Mistähän tässä aloittaisi.. ehkä suurimmasta. Meidän lappalaiskoirajoukkue osallistui Agilityn SM-kisoihin, ja mentiin ja voitettiin KULTAA pikkumakseissa!!!
Pääsin siis osallistumaan niin yksilöissä, kuin joukkueessa Lappalaiskoira-joukkueessa. Yksilöissä kepit jouduttiin uusimaan ja tokavikalla esteellä tuli HYL, koska kuvittelin että Halti kaarrattaa siinä enemmän ja otin sitä sisäänpäin, niin sehän otti hienosti takaakierron etukautta. Hienoa että toikin toimii sitten noin nykyään. Kiva rata muuten ja vauhtia oli!
Sunnuntaina lappalaiskoirajoukkueessa meitä oli neljä porokoirakoirakkoa, Just, Halti, Lilja ja Ruska. Kaikki kokeneita aksaporokoiria, ja lähestulkoon kaikilla enemmän tai vähemmän taukoa ennen kisoja. Itse ehdin ennen SM-kisoja käymään yksissä epiksissä ja yksissä virallisissa (HYL ja 0, 4. sija).
Eka rata oli tosi kiva ja vauhdikas. oltiin Haltin kanssa toisena ja tokavikalla esteellä hyllytettiin, kun en tajunnut kuin lähellä se edellä oleva este oli. Muuten oli ihan hyvää menoa ajatellen ettei hirveästi olla päästy kisaamaan. Meistä huolimatta päästiin karsintaradalla 2. sijalle, koska kaikki muut porokoirat teki nollat, yksi pienellä yliajalla. Kolme parasta tulosta lasketaan mukaan.
Sitten kun tajuttiin, että nyt sitten ollaankin finaalissa, niin oltiin kyllä jo ihan onnemme huipulla. Tästä oltaisiin oltu varsin tyytyväisiä. 4-5 tuntia odoteltiin (käytiin Haltin kanssa Annalla ja Justilla kylässä samaan aikaan) ja sitten taas finaaliradalle. Mä kun yleensä en hirveästi korjaile, niin käytiin ihan porukalla läpi, että nyt KORJATAAN, jos tulee virheitä, ja yritetään saada tulos. Meidän vuoro oli tokavikana ryhmänä käänteisessä järjestyksessä, ja Halti oli jo vähän väsynyt - ja minäkin (kun ei se siellä Justin kotonakaan levännyt sitten yhtään), joten pari kieltoa tuli, mutta onnistuin korjaamaan molemmat ja saatiin kuin saatiinkin 10-tulos. Jälleen kerran muut porokoirat teki puhtaat radat, yksi vielä pienemmällä yliajalla ja nopeasti selvisikin että mehän voitettiin kaikki muut! Ihan mieletöntä!
Meillä oli ihan paras joukkuehenki, ja se myös ilmeisesti huomattiin muuallakin. Meillä olis ollut ihan yhtä kivaa ja ihan oltais juhlittu jo pelkästään finaaliin pääsyä, mutta että kultaa tuli, niin ei olis kukaan uskonut. Oli ihan mieletöntä kuinka niin monet ihmiset jakoivat tämän tunteen ja juhlinnan meidän kanssa (muutamaa hapanta omenaa lukuunottamatta) ja some räjähti ihan täysin!! Tätä lähemmäs ei varmaan kultamitalia päästä, ja tietty olisin toivonut että oltaisiin pärjätty Haltin kanssa vähän paremmin radoilla, mutta onnellinen olen joukkueen puolesta, ja olishan se ollut ihan järjetöntä jos kaikki neljä oltaisiin tehty puhtaat radat. Haltin kanssa kyllä onnistuttiin muuten, ja olen tyytyväinen meidän ratoihin.
Kaiken lisäksi Halti on Agi-Kotkat ry:n vuoden koira 2018, joka julkistettiin nyt vähän myöhäisessä vuosikokouksessa! Tää on ollut hieno vuosi tähän mennessä tosiaan!
Kannattaa siis ottaa porokoira, jos haluaa pärjätä arvokisoissa.
Käytiin syyskuussa osallistumassa Agi-Kotkien seuranmestaruuskisoihin molempien porokoirien kanssa. Rimat oli onneksi matalimmassa kisakorkeudessa, niin ei tarvinut Pyrynkään kanssa huolehtia, kun se ei juurikaan ole 50 cm korkeampia hypännyt ainakaan vuoteen. Pyryllä ekalla radalla tuli hylkäys tokavikalla putkella, kun en tällä juoksuradalla jaksanut enää Haltin jälkeen juosta ja ohjata. Muuten meni kivasti. Tosin seurakaverit sanoi, että Pyry hyppäsi vähän oudosti ekan hyppyradan, joten jouduttiin jättämään toinen mestaruusrata väliin. Pyry on ollut enemmän ja vähemmän löysällä tänä syksynä, ja silloin aamulla oli taas, niin voi olla että sekin vaikutti.
Halti jäi johonkin ihaniin tuoksuihin kiinni ennen ekaa hyppyrataa, ja yllättäen lähtikin kepeille ohjatessa (no olin vähän myöhässäkin), ohi keppien ja haistelemaan jotain. Varmaan ihan eka kerta. Sitten kun sain herran huomion taas, niin loppurata meni kivasti, tosin itsellä meinasi loppua kyllä voimat juoksemiseen. Tältä radalta tuli vitonen siis kiellosta. Tokalla aksaradalla mentiin taas ihan normaalisti, ja oli kiva rata. Halti vähän lopussa kaarratti, mutta sain sen oikealle linjalle. Tästä tuli nolla, ja lopputuloksissa meistä tuli meidän Agi-Kotkien pikkumaksi/maksien seuranmestari! Tää on ollut aikamoinen agilityvuosi meille!
Tän jälkeen ollaan oltukin sitten Sysiväikeen ja Hallanevan hirmukivalla leirillä Kiteellä, Taivaannastan leirillä, jossa päästiin treenaamaan Nose Workia, Rally-tokoa ja aksaa. Aksaradat oli tosi haastavia ja paperilla vaikuttivat lähes mahdottomilta, mutta niistä selvittiin ja päästiin harjoittelemaan kaikenlaisia taitoja, mm. poispäinkääntöjä suoralta putkelta, avokulmaa kepeille, putki/A-erottelua.. Tokana päivänä olikin jo sen verran väsynyt, ettei enää toisen päivän aksatreeneissä jaksanut keskittyä.
Viikko sitten kävin Agilityn MM-kisoissa Turussa hurraamassa perjantaista sunnuntaihin ja se oli mieletön kokemus. Halti ja Pyry saikin olla pari viikkoa aksavapaalla (vähän kotipihalla ollaan puuhattu), ja nyt sunnuntaina käytiin vähän hallilla opettelemassa taitoja. Lähinnä treenisuunnitelmassa on ollut itsenäiset keppikulmat silleen että mä jään taakse, ja samoin puomille itsenäinen päähän juoksu - kun jään taakse. Tämä taitaa olla koko syksyn treeniohjelma. Halti oli kyllä muutenkin nyt treeneissä mahtava, se haki kaukaa takaakiertoja, teki kaikki avokulmat itsenäisesti, pystyin vaihtamaan puolta keppien alkupuolelta ja tuli esteelle helposti mun puolelta (in-puolelta) pienellä vihjeellä. Tästä se taas lähtee. Pyryllä oli intoa taas, ja se haki myös ihan mielettömän hienosti keppejä vauhdilla.
Halti on ollut nyt optimmune-silmälääkityksellä SM-kisojen jälkeen ja kortisonilääkityksellä muutama eka viikko pannuksen vuoksi. Käytin Haltin lääkärissä viime keskiviikkona, koska se selkeä pannussilmä oli alkanut punoittaa uudelleen, mutta kuulemma optimmune oli vaikuttanut pannukseen hienosti, ja tää punoitus on joku ihan muu tulehdus. Muutenkin pigmenttijälki on selkeästi pienentynyt. Saatiin uudelleen antibioottikortisoni-lääkitys 3-4 viikkoa, ja sen jälkeen katsotaan uudelleen ja toivotaan että tulehdus menee sillä ohi. Toivon mukaan voidaan saada kuitenkin poikkeuslupa kilpailemiseen Kennelliitolta lääkärintodistuksella tänä vuonna vielä, että päästään tällä pannus-lääkityksellä kisaamaan Haltin kanssa. Nyt sitten vaan katsellaan epiksiä ja hiotaan virallisia kisoja varten taitoja.
Pyry tölväisi pari viikkoa sitten kirsunsa johonkin ollessaan myyräjahdissa, ja siltä lähti pala kirsusta. Sen paranemisessa on kestänyt kauan, ja se reikä on melkein sulkeutunut nyt.
Kaiken lisäksi Kasper-kissa oli oksennellut enemmän ja vähemmän parin viikon aikana, joten senkin käytin lääkärissä ja se on myös antibioottikuurilla ja cerenia-kuurilla.
Viime tiistaina käytiin myös hieronnassa, Pyryn hieronnasta oli mennyt luvattoman kauan ja Haltilla viime käsittelystä kolme kuukautta. Pyryllä oli pientä jumia, ja kuulemma huomaa että lihaskunto on vähentynyt iän myötä. Halti oli hyvässä lihaskunnossa, mutta takaosassa jumia.
Videot tulee myöhemmin, kun saan aikaiseksi muokata ne..
