrylle ohjeita kun se tuli putkista, ja monessa muussa kohtaa, koska luulen että välillä ilman mun estekäskyjä se on ollut aina jonkun sekunnin vähän tyhjän päällä, ennen kuin näkee mut jossain. Ehkä tästä opin, tai sitten en..

kuva: Maija Aapalahti

Hieno porokoira mulla silti on