lauantai 16. helmikuuta 2019

Torstain Kisat HAU:lla

Ollaan pari viikkoa tässä treenattu kerta viikkoon aksaa Haltin kanssa selän jumitusten jälkeen, ja päätin käydä kokeilemassa Hesassa iltakisoissa yhdellä radalla miten menee.

Tuomarina oli Mia Laamanen, rimojen korkeuksia en muista, uskoisin että oli 50 cm. Oli aika kiva, pikkumakseissa kolmasosa oli lappalaiskoiria, nimittäin 9:sta koirasta 3 oli lappalaisia; yksi lapinkoira ja kaksi porokoiraa.


Rata oli ihan kiva, keppien kulmaa vähän arvoin, että onnistuuko, muuten vaikutti ihan kivalta, vaikka vaati toki tarkkuutta monissa kohdissa. Vaikka olen aiemmin joskus kisannut tuolla, niin kyllä alustan raskaus yllätti. Radallakin huomasin, kuinka olin kokoajan vähän jäljessä siitä missä piti olla, ja Halti pelasti aika paljon varmuudellaan ja esteiden hakemisella minusta huolimatta.

Kepit onnistui hyvin, 8-9-esteen väliin olin suunnitellut sokkarin, jonka teinkin, mutta jo siinä olin selkeästi jäljessä ja se hidasti vähän Haltia.13-esteen pyöritys sujui hyvin, ja sen jälkeen taas olin myöhässä, kun olin suunnitellut vähän päällejuoksevani muurille 16. Normaalisti olisin kerennyt sinne kevyesti, mutta alusta oli niin raskas juosta, että ei vaan ehdi. Haltilla ei näyttänyt olevan ongelmaa etenemisessä. Kuitenkin kun olin jo siinä myöhässä, niin olin myös 18-esteellä, ja Halti ehti hyppäämään sen takaa. Siinä kävi kuitenkin jotain, Halti tiputti riman ja sen jälkeen vingahti ja multa meni välittömästi pasmat sekaisin (kun edellisen kerran vingahti edellisissä kisoissa puomilla). Puominkin se tuli vähän hämmentyneenä, kuten minäkin, ja jotenkuten sain koottua itseni ja päästiin maaliin. Tästä siis HYL.

Tässä video livestreamista:


Mä tietty heti huolestuin, että onko se edelleen kipeä, mutta treeneissä on mennyt tuhatta ja sataa, eikä ongelmia. Kopeloin sitä kotona, ja hyvin taipuu joka suuntaan, eikä jälkeenpäin näyttänyt mitään oireita. Halti tosin on vähän hankala kun se ei näytä jos on kipeä ja aina menee täysillä. Ainoastaan gracilis-lihas oli oikealta puolelta taas aika tiukka, jota pitäisi yrittää hieroa (hierojan ohjeiden mukaan). Jotenkin taivun uskomaan, että toi vinkaisu johtui oikeasti painavasta rimasta, raskaasta alustasta (jonka vuoksi ehkä tiputti ohjauksen puuttuessa), ja huonosta onnesta. Uskoisin että se tölväisi siis varmaan siihen jotenkin ja sattui. 

Muuten oli kiva käydä vaan yksi rata, ei tarvinut miettiä kuin kauan menee, vaan pystyi vaan nauttimaan yhden radan jälkeen kisatunnelmasta.

Joten tehdään selän jumppaliikkeitä edelleen päivittäin, samoin yritän hieroa gracilista, ja testaan miten taipuu jne. Jos siinä ei tapahdu muutoksia, niin eletään elämään normaalisti eteenpäin. Seuraavat kisat olisi tarkoitus käydä maaliskuussa koittamassa. Parit valmennukset olisi tässä vielä helmikuussa, Pasi Kankaan ja Timo Rannikon. Toivotaan että Halti pysyy kunnossa.

Pyry oli tällä kertaa mukana, ja tarkkana sai olla ulkona liukkauden kanssa, ja se että oli joissain kohtaa vähän ahdasta, etten lennä mukana, jos Pyry päättää sanoa jotain. Eniten ongelmia joka tapauksessa oli siinä vaiheessa kun loppulenkillä tuli vastaan useampikin citypupu, joista Pyry olisi halunnut paistia. Yllättävän hyvin pienen riehumisen jälkeen rauhoittui kuitenkin ja alkoi antamaan hyvin mulle kontaktia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti