Koirakavereita ja omatoimitreeniä

Sunnuntaina ja maanantaina Pyry pääsi leikkimään Vertin lisäksi yhden vuoden ikäisen belginartun Hexan kanssa, joka oli hoidossa Vertillä. Aluksi Hexa teki sellaisia pentuvingahduksia, kun ei ollut varma Pyrystä ja ärähteli kun Pyry yritti haistaa tyttöä. Lopulta sitten pienen sisällä hengailun jälkeen Hexakin alkoi pyytämään Pyryä leikkimään eikä ärähdyksistä ollut enää tietoakaan.

Kolmestaan peuhaaminen oli sitten haasteellisempaa, ulkona Pyry alkoi paimentamaan molempia belgejä kun ne eivät toimineet (eli ääntä löytyi), ja sitten kun Pyry ja Vertti meinasivat alkaa leikkimään ja Hexa tuli Vertin niskaan ärisemään (leikkimään), niin Pyry taas alkoi erottamaan Hexaa Vertin luota - meni väliin ja haukkui toista häiritsijää pois. Maanantaina kai meni paremmin, kun juoksivat, mutta yhdessä painiminen onnistuu vain kun koiria on kaksi eikä kolme. Muutaman kuvan sain näistä kolmesta:

Hexa, Pyry, Vertti

Pyry, Hexa

Vertti, Hexa, Pyry

Pyry, Hexa, Vertti

Pyry, Vertti, Hexa

Hexa, Vertti, Pyry

Tänään käytiin mun synttäreiden kunniaksi omatoimitreeneissä tekemässä pientä kahden ihmisen koottavaa agilityrataa (enemmän ei viitsinyt kantaa). Tällaista rataa ja sen sovelluksia tehtiin:

Itse halusin treenaa tiukkaa käännöstä 4-esteeltä 5-esteelle. Kokeilin kääntyä myötäpäivää merkiksi koiralle kääntymisestä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt kääntyä paljon aikaisemmin kuin itse käännyin. Aikalailla siinä vaiheessa olisi pitäny olla jo kääntynyt kun koira hyppää estettä. Kuitenkin kun Pyry lukee hyvin minua, niin aika hyvin jo toisella kerralla kääntyi mun suuntaan, vaikka mun ajoitus oli huono. Myös kokeilin Pyryn hypätessä vasemman suuntaan kääntymistä ja samalla molemmin käsin "vetämistä" 5-esteelle ja "tässä"-sanaa käyttäen. Se meni kyllä paremmin kuin tuo toinen ohjaus. 6-putkeen tökkääminen onnistui kaikilla tavoilla hyvin, ja kaikki muut meni ihan hyvin.

Nyt ei tehty hirveästi tekniikkaa, eikä muutenkaan tiukkoja käännöksiä, vaan Pyry pääsi tekemään aika hyvin vauhtirataa. Pyry teki ihan hyvin, loppua kohti alkoi vauhti hidastumaan vähän. Tosin vauhtia toi jonkin verran A-este ja rengas, jotka ovat ehdottomasti Pyryn lemppareita. Toivotaan että kanssa ensi viikon Porvoo-Loviisa ystävyysottelussakin olisi kiva möllirata, jonka voi vain juosta läpi.

Jäljestämässä

Tän päivän Mannerin agitreenit peruuntuivat, mutta onneksi käytiin eilen pitkästä aikaa jäljestämässä, ja ihan ryhmätreeneissä. Meille oli tehty verijälki, ja taisi olla jotain 3 tuntia vanha.

Me mentiin ihan vikaksi, ja Pyry ehti ilmeisesti keräämään kierroksia odotellessa autossa, ja autosta päästessään ääntä tuli joka raosta, ja veto päällä, ja ei millään meinannut pysyä paikallaan, vaan siinä metsän laidalla vielä odottaessa ruoputti maata, vinkui, ulisi, hyppi ojaa yli jne..Muistaakseni viimeeksi oltiin myös viimeisiä, ja käytös oli samantyylistä. Ja, koska Pyry oli niin kierroksilla, niin sen vuoksi luulen, että se ei oikein osaa keskittyä silloin jäljestämiseen, ja tekee paljon enemmän pistoja pois jäljeltä (palaa tietty jäljelle kun huomaa ettei jälki mene sivummalle). Jäljellä oli 1 selkeä käännös, ja sen jälkeen sellainen kaari. Hyvin ja vauhdikkaasti Pyry löysi jäljen päähän ja loppua kohti kierroksetkin oli ihan normaalilla tasolla, mutta turhan paljon tosiaan sähläs pois jäljeltä. Ennen jälkeä käytiin joku puolen tunnin lenkki vain.

Seuraavan kerran tuollaisissa ryhmätreeneissä kokeillaan mennä ekana, jos vaikka se ei ehtisi kerätä niitä kierroksia niin paljoa. Jos se ei auta, niin sitten pitää yrittää lenkittää pitkä lenkki. Tosin siihen tarvitaan tosi pitkä lenkki, että se ei ehtis latautumaan autossa odotellessa kuitenkin. Tai sitten pitää teettää jotain keskittymistä vaativaa temppua ennen jälkeä, tai muuta rauhoittavaa.

Tänään käytiin Pyryn kanssa kävelemässä Loviisan Wanhat Talot-tapahtumassa (näin loviisalaisena ekaa kertaa), ja oli siellä väkeä. Ei siellä tainnut paljoa paikkakuntalaisia ollakaan. Kaikki kadut oli täynnä (onneksi pääsin viemään työpaikan pihaan auton) ja kojuja oli torilta suolatorille, ja salttikselle. Pyry sai samalla vähän lenkkiä kun mentiin vähän rauhallisempia reittejä, ja välillä joutui olemaan aika lyhyellä hihnalla kun käytiin katsomassa kojuja, ja tietty syömässä grillimakkaraa. Pyry olis mielellään halunnut haistella ja moikata kaikki ohikulkijat, ja onneksi sai ihan luvallisestikin treffata joitain tuttuja ihmisiä. Pari tuntia siellä väen paljoudessa taisi mennä jopa.

Huomenna mennään katsomaan Verttiä, ja siellä pitäisi olla hoidossa myös belginarttu Hexa. Tänä aamuna Pyry pääsi leikkimään vähän aran 1,5v kultsunartun kanssa tuossa meidän pihalla, ja sitten käveltiinkin osa lenkistä yhdessä, että kultsunarttukin vähän tottuisi kulkemaan toisen koiran kanssa. Hirvittävän arka se kyllä oli, ja usein piti sellaista pentuvinkuna-ääntä, kun ei ollut varma Pyryn aikeista. Kuitenkin hirvittävästi se tahtoi tutustua ja leikkiä, mutta ei oikein tiennyt että miten.

Tiistaina sitten on alkeisagilityn jälkeen meillä pienet omatoimiagitreenit, josko sais vähän möllirataa tehtyä.

Omatoimiagitreenit

Tällainen rata:

Alun 2-esteelle ohjaamista mietin pidemmän aikaa, että pyörittäisinkö takaisin 2-esteellä vai mitä. Päädyin hyvään ratkaisuun, eli Pyry vinoon 1-esteen taakse ja itse 1-esteen eteen 2-esteen kohdalle, ja ohjasin siitä suoralla linjalla Pyryn 2-esteelle ja pyörähtämällä/valssilla putkelle. Kokeilin molempia siis, ja valssi tai pyörähtäminen ei oikein kummatkaan tuntuneet ihan hyvältä. Olisi pitänyt kokeilla vielä kääntymistä vastapäivään putkelle, mutta en tajunnut.

Kepeille ohjaaminen meni ihan jees, vauhti taas kepeillä ei ollut kummoinen. Ohjasin suoraan 5-esteelle ja A:lle, ja koska oma linjani ei ollut suora, niin jouduin suoristamaan Pyryn A:lle vasemmalla kädellä. Hyvin meni. Kaikkein tylsintä oli Pyrylle hyppyesteet 8-14, muutaman kerran tosin sain niihinkin vauhtia. Olisin saanut varmaan paremminkin jos olisin vaan luottanut Pyryn tulemiseen. Ja muutenkin pitäisi olla paremmin liikkeessä. Pyryyn tuli vauhtia 13-esteeltä eteenpäin, kun vedin sitä mukanani keinulle. 17-hyppyesteellä oma linja oli 5-esteen ja 17-esten välissä ja siitä lähetin suoraan suorassa kulmassa kepeille, ja meni aika hienosti. Ja loppu meni tosi hyvin.

Ongelmat olivat 2-esteeltä putkelle lähettämisessä, ja tuossa 7 hyppyestettä peräjälkeen menemisessä. Tai lähinnä ongelma oli vauhdissa ja omassa liikkeessä. Alussa palkkasin lelulla, mutta se taas unohtui myöhemmin. Sitä pitäisi käyttää enemmän.

Ajattelin että opettaisinko kontaktit uudelleen, eri käskysanalla, alusta alkaen. Pyry ottaa ne, jos itse hidastan tai kontaktilla on namikuppi. Muuten liikkuu mukana. Pitää vaan miettiä että mikä tapa olisi paras opettaa ne uudelleen (jäävien tapaan, naksuttelemalla, nokkimalla, targetilla). Keppejä myöskin pitäisi päästä treenaamaan lisää kentällä.

Muuten Pyryllä pysyi into hyvin, mun tarvis selkeyttää vielä lisää omaa ohjausta, ja leikkiä vielä enemmän Pyryn kanssa. Jotta voitaisiin tehdä koko rata kunnolla kerralla, niin siihen tarvitsee oikeastaan oman ohjauksen selkeämmäksi ja liike sulavammaksi.

Sovittiin että treenataan tiistaina alkeiskurssin jälkeen vähän ylimääräistä kentällä, niin pääsee vähän ongelmakohtia työstämään.

Viikon kuulumiset

Lauantaina Pyry tapasi Verttiä, ja niiden kesken treenattiin vapaana Myrskylässä postilaatikolla käyntiä, ja siis odottamista jonkin matkan päästä tiestä. Vertillä ei meinannut mitenkään onnistua Pyryn kanssa odottaminen, ja Pyry välillä meinasi turhautua kun toinen liikkuu ja sitä yritetään saada pysymään paikallaan. Pyry pysyi hienosti kokoajan maassa.

Sunnuntaina Jästi tuli käymään meillä, ja tällä kertaa meno oli vähän vähemmän pullistelevaa. Sisällä lopulta alkoivat vielä leikkimään, vaikka molemmat ovat justkohta 2,5v lapinporokoirauroksia. Kyllä meinasi tulla tippa linssiin, kuinka kavereita pojat oikeasti vielä ovat :)

Tässä on videota:

Maanantaina ja keskiviikkona meillä on ollut tokotreenit, ja aina jossain välissä ollaan treenattu kotiagilityä ja vauhtia ja tietty lenkkeilty. Sunnuntaina käytiin marjametsässä, ja tuli vähän kiirus takaisin ihmisten ilmoille, kun siellä alettiin ammuskelemaan vähän enemmänkin. Pyrykin häiriintyi niin paljon ampumisesta, että oli aika hyvä vauhti kun kiirustettiin pois metsästä. Kai siellä jotain lintuja metsästettiin..

Tokotreeneissä on Pyryllä ollut tosi hyvä vire, ja sillä on oikeasti ollut kivaa. Ollaan tehty nyt tuota namialustan kanssa hyppyä vähän pidemmälle (ja kehunut ja palkannut erikseen kun on jäänyt sinne kauas), ja nyt eilen näytti jopa siltä, että Pyry oikeesti kokonaista liikettä tehdessä ei jäänyt liian lähelle estettä.

Joskus vielä jäävät meinaa sekottua, mutta useimmiten menee kyllä oikein. Luoksetuloja tehdään edelleen kentän ulkopuolella, ja ne menee hienosti. Seuraamisessa olen nyt välillä ihan sanallisesti kehunut hyvästä kontaktista, että Pyry tietää että sitä juuri haluan. Treenattiin vähän mun kävelyä, ja näköjään yksinäni kävelen suht suoraan, mutta teen kuitenkin korjausliikkeitä. Ilmeisesti noita linjan korjauksia en osaa tehdä koiran kanssa yhtä hyvin, joten se on seuraava projekti. Ja tosiaan, pitää tehdä vasemmalle käännös selkeästi suorakulmassa ja ottaa kiintopiste, etten siinä vaiheessa rupea menemään vinoon.

Paikkamakuussa oli yksi uusi uros, ja Pyry ei meinannut millään tulla edes mun sivulle, kun piti tarkkailla sitä. Lopulta tuli sivulle, ja jouduin kyllä tosi useasti kieltämään pään kääntämisestä. Ei se siitä varmaan olis mihinkään mennyt (meidän molemmin puolin kuitenkin leikattu labbisuros ja leikattu bokserinarttu). Palkkasin usein hyvästä kontaktista, ja lopulta laitoin namin jonkin matkan päähän Pyryn eteen, ja se ehkä auttoi sitä eteenpäin katsomista. Ai että kun sais tuon paikkamakuun nätiksi.

Muutenkin kyllä treenasin sitä kontaktia, kun Pyry meinasi häiriintyä siitä uudesta tolleriuroksesta. Siinä vaiheessahan Pyry the järjestyksenvalvojasta tuli myös ääntä, kun tämä uusi häirikkö lähti vapaana leikatun labbisuroksen luo, ja siinä kohtaamisessa tuli jommalta kummalta murahdus. Pyry ei siedä tällaistä häiriköintiä. Muutenkin Pyry aina huolestui, kun tämä tolleriuros haukahteli omistajalleen aina välillä.

Ensi viikon lauantaina on Korrien koulutus, ja siihen pitäisi miettiä mitä haluaisi erityisesti treenata. Noh, aluksi meinasin että en keksi mitään, mutta toisaalta tarvishan meidän treenata vaikka mitä jos täysiä kymppejä haluttaisiin:

• Paikkamakuun hyvä kontakti
• Nopea maahanmeno sivulta
• Tiivis kontakti seuratessa
• Jäävien parempi erottelu
• Nopea luoksetulo
• Seuraamisen käännökset
• Noudon sivulletulo 
• Häiriön sieto

Agissa ollaan treenattu vauhtia, ja jännitettä lähtöön kotipihalla. Ongelmaksi meinaa vaan tulla vauhti kepeillä, että Pyry meinaa jättää aina yhden välin tekemättä, enkä meinaa ehtiä siihen auttamaan. Tietty en usko että vauhti tulee olemaan ongelma kentällä, kun siellä ei olla saatu vielä samaa vauhtia, kun itse en osaa rentoutua kentällä ja olla luonteva. Se onkin tän päivän agitreeneissä teemana.

Lauantaina mennäänkin sitten varapaikalle Kotkaan Nina Mannerin agikoulutukseen, ihan kiva välillä treenata eri porukassa, tosin siinä tulee itselle taas jännitystä enemmän.

Pyry ja Kasperin ilmapusku (Pyry on Kasperin idoli)

Pyry ja Nekku laiduntamassa pihalla

Pyry the Oravanosoittaja

Tyhmä emäntä ei päästänyt Pyryä loikkimaan
oravan perässä puusta puuhun

Omatoimiset agitreenit alkoivat sateella

Tänään aloitettiin omatoimiagitreenit, ja jotenkin jäi kummallinen olo niistä. Meidän ekalla kerralla tuli vettä taivaalta kuin saavista, ja arvata saattaa että pieni porokoira ei ollut samaa mieltä mun kanssa treenaamisesta, korvat luimussa katseli mua alta kulmien, että voinko mä olla tosissani...

Ekalla treenikerralla tehtiin kerran vain rata pätkissä, kun satoi niin julmetusti. Tokalla kerralla ei satanut hirveästi enää, ja tehtiin muutama ongelmakohta sekä treenattiin sitä motivaatiota. Tässä rata:

Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen tuumasin, että 2-esteeltä 3-esteelle on paras tehdä pakkovalssi. Putken jälkeen tein valssin, ja 8-putkelle ns. pakkovalssin. Ennen keppejä tein taas valssin (kun näköjään muuta en osaa). 13-putkeen irtosi hyvin, puomin kontakti menee aika mageesti nykyään. Ja loppu oli ihan selkeä. Eniten töitä saa tehdä tuossa motivaatiossa (tosin nyt oli poikkeus kun ketä nyt motivoi kaatosateessa treenaaminen). Tokalla treenikerralla sain hyvin jo intoa Pyryyn kun ei enää satanut.

Kuitenkin jotain puuttui. Ehkä se oli se kouluttajan puute tms. Jotenkin jäi tyhjä olo treeneistä. Lähinnä olisi ollut kiva tietää että oliko nuo ohjaukset parhaimmat ratkaisut vai olisiko jotain voinut tehdä toisin. Nyt joutuu analysoimaan itse paljon enemmän.

Kävele suoraan prkle..

Muuten tokotreenit meni aika hyvin, Pyry oli hyvässä vireessä ja tehtiin liikkuroitu seuraamisia aika monta, ja jäävät. JA MINÄ KÄVELEN VINOON! Vaikka otan kiintopisteen ja kaikkea, mutta silti kävelen vinoon.

Pyry jaksoi hienosti seurata, tosin palkkasin ja kehuin nyt liikkuroituna jonkin verran, kun tuntuu että Pyry on alkanut huomaamaan että liikkuroituna ei aina saakkaan palkkaa. Jäävistä maahanmenossa meni kuulemma hitaasti ja vinoon maahan, mutta toinen koira haukahti siinä vieressä juuri mun käskyn aikaan, niin Pyry oli vaikuttanut epäilevältä. Ennakoi taas maasta istumista. Seisominen liikkeestä meni hienosti (vaikka ilmeisesti silloinkin kävelin vinoon).

Kävelen ilmeisesti kuitenkin niin vinoon, että pidemmässä seuraamisessa sen huomaa selvästi, lyhyessä ei niinkään. Olen huomannut että paikkamakuussakin kävellessäni 20 metrin päähän, päädyn tosi vinoon koirasta.

Nyt tarvii ilmeisesti kuivaharjoitella sitten kävelyä suoraan. Ei ole helppoa, kun omasta mielestäni kävelen suoraan. :)

Pyryn seuraamisessa käännökset oli mahtavat, tiukat eikä venyneet, ja seuraaminen muutenkin oli hienoa.

Tehtiin hyppyä namialustalla pidemmällä esteen takana muutaman kerran, ja yhden kerran jätin namialustan, mutta en namia ja menin palkkaamaan namialustan luo. Ehkä tuosta saadaan vielä enemmän etäisyyttä.

Paikkamakuussa on ottanut tavakseen vilkuilla sivuilleen. Ei ole aikomusta lähteä paikaltaan, mutta saisi katsoa minua. Pari kertaa kielsin, ja se auttaa hetkeksi. Muistaa tosin kieltämättäkin että vilkuilusta kielletään, ja katsoo minua vilkaisun jälkeen huulia nuoleskellen, mutta pitää katsoa silti. Kehun myös siitä kun ei vilkuile, vaan katsoo minuun. Menin 10 metrin päähän, josko olisi helpompaa olla vilkuilematta ja palkkailin suht usein.

Kyselin neuvoja tähän, niin kokeillaan nyt seuraavaksi sitä, että laitan namin jonkun matkan päähän Pyryn eteen, jos se alkaisi katsomaan eteenpäin (tosin tulisko siitä rähinä jos toinen koira lähtisi liikkeelle, ja Pyry kuvittelee että toinen menee ottamaan sen namin). Treenataan kotona, jotta ymmärtää jutun juonen, ja sitten kokeillaan maanantaina treeneissä auttaisiko se. Sitten suunnitelmissa olisi alkaa tiputtamaan namin kävellessä poispäin, ja ehkä lopulta tiputtaa nami ehkä omalle seisomiskohdalle, ja siitä häivyttää pois.

Nina Mannerin agitreenit

Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mahtavat treenit Pyryn kanssa. Rata taas vaikutti aluksi aivan motivaationtappajalta kaikkine pyörityksineen, mutta kaikki kohdat meni aika bueno ja Pyryllä oli tosi hyvä motivaatio ja into. Saattoi myös johtua siitä että nyt on viileämmät ilmat. Kumpa itsekin osaisi päätyä noihin ohjauksiin, mitä Manner Pyrylle ehdottaa, kun ne sopii todella hyvin Pyrylle. Edistyttäisiin todella paljon, jos osaisin itse vaan valita ohjaukset paremmin ja uskaltaisin ohjata yhtä rohkeasti kuin näissäkin treeneissä.

Käyn nämä ohjaukset läpi tarkempaa tässä, jotta on hieman muistiinpanoja tulevaa varten.

Onneksi Pyry on kontaktiestehakuinen, koska heti 1-esteeltä ohjautui hyvin puomille ja otti kontaktin. Itse lähdin liikkeelle siitä esteen vierestä, ja Pyry kauempaa vauhdilla. 4-esteellä piti tehdä ensin valssi, ja sitten pakkovalssi 4-esteen takapuolelle ja sitten käännös menosuuntaan, ja heti liikkeelle eteenpäin ennen kuin koira ehtii kiertää kohdalle. Itse aloin heti pakkovalssin jälkeen liikkua sivuttain antaakseni Pyrylle tilaa, tässä olisi pitänyt mennä siis eteenpäin.

6-putkelta kepeille ekalla kerralla ohjasin holtittomasti, mutta tokalla kerralla olin valmiina vastaanottamassa Pyryä kahden ekan kepin välissä vasemmalla kädellä, ja sitten oikealla kädellä tökkäsin seuraavaan väliin, ja Pyry meni tosi hyvällä vauhdilla kepit. Aivan mahtavasti!

8-esteelle vähän kauempaa lähetys, ja sitten kovaa vauhtia sai juosta 10- ja 11-esteiden väliin vastaanottamaan, ja tökkäsin takaakiertoon siitä ja putkeen. Itse tein ennen putkea "vahingossa" ylimääräisen valssin, joka vähän hidasti menoa. Putkesta meni hienosti 13-esteen kautta vauhtisuoralle aina 16-putkeen asti.

17-esteen takaakiertoon epäilin Pyryn menoa, kun olin vakuuttunut että se lukitsee putkesta A-esteen. Eikä mitään, vähän ennen estettä piti tehdä selkeä jarrutus itse, ja Pyryhän hidasti, ja meni takaakiertoon ihan tosta vaan. Ja toisen kerran tehtiin vielä siten, että jarrutin vielä myöhempään esteen kohdalla. Esteellä lähetin takaakiertoon, vedin niistolla vasemmalla kädellä yli, ja jatkoin A:n suuntaan vetäen oikealla kädellä Pyryä, eli siis tehtiin niisto ja persjättö.. SE OLI TOSI SIISTIÄ!! Siis mä tein sen aivan täydellisesti ja Pyry meni aivan täydellisesti. Tästä oikeasti näkee että ollaan edistytty tosi paljon, ja koko ohjaus meni niin sujuvasti ja enempää ajattelematta, että olin täysin yllättynyt tälleen jälkeenpäin. A:lle Manner laittoi vaivihkaa namialustan, joten palkka tuli sitten siellä.

Sitten tehtiin vielä loppupyöritykset aika hyvin, vaikka luulin että Pyryllä viimeistään siinä menisi mielenkiinto. 21-esteelle takaakierto, sitten 22-esteen takaakiertoon itse kuljetin Pyryn esteen siivekkeen taakse, ja pyöritin Pyryn ympäri, sitten takaakiertoon 23-esteelle oikealta puolelta, ja vastaanottamaan hypyn vasemman siivekkeen kohdalla vasemmalla kädellä valmiina liikkeelle kohti 24-estettä jonka heitin takaa esteelle, ja siitä sitten 25-esteelle lähettämällä pienellä liikkeellä - vauhdilla 26-esteelle, ja ennen 27-estettä piti tehdä koukkasu koiran kanssa, koska koira ei näe suoraan vikaa estettä. Ekalla kerralla Pyry meni vikan esteen ohi, ja tokalla kerralla tosi hienosti vikakin este.

Pyry leikkikin ihan innoissaan lelulla, ja oli muutenkin tosi mukavasti vireessä ja innokkaana palkkaan (leipäkinkkua). Tosi hyvä fiilis taas jäi, kuten muutenkin Nina Mannerin treeneistä. Ihan kiva että näitä on ainakin vielä kolme kertaa tänä vuonna. Tästä on hyvä yrittää sitten motivoiden jatkaa omatoimitreenejä, ja toivotaan että jotain osaan käyttää myöhemminkin. Oli kyllä muutama kohta mitkä oli ihan positiivisia yllätyksiä ohjauksen kannalta, ja Pyrykin yllätti positiivisesti.

Mannerilta saatiin palautetta, että ollaan tosi hyvin edistytty, Pyry on edistynyt, ja mun ohjaukset on nykyään todella selkeitä (ilmeisesti oli alunperin aika harakoimista), ja kun voi luottaa että koira tulee sieltä, niin on helpottanut myös ohjaustakin. Itsekin olen huomannut varsinkin Mannerin treeneissä että muistan nykyään hyvin radat, uskallan ohjata ja hallitsen kroppaani paljon paremmin, ja ymmärrän ohjauksista paljon enemmän (kiitos myös tekniikatreeneille). Lisäksi olen oppinut ehkä motivoimaan koiraani, kun vaan muistan huomioida Pyryä treeneissä, ja panostaa motivoimiseen ja esteille lähettämiseen innostamalla.

Tästä se alamäki alkaa taas!

Kuinka vaikeaa olla Nalle Puh, kun sisimmiltäsi on Ihaa

Nyt täytyy hehkuttaa, juoksuista huolimatta tai niistä johtuen, Pyry oli ihan liekeissä tokotreeneissä eilen. Ennen treenejä käytiin 30 minsan lenkillä Sarvilahdessa, ja pieni pissatus kentän ulkopuolella.

• Tehtiin luoksetulo kentän ulkopuolella, aivan täydellinen, vauhtia oli ja suora sivulletulo.
• Tehtiin seuraamista käännöksillä ja juoksulla, ja pujottelua yms, tosi mahtava kontakti ja käännökset ei valuneet (ja omasta mielestäni kävelin suoraan)
• 2 seuraamisesta maahanmenoa, eka jäi seisomaan, ja toisella kertaa meni maahan
• Tehtiin hyppyä ensin pari kertaa namialustalla, ja sitten siten, että avustaja kävi laittamassa namialusta paikalleen Pyryn näkemättä, ja kerran siten että namialustaa ei ollut. Joka kerralla kehuttiin paljon, kun meni pidemmälle. Kerran tein lopuksi koko liikkeen, ja jäi ihan esteen taakse..

Pyry lisäksi kaivoi mun laukusta lelua, ja kun sen otin käteen, Pyry oli samantien kiinni lelussa leikkimässä. Tää on ihan eri koira, kuin mitä mulla on normaalisti treeneissä.

Ja mitä oli eroa siis siihen, kun sitä virettä ei löydy. Tänään riehuttiin aika paljon kotipihalla, ja treenasin meidän pihalla liikkeitä; lähinnä kaukokäskyjä ja noutoa. Ja heiteltiin palloa yms. leikittiin.

Ja olin tosi hyvällä tuulella treeneissä ja ihan aidosti innostin lähtemään mukaan ja ei ollut taukoja treenissä juurikaan. n. 15 minuuttia varmaan yhteensä treenattiin.

Normaalistihan olen kuitenkin aika passiivinen ihminen, ja jos on enemmän yleisöä, en oikein osaa rentoutua, ja hullutella ja innostaa koiraa. Nyt oli jotenkin rentoa ja kivaa. Vaikeaahan se on olla Nalle Puh, kun olet sisimmiltäsi Ihaa. Kuitenkin pitää yrittää. Se voi olla, että kaikki lähtee minusta, ja siitä miten aloitetaan treenit. Tosin Pyry oli vähän innostuneena niistä juoksuistakin ja leikatun nartun nähdessään, että oli sillä jo vire korkeella alunperinkin.

Muutenkin agitreeneissä perjantaina ja lauantaina epiksissä huomasin, että varmaan aika paljon riippuu siitä kuinka rento olen treeneissä. Se on vaikeaa olla samanlainen treeniporukassa kuin mitä ollaan Pyryn kanssa kahdestaan. Mä liikaa keskityn niihin muihin ihmisiin, ja tietty kouluttajan kuunteleminen pistää aina vakavaksi. Tästä on vaikea päästä eroon, mutta aina voi yrittää ja kehittyä. :)

Agiepikset tänään Nurmijärvellä

Meillä on nyt ollut monta viikkoa taukoa, mutta päätin kuitenkin lähteä treenaamaan "helppoa" rataa epiksiin Nurmijärvelle. Siellä oli kilpailevat, ja sitten möllit kisan ulkopuoleisina. Paikan päällä selvisi että tehtiin ihan sama rata keppeineen yms kuin kilpailevatkin. Ja rata ei ollut mikään vauhtirata, vaikka periaatteessa helppo kuitenkin. Tosin oon mun mielestä nähnyt kyllä helpompia 2-luokan ratojakin....

Eilen käytiin omalla kentällä vähän treenaamassa varmuuden vuoksi kepeille lähettämistä (6 kepillä, kun toista osaa en saanut kontista otettua helposti), ja A:ta. Eka treenattiin A:ta ihan namialustalla, ja itse juoksentelin eri suuntiin. Namialustan kanssa ei lähde mun liikkeen mukaan. Pitäisi nyt vahvistaa tätä treeniä silleen, että Pyry kestää mun liikkeen ilman alustaa.

Sitten treenattiin keppejä. Mulla oli yksi hyppyeste ennen keppejä. Treenattiin molemmin puolin, ja molempiin suuntiin, siis hyppy + kepit ja kepit + hyppy. Käytin palkkaamisessa lelua ja namialustaa. Kokeilin nyt viimeinkin myös namialustaa keppien jälkeen. Ensin hypyn jälkeen meinasi juosta keppien ohi namialustalle, mutta tuli takaisin, kun kiljaisin. Ja sitten sen jälkeen pystyi keskittymään ja tekemään kepit nätisti ja sitten palkkautumaan namialustalle. Riehuttiin Pyryn kanssa muutenkin, ja Pyryllä oli intoa tosi paljon. Siitä jäi hyvä fiilis, ja ajatus että agility olisi silti meidän juttu, ja motivaation puute voitettavissa.

No tänään sitten epiksissä oli tällainen rata, ja kaksi yrityskertaa:

Mä en saanut Pyryä leikkimään ennen rataa ollenkaan, ja se muutenkin oli omissa maailmoissaan (kuten eilenkin kaupunkilenkillä, omissa maailmoissaan, tai hinkumassa muitten koirien luo - juoksut näes on meillä alkaneet). Kisat alkoi makseilla, ja me oltiin jo kolmantena. Pyry ei kauaa siis ehtinyt tottumaan paikkaan. Sentään ehdittiin käymään lämmittelemässä. Muutenkin oltiin myöhässä, kun kehä kolmosella navigaattori sekosi, ja meni jonkun aikaa että suostui antamaan järkeviä ohjeita (käänny moottoritien alla oleville pikkuteille, tee u-käännös jne)...

No ekalla kerralla meni puomin ohi, jäi 4-esteen jälkeen ihmettelemään siinä sen takana istuvia ihmisiä, takasin tullessa oli menossa takaisin puomille, A:lla vähän taas innostui, kepit meni oikein mutta hitaaaasti (mutta ennen sitä taas ihmetteli radan reunassa olevia ihmisiä), seuraavalla putkella taas innostui ja meni keinun ja renkaan innolla. 15-esteen jälkeen tais olla taas menossa A:lle uudelleen ja kun keskeytin sen menon, niin se jäi patsastelemaan A:n korkeimpaan kohtaan vähäksi aikaa. Sitten päästiin loppuun "kunnialla" rata. Eli hylätty kummasti tuli, ja ohjaukset sukkas, jos niitä edes oli. Ekalla kierroksella makseissa tosin 2/13 sai tuloksen aika roimalla yliajalla, ja muut sai hylätyn. Ihanneaika oli hurja 48s, ja oli kyllä mun mielestä aika tiukka aika.

Tokalla kierroksella meni jo paremmin, ja tehtiin virheetön rata, mutta yliaikaa. Muutin muutamia ohjauksia ja merkkasin selkeästi valsseja, niin ei mennyt kaarrokset pitkiksi. Eli 1-2 esteiden välissä vasemmalla vapautin Pyryn ja merkkasin valssin 2-esteellä ja Pyry meni hienosti ilman kaarroksia puomille. Merkkasin 4-esteellä valssin, ja siinäkin tuli ilman kaarroksia ja hyvin putkeen suoraan. Jotenkin hiljakseen tuli (aikas pitkästä) putkesta jostain syystä ulos, ja A:lle taas hyvällä vauhdilla. A:n jälkeisellä 8-esteellä tein taas valssin ja merkkasin, ja sitten keppien puolella hyppyesteitä ohjasin Pyryä esteiden takaa. Kepit meni taas ihan hyvin, paitsi vauhtia olisi saanut olla lisää. Keinu ja rengas meni taas hienosti ja sain hyvin merkattua valssin 15-esteellä ja tuli hyvät kääntymiset. Saatiin hurja yliaika kuitenkin 19,12 (ei ratavirheitä mun mielestä), mutta niin sai aika moni muukin. Oltiin sijalla 4/13, joten ei paha saavutus kuitenkaan. Tosin ei varmaan olis päästy palkintopalleille muutenkaan, kun oltiin mölleinä kisan ulkopuolella.

Kontaktipinnat Pyry otti hyvin, tosin en vaatinut pysähtymistä, niin hienosti se taas hidasti niihin. Keinu meni tosi hyvällä varmuudella, ja tietty rengas, josta Pyry tykkää. Kepit tosiaan sais olla paljon nopeammat, ja muutenkin Pyry oli tosi hitaalla vaihteella tänään. Ekalla kerralla vielä hitaammalla, ja tokalla kerralla paljon parempi, mutta ei siltikään se normaali iloinen vauhti, mikä Pyryllä on. No tähän nyt sitten yritetään panostaa noissa meidän omatoimitreeneissä. Myös olisi hyvä treenata sitä, että porukkaa istuu/seisoo lähellä rataa, että Pyry ei hämääntyisi niistä.

Ensi viikosta lähtien meillä ei siis olekaan tekniikkatreenejä, koska ei ole tarpeeksi osallistujia, eli ei ole ohjattua treeniä, muutakuin 1 krt kuukaudessa Nina Mannerin treeniä. Onneksi sitä nyt on marraskuuhun asti sovittu. Eli nyt on vain omatoimiryhmä, ja katsotaan sitten siellä että miten se lähtee menemään. Siinä on ehkä se hyvä puoli, että saan treenata itsenäisesti niitä vauhtitreenejä myös Pyryn kanssa, kun ei ole kouluttajaa. Jossain vaiheessa on kuitenkin kai siirryttävä Kotkan riveihin.

Kuinka odotankaan syksyn viileyttä ja sateita..

Mä kyllä oikeastikin tykkään syksystä, en vain sen vuoksi että on helpompaa harrastaa tuon lämpimillä säillä lahnaksi muuttuvan porokoiran kanssa. Onhan se kesä ja lämpö kiva juttu, mutta kun ei Pyryn kanssa tehdä mitään silloin.

Viime viikolla tokotreeneissä meni muistaakseni ihan hyvin, vaikka oltiinkin kokonainen tunti kentällä. Tänään taas ei mennyt hyvin. Oli tietty painostava ja hiostava ilma ja lämmintä, ja tämän myötä Pyry muuttui hitaaaasti tekeväksi lahnaksi. Kyllähän se teki, mutta vähän puolittain. Esim. estehypyssä sivulle tulo (tai missä vaiheessa tahansa sivulle tulo) oli niiiiin vaikeeta, ja jos ei muuta, niin ei suorassa ainakaan voinut istua. Ja taas kyseenalaistettiin jokaista asiaa (onko ihan pakko, kun en jaksa). Kyllä taas juoksuisia narttuja jaksetaan kuitenkin jäljestää ja virtaa riittää kentällä bokserinartun liehittelyyn, mutta ei siis tokoiluun. Kuitenkin Pyry leikki mun kanssa. Sosiaalisen palkkauksen oikeasti olen unohtanut melkein kokonaan (joten on sitä vikaa minussakin). Ja tuntuu että itsekään en jaksa oikein treenata lämpimällä ilmalla ja harmistun nopeammin.

Tehtiin siis hyppyä, vähän seuraamista, yksi liikkeestä seisominen, ja aika paljon A-esteellä palkkaamista, hypyllä palkkaamista. Tosi lyhyet treenit, ja olis saaneet olla vielä lyhyemmät. Keskittymistä Pyryllä ei ollut ollenkaan, enkä saanut sille virettä tekemiseen. Ehkä on vikaa itsessäkin, kun kuumalla en oikein itsekään osaa olla innostava.

Niin tehtiin vielä pienen loppulenkin jälkeen luoksetulo läheisellä toisella kentällä, ja siinä oli aivan mahtava vauhti (en siis enää tee luoksetuloja juurikaan tokokentällä), ja palkkasin lelulla.

Nyt on sitten taas syksyn ekat juoksut alkaneet naapurustossa, joten saan taas seuraavan kuukauden haaveilla Pyryn kastroinnista. Jos juttu menee kuten viime keväänä, niin saan sitten joskus syksymmällä harrastuskaverin takaisin.... Ehkä pitää odottaa juoksujen loppumiseen, että voidaan keskittyä tokoon.

Täytyy vielä lisätä tähän, että tässä illemmalla iltalenkkien yms jälkeen Pyryllä olis ollut virtaa vaikka mihin. Olin tehnyt maksapannaria (ja justjajust kelpasi treeneissä), niin kotona Pyry olikin ihan järkyn motivoitunut, ja tuli turhautumishaukutkin ja kaikki, kun ei tiennyt miten päin pyöriä jotta saisi palkan. No saimpa treenattua kääntymisiä, maahan-istu-maahan-tekniikkaa, pyörimisiä molempiin suuntiin, ryömimistä, peruuttamista, orava-asentoa, tanssimista (takajaloilla seisomista) ja vaikka mitä. Jos toi motivaatio olisi normitreeneissä niin olisin pilvissä.

Pitää vaan yrittää keskittyä siihen vireeseen ja leikkiin. Ja taas ainakin estehypyssä huomasin, että ei kannata toistaa hirveän montaa kertaa, koska sitten Pyry alkaa epäilemään että pitäisikö asiat tehdä toisin. Eli panostetaan hyvässä vireessä 1-2 kertaa liikkeen oikein tekemiseen ja siitä kunnolla palkkaamiseen ja pois kentältä. Eihän me toistoja tarvita edes paljoa, koska Pyry osaa liikkeet. Ainoastaan estehyppyyn tarvittaisiin pidempi matka ja paikkamakuuseen nopeampi maahanmeno.

