Sanna Heinosen agitreenit

Tänään oltiin ulkopuolisen kouluttajan, Sanna Heinosen agitreeneissä Kotkassa. Pidin paljon kouluttajasta, ja päästiin meidän "ongelmien" ytimeen.

Hyvin kouluttaja ensinnäkin tiesi millainen rotu lapinporokoira oli. Hän tiesi heti, että miten asiaa lähestytään, ja luki Pyryä todella hyvin. Kun kuuli että meillä on ollut motivointiongelmia, niin heti aluksi tehtiin putki ja kolmen hypyn suora, jossa kouluttaja odotti vetolelun kanssa, ja palkkasi Pyryn repimisellä, jotta saatiin vire korkealle.

Kouluttaja huomasi heti, että Pyryyn saa intoa kehumalla, ja että sitä ei todellakaan kannata kieltää radoilla virheen tullessa, ja painottikin että sille tielle ei kannata mennäkään, vaan kannattaa kehua paljon ja leikkiä. Että tosiaan kielloista yms tällainen koira voi lopettaa kokonaan tekemisen. Ja huomaa, että se lukee erittäin tarkasti mua, ja mun mielentiloja. Hän sanoi myöskin, että Pyryllä on hyvä vauhti, ja se on hienoa, että tällaisen rodun on saanut motivoitumaan agilitystä, koska se ei ole aivan helppoa.

Tässäpä on rata:

Alku meni hyvin, otin 3-4 putkien välistä Pyryn mukaan 4-putkelle samalla peittäen putken toisen pään. Vauhdilla 6-esteelle, jossa Pyryllä tuli vauhdista aika suuri kaarros, ja mun piti tehdä 7-esteellä persjättö, mutta taisin sittenkin tehdä sen kaarroksen vuoksi valssin, ja hyvin Pyry meni putken oikeaan 9-päähän. Jotain sähläsin 10-esteellä, mutta Pyry meni enivei hyvin.Sitten 13-putken jälkeen tulikin takaakiertohelvetti, joista selvittiin. Itse asiassa en muista kuinka pitkälle ekalla kertaa päästiin, ainakin 18-esteelle asti, tai sitten putkelle 22. Kuitenkaan koko rataa ei ihan ekalla yrittämällä päästy varmaankaan, vaan se stoppasi johonkin, ja palkkasin Pyryn lelulla.

Kouluttaja huomasi heti meidän heikkouden, ja miksi Pyry alkaa himmailemaan usein putkien jälkeen ja joissain takaakierroissa. Siis tuleehan se, mutta vauhti hidastuu. Olen jotenkin ajatellut, että ne on liian teknisiä Pyrylle, ja niissä menee vähän mielenkiinto, mutta... ...kouluttaja siis huomasi, että annan - yllätys, yllätys - käskyt liian myöhään! Kyllähän se on ollut tiedossa, että en pysty puhumaan ja juoksemaan saman aikaisesti, ja paljolti ollaan pärjätty mun ohjaamisella, ja että mä sanon harvoin estekäskyjä yleensäkään, ja jos sanon, niin auttamattoman myöhässä. Tämä siis ei ollut yllätys. Takaakierroissa tietty täytyy antaa estekäsky, ja sehän tulee myöhässä. Yllätys olikin se, että kuinka paljon estekäskyt Pyryllä vaikutti tietyissä kohdissa. Kaikille esteillehän Pyry ei edelleenkään tarvitse estekäskyä, mutta sitten on muutamia kriittisiä kohtia missä se pitäisi olla, ja AJOISSA. Tätä sitten treenattiin loppuaika lähinnä esteillä 11-23, koska alku oli mennyt niin hyvin, eikä siellä ollut mitään korjattavaa.

Suurin yllätys tosiaan oli se, kuinka paljon vauhtia Pyryyn tuli teknisissäkin ohjauksissa, ja kuinka varmasti se lukitsi esteet käskyn jälkeen, mun etenemisestä huolimatta. Lisäksi tauon jälkeen toisella treenikerralla Pyryn vauhti oli edelleen todella hyvä, eikä hiipumista ollut näkyvissä ollenkaan.

Eli tehtiin siten, että minä ohjasin, ja kouluttaja huusi mulle milloin viimeistään piti antaa estekäskyt. Muutaman kerran meni liian myöhässä, mutta kyllä mä sain itseni lopulta avaamaan sanaisen arkkuni ajoissa. Varsinkin putkissa on tärkeää alkaa huutaa "hyppy"-käskyä jo ennen kuin Pyry tulee putkesta, ettei sen tarvitse alkaa miettimään mihin sitten tai odottamaan multa ohjeita. 14-20 esteissä mun piti sanoa seuraava käsky juuri silloin kun Pyry oli edellisellä esteellä, koska Pyry kuitenkin menee just sinne minne sen ohjaan.

Eli esteelle 15 otin takaakiertoon, ja vedin niistolla 16-esteelle takaakiertoon, ja valssilla seuraavalle esteelle takaakiertoon. 18-esteellä muistin ennakoida ja merkata Pyrylle suunnan vaihdon aikaisella valssilla (käännyin toiseen suuntaan ennen kuin Pyry hyppäsi 18-estettä).

Ja 20-esteellä yritin jonkinlaista niisto-persjättöä ja ihmettelin jo rataan tutustumisessa että miten tämä ei vaan nyt toimi. Tajusin vasta myöhemmin, että tuo niisto-persjättö toimii parhaiten, kun koira tulee samalta puolelta esteelle ja samalta puolelta jatkaa matkaa. Tuossa ohjauksessa koira tulee vasemmalta ja jatkaa oikealle, niin ei ihmekään ettei niistot toimi. Siihen sain neuvoa, että kun ohjaan vasemmalla kädellä, niin siirrän vasemman käden taakseni (ns. naminvaihtotekniikalla), ja takaa lähtee oikea käsi ohjaamaan persjätöllä eteenpäin. Ja itse en ole tässä ohjauksessa ollenkaan koiran suuntaan (kuten niistossa), vaan rintamasuunta on oikealle koiran menosuuntaan. Tämän jälkeen toimi tämäkin ohjaus hyvin. Kouluttaja hyvin huomasi, että se hidastaa muutenkin Pyryä jos mun rintamasuunta on siihen päin, että kannattaa pyrkiä ohjauksiin, missä koira jää taakse tms.

Yllättävää tässä treenissä oli myös se, että tehtiin todella monta kertaa toistoja tuolla esterykelmällä, eikä Pyryllä loppunut vauhti ja vire juuri ollenkaan. Se jaksoi tehdä, koska oli selkeää mitä tehtävää sen piti seuraavaksi suorittaa. Tähän kouluttajakin sanoi hyvin, että kun on tämän rotuinen koira, niin sillä pitää olla kokoajan agilityssäkin työtehtävä, jota se suorittaa. Jos sitä ei ole, niin se alkaa sitten himmailemaan ja mahdollisesti tekemään muuta. Eli sen takia, pitää aina antaa sille ajoissa ohjeet seuraavasta esteestä, jos esteet eivät ole selkeästi edettävissä (kuten hyppysuora).

Lopulta tehtiin hyppysuora siten, että kouluttaja vei namialusta 26-esteen taakse, ja hyvin korostetusti. Pyryllä oli kyllä vahva magneetti sinne namialustalle, ja meinasi heti lähteä, mutta sain sentään kutsuttua luokse (eipä tätä olla treenattu kuin satoja kertoja). Tehtiin radasta esteet 19-26. Pyryn piti vielä keskittyä namialusta sijaan takaakiertoon, ja sitten sai juosta loppuesteet putkesta eteenpäin täysiä, ja sen se kyllä teki. :)

Kouluttaja sanoi, että Pyry hakee esteet hyvin, ja sillä on hyvä vauhti, ja sen vauhdin saa tosiaan pysymään, kun tietää missä kohtaa se tarvitsee ohjausta enemmän. Ja sanoi jopa, että mä liikun hyvin. Tää oli vähän yllätys, koska tuntuu että mä aina sotkeudun jalkoihini, ja huidon menemään. Ehkä mä olen vihdoinkin kehittynyt! Kotiläksynä oli siis leikkiminen ja vauhtisuora ennen todellista treeniä, ja paljon kehumista. Lisäksi mä treenaan sitä ajoissa käskyjen antamista, jos vaikka se jossain vaiheessa paranisi. Varsinkin putkien jälkeen ja takaakierroissa yms.

On muuten paikat pikkaisen hellinä, ja ollut treenin jälkeen aika voimaton olo, kun tuli juostua ihan olan takaa. :)