Mätsäröintiä, leiriä, lomaa

Siitä onkin aikaa, kun pääsin blogia kirjoittamaan. Lähinnä koska blogi oli tosiaan vuodatuksessa, ja siellä oli piiitkä käyttökatko.

Viimeeksi olen kirjoitellut juhannuksena, ja paljon on tainnut tapahtua sen jälkeen. Suurin tapahtuma varmasti oli lappalaiskoiraleiri, joka pidettiin Kouvolassa Orilammen majassa 15.7. - 18.7.12. Sinne mentiin Pyryn kaveriporouroksen Jästin kanssa, ja taisi olla aika rankkaa. Pyryllä paheni ahdistus pitää lauma koossa, ja Jästin stressatessa ja haukkuessa Pyrykin ahdistui. Pari kertaa meni kuppi nurin täysin, ja jouduttiin lähtemään takaisin huoneeseen rauhoittumaan. Ei hirveästi pystytty myöskään jättämään koiria yksin huoneeseen, koska Jästi alkoi saman tien haukkumaan lähtiessä, enkä halunnut aiheuttaa Pyrylle eroahdistusta samalla. Päätösnäyttelyssä Pyryllä kaatui kokonaan se kuppi nurin, kun varmasti oli väsymystä, ja sitten edessä oleva porokoirauros murisi sekä lopulta kun Jästi alkoi haukkumaan ja liikkumaan, niin Pyrylle tuli hätä ja olisi pitänyt päästä Jästin luo heti. Ja kun se ei onnistunut niin sitten huudettiin koko kehän ajan.. olisi pitänyt osata ennakoida, ja olla kokonaan menemättä päätösnäyttelyyn.

Kuitenkin paljon positiivista tapahtui. Pystyttiin jopa yhdessä osallistumaan Senior Handleriinkin ja harjoittelemaan näyttelyitä varten.

Päästiin myös Pyryn kanssa jatkoagilityyn, jossa päästiin tekemään hyviä ratoja.

Ja ensimmäisenä päivänä osallistuttiin kiihdytyskisoihin:

Lisäksi kokeiltiin rallytokoa (mikä olikin aika kivaa) sekä arkitottista. Koko leirin ajan satoi enemmän ja vähemmän kaatamalla, ja sukat oli märkinä 24/7. Sen opin, että seuraavan kerran leirille otetaan oma huone, jotta Pyry pystyy lepäämään kunnolla kun ei olla ryhmissä harjoittelemassa ja silloin voin jättää Pyryä yksinkin, kun ei se eroahdistuksesta muuten kärsi.

Sitten leirin jälkeen torstaina käytiin Lahdessa Lahden eläinlääkäriasemalla tutkituttamassa Pyryn sydämessä kuuluva "kaiku", jonka paikallinen eläinlääkäri paikallisti. Ultrassa selvisi, että kyseessä on vingahtava sivuääni, joka johtui siitä, että kammioväliseinän lihaksikkaassa osassa on vuoto, joka kuormittaa sydämen oikeaa puolta. Kuitenkin ilmeisesti juuri tämäntapainen vuoto saattaa kasvun myötä pariin vuoteen mennessä umpeutua, joten vuoden päästä kontrollissa saadaan sitten lopullinen tuomio, jos sivuääni vielä kuuluu.

Lisäksi Pyryn "kohtauksista" eläinlääkäri epäiliä lievän epilepsiakohtauksen kaltaisiksi, mutta tämä pitäisi tutkia paremmin sitten jos sen haluaa tietää. Pyryllä kuitenkin nämä kohtaukset on vähentyneet pentuajasta paljon. Pitää alkaa seurata noita kohtauksia, jotta saa vähän paremmin tietoa, että voiko kyseessä olla jokin muu, esim. oikeasti vaikka se kieleen pureminen. Pyryhän saattaa levosta yhtäkkiä alkaa eka vinkumaan, ja sitten ulisemaan, kävelee vähän matkaa (yleensä mun luo) ja ulisee jonkin aikaa paikallaan pää alhaalla tai vähän vinossa alhaalla. Seisoo sitten ulinan jälkeen jonkin aikaa paikallaan pää alhaalla ja sitten se on ohi. Toivon oikeasti että se ei olisi epilepsiaa.

Tämän jälkeen käytiin myös Orimattilassa viime viikolla mätsärissä, ja mukana oli myös Suski ja Hippu. Tässä on muutama kuva sieltäkin. Saatiin sininen, ei sijoitusta:

Ensi viikolla alkaa jatkoagility Loviisan koirissa, ja sitä odotan innolla. Perjantaina saan tietää että on ryhmä tiistaina vai torstaina. On ihan kiva päästä opettelemaan tekniikoita lisää ja ohjausta. Pyry osaa mun mielestä hyvin, ja oikeastaan minussa on enemmän treenattavaa.