Tiistaina kävin Kotkassa Kotkan koiraystäväin seuran tokotreenissä kokeilemassa että kannattaako sitä jatkaa. Ihan hyvä koulutus, ja vaikka muut eivät olleet niin pitkällä, niin meille Pyryn kanssa pystyttiin tarjoamaan erilaista treeniä. Esim. kun Pyry pystyy tekemään pitkän paikallaanmakuun, mutta muut koirat lisää häiriökerrointa paljon, niin Pyry pistettiin paikalleenmakuuseen keskelle muita koiria, ihan että lähin oli metrin päässä puuhamassa lyhyitä paikallaanmakuita. Toi aiheutti pikkasen stressiä Pyrylle, ilme oli kyllä sellainen, että mihin oikein se on pistetty. Hyvin kyllä pysyi paikallaan, ei siinä mitään.Tosin seuraavalla kerralla toi ei olis niin häiriötä enää, koska Pyry olis jo tottunut muihin koiriin. Muutenkin yllättävän paljon sijaistoimintoja Pyry esitti siellä, tuli rapsutusta, maan haistelua, itsensä pesemistä yms.
Myöskin siellä oli toisten kiertämistä metrin päästä seurauttamalla koiraa, ja olihan se Pyrylle aivan liian vaikeaa, kun ei tiedä mitä muut koirat on koiriaan. Enkä ole koskaan siltä sellaista vaatinut, eikä mun mielestä tarvikaan porokoiralta vaatia ihan noin läheistä treeniä. Ei kouluttaja tietenkään tiennyt että vasta puoli vuotta sitten olen saanut Pyryn luottamaan itseeni että ei mennä muiden koirien lähelle. Ja tokokisoissakaan ei kyllä noin läheltä muita koiria mennä, lähimmillään paikallaanmakuussa kolmen metrin päästä. Onhan se toki treeniä ja häiriöharjoittelua tuokin. Hirveästi tuolla piti tehdä lyhyitä harjoituksia ja paljon toistoja, mikä ei kyllä Pyrylle käynyt ja loppuvaiheessa se alkoi jo piippaamaan ja oli hajamielinen (vaikka yritin innostaa sitä juoksemalla yms). Pitäis vaan jättää toistot enintään viiteen kertaan ja sitten tehdä jotain ihan muuta.
Mutta mutta, päätin nyt että en jatka tuossa ryhmässä vaikka varmasti siitä apua on enemmän kuin siitä etten ollenkaan mene mihinkään treeneihin. Suurin syy on treenien ajankohta; se on lauantaisin klo 9-10 ja muutamia poikkeavia aikoja on. Muutaman kerran menee samalle päivälle kuin talviagilitytreenit. En kyllä oikeesti syksyä ja kevättä jaksa aina lauantaiaamuisin tokotreeneihin mennä, varsinkin kun siinä ei pääse tekemään kunnon ALO-liikkeitä kuitenkaan pitkään aikaan, vaan joutuu enemmän tekemään muitten mukana. Vaikka kyllähän se kouluttaja lupasi, että voisi sitten yksitellen treenata yksilön mukaisesti.
Toivotaan että Porskilla tulee nyt se Toko-koulutus tässä marras-joulukuussa, että päästään jotain edes treenaamaan. Pitää Loviisan koirilta kysellä, että onko niillä jotain ALO/AVO-luokan koulutusta keväällä, muuta kuin sitä alkeisTOKOa.
Tähän väliin Pyryn halikuva:
Viimeinen syksyn agitreenikerta
Eilen torstaina oli sitten Loviisan koirien viimeinen syksyn agilitykerta, ja tän jälkeen alkaa talvitreenit 1-2 krt/kk. Se on ihan kiva, että keväällä ei tarvitse enää ilmoittautua mihinkään treeniryhmään, vaan automaattisesti on tuossa jatkoryhmässä ensi kevään ja syksyn, ellei toisin ilmoita.
Tällä kertaa tehtiin ihan möllirata, eli mitään ohjausta ei saatu, vaan itse piti selviytyä radasta, ja kouluttaja otti aikaa. Radalla oli 18 estettä; joista kolme putkea, yksi muuri, yksi pituus ja muuten hyppyesteitä. Olis tietty ollut ihan eri tilanne, jos olis ollut kontaktiesteitä tai kepit. Pussi olis ollut ihan kiva tässäkin. Rataa läpi käydessä ihan viime tingassa muutin esteensuoritustapoja muutamassa kohdassa, kun tajusin miettiä että miten Pyry menee, ja miten se ymmärtää parhaiten mitä tarkoitan.