Ensi viikon maanantaina alkaakin meidän agilityn tekniikkatreenit taas, tällä kertaa eri kouluttaja. Tekniikkaryhmä oli ainoa ryhmä, jossa on kouluttaja, joten sen vuoksi jatketaan tekniikalla. Sain kuitenkin käydä myös torstaisin omatoimitreeneissä, joten päästään tekemään sellaista helpompaa - innostavampaa rataa. Ensi viikolla on myöskin tiistaina Mannerin agitreenit, joten viikko ja syksyn agilityt alkaa aikalailla tekniikalla.

Olin ajatellut mennä lauantaina Nurmijärvelle epiksiin, mutta kun alkuviikko näyttää noin rankalta, niin joutuu miettimään että kannattaako.

Ilmoittauduin syksylle loka- ja marraskuulle Nina Mannerin agitreeneihin Kotkaan, joten jotain ohjattua treeniä on taatusti tulossa. Edelleen mietintämyssyssä on mennä talveksi treenaamaan Kotkaan. Miinuspuoli siinä olisi, että joutuisin hankkimaan sen seuran nimiin agilitylisenssin, enkä siis voisi edustaa Loviisan koiria mahdollisissa kisoissa joskus tulevaisuudessa.

Elokuun lopussa lisäksi meillä on Korrien tokokoulutuspäivä, ja sitä joutuu vähän suunnittelemaan että miten siitä selvitään kunnialla. Pyrylle kun ei sovi tuollaiset pitkät päivät, kuten ei mullekaan. Mietinkin että kannattaisi osallistua viralliseen kokeeseen ennen Korrien tokopäivää, koska sen jälkeen mahdollisesta tokomasennuksesta toipumiseen saattaa kestää taas pitkään.

Pahinta on epätietoisuus..

Pyry kävi viime viikon tiistaina sydänkontrollissa Lahdessa, ja eilen silmälääkärillä Porvoossa.

Sydämen asiat

Sydänkontrolli oli tiistaina ja aika myöhään klo 18:20. Odottaessa meni kuitenkin lähemmäs tunti. Paljon meni koiria ja kissoja ohi, ja samassa odotustilassa olikin useampi koira. Pyry oli vähän levoton, ja yritti mm. tuolien ali päästä haistelemaan muita koiria. Muutenkin oli vaikea rauhoittua, vaan koko ajan piti olla jotain tekemistä. Silti Pyry oli nätisti varsinkin urosten mennessä ohi, vaikka uteliaisuutta olisi ollut tutustua vähän kaikkiin, varsinkin kopassa olevaan kissaan.

Edellisen kerran käytiin tarkistamassa sydän heinäkuussa 2012, jolloin todettiin heikko vingahtava sivuääni, joka johtui vuodosta väliseinässä, ja näytti rasittavan sydämen oikeaa puolta. Ultralla oli jopa hankala löytää tätä vuotokohtaa. Tällöin oletuksena oli, että tuo vuotokohta saattaisi vielä umpeutua kahteen ikävuoteen mennessä.

Seppo Lamberg sitten tutki taas ultralla Pyryn sydämen, ja pehmeä sivuääni edelleen oli havaittavissa. Tällä kertaa vuotokohta löytyi kokemuksesta helposti. Tällä kertaa Seppo oli sitä mieltä, että vuoto ei rasita ollenkaan sydäntä ja mitään rajoituksia ei ole harrastamiselle tai elämiselle. Hyvin epätodennäköistä että yleensäkään mitään oireita tulisi ennen vanhuutta. Sittenkin lämpimillä ilmoilla rasituksensiedon aleneminen. Tämä sivuääni/vuoto ei ole perinnöllinen. Kontrolli on 4-vuoden iässä, jos siis sivuääni edelleen kuuluu silloin.

Mitään estettä ei lääkärin mielestä ole esim. jalostuskäytössä, eli se on siis omistajan ja kasvattajan päätettävissä. Noh, empä itse ottaisi pentua koirasta, jolla on sivuääni sydämessä (olkoon oma koira kuinka ihana tahansa), varsinkin kun täysin terveitä uroksia on tarjolla. Ellei sitten se sivuääni katoa 4-vuoden ikään mennessä tai myöhemmin.

Pyysin Seppoa vilkaisemaan Pyryn silmässä olevaa pistettä, joka on tullut tässä tämän vuoden alkupuolella Pyrylle. Seppo oli sitä mieltä, että ehdottomasti silmälääkärille, kun on melanooman mahdollisuus, vaikka näin nuorella koiralla ei nyt pitäisi olla mitään.

Pilkettä silmässä vai ei..

No, eilen oli sitten silmälääkärin Tarja Kolisojan tapaaminen Porvoossa. Pyryllähän on tällainen piste tullut tässä kevättalven aikana silmään. En siitä ollut huolestunut, ennen kuin muutama tuttu alkoi sitä kummastelemaan ja sydänlääkäri myös kehotti tarkistuttamaan pisteen.

Lääkäri sanoi heti ensimmäiseksi tutkimisen jälkeen, että ei voi sulkea pois melanooman mahdollisuutta. Koska pisteen pinta on aivan sileä, kyseessä voi olla myöskin vain pigmenttiä, varsinkin kun Pyryllä on muutenkin pigmenttiä silmissä paljon (toisaalta luin juuri että melanoomaa on juuri runsaspigmenttisillä koirilla). Kuitenkin lääkäri sanoi, että kannattaa varautua henkisesti että kyseessä on melanooma.

Ainoa tapa varmistua tässä vaiheessa melanoomasta, olisi poistaa koko silmä ja lähettää se patologille. Noh, sehän harmittaisi jos kyseessä olisi vain pigmenttipiste.

Kuitenkin jos tämä piste alkaa muuttumaan ja kohoamaan, niin kyseessä on silloin melanooma (hyvä- tai pahalaatuinen - huonolaatuinen tekee niitä etäpesäkkeitä) ja sitten se silmä pitäisi joka tapauksessa poistaa. Tämän vuoksi aletaan sitten käymään kontrollikäynneillä, seuraavan kerran kahden kuukauden päästä, ja katsotaan onko siinä tapahtunut muutosta. Onneksi on vakuutus. Lääkäri myös sanoi, että sitten jos silmän poistaa, niin esim. agilityä ei enää voi oikein harrastaa. Onneksi se ei haittaisi muita harrastuksia, ja agilityäkin varmaan voisi harrastaa suht suorilla radoilla omatoimisesti. Lääkäri oli sitä mieltä, että vielä tässä vaiheessa ei tehdä mitään, vaan seurataan tilannetta.

Paljon on ajatuksia pyörinyt mielessä, ja täytyy sanoa että tällainen epätietoisuus on aika kamalaa. Pahimmassa tapauksessa siis kyseessä on pahalaatuinen melanooma, ja siinä vaiheessa kun muutoksia silmässä huomataan, niin se on voinut jo lähettää etäpesäkkeitä muualle ruumiiseen. Ja hyvällä onnella kyseessä on siis vain oudosti vajaa 2-vuotiaana ilmestynyt harmiton pigmenttiläiskä, joka ei tuosta enää muutu mihinkään. Kovasti toivon tuota viimeisempää vaihtoehtoa (yllättäen), ja voisi se olla mahdollistakin, kun ehkä sen puolen vuoden ajan mitä tuo piste silmässä on ollut, niin sinä aikana se ei ole vaikuttanut muuttuneen juuri ollenkaan.

Toivoisin vain, että tuosta silmästä pystyisi jotenkin ottamaan koepalan tms, ja pystyisi varmistumaan mikä tuo piste on.

Lammaspaimennus Somerolla

Lauantaina 27.7.13 käytiin paimentamassa lampaita Somerolla. Oli sen verran kivaa, että haluan mennä uudelleen (varsinkin sitten kun itse hiffasin että mitä pitää tehdä).

Ei tullut ollenkaan mieleen, kuinka paljon pitää koiran ohjaajankin paimentaessa tehdä, ja siinä pitää osatakin jotain. Olin ajatellut vain, että katsotaan paimentaako koira, mutta itsehän siinä sai olla kovasti liikkeessä ja liikuttaa lampaita siten, että koirakin toimii oikein.

Itse olin ihan pihalla, kun meidän piti aloittaa (aloitettiin ekana koska mulla oli kokomusta lappalaiskoira ja oli tulossa todella kuuma!). Piti liikkua, ja oikeaan suuntaan, enkä ihan pysynyt mukana että mitä piti tehdä ja miten.

Meille oli varattu kaksi kertaa lampaille. Olisi saatu neljäkin kertaa, mutta otin vähemmän kun ei tiennyt miten Pyry tulee reagoimaan.

Aluksi Pyry haukkui karvat pystyssä mokomille lampaille, johtuen varmaan kun ollaan kuukausi takaperin käyty karhu- ja susitestissä. Sitten kun Pyry hokasi, että nää onkin saaliseläimiä eikä saalistajia, niin sitten se oli vaan hirvittävän kiinnostunut, ja meinasi tehdä vähän liian läheistäkin tuttavuutta. Kouluttaja opetti Pyryä väistämään keppiä, jotta kepin kanssa voi sitten kieltää/ohjata koiraa tarvittaessa, jos koira innostuu liikaa. Aluksihan ei se Pyry meinannut millään väistää keppiä, vaikka sillä kuinka sohittiin Pyryn edessä, mutta 'shh'-äänen kanssa löytyi kontrollikin koirassa (ehkä liikaakin).

Kuitenkin Pyry ilmeisesti ymmärsi muutaman kiellon siten, että ei saa haukkuakaan, ja into meni siinä sitten ja Pyryä sai yrittää innostaa takaisin lampaille.

Huomattiin myös että Pyry paineistuu minusta, joten mun pitää olla tarkka, etten kiellä turhaan/sellaisesta mitä Pyry ei ymmärrä ja kehun paljon oikeasta toiminnasta. Pyry paineistuu minusta mielestäni jopa niin että sellainen luontainen itsenäisyys kärsii siitä, kun Pyry ei tiedä ihan mitä saa ja ei saa tehdä. Toisaalta arkielämässä se on hyvä, että Pyry on kuulolla eikä tee omia ratkaisuja hirveästi. Tämä on vaatinut tosin sen, että Pyrylle on selvää mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, eikä saa olla epäselvyyttä missään. Sen eteen on jopa tehty paljon töitä, että se ei lähde rallattelemaan omiaan.

Muutaman kerran Pyry pääsi kunnolla paimentamaan, lähinnä silloin kun lammaslauma alkoi hajoamaan. Muuten Pyry jätti minulle vastuun, koska mullahan ne lampaat oli nätisti koossa. Lopussa toisen kerran jälkeen kun oltiin lähdössä aitauksesta ja lampaat lähti hajoamaan, niin siinä vaiheessa Pyry lähti itsekseen kokoamaan lampaat.

Kouluttaja sanoi, että ihan varmasti Pyry lähtee poroja paimentamaan, eri asia on sitten se, että saako sen pois sieltä poroilta tarvittaessa (kun sehän on tärkeää taas poropaimennuksessa) pidemmän matkan päästä. Silti alussa kouluttaja sanoi, että lampaiden ja porojen paimennusta ei voi verrata, koska on lammaspaimennuksessa käynyt lappalaiskoiria, jotka ovat olleet lampaille ihan fleguja, mutta poroille syttyneet ihan kunnolla.

Ja onhan se erilaista paimentamista; lampailla pitää paimentaa hirvittävän läheisessä yhteistyössä ohjaajan kanssa, ja pienillä välimatkoilla, niin ymmärrän kyllä hyvin jos lappalaiskoira ei nää järkeä paimentamisessa. Varsinkin noissa aitauksissa harjoitellessa, kun lampaathan on kontrollissa ja koossa suurimman osan aikaa, ja koiran pitäisi vaan liikutella lampaita siinä. Enemmähän porokoira sitten pitää koossa laumaa, joka rupeaa erkanemaan, ja kuljettaa pidempiä matkoja. Pyrykin itse asiassa heräsi aina siinä vaiheessa kun lammaslauma alkoi erkanemaan toisistaan.

On se työskentely aika erilaista verrattuna bordercollieihin, niillä se saalisvietti on todella voimakas. Ja niin voimakas nykyään, että siinä saa tehdä paljon töitä, ettei koira ole kokoajan hajottamassa laumaa, ja lähde jahtaamaan yksittäisiä saalismielessä.

Tää oli kuitenkin ihan siistiä, ja uskon tämän ekan kerran jälkeen, että osaan itse paremmin seuraavalla kerralla, ja osaan olla paineistamatta koiraa, niin seuraavalla kerralla voi mennä jo ihan eri tavalla. Saa myös miettiä, että voisko tuon paimennuksen tehdä jotenkin eri tavalla, kuin pyöritellä lampaita ympyrää ja jotenkin hyödyntää Pyryn kokoamistaitoja etäämmällä minusta.