Ihan hyvin meni radat, kaksi kertaa sai yrittää peräjälkeen. Rata mentiin ihan jopa oikein, ainoastaan viimeisellä putkella ohjasin vähän ohi, ja Pyry alkoi seuraamaan mun kättä. Siinä olis pitänyt olla selkeämpi. Itse pidin mielessä että nyt pitää mennä rauhallisesti eikä yrittää pitää kiirettä ja häslätä. Sen nopeuden aika on sitten, kun itse osaan hallita kroppani ja oman vauhtini. Pyryllä on vauhtia juuri niin paljon kuin mitä ohjaaja menee, eli en usko että sitä vauhtia tarvitsee Pyryn kanssa treenata. Sitten vasta kun itse alkaa olla paljon varmempi ja parempi ohjaamisessa, niin sitten voidaan luonnollisesti lisätä vauhtiakin. Pyryhän menee hienosti, kun vaan ohjaan oikein. Treenikaveri kuvasi molemmat radat, joten saa ihailla miten tässä on kehitytty viime keväästä.
Tässä on ekan mölliradan Video , aika 1,01 min.
Tässä on tokan mölliradan Video, aika 0,34 min.
Ekassa oli oikeastaan ongelmana viimeinen putki, muuten meni hienosti. Toisessa radassa oli sama putki ekalla kerralla ja vikalla kerralla, mutta vauhtia oli enemmän. Ihan hyvä fiilis jäi. Varsinkin rata tehtiin oikein, ja aika virheettömästi. Tosin aina on parannuksen varaa.....
Tässä on vielä rata:
Mä muistan silloin keväällä kun mietin agilityn alkeissa, että miten ihmeessä mä muka pystyisin muistamaan mitään ratoja, ne tuntui ihan ylivoimaisilta. Ja se että mä pystyisin muka jotain valsseja tekemään ja siirtymään oikein esteellä. Mutta tässä nyt näki että paljon on tullut kehitystä varsinkin minulle! Yllätyin miten itse osasin miettiä parhaat tavat mennä radalla ja ohjata koiraa, ja ihan tosta vain muistin radan. Kai sen muistaa, kun joka kohdan joutuu miettimään etukäteen.
Ensi agilitykautta ajatellen, no mun pitäis tietty harjoitella selkeyttä ja ohjaamistekniikkaa, ja ehkä uskaltaa lisätä vähän vauhtia siten kuitenkin että järki pysyy päässä ja pystyn ohjaamaan.:) Pyryn pitäisi taas harjoitella keppejä paljon, ja lisäksi kontakteja, ihan siis keinua, puomia ja A-estettä. Vähän suunnittelin, että ehkä pitää vaan pistää se aina odottamaan sillä kontaktilla, niin varmasti ei hyppää vahingossakaan yli. Pitää vaan jotenkin päästä erikseen harjoittelemaan sitä. Kyllähän se menee nyt hyvin 95 % vaikka ei pysähdytäkään, mutta jos sille on selkeää että siinä aina pysähdytään niin ei tarvitsisi aina hidastaa Pyryä kontakteille erikseen (mitä juuri nyt olen tehnyt). Lisäksi huomasin että pöytää tulee harjoitella aika paljon ja varsinkin "pöytä" sanaa. Varmasti pitäisi olla istualteen pöydällä.
Mutta seuraavaksi sitten aika omatoimisiin talviagitreeneihin Peten Areenalla, Porvoossa, nykyisellä Porskin hallilla. Seuraava kerta on sitten kahden viikon päästä. Ihan hyvä päästä harjoittelemaan sisätreenejäkin.
Kotkan Kivassa alkoi nyt sunnuntaisin Heinlahdessa viikkotreenit, ja se taitaa olla nyt sitten ainoa treeni mitä tehdään tässä syksyllä tuon vähentyneiden agitreenien lisäksi. No siellä pääsee harjoittelemaan ainakin luoksepäästävyyttä ja siellä pienessä häiriössä pystyn treenaamaan sitten jotain ALO-liikkeitä. Kotkan Kivassakin on jotain ihan tokoTOKO-treenejä, ja pitää vähän tiedustella että pääsiskö sellaiseen mukaan.
Olen tässä viime aikoina todennut, että Pyry on kyllä tosi ihana treenikaveri, ja tosi helppo elää sen kanssa, nyt kun aika hyvin ollaan käyty sen teiniajan angstit läpi. Tietty ongelmana vielä on Jästin tai muuten lauman erkaantuminen epämääräisissä paikoissa, mutta siis muuten yhteiselämä on ollut tosi helppoa. Pyry menee hienosti lenkit, että saa ihan nauttia niistä. Vaikka koiria tulee vastaan täällä lähistölläkin, niin ei tarvi paljoa niihin nähdä vaivaa. Tuolla kaupungissa, ei tarvitse ollenkaan välittää Pyrystä kun ohitettavia tulee. Ja agilitykaverina helppo, tokokaverina joutuu tekemään enemmän töitä. Pyry tulee hyvin toimeen läheisten koirakavereiden kanssa, ja se on tärkeintä. Ja normaalissa elämässä, kun ei se kovinkaan varastele tai tuhoa mitään ja niin kauan kuin saa tarpeeksi aktiviteettia, niin se on tosi helppo koira kotona. Ihanaa kun mulla on porokoira <3 Oli kyllä just oikea rotu mulle (ja onneksi sain valita sen oman pennun sieltä pentulaatikosta, niin sain sen sosiaalisimmankin)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